Blogi

8. lokakuuta 2021 - 21.49
Kuva
Windows 10, kuvituskuva

Windows 11 ilmestyi pari päivää sitten, joten ajattelin olla ajan hermolla ja kirjoittaa pari kommenttia Windows kympistä. Kymppi on paras Windows, jota Microsoft on saanut ulos sitten XP:n. En nyt aivan hirveästi kymppiä ole elämäni aikana käytellyt, mutta pari kuukautta se työkoneessa pörräsi viime vuonna.

Positiivisia huomaamiani asioita olivat natiivit virtuaalityöpöydät, tehtäväpalkin icon-only-moodi ja win+shift+s-näppäinkombo kuvakaappausten ottamiseen. Valitettavasti tämä lista oli vähän lyhyt. Virtuaalityöpöydätkin ovat käyttökelvottomia, sillä toiselle työpöydälle vaihtaminen ja palaaminen takaisin on muuttanut avoinna olevien ohjelmien järjestystä tehtäväpalkissa. WTF?

Pidän tehtäväpalkkia ruudun yläosassa ja vielä edelleen osa softista onnistui käynnistymään tehtäväpalkin alle. Ongelmahan on ollut vuodesta 1995 esillä, joten olisi sen jo luullun korjatun, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Tehtäväpalkin kokoa ei myöskään edelleenkään pysty hienosäätämään pikselin tarkkuudella. Nyt tarjolla on vain ennalta määrättyjä kokoja.

Ajatusviivan tekeminen näppiksellä ei ilmeisesti onnistu mitenkään (helposti) – ainakaan altgr+- ei sellaista tekstiin tuonut. Sääli. Windows media player on aivan fiasko, eikä win+r osaa edelleenkään tehdä juuri mitään. Ohjelmia sillä saa käyntiin, mutta esimerkiksi laskimena sitä ei näemmä voi käyttää. Olen hemmoteltu piloille.

Ja sitten vielä jatkuvat buuttaukset. Tökkäsin puhelimen kiinni koneeseen, jolloin Windows kehotti buuttaamaan koneen. Että kuinka?

Näiden havaintojen jälkeen pysyn edelleen Plasma5:n parissa. Pidän siitä, että ikkunointiympäristö toimii, kuten haluan, enkä joudu muuttamaan työtapojani käyttöjärjestelmän rajoitteiden vuoksi.

Tähän osin liittyy Microsoftin työpöytäsovellusten huonous muutenkin. En ole koskaan oppinut käyttämään Outlookia. Ei vaan mene meikäläisen selkärankaan sen logiikat mitenkään. Selainversio sitä vastoin toimii jokseenkin, kuten haluan ja on huomattavasti selkeämpi käyttää. Harmi, ettei samaa voi sanoa kaikista O365-tuotteista.

Jää nähtäväksi kuinka kauan Microsoft kehittää Windows-kerneliä, vai tuleeko eteen siirtymä johonkin muuhun, kuten Edgen puolella tapahtui. Odottavan aika on pitkä.

17. syyskuuta 2021 - 10.12
Kuva
Haloo Helsinki!, kuvaaja Marek Sabogal

Haloo Helsingin! seitsemäs pitkäsoitto Älä pelkää elämää ilmestyi viikko sitten. Piti kuuntelemani heti ilmestymisen aikoihin, mutta unohdin. Nyt tätä on sitten tullut pari päivää soiteltua. En edes sinkkuna julkaistuja biisejä ollut kuullut aiemmin, joten koko 11 kappaleen kavalkadi oli itselle aivan uunituoretta poppia.

Levy kolahti välittömästi. Muutaman päivän kuuntelun jälkeen arvostan tekeleen vuosituhannen viiden parhaan albumin joukkoon. Heti levyn avausraita, Foliohattukauppias, näyttää, että nyt on tehty musiikkia tunteella ja tosissaan. Yli viiden ja puolen minuutin kappale listaa kasan salaliittoteorioita kuulijan päähän pyörimään. Suorastaan disinformaativinen startti. Tahti vain nopeutuu toisen kappaleen, Reiviluola, myötä.

Lady Domina ottaa sanoituksessa kantaa ihmisen luonnon tuhoamiseen. Musiikaalisesti biisissä yhdistyy jazzahtava soundi, torvet ja kova biitti. Huh, toimii todella hyvin.

Mainitaan vielä erikseen Älä länkytä. Tästä kappaleesta voisi mielellään vielä kuulla jonkun remix-versionkin. Discomaisinta Haloo Helsinkiä! tähän mennessä – ja tulee mieleen YouTubesta löytyvä Baby Car… Mutta siis tämä ralli tykittää todella kovaa tajuntaan ja vie kuuntelijan väkisin savuisen yökerhon lattialle discopallon välkähdyksiin tanssimaan Flat Ericin kanssa.

Voin suositella Älä pelkää elämää ihan jokaiselle. En todellakaan odottanut, että Haloo Helsinki! pystyisi tuomaan näin kovan paketin ulos parin vuoden tauon jälkeen, mutta näemmä pystyi. Kovat rispektit, viis kautta viis.

Jos kerran kuussa joku käynyt on / Ei rauha maassa ole mahdoton

20. elokuuta 2021 - 17.08
Kuva
Kdenlive, kuvituskuva

Aloin tubettamaan tuossa keväällä, eli työstän nyt videosisältöä YouTubeen. Tämä on ollut kyllä hyvin mielenkiintoinen aluevaltaus. Minulle tuli viime vuonna mieleen, että eräästä asiasta voisi tehdä videon, kun sellaista ei vielä ole. Sitten sen projektin tekememisessä kesti (ja kestää edelleen) pitkään, joten ajattelin, että teen ensin koosteen suomalaisen yliopistokentän kehityksestä 1600-luvulta nykypäivään. No, senkin videon tekemisessä kesti yli puoli vuotta, joten ensimmäisenä kerkesin julkaista rakettien laukaisun historiaa ja tulevaisuutta käsittelevän videon.

Käsittelen videoillani vähän kaikenlaisia aiheita, mutta ajatus on aina ensin kurkata vähän historiaan ja sitten suunnata tulevaisuutta kohti; kuinka ihmiskunnan elämä tulee muuttumaan seuraavina vuosikymmeninä.

Tällä erää kanavallani on julkaistu kolme videota:

Avaruusvallat

Suomen yliopistoverkon kehittyminen

Ihmiskunnan avaruudenvalloituksesta: Kuuhun? Marsiin? Molempiin?

Katsotaan mihin tämä johtaa. Videoiden tekeminen on ollut opettavaista monessa mielessä. Vaikka olen Kdenlivellä muokkailut videoita jo yli kymmenen vuotta, opettelin asiaa paremmin vasta tänä vuonna. Ja olen tietysti tällä polulla vielä aivan alkutekijöissä. Mutta hauskaa on ja se on tärkeintä. Näyttäisi siltä, että julkaisen videon noin kerran kuussa, joten koetetaan pitää nyt sitten semmoinen tahti yllä.

16. elokuuta 2021 - 11.06
Kuva
Koronavirus, kuvituskuva

Tätä kirjoittaessa suomalaisista 68,9% on saanut koronarokotteen ensimmäisen annoksen ja toisenkin 42,5%. Syyskuun lopussa alamme olla kansakuntana aika hyvällä mallilla. Tästä on tietysti vielä ainakin vuoden matka siihen, että pandemia olisi globaalisti voitettu. Ja uusi virusvariantti voi tietysti aina tuoda mutkia matkaan. Tällä erää olen kuitenkin itse positiivisella mielellä.

Neljäs aalto painaa juