15. joulukuuta 2017 - 21.19
Kuva

Kuulemma somessa homeopaatit olivat innostuneet, kun “taas” tuli “lisää” todisteita homeopatian toimivuudesta. Homeopathic treatment for prolonged postoperative coma: a case report on julkaistu kesällä 2017 Journal of Medicine and Life -tiedelehdessä. Lehdellä näyttäisi olevan pieni impact factor, mutta suomalainen julkaisufoorumi ei tunnista koko lehteä. Predator-julkaisusta ei siis ilmeisesti ole kyse, mutta ei myöskään mistään korkeatasoisesta lehdestä.

Lehti on kuitenkin ottanut artikkelin vastaan huhtikuussa ja julkaissut sen kesäkuussa. Kahden kuukauden prosessointiaika ei ole kovinkaan pitkä ja antaa kuvan joko todella nopeasta vertaisarviointiprosessista tai sitten huolimattomasta sellaisesta. Luettuani artikkelin läpi kallistuisin jälkimmäiseen.

Artikkeli kertoo kuinka joskus lääketieteellisen operaation jälkeen potilas voi vaipua koomaan, josta hän ei herääkään. Tällainen voi sattua esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun potilas on ollut nukutettuna. Artikkeli kertoo kuinka tällainen on äärimmäisen harvinaista, mutta myöskin fataalia. Kuriositeettina artikkeli kertoo sekä abstraktissa että conclusionissa tällaisen tilan johtavan kuolemaan, mutta introductionissa ollaan lievempiä.

Tutkimus on siis case study ja se kertoo yhden potilaan olleen operaation jälkeen koomassa (juuri koomarajan alapuolella) kaksi viikkoa. Tämän jälkeen hänelle oli annettu homeopaattista valmistetta ja jo seuraavana päivänä potilas oli alkanut näyttää heräämisen merkkejä ja lopulta toipunut. Tutkimus oli tässä.

Täytyy myöntää, että harvoin näin luokatonta juttua tulee luettua. Tutkimuksessa on kaikkiaan 17 lähdettä, joista noin 4 on tieteellisiä tutkimuksia. Suurin osa on jotain (oppi)kirjoja ja webbilinkkejä homeopatiajuttuihin löytyy myös lähteistä. Tutkimuksessa ei keskustella homeopatian merkityksestä/toimivuudesta ollenkaan saati itse tutkimuksen ongelmista. Mitään kritiikkiä ei aseteta tutkimusasetelmaa kohtaan tai biasoitunutta näkemystä (kirjoittavat ovat kreikkalaisesta "kansainvälisestä klassisen homeopatin akatemiasta"). Näin lääketiedemaallikosta näyttää siltä, että sattuma on nyt tulkittu hoidon saavutukseksi, kausaliteetista ei näy edes varjoa. Luonnollisesti vaadittaisiin kymmenittäin tällaisia tuloksia, jotta voitaisiin lähteä tutkimaan onko hoidolla todella ollut vaikutusta. Tutkimus ei myöskään kerro kuinka monta kertaa vastaavaa hoitoa oli aiemmin yritetty tuloksettomasti.

On olemassa tiedettä ja sitten tällaista tieteeksi naamioitua roskaa. Ei jatkoon: ei tutkimus, eikä journali.

6. joulukuuta 2017 - 15.12
Kuva

Ajattelin näin itsenäisyyspäivän kunniaksi listata parhaat suomenkieliset biisit. Ei ollutkaan niin helppo homma kuin alkuun ajattelin. Last.fm:n tilastoja tutkaillessani huomasin kuuntelevani yllättävän vähän suomenkielistä musiikkia. Suomalaista menee kyllä, mutta tälle listalle eivät päässeet Nightwish, Him, The Rasmus tai The 69 Eyes. Alla on listattuna tusinan verran kappaleita, jotka juuri nyt tuntuvat parhailta, mitä suomeksi on koskaan laulettu. En valinnut kuin yhden biisin kultakin artistilta, joten lista olisi ollut vähän erilainen, jos olisin valinnut useamman biisin per muusikko/bändi. Jokaisen biisin valinnan takana on tarina, mutta jääkööt ne kertomatta tällä erää. Kipaleet eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä – joskin Kelan Miten sydämet toimii? olkoot tällä erää paras tarjolla oleva suomenkielinen biisi. Muutenkin lista on nopesti kasattu ja joku ralli varmasti puuttuu seasta.

