Gessle julkaisi viikko sitten PG Roxette nimen alla uuden albumin Pop-Up Dynamo! Levyltä tippui kesän aikana kaksi sinkkulohkaisua: The Loneliest Girl In The World ja Walking On Air. Vaikka molemmat kappaleet ovat ihan ok, niin varsinkin ensimmäinen kuulosti omaan korvaan aaaivan liian purkkapopilta. Gesslen kynästä ei montaa kertakäyttöistä biisiä ole tullut, mutta The Loneliest Girl tuntui sellaista. Ei se siis huono ole, mutta ei minun juttuni. En siis hirveästi odottanut tältä albumilta. En muutenkaan oikein innostu Roxette-nimen käytöstä ilman Marien ääntä. Helena ja Dea eivät yksinkertaisesti pysty korvaamaan Marien vokaaleja.
Kuuntelin sitten albumin pariin kertaan läpi ja totesin, että eihän se huono ole. Seuraavana päivänä kuuntelin levyn vielä pari kertaa ja sitten kävikin niin, etten mitään muuta olekaan viikkoon kuunnellut. Tämä levy todella toimii, eikä mukana ole yhtään huonoa kappaletta. Tätä voi kuunnella kannesta kanteen niin halutessaan ja levy muodostaa hyvän kokonaisuuden.
Tuotantona tämä on selkeästi jatkoa Roxetten viimeiseksi jääneelle Good Karma (2016) –levylle. Tässä on myös viboja Gesslen Party Crasher –levystä vuodelta 2008. Mutta tämän lisäksi albumilla on kyllä selkeästi omia apujaankin. Materiaalia on selkeästi tehty paremmin Helenan ja Dean äänille sopivaksi verrattuna perinteiseen Roxette-materiaaliin. Tämän lisäksi mukana on myös artistinimeä LÉON käyttävä Lotta Lindgren. Gesslen ja LÉONin yhdessä laulama My Chosen One on todella hyvä. En tunne LÉONin tuotantoa ollenkaan, mutta mitä vähän sitä kuuntelin Spotifysta, niin ei kolahtanu. Tällä levyllä vokaalit ovat kuitenkin majesteetilliset.
Jos nyt sitten jotain biisejä pitää nimetä, niin Me And You And Everything In Between ja ennen kaikkea The Craziest Thing ovat todella kovia kappaleita. Näiden lisäksi jo mainittu My Chosen One ja toinen balladi You Hurt The One You Love The Most kuuluvat kärkinelikkoon. Voisin kuvitella, että nämä soivat minulla vielä pitkään. Todella kovia ralleja. Tämä on myös oikeastaan ensimmäinen Gesslen kynäily, jota todella kannattaa luukuttaa high end –laitteiston läpi. Soundimaailma saa aivan erilaisen tatsin.
Ja levyllä oleva Jezebel ei ole The Rasmus koveri. Se olisi kieltämättä ollut kova veto…