Blogi

Mikä yhdistää farmaria, yliopisto-opettajaa ja Onlyfanssiin aikuisviihdettä tuottavaa tahoa? – Videoeditointi. Tuntuu, että nykypäivänä videotuotannon pariin pääsee ammatissa kuin ammatissa. Iltalehti uutisoi Anne-Mari Tarkkiosta, joka on ammatiltaan maanviljelijä, mutta tuottaa samalla myös paljon sisältöä sosiaalisen median eri kanaviin. Maanviljelijän ammattitutkinto (Tarkkio on kuitenkin agrologi) ei suoranaisesti sisällä videotuotantoa, mutta moni ihminen haluaa avata ammattiaan videomuodossa YouTubessa, Instagramissa tai TikTokissa.

Videoiden kuvaaminen voi kuulostaa helpolta ja nopealta operaatiolta. Laitetaan puhelin kepin päähän ja höpistään jotain. Kyllähän se näinkin onnistuu, mutta Tarkkion tapauksessa mukana on myös dronejen lennättämistä, musiikin lisäilyjä ja paljon sisällön leikkaamista – ja varmaan uudelleenottojakin. Eli traktorin kopissa on saanut kirota muutakin kuin irtoavia niittokoneen teriä.

Samoin omasta työstäni tällä erää valtaosa menee videosisältöjen tuottamiseen. Varsinkin jälkituontanto vie aikaa, eikä se ole ns. kiinnostavinta duunia, mutta se on kuitenkin osuus, jossa erotellaan jyvät akanoista. En halua tarjota opiskelijoille sisältöä, joka on pelkästään "ööh", "tota noin", "mitä nyt tapahtui" höpinää, vaan leikkaan kaiken turhan tyhjäkäynnin pois videoista. Olen muutaman videon kanssa laskenut paljonko materiaalia lähtee leikkauspöydällä ja se on useimmiten luokkaa 20%. Eli katsoja saa saman informaatiosisällön tarjolle, mutta 20% tiiviimpänä pakettina, kun änkytys ja kiroilu on poissa. Huumoria pyrin pitämään mukana kuitenkin.

Ei minullakaan ole mitään koulutusta videoeditointiin, mutta olen sitä nyt pari vuotta harrastanut ja jotain sentään oppinut tehdessä. On kuitenkin aivan eri asia luennoida livenä 90 minuuttia, kuin tehdä tästä kiinnostava videotuotanto esim. muotoon 2 x 30 minuuttia. 30 minuuttiakin on pitkä aika saada ihminen pysymään keskittyneenä ruudun ääressä.

Laadukkaan pornon tuottaminen yhden naisen tai miehen yrityksessä on myös oma lajinsa. Korona-aika on ajanut monet kokeilemaan olisiko heistä tienaamaan pornoa tuottamalla ja uutisoinnin mukaan moni on löytänyt alasta hyvän tulovirran, mutta moni on varmasti myös jäänyt nuolemaan nän.. näppejään. Sisällöntuottajana on varmasti saanut opetella leikkaamaan videonsa, mahdollisesti etsimään sopivat ääniraidat – ja tietysti myös näyttelemään. Ja varmaan myös investoida "tuotannollisiin apuvälineisiin"?

Onko videotuotanto siis 2020-luvun kirjoitustaito, jos haluaa tehdä sisältöä, jota muut seuraavat?
 

Puoli vuotta Venäjä on käynyt hyökkäyssotaa Ukrainassa. En ole sotatieteiden asiantuntija, enkä tunne Venäjää juuri ollenkaan (olen siellä kuitenkin sentään joskus käynyt), saati mitään muutakaan asiaan liittyvää juttua, mutta kirjoittelen silti jotain ajatuksiani.

Päällimmäisenä ajatuksena itselläni sodasta on ollut Venäjän huonous. Yksi maailman suurimmista sotilasmahdeista on lähtenyt sotimaan housut kintuissa ja paljastanut muille kuinka heikossa kunnossa sen armeija on. Sotilaiden motivaatio, koulutus, kalusto ja huolto ovat Ukrainaa jäljessä (motivaatio on tietysti näistä aivan selviö; perusteeton hyökkäys vs. oman maan puolustaminen). 

Venäjän sotilastiedustelukin tuntuu olevan erittäin hukassa, sillä Ukraina onnistui vedättämään heitä aivan 6-0 ja valtaamaan valtavasti lääniä takaisin maan itäosissa. Venäjästä tuli muutamassa kuukaudessa täysi vitsi puhuttaessa sotilaallisesta mahdista.