  • Anssi Kela – Miten sydämet toimii?
  • Eläkeläiset – Päivätanssit
  • Kaija Koo – Tinakenkätyttö
  • Eppu Normaali – Suomi-ilmiö
  • Cheek – Kuka muu muka
  • Dingo – Levoton tuhkimo
  • Zen Café – Rakastele mua
  • Jukka Takalo – Jokainen on vähän homo
  • Leevi and the Leavings — Teuvo, maanteiden kuningas
  • Juha Tapio – Kaksi puuta
  • Haloo Helsinki! – Beibi
  • Jenni Vartiainen – Duran Duran

Mutta eiköhän näitä biisejä kehtaa kuunnella seuraavat 100 vuotta :)

Aiheet:
4. marraskuuta 2017 - 19.59
Kuva

Vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa lihatonta lokakuuta, eli en syönyt lihaa koko kuukauden aikana (kananmunaa ja maitotuotteita käytin). Viime vuonna havahduin ideaan vasta liian myöhään, joten paikkasin tilannetta nyt sitten tänä vuonna.

Kuukausihan meni siis helposti ilman lihaa. Ainoat ongelmat tulivat, kun tarjoilut olivat jossain paikassa rajoittuneet tai meinasin itse unohtaa olevani lihattomalla. Jälkimmäistä pelkäsin eniten etukäteen, mutta yllättävän hyvin muistin kuitenkin asian.

Aiemmin kotosalla olen syönyt lihana lähinnä leikkelettä leivän päällä, mutta nyt oikeastaan konkreettisesti huomasi, ettei sekään ole mitenkään “pakollista”. Muuta lihaa tässä taloudessa ei juurikaan ole syöty. Ehkä jatkossa entistäkin vähemmän sitten. Töissä taas huomasi kuinka hyvää kasvisruokaa on välillä tarjolla. Nämä ruuat täytyy ehdottomasti pitää jatkossakin omassa menussa aina, kun tarjolla ovat.

Ei minusta vielä kasvissyöjää tullut, mutta jos tässä pystyisi hiljalleen jatkamaan lihankäytön vähentämistä. Elimistö kiittää, planeetta kiittää ja eläimet kiittävät, kun lihankulutus laskee.

29. lokakuuta 2017 - 18.21

Jehovan todistajien kanssa keskustellessani kyselin monesti, miten todistajat voivat olla varmoja, että juuri heidän uskontonsa on se ainoa oikea maailman tuhansista eri uskonnoista. Yksi perustelu oli, ettei mikään toinen uskontokunta tarjoa materiaaliaan niin monella kielellä. Outo perustelu, vaikkakin Raamatun valossa aivan perusteltu, sillä Kirjahan mainitsee, että lopun aikoina "hyvä sanoma" on saarnattu kaikille. Jehovan todistajat kokevat elävänsä lopun aikoja, joten heille on loogista pitää omaa saarnaustyötään merkkinä lopun ajoista. Itsensä toteuttava profetia siis.

Toinen itseni – ja monen muun – kuulema väite on uskonnon ultimaattisuudesta on todistajien määrän jatkuva kasvu. Tämä on tietysti totta, Jehovan todistajien määrä on kasvanut varsin tasaisesti vuodesta toiseen. Kysyin kyllä, että miten tulisi suhtautua siihen, että islamin uskoisten määrä kasvaa vuodessa moninkertaisesti. Onko islam sitten vielä ultimaattistakin ultimaattisempi uskonto? Kuulemma se on eri asia.

Mutta tähän todistajien määrän kasvuun. Maailmanlaajuisesti kasvua on tapahtunut. Tässä blogauksessa esitetyt määrät perustuvat jehovantodistajuutta pyörittävän Vartiotorni-seuran julkaisemiin numeroihin. Numerot eivät siis ole puolueettoman tahon tarjoamia, mutta pitänevät todennäköisesti kuitenkin paikkansa. Vartiotorni on julkaissut vuosittain vuosikirjan, jossa on kaikkien maiden todistajien määrät. Kaivoin tätä artikkelia varten lähes kaksituhatta numeroa erinäisistä Vartiotornin julkaisemista vuosikirjoista.

Maailmanlaajuinen todistajien määrän kasvu näyttää seuraavalta.

Mitä tästä sitten kannattaa noteerata? Pari huomiota on ylitse muiden. Ensinnäkin Jehovan todistajien määrä lähti nousuun vasta 70-luvulla ja vuoden 1975 maailman lopun ennustuksen mentyä pieleen, määrä supistui hetkeksi, mutta jatkoi tämän jälkeen kasvuaan tasaisesti. Nykyisellään Jehovan todistajia on hieman yli kahdeksan miljoonaa, joista noin 15% on yhdysvaltalaisia.

