20. lokakuuta 2017 - 18.46
Kuva

Minun on pitkään jo pitänyt kirjoittaa ajatuksiani siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan omissa ajatuksissani. En tarkoita nyt ensi vuotta, vaan pikemminkin seuraavia kymmeniä vuosia, ehkäpä vuoteen 2040 tai 2050 asti. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon erilaisista näkökulmista, joten tiivistän ajatukseni kolmeen tärkeimmäksi kokemaani asiaan. Näiden sisällä on joitakin alakohtia.

Vaikka tässä puhutaankin kolmesta erillisestä asiasta, linkittyvät ne toisiinsa monesta kohtaa. Sen suuremmitta puheitta sukelletaan 1) ilmastonmuutoksen, 2) tekoälyn ja 3) muiden planeettojen kolonisaation pariin.

1 Ilmastonmuutos

Ei liene mikään yllätys, että käsittelyyn tulee ensimmäisenä ilmastonmuutos, tuo aikamme suurin ongelma. Ilmastonmuutos todettiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta sen ratkomiseen on oikeasti herätty vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuinka hienoa olisi, jos samanlainen into olisi ollut jo 70-luvulla rajoittaa hiilidioksidipäästöjä. Nyt tavoitteena on maksimissaan kahden asteen nousu verrattuna esiteolliseen aikaan, mutta tähän ei tulla pääsemään, vaan ilmasto lämpenee yli kahden asteen. Lämpeneminen ei jakaudu tasaisesti maapallolle, vaan tämän hetkisen ymmärryksen mukaan suurista kaupungeista tulee paahtavan kuumia ja välimeren seutu tulee kärsimään rankasti. Kuka haluaa enää mennä lomailemaan Turkkiin tai Italiaan, kun kuumuus on tuskastuttavaa? Turismin tuomat rahavirrat muuttavat muotoaan, mutta niin muuttavat myös ihmiset. Nyt sotia pakoon lähtevien ihmisten tilalle voi hyvinkin tulla miljoonat ilmastopakolaiset, jotka joutuvat lähtemään alueilta, joilla ei pysty enää asumaan. Mikäli Golf-virta ei muuta muotoaa tulee Suomi lämpenemään ja tännehän ihmisiä mahtuu. Edessä tulee olemaan Perussuomalaisten unelmapaikka hankkia kannatusta maahanmuuton vastustamisella. Entä, jos Suomeen oikeasti tulisi vaikkapa miljoona uutta ihmistä parinkymmenen vuoden aikana? Tämähän voisi tietysti olla Keskustan unelmaa, jossa uusia ihmisiä virtaisi maaseudulle, eivätkä Suomen maaseudut autioituisi nykyisellä tahdilla. Toisaalta, jo nyt yli puolet maapallon ihmisistä asuu kaupungeissa, eikä tämä trendi ole ollenkaan häviämään päin, joten en näe, että maahanmuutto pelaistaisi(?) hiipuvaa maaseutua.

Ilmastonmuutokseen liittyy siis monta asiaa, mutta itse nosta niistä tärkeimpinä kaksi, joista ensimmäinen on siis suora ekosysteemien muuttuminen. Käynnissä on kuudes lajien sukupuutto, jossa ihminen on tuhonnut valtavat määrät eri eläinlajeja ja valjastanut jäljellä olevat palvelemaan ravinnontuotantoa ihmiselle. Alkuvuodesta uutisoitiin kuinka Ison valiriutan koralleista kolmasosa on kuollut, eikä koralli todellakaan ole ainut asia, joka on tuhoutumassa. Ihmisen toiminta yksinään tuhoaa lukemattomia eläin- ja kasvilajeja, mutta ilmastonmuutos vain tehostaa tätä prosessia.

Toinen asia on sitten yhteiskunnille aiheutuva paine ottaa vastaan asuinkelvottomiksi muuttuvilta alueilta poislähteviä ihmisiä. Tämä voi tarkoittaa ihmisten muuttoa Turkista Suomeen, mutta, mikäli golf-virran toiminta hiljenee, on hyvin mahdollista, että suomalaiset haluavat muuttaa lämpimämmille alueille Ranskaan ja Espanjaan. Jos ensimmäinen esille nostamani ongelma tuhoaa eläimiä, on hyvin mahdollista, että jälkimmäisessä kuolee ihmisiä – ja paljon. Maalaan tässä nyt vähän kärjistäenkin tuomionpäivän kuvaa, mutta jos maapallon viljanviljelyvyöhykkeet kärsivät pari vuotta kuivuudesta ja/tai rankkasateista on hyvin mahdollista, että ruuasta tulee pulaa.