Omat ajatukset ovat kuitenkin pyörineet jo sotaa seuraavaan aikaan. Venäjä täytyy saada käsittelemään historiansa ongelmat, kuten Saksa teki toisen maailmansodan jälkeen. Tällä hetkellä Stalinia arvostetaan Venäjälle korkealle, vaikka häntä voi verrata Hitleriin. Osin Stalinin voisi ajatella olleen jopa kollegaansa pahempi, sillä hän tapatti miljoonia venäläisiä.

Venäläisille tekisi hyvää käsitellä oma historiansa ja päästä myös nauttimaan demokratian tuomasta luottamuksesta yhteiskuntaan. Nykyinen kleptokratia ja autoritaarinen johtaminen ovat jäänne edellisiltä vuosituhansilta.

Toisaalta, vaikka sota loppuisi huomenna, kuinka nopeasti ukrainalaiset olisivat valmiita hyväksymään venäläisten turistien vierailun maassa? Sota jättää haavat, jotka kestävät vähintään sukupolven. Suomen ja Venäjän väleissä Neuvostoliiton hyökkäys näkyy edelleen ja Ukrainan sodan myötä se ei tule häviämään nykyisen sukupolvenkaan aikana. Sota tulee todella kalliiksi venäläisille.

Kiirehän Venäjälle tuli sotimaan, nyt sillä on vielä jotain, jolla se voi kiristää Länsi-Eurooppaa. Vuosikymmenen lopussa energiantuotanto on jo niin vihreää, ettei venäläiselle kaasulle tai öljylle ole enää kysyntää. Muutos tulee olemaan nopea ja se iskee venäläiseen yhteiskuntaan rajusti. Mitään tarvittavia uudistuksia ei ole tehty viime vuosikymmeninä ja jatkossa se tulee olemaan entistä hankalampaa nykyisen hallinnon alla.

Utopistisessa optimitilanteessa Venäjän seuraava hallinto lopettaa sodan, maksaa Ukrainalle sotakorvauksia aivan valtavasti, pakottaa yhteiskunnan käsittelemään rikoksensa ja vie yhteiskuntaa demokratiaa kohti. Pahoin pelkään kehityksen rajoittuvan vain listan ensimmäiseen kohtaan.

Mutta, kuten todettua, en tunne asiaa ollenkaan, joten lähinnä kirjoittelen vain omia mutujani. Voinpahan sitten vuosien kuluttua lukea, mitä sitä tuli asiasta pohdittua.

Slava Ukraini!
 

Pari viikkoa sitten tuli ajeltua Turku Touring. Reissu meni varsin mallikkaasti. Tapahtumassa on 4 eri matkavaihtoehtoa: 30, 60, 120 ja 250 kilometriä. Ajoin Maran kanssa 120 kilometrin lenkin. Lähdimme ensimmäisessä joukossa ajamaan, koska tapahtumaan mainostettiin "kuntopyöräilynä", mutta 30 kilometrin kohdalla jouduimme jättäytymään ryhmästä, sillä vauhti oli yli 30km/h ja se oli vähän omille koiville liikaa. Tietysti tuli myös vähän alaston olo, kun olimme ainoat, joilla ei ollut lukkopolkimia. Välineurheiluksi menee tämä.

No, oli miten oli viisi tuntia myöhemmin oli lenkki takana ja tunsi ajaneensa kunnolla, mutta kyllä kannatti. Tapahtuma oli kaikin puolin hyvin järjestetty ja taukopaikoilla sai hyvin evästä kyytiin. Päivähän oli oikein lämmin, joten juomaa meni useita litroja ajon aikana. Tällä erää ei kyllä mitenkään liian kuuma ollut, ettei alkanut sentään huippaamaan.

Ehkäpä ensi vuonna uudestaan?

Koska tuona viikonloppuna Turussa oli kahdet festarit myös käynnissä, olivat junat buukattu, joten turvauduimme taas GoMoren palveluihin. Tällä kertaa en ottanut alle Teslaa, vaan samalta omistajalta Renault Zoen. Pikkuauto sähkömoottorilla. Rangea oli 350km, joten Turkuun suoraan, hidas lataus siellä viikonlopun aikana ja takaisin. Oikein mukavaa menoa. Rellusta jäi kuva, että jos Clioon vaihtaisi sähköisen voimalinjan olisi ajo jotakuinkin tällaista. Eli siis auto ei merkittävästi eroa polttomoottorisesta – vähän vain mukavampi ajella, kun kiihtyvyyttä on enemmän kuin 1,2 litrasessa bensakoneessa. Teslahan tämä ei ollut millään muotoa. Esimerkiksi käyttöliittymän responsiivisuudessa Tesla vie Rellua 6-0.