Yhdysvalloissa vuoden 1975 maailmanlopun hehkuttaminen otettiin hieman raskaammin kuin globaalisti ja todistajien määrä tipahti seuraavien vuosien aikana lähtien taas nousuun vuosikymmenen vaiheessa ja jatkuen siitä eteenpäin – lukuunottamatta vuosituhannen vaihteen pientä paussia.

Näin Suomessa asuvana minua kuitenkin kiinnostaa enemmän, mikä on tilanne Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Kun piirtelin käppyrät Pohjoismaista en voinut kuin ihmetellä, miten erilainen tilanne näyttää olevan täällä! (Islannissa todistajia ei juurikaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan, joten en Islantia ottanut mukaan kuvaajaan.)

 

Mitäpä kiinnostavaa tästä kuvaajasta sitten löydämme? Paljonkin! Pohjoismaissa vuosi 1975 otettiin aika raskaasti muualla kuin Ruotsissa. Ruotsissa todistajien määrä ei lähtenyt menemään alaspäin siinä, missä Suomi, Tanska ja Norja kokivat notkahduksen. Huomattavaa on myös, kuinka kasvu tyrehtyi täysin 90-luvun puolivälissä ja lähti hiljalleen laskemaan. Tanskassa pysähdys tapahtui muita aiemmin ja Norjassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana palattu takaisin kasvun tielle. Suomi on oikeastaan nelikosta kaikkein mielenkiintoisin, sillä täällä 2000-luvulla on ollut vain kolme kasvun vuotta (2000, 2001 ja 2007). Muina vuosina todistajien lukumäärä on laskenut. Tätä havainnollistaa seuraava kuvaaja.

70-luvun oppimokailujen lisäksi Suomessa todistajien määrä laski myös vuonna 1966, mutta syytä tähän en tiedä. Muissa Pohjoismaissa oli vastaava kasvun pysähdys samoihin aikoihin.

Tästä jäi tietysti kiinnostus tutkailla, onko kyseessä vain maallistuneen Pohjolan trendi, vai löytyykö vastaavaa kasvun pysähtymistä muistakin maista. Ensimmäiseksi katsoin lähellä Suomeen pinta-alaltaan ja talouteen verrattavissa olevia valtioita. Seuraava kaavio kuvastaa näitä valtioita.

Trendi näyttäisi olevan aikalailla samanlainen. Kasvu on pysähtynyt 90-luvulla niin Tšekissä, Sveitsissä, Alankomaissa kuin Uudessa-Seelannissakin. Irlannissa sitävastoin kasvua tapahtuu edelleen. Jehovan todistajat rantautuivat katoliseen Irlantiin kunnolla vasta 60-luvulla. Tšekistä tilastoja on saatavilla vasta rautaesiripun romahdettua. Näistä valtioista mielenkiintoisin on kuitenkin selkeästi Alankomaat. Jehovan todistajat yli kaksinkertaistivat kannatuksensa kymmenessä vuodessa vuodesta 1966 vuoteen 1976, mutta tämän jälkeen tuli romahdus, josta ei ole sen koommin toinnuttu, vaan todistajien lukumäärä on jäänyt noin 30 tuhanteen. Alankomaat on yksi maailman liberaaleimmista valtioista, joten pohdin onko tällä vaikutusta, ettei siellä saarnaamistyö tuota enää ollenkaan tulosta.

Tähän mennessä olen siis käsitellyt väkiluvultaan suhteellisen pieniä maita (poislukien Yhdysvallat), joten seuraava askel tässä tilastojen kyyläilyssä oli ottaa käsittelyyn suuria länsimaisia valtioita. (Saksan viivat pomppivat vähän omiaa, kun pääosa datasta sisältää vain Länsi-Saksan.)

Kuten kuvasta näkyy, niin väkiluvultaan suuremmissa länsimaissa trendi on hyvin samanlainen kuin pienemmissä länsimaissa tai täällä Pohjolassa. Jehovan todistajien määrä ei ole enää 90-luvun puolivälin jälkeen kasvanut merkittävästi Italiaa lukuun ottamatta, mutta sielläkin viime vuosina tahti on tasaantunut. Japani on hyvin mielenkiintoinen tapaus. Todistajien määrä lähti nousuun vasta 70-luvulla, mutta huippu oli jyrkkä ja viimoiset 20 vuotta on tultu alamäkeä. Itseäni myös kiinnostaa nähdä, miten Isossa-Britanniassa, ja varsinkin Australiassa, käynnissä olevat oikeudenkäynnit Jehovan todistajien pedofiilien salailua kohtaan vaikuttavat todistajien määrään. Australiassa tilanne tasaantui juuri, mutta tuleeko nyt seuraavina vuosina laskua.