Onko ongelmiin ratkaisuja? On todellakin. Ihmiskunnalla on ollut jo vuosia käytössään teknologiat, joiden oikea käyttö takaisi sen, että olisimme jääneet alle kahteen asteeseen. Hiilen ja öljyn käytöstä voisi luopua nopeasti (parissa vuosikymmenessä), mikäli näin vain haluttaisiin. Tilalle tarvisi rakentaa ydin-, tuuli- ja aurinkoenergian tuotantoa, mutta näitä kaikkia on jo nyt olemassa. Määrää tarvisi vain lisätä. Hiilivero olisi naurettavan yksinkertainen tapa ajaa fossiiliset polttoaineet ahtaalle, mutta ilmeisesti tässä ei vielä ole tarpeeksi kiire, kun tähän ei ole päädytty? Oikeasti hiilivero olisi pitänyt ottaa käyttöön 30 vuotta sitten, mutta Trumpin vetämässä politiikassa ihmiskunnan tulevaisuudella ei näytä olevan kovin suurta merkitystä – “America first”. Keskustan masinoivat metsähakkuut eivät myöskään palvele meitä mitenkään positiivisessa mielessä.

Hiilidioksidin työntäminen ilmakehään ei kuitenkaan ole kasvanut nyt enää muutamaan vuoteen. Tämä on ihmiskunnan historiassa ensimmäinen kerta, kun hiilidioksidipäästöjen määrää ei lisätä, mutta talous kasvaa kuitenkin. Kasvun pysähtyminen ei riitä, vaan CO2 tuotanto pitää saada mahdollisimman pian laskuun. Tällä hetkellä olen varovaisen positiivinen tämänkin suhteen.

Päästöjä tulee kuitenkin vielä kymmeniä vuosia, joten lämpötila jatkaa nousemistaan ja tarvittaneen jotain keinoa, jolla hiilidioksidin ylimäärää pystytään kompensoimaan. Tähän tiede ja teknologia on tuonut ja tuo jatkossakin paljon vaihtoehtoja. Jo nyt on olemassa laitoksia, jotka imevät hiilidioksidia ilmakehästä – eli siis puhdistavat sitä. Luonnollisesti tämä on nyt kallista, mutta tilanne voi hyvinkin olla aivan erilainen kymmenen vuoden kuluttua. Joskin globaalin skaalan hiili-imuri kuulostaa aika hurjalta urakalta.

Nämä asiat eivät toimi lineaarisesti, vaan voisi melkein ajatella, että lämpötilan nousu on eksponentiaalista (lätkämaila ja semmosta), mutta näin on myös teknologian kehitys. Nyt täytyy vain toivoa – ja tehdä töitä sen eteen – että teknologian kehitys on nopeampaa. Sama koskee myös yhteiskuntien kehitystä pois hiilestä.

Olisi niin paljon helpompaa, jos meitä olisi tällä pallolla vaikkapa vain neljä miljardia, jolloin päästöt olisivat paljon pienemmät. Ihmiskunnan kasvuvauhti on kuitenkin saavuttanut huippunsa jo vuosia sitten ja tällä erää kasvu on vähenemään. Kuitenkin ihmisten määrä kasvaa vielä kymmeniä vuosia. Todennäköisesti koko vuosisadan (mikäli ilmastonmuutos ei vie mennessään miljardeja ihmisiä). Mitä kehittyneempi yhteiskunta, sitä vähemmän lapsia. Japani on jo vuosia ollut tilanteessa, jossa väestön määrä vähenee. Tämä tulee myös muiden maiden kohdalle ajan myötä. Tällä erää todellista kasvua on vain Afrikassa. Jokainen köyhyyden poistamiseen sijoitettu euro auttaa taistelussa planeettamme puolesta. Jokainen koulutettu tyttö on suuri askel parempaan taistelussa ilmanstonmuutosta vastaan.