Autoilun saralta päällimmäisenä jäi kuitenkin tunne, ettei polttomoottoriselle autolle ole mitään tarvetta, jos autoa jostain syystä tarvisimme jokapäiväisessä elämässä. Näiden muutamien ajojen jälkeen tunnun olevan kotiutunut sähköiseen nykyautoiluun täysin.
 

Löysin GoMore.fi-autonvuokrauspalvelun viime viikolla. Ensin kuulin puolittaisen radiomainoksen tai näin kuvan netissä ja tämän jälkeen vielä ratikkapysäkillä oli mainos. Palvelussa kuka vain voi vuokrata omaa autoaan muiden käyttöön ja koska viikonloppuna on tarkoitus pyörähtää Kouvolassa koko perheen kera, ajattelin kokeilla palvelua välittömästi. Autojen hinnat tuntuivat olevan huomattavasti edullisempia kuin vuokrafirmoista haettuna, joten palvelu kiinnosti entistä enemmän. Vielä, kun listalla oli Tesloja, olin myyty. Ei muuta kuin rekisteröitymään palveluun ja Teslaa alle.

Valikoimassa oli halutuille päiville pari Model S:ää ja nappasin niistä toisen. Model 3:akin näyttää olevan tarjolla, mutta juuri silloin niitä ei listassa näkynyt. Myös muita sähkö- ja polttomoottorisia autoja oli aivan tarpeeksi. Model S oli listan kallein, mutta sen hinta oli silti luokkaa kolmasosa siitä, mitä Europcarin kanssa joutuisi pulittamaan jostain vastaavan kokoisesta Audista – ja siihen tulisi tietysti bensat päälle (Teslaa ei ollut Europcarin listalla).

Eihän siinä sitten muuta kuin sunnuntaiaamuna auton hakuun. Ajoin fillarilla muutaman kilsan ja nappasin Teslan käyttöön. Auton omistajaa en koskaan tavannut, vaan auton sai haltuun vain puhelinta täppäilemällä.

Akku oli täyteen ladattu, joten pystyimme suoraan ajamaan Kouvolaan niin, että kohteessa akusta oli käytetty hieman yli puolet. Aino haki muutaman geokätkön matkalla ja pysähdyimme myös Tuuloksessa lounaalle. Sitten rippijuhlat pakettiin ja yöksi Kuusankoskelle hotelli Sommeloon – lol. Alla oleva kuva kertoo hotellista kaiken, mitä siitä haluan sanoa. 90-luvulla meno oli hieman erilainen, mutta rakennukselle ei ole sen koommin mitään tehtykään.

Seuraavana päivänä ajelimme ensimmäiseksi lataamaan akkua hieman. Tornionmäen ABC:n latausasema antoi 150kW sisään ja puolessa tunnissa akku oli nostettu 85 prosenttiin. Siinä ajassa Aino kerkesi käydä kaupassa ja apteekissa. Itse leikin juniorin kanssa Teslan peleillä ja sävellysohjelmalla. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa ja sukuloimme ympäri Kouvostoliittoa.

Illalla suuntasimme takaisin Tampereelle. Tarkoitukseni oli palauttaa auto niin, että siinä oli vielä 20% akkua jäljellä, vaikka omistaja sanoikin, että sen saa ajaa vaikka aivan tyhjäksi. GoMoren teksteissä mainittiin kuitenkin 20 prosentin raja, joten menin sillä. Auto oli vuokrattu 23.45 asti ja sen sai palauttaa vartin myöhässä ilman sanktioita. Kaikesta kommelluksesta johtuen olimme lataamassa akkua taas samalla ABC:llä yhdeksän aikaan illalla. Laitoin auton lataukseen ja kävin hakemassa Nipan grillillä munahampurilaisen ja puolen litran Pommacin. Tullessani takaisin autossa oli 75% latinkia, mikä riitti kotimatkalle varsin hyvin ja jätti vielä muutaman prosenttiyksikön pelivaraa mainitsemaani 20% palautukseen.