Vaikka länsimaissa väkiluvun kasvu on taittunut, lähes kaikissa valtioissa silti ihmismäärä kasvaa. Japani on tästä poikkeus ja tämä vaikuttanee tietysti myös näihin kaavioihin. Länsimaissa kasvu on siis hyvin marginaalista. Kuitenkin globaali todistajien määrä näytti jatkavan kasvuaan, joten mistä kasvu sitten tulee? Otin seuraavaksi tarkasteluun lähinnä Afrikan maista koostuvan tilaston.

Nämä tilastot kertovat selkeää kieltä siitä, missä todistajamäärien kasvu sijaitsee. Kehittyvissä maissa on selkeästi noususuhteinen trendi. Nigeriassa näkyy vuoden 1975 virheellinen maailmanlopun ennustus, joka lamautti kasvun lähes kymmeneksi vuodeksi. Marokossa oli jonkin verran todistajia 60- ja 70-luvuilla, mutta sittemmin maassa ei raportoida olevan todistajia. Malesiassa kasvu on ollut erittäin hidasta. Vastaavaa on tietysti muissakin islaminuskoisissa maissa.

Elikkästä, mitä tästä tukimuksesta jäi käteen? Sattumanvaraisista maailman valtioista Jehovan todistajien määrä näyttää kasvavan lähinnä Saharan eteläpuolisissa kehittyvissä maissa ja Yhdysvalloissa. Länsi-Eurooppa – eritoten Pohjoismaat – ovat olleet jo parikymmentä vuotta lähes nollakasvun aluetta. Panee väkisinkin miettimään, että mikä rooli internetin yleistymisellä on Jehovantodistajien rekrytointiongelmiin. Tieto Vartiotornin vääristä profetioista ja pedofiiliakohuista on tarjolla kaikille, eikä oppimuutosten ja vääryyksien peittely enää onnistu niin helposti kuin “analogisena” aikana. Tästä on siis aika helppoa vetää yhteen, miksi Vartiotornilla on viime vuosina alkanut ilmetä rahahuolia. Varakkaista länsimaista ei enää irtoa rahaa niin paljoa kuin ennen ja vaikka Afrikasta saadaan uusia todistajia paljon, eivät sieltä syntyvät pienemmät rahavirrat riitä paikkaamaan länsimaista häviäviä tulopuolia. Seuraan mielenkiinnolla mihin kehitys johtaa. Oma ennustukseni on, että Vartiotorni joutuu pykälän modernisoimaan oppiaan. Miten se tapahtuu, on mysteeri, mutta nykyisellään he eivät vetoa moderniin ihmiseen. Ja kun eivät vetoa ihmisiin, niin ei organisaatio saa myöskään rahaa, mikä taas vaikeuttaa globaalia "hyvän sanoman" kerrontaa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

26. lokakuuta 2017 - 18.12

Euroopan tiedeakatemiat tekivät selvityksen, jossa homeopatia osoitettiin jälleen kerran tehottomaksi ja jopa vaaralliseksi. Ei siis mitään uutta auringon alla. Ehkä vielä jonain päivänä kaupassa myytävillä terveystuotteilla tulee olla taustalla tutkimusta, jossa toiminta on todettu tehokkaaksi. Ja jos ei ole, niin putellin kyljessä tulisi lukea “tehoton”. Tällaista linjausta on Yhdysvalloissa haettu.

Vaikka aikuinen ihminen saakin hoitaa itseään yksisarvisilla, kynttilöillä, kristallikivillä ja ties millä, tulee lapsia ja eläimiä hoitaa aina parhaalla mahdollisella tarjolla olevalla hoidolla. Loppukesästä pöllähti ulos myös kaksiosainen tutkimus (1 ja 2), jossa käsiteltiin homeopatiaa eläinten hoidossa. On hyvin mielenkiintoista, kuinka ihmismieli pystyy kokemaan eläimen parantumisen lumevaikutuksen. Eläin ei tietenkään itse pysty kertomaan mitään terveydentilastaan, mutta ihminen pystyy jotain päättelemään. Ja tässä jo pelkkä ihmisen usko asiaan X “parantaa” eläintä. Kertoo siis siitä, ettei eläimen terveydentilan tarkistamiseen taida olla kovin objektiivista mittausta (kuumetta voi tietysti mitata jne.). Kertoo myös siitä, ettei ihminen ole edelleenkään kovin analyyttisesti ajatteleva olento. Tutkimus ei siis luonnollisestikaan löytänyt homeopatian käytöstä eläimillä mitään hyvää, vaan se on pikemminkin haittoja.

Tällaista tällä erää homeopatian ihmeellistäkin ihmeellisemmässä maailmassa.