2 Tekoäly

Sivusinkin jo edellisessä kappaleessa teknologian eksponentiaalista kasvua. Tällä erää muotisana on digitalisaatio, mutta valitsin tämän kappaleen nimeksi kuitenkin tekoälyn. Termejähän käytetään sulavasti sekaisin, niin kuin monesti tapana on. Tiede tekee todella harvoin (jos koskaan?) valtavia loikkia (revolution) kehityksessä, vaan edistyminen tapahtuu askel askeleelta (evolution). Tekoälyn kanssa tapahtuu samalla tavalla. Ei meillä tule olemaan mitään tiettyä päivää, jolloin voidaan todeta, että tekoäly on keksitty. (Jos singulariteetti joskus saavutetaan, niin ehkä tämä voisi olla sellainen, mutta en mene nyt niin pitkälle.) Olemme jo saaneet monet tekoälysovellukset helpottamaan arkeamme ilman, että huomaamme sitä mitenkään. Voi tietysti väitellä, onko auton jalankulkijaan törmäyksen esto tekoälyä vai mitä, mutta tässä kirjoituksessani määrittelen tekoälyn laajasti ja löyhästi.

YouTubesta voi katsella SpaceX:n kantorakettien laskeutumisia takaisin maan pinnalle. Nämä operaatiot hoitaa täysin tietokone, sillä ihmiseltä se ei onnistuisi. Samoin tekoäly ottaa haltuunsa laukaisun alun, joten ihmisen rooli avaruusliikenteessä on vähäinen. Meillä ei yksin kertaisesti ole aivoissamme tarpeeksi laskentakapasiteettia, jotta voisimme hallita noin monimutkaisia asioita. Myös erittäin haastavan go-pelin mestareiksi tekoälyt ovat jo päässeet. Tällä erää uusinta uutta on AlphaGo Zero -tekoäly, joka oppi pelin pelaamalla vain itseään vastaan. Kolmessa päivässä tekoäly oli oppinut paremmaksi pelaajaksi kuin 99,99% maailman go-pelaajista. Tekoälyjen kehitys on siis hurjaa.

Vaikka autoilun puolella autonomisuudessa ollaan vielä lapsen kengissä, on Tesla näyttänyt hyvin osviittaa siitä, mihin ollaan menossa. Samalla kaavalla tekoäly korvaa lääkärit, kuten se on jo osin korvannut pörssisijoittajat. Tekoäly muokkaa ihmisten ammatteja uusiksi samalla tavalla kuin teollistuminen muokkasi. Tällä erää ei tosin ole varmaa tarviiko ihmisen tehdä enää tulevaisuudessa töitä, jos ei halua. Voi olla, että yhteiskunta adaptoituu niin, että luovat alat valtaavat työmarkkinat. Ajatus työn jäämisestä taakse on kuitenkin ihmiskunnalle täysin uusi juttu ja sen pohtiminen kannattaa aloittaa jo nyt. Näin on tietysti tehtykin jo. Ehkä tekoälyn kasvu vapauttaa toimeentulon irti työstä samalla lailla kuin maanviljely aikoinaan irrotti ruuan saannin metsästyksestä.

On hyvin mielenkiintoinen kysymys voidaanko sosiaaliturva rakentaa niin, että työtä tekee vain 10% ihmisistä. Ongelma ei ole kustannukset, vaan pikemminkin ihmisten ajatusmaailma. Jos talouskasvu jatkuu entisellään ja tekoäly, automatisaatio ja robotisaatio syövät suurimman osan duuneista, ei hyvinvoinnista ole pulaa, mutta mitä ihmiset tekevät, mikäli “rahaa tulee seinästä”? Vaikka siinä on oiva tilaisuus vaikkapa alkoholisoitua, näen itse asian niin, että ihmiset pääsevät lähinnä paremmin toteuttamaan itseään ja voivat ruveta vaikka muusikoiksi, tanssijoiksi, kirjailijoiksi tai pyörittämään ravintolaa. Tai sitten suunnata kohti avaruutta.

3 Muiden taivaankappaleiden kolonisaatio

Kolmanneksi merkittäväksi aiheeksi valitsin avaruuden valloituksen. Ja tätä kerkesinkin jo sivuta taasen edellisessä kappaleessa. SpaceX on nostanut avaruuden valloituksen takaisin uutisiin ja se on erittäin hieno asia. Nasan budjetti kärsi rankasti muutaman kuulennon jälkeen, kun yhteiskunnan kiinnostus avaruutta kohtaan väheni. Teknologia ei taustalla kuitenkaan lakannut kehittymästä ja nyt meillä on useita valtiollisia ja yksityisiä yrityksiä roudaamassa tavaraa avaruuteen. Kansainvälinen avaruusasema ISS on myös ihmiskunnan hienoimpia saavutuksia. Se on ylikansallinen produktio (vaikkakin Yhdysvallat on joutunut maksamaan ISS:n moduuleista huomattavasti suuremman osan kuin oli alunperin tarkoitus), jonka tekemiseen on vaadittu paljon uutta teknologista osaamista, koordinaatiota useiden avaruusjärjestöjen välillä ja lopputulemana olemme saaneet paljon uutta tietoa avaruudesta, ihmisen sopeutumisesta sinne sekä paljon muusta.