Sähköä siis riitti, mutta aikaa ei. Navigaattori tarjosi kotiutumisajaksi 23.51 ja tästä menisi vielä jokunen minuutti palauttaa auto. Aikaa ei siis ollut suoranaisesti hukattavaksi. Ennen Lahtea oli siltatyömaa, jossa oli vain yksi kaista käytössä. Pääsimme kuitenkin ajamaan tästä läpi juuri valon vaihtuessa punaiseksi ja aika-arviosta tipahti välittömästi 3 minuuttia pois. Kotona olimme lopulta noin 23.46. Tavarat sekä lopulta nukahtanut lapsi ulos autosta ja palauttamaan menopeliä. Löin hyrysysyn parkkiin 23.54 ja aloitin seuraavalla minuutilla puhelimella auton palautusprosessin. Siihen kuului auton kuvaaminen joka suunnasta ja ruksiminen, ettei kolhuja ollut tullut ja että omat tavarat oli poistettu autosta jne. Näissä meni pari minuuttia, jonka jälkeen rupesin kaivamaan patteria pois auton avaimista, jotta saisin Teslan lukkoon. En kuitenkaan patteria saanut irti ja kello pamahti puoliyön siinä pusatessani, joten tein ratkaisun ja löin auton säppiin ja piilotin avaimen muualle pihalle. Sanktiota ei tullut.

Sitten tulikin reissun ehdottomasti suurin pettymys. Avasin grilliltä ostamani burgerin ja söin sen ennen kuin lähdin polkemaan takaisin koti, mutta burgerihan oli aivan meh. Tuen grillin valmisteisiin tottuneena Nipan vastine oli kuin olisi Hesessä käynyt. Ei jatkoon.

Ajoin siis kahteen päivään n. 550km ja sähköä latasimme 16,56 euron edestä; en valita. Reissu oli varsin onnistunut ja Gomoren palvelua voin suositella täysin varauksetta. Seuraavalle reissulle (ensi vuonna?) alle sitten jokin toinen (ja hieman halvempi) sähköauto.

Teslan (ja sähköautoilun) kehitystä voisin vielä kommentoida parilla lauseella. Nykypäivän laturit pukkaaa niin paljon sähköä sisään, ettei latauksessa kauaa kestä. Kauppareissun aikana biili on kerännyt akut täyteen ja matka jatkuu taas. Samoin latauspaikkojen määrä on jo nyt riittävä autoiluun ja määrä kasvaa tietysti koko ajan sähköautojenkin määrän kasvaessa.

Musk on jo vuosia lupaillut itseajavien Teslojen olevan aivan nurkan takana. No, eivät ole. Nyt adaptiiviselle vakkarille tuottivat vaikeuksia sillat, tunnelit ja etukameroihin osuva auringonpaiste. Ensimmäiset kaksi aiheuttivat turhia jarrutuksia ja viimeisin otti vakkarin pois käytöstä. Näitä lukuunottamatta se pelasi kyllä hyvin...

Olen edelleen sitä mieltä, että itseajavat autot ovat tulossa ja vuosikymmenen loppupuolella niitä on käytössä jo siellä sun täällä (onhan niitä nytkin liikenteessä), mutten kyllä ole ollenkaan varma, että ensimmäiset "toimivat" biilit tulevat Teslan tuotanlinjoilta. Ehkä olen väärässä.

Oli miten oli, GoMore on toimiva palvelu, reissu sujui hyvin ja sähköllä ajaminen on rattoisaa ja tällä erää myös varsin edullista verrattuna polttomoottoriin.

Niinhän siinä kävi, että Leijonat pääsi juhlimaan neljättä MM-kultaa. Samalla Suomi nosti itseään tilastoissa kohti kärkeä ja tällä erää ei edes näytä mahdottomalta, että olisimme modernin MM-turnauksen menestynein maa muutaman vuoden kuluttua – olettaen, että Jalonen valmentaa Leijonat menestykseen jatkossakin.

Jos Suomi sattuisi voittamaan kultaa ensi vuonnakin, niin sitten tehtäisiin jo aikamoista historiaa, kun voitettaisiin kotikisoissa kahteen kertaan peräkkäin. Mikäli Suomi ei voita, toivon ehdottomasti mestaruutta Sveitsille. Alppimaan todellinen jättipotti on nyt leijunut jo 10 vuotta aivan hollilla. Toivottavasti se napsahtaa kotiin pian.