ISS on kuitenkin vasta alkusoittoa, kun kurkotamme kohti muita taivaankappaleita. Ensi alkuun Kuuhun ja Marsiin, myöhemmin kauemmas. Elon Muskille voi olla monessa suhteen kiitollinen. Hänen visionsa ajaa nyt avaruustutkimusta ja avaruuden valloitusta eteenpäin suurella draivilla. Äskeisessä esityksessään Musk linjaili ensimmäisten kuljetusten pyörähtävän Marsiin 2022 ja ihmisten seuraavan perässä 2024. Tässä aikataulussa ei todennäköisesti pysytä, mutta ilmoitus antoi kuitenkin vahvaa osviittaa siitä, että ihminen tulee astumaan Marsin pinnalle pian.

Muiden taivaankappaleiden asuttaminen parantaa ihmiskunnan säilymisen mahdollisuuksia rutkasti. Asteroidin osuminen yhdelle planeetalle ei tuhoa koko ihmiskuntaa osan ollessa jo muilla planeetoilla ja avaruusasemilla. Tästä pääsemmekin kivasti tarinan alkuun. Jos ihmiskunta ei pysty voittamaan ilmastonmuutosta täysin vaan miljoonia ihmisiä joutuu lähtemään pakolaisiksi, voivatko he suunnata Marsiin?

Menee vielä ainakin 10-20 vuotta ennen kuin voidaan puhua todellisesta Marsin asuttamisesta ja tällä tarkoitan sitä, että punaisella planeetalla voisi ylipäätään asua. Siitä vierähtää vielä hetki, että Marsiin on saatu rakennettua ekosysteemi miljoonalle ihmiselle. Pahoin pelkään siis, että ihmiskunta joutuu korjaamaan virheitään Maassa ja vasta hiljalleen samaan aikaan kolonisoida Marsia.

Yhteenveto

Listasin tässä siis kolme mielestäni “mielenkiintoisinta” seuraavien kymmenien aikana tapahtuvaa asiaa. Ilmastonmuutos koskettaa meistä jokaista päivä päivältä enemmän, mutta niin tekee myös tekoäly ja tulevaisuudessa elintilamme ei enää rajoitu pelkästään tälle planeetalle. Vaikka nämä asiat tuntuvat nyt suurilta, on lähes varmaa että tälle listalle pitäisi nostaa kymmenen vuoden kuluttua jokin asia, jota ei ole vielä edes keksitty tai sen olemassaoloa ei vielä tiedosteta.

Onko Suomen seuraavassa hallituksessa ilmastonmuutokselle oma ministeri? Entä tieteelle, tekoälylle tai digitalisaatiolle? Tai ehkäpä Suomeen saadaan avaruusvirasto?

Oli miten oli, ihmiskunta elää koko ajan yhä mielenkiintoisempaa aikaa. Koskaan ei ole ollut niin hyvin, kuin on nyt.

9. lokakuuta 2017 - 20.26
Kuva

Luin Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittaman Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa -teoksen. Aihe kiinnosti minua suuresti, sillä kirjassa käsitellään monia suomalaisia saarnaajia, jotka ovat höynäyttäneet ihmisiä lähtien Alma Kartanosta ja päättyen Patrik Tiaiseen. Mukana kulkevat myös luonnollisesti muun muassa Leo Meller, Pirkko Jalovaara ja Tapani Koivuniemi.

Höynäyttäjiä ja höynäytystapoja on riittänyt. Monet harhaanjohtajat ovat onnistuneet keräämään seuraajiltaan sievoisen summan lahjoituksia. Jalovaaran oikeudenkäyntiä olen seurannut tarkasti. Ihminen on niin helposti johdettavissa harhaan, mutta toisaalta pystymme joustamaan moraalisissa asioissa tarvittaessa paljon ja Jalovaara kertoo edelleen olevansa köyhä ja viaton rukoilija vaikka poliisiin todisteet viittaavat aivan muuhun.

Minulle vanhemmat (eli siis viime vuosituhannella tapahtuneet) jutut eivät olleet alkuunkaan tuttuja, joten kirja antoi sillä saralla paljon uutta tietoa. Sekulaarimpi ihminen ei välttämättä ymmärrä kuinka totena uskonnollisissa yhteisöissä otetaan gurun/saarnamiehen/papin/johtajan opetukset. Itseäkin ihmetyttää kuinka kukaan voi kuvitella, että Jalovaara voisi manata demoneita pois ihmisistä tai uskoa Tilda Reunasen siunaavan käsi siunattavan peniksessä kiinni! Mutta harhaanjohdettavia on riittänyt ja niitä riittää edelleen.

Kirja on hyvin yleisluontoinen tietokirja, jonka lukeminen on hyödyllistä jo ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta mikäli joku läheinen on vaarassa joutua lahkon tai hämärän saarnamiehen uhriksi, kirjasta voi saada ajatuksia, joilla auttaa toista. Kirja koostuu seitsemästä luvusta, joista kuusi ensimmäistä keskittyy havaittuihin asioihin ja viimeinen luku pyrkii avaamaan maailmaa lahkosta lähteelle. Itse koin kirjan alun hyväksi, keskiosa maistui hieman puulta, mutta loppuosa piti taas otteessaan.

Yksi kirjan alueista on seksuaalisuus lahkoissa. Aihe on hyvin tärkeä. Seksuaalisuuden rooli ihmiselämässä on usein todella suuri. Täten voisi tietysti ajatella, että seksuaalisuuden rooli myös uskonnoissa on suuri. Ja näinhän se onkin, mutta onko se enää tervettä ja oikein? Onko oikein, että lestadiolaiset naiset toimivat synnytyskoneina ja Jehovan todistajat peittelevät Katolisen kirkon tavoin joukoissaan rehottavaa pedofiliaa? Itse näen asian niin, että mikäli uskonto haluaa puuttua siihen, kuinka ihminen saa toimia makuuhuoneessaan, mennään jossain metsään.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.  Annan arvosanaksi 3/5.

Kuriositeettina pohdin kirjan fonttivalintoja. Kirjassa on käytössä kolme fonttia: yksi leipätekstille, yksi otsikoille ja yksi sivunumeroille. Otsikoissa käytetty fontti ei omaan silmään toimi ollenkaan. Se on liian raskas (tyyliin impact) ja olisin valinnut sivunumerofontiksi myös serif-tyylisen fontin kuten leipätekstillä. Jänniä asioita silmä poimii kirjasta. Tämä asia on kuitenkin aivan sivuseikka tästä kirjasta puhuttaessa :)

 
Aiheet:
2. syyskuuta 2017 - 13.17

Brittilehti Daily Mail teki artikkelin suomalaisesta turkistarhauksesta. Aihe on… jännä. Tai oikeastaan sen ei pitäisi enää olla mikään aihe muualla kuin historian kirjoissa. Turkistarhaus on kielletty muun muassa Isossa-Britanniassa aikoja sitten, mutta Suomessa se on edelleen sallittua. Asiaan yritettiin saada muutosta viimeksi alkuvuodesta 2013, kun kaikkien aikojen ensimmäinen kansalaisaloite kaatui eduskunnan äänestyksessä.

Turkiseläin

Kuva: Oikeutta eläimille

Saarivaltakunnassa kauhistellaan Suomessa olevia lihotettuja naaleja (mutta samalla myös pukeudutaan täällä kasvatettuun turkikseen – kaksinaismoraali, anyone?) ja olisi syytä täällä kotomaassakin. Kuvan kaltaisen eläimen ei mitenkään voi kuvitella nauttivan olostaan. Lihotettu valtavan ylipainoiseksi asumaan häkissä. Tulee mieleen isäni kertoma tarina, jossa joulukinkuksi kasvatettu possu potkittiin aina ennen teurastusta paksuksi, jotta syömistä riitti enemmän. Näistä ajoista on tultu paljon eteenpäin, mutta matkaa riittää vielä.

Koko EU:n alueella on kielletty kissojen ja koirien turkisten myynti, tuonti, valmistus yms. toiminnan epäeettisyyden vuoksi. On jotenkin kestämätöntä ajatella, että koiran turkiksen käyttö on epäeettistä, mutta kettu on täysin ok.

Turkistarhaus tultaneen kyllä kieltämään, niin Suomessa, kuin koko EU:n alueella. Ajankohta on vain auki. Tässä olisi Suomella hyvä paikka näyttää, että kuulumme sivistysvaltiohin ja otamme myös eläinten oikeudet tosissaan. Omaan ajatusmaailmaan kävisi ehdotus, että vuoden päästä kasaisi uuden kansalaisaloitteen, jonka voisi sitten toimittaa seuraavan eduskunnan käsittelyyn. Luottoni nykyisen hallituksen tekemisiin on olematon, mutta seuraava on taas muutaman vuoden nuorempi ja sivistyneempi – eikös?

20. elokuuta 2017 - 12.47

Seitsemän nimen tyttö taitaapi olla nyt kuudes lukemani kirja, joka käsittelee Pohjois-Koreaa ja sieltä paenneita ihmistä. Hyeonseo Leen ja David Johnin kirjoittama kirja on ylivoimaisesti paras näistä lukemistani teoksista. Se on kuin loistavalla juonella varustettu fiktiivinen trilleri, jonka tapahtumat ovat kuitenkin totta. Jokainen luku jättää lukijansa cliffhangeriin ja tarina kulkeutuu eteenpäin kuin Dan Brownin teoksissa ikään. Tätä kirjaa ei voi olla suosittelematta.

Pohjois-Korea on ainut paikka maailmassa, jossa kansalaisilla ei ole oikeuksia. Ei edes ihmisoikeuksia. Kimien diktatuuri on tappanut miljoonia ihmisiä. Milloin suvun tarina tulee sitten päätökseen? Nykyinen ydinaseilla leikkiminen ja mannertenvälisten ohjusten rakentelu antanee osviittaa, ettei maa pysy enää kauaa pystyssä. Jos Pohjois-Korea käyttää aseitaan Etelä-Koreaa tai Yhdysvaltoja vastaan, on maan taru ohitse muutamassa kuukaudessa. Tai voi olla, että Trump tekee ennaltaehkäisevän iskun, mikäli Pohjois-Korean ydinaseohjelma koetaan liian vaaralliseksi. Tai sitten tilannet jatkuu kiristyneenä pattitilanteena edelleen.

Kiinalla on tietysti monet avaimet käsissään. Kiina voisi lopettaa loikkareiden palauttamisen Pohjois-Koreaan, jolloin maasta virtaisi kansaa pois, eivätkä Kimien orjat enää työskentelisi kultin hyväksi. Mitä nopeammin Pohjois-Korean diktatuuri kaatuisi, sen parempi.

Kimien kultissa on myös paljon uskonnollisuuteen verrattavaa. Palvonta on käsittämätöntä. Maan sankareina pidetään ihmisiä, jotka pelastavat Kimien muotokuvia palavista taloista, vaikka kaikki muu tuhoutuisi. Eihän tällainen ole tervettä. Monet entiset uskonlahkojen edustajat pystyvät samaistumaan Pohjois-Korean oloihin. Päätökset tulevat ylhäältä ja kansan on niitä sokeasti toteltava ja oma ajattelu on kielletty. Ei niin kaukana Jehovan todistajista tai lestadiolaisuudesta?

Jos etsit hyvää lukemista loppukesään, tässä on 5/5 vaihtoeho.

29. heinäkuuta 2017 - 23.17
Kuva

Taas tuli pyörähdettyä keikkamatkalla. No, edellisessä kunnon keikasta olikin jo pari vuotta, mutta kun kerran Gessle keväällä uuden albumin pukkas ulos ja kiertuetta perään, niin tässähän tuli oikein hyvä reissuhetki.

Keikka itsessään oli hyvä, vaikkei top kolmoseen päässytkään. Skanssen ei keikkapaikkana pärjännyt esim. Sjöhistoriskalle, jossa tuli pyörähdettyä melko tarkkaan 10 vuotta sitten (10 vuotta!?!?!). Biisilista oli hyvä, vaikkakaan ei kovin yllätyksellinen. Tosin, kun peräkkäin pystyy latomaan parikymmentä hittiä, niin ei kai sitä nyt voi valittaa? Gessle esiintyy ensi kuussa Vaasassa ja Porvoossa ja voin kyllä tätä show'ta suositella täysin rinnoin kaikille :)

Muutein reissussa tuli ravattua Tukholman metrolla ja ratikalla enemmän kuin aiemmin yhteensä ja Hermanssin vegebuffet oli jälleen erittäin maittava. Sääkin suosi, vaikka alustavasti ennusteet näyttivät siltä, että keikan aikana oiisi satanut – onneksi ei.

Tämä reissuhan oli joululahja Ainolta, joten suuri kiitos menee sinne suunnalle, kuut kuut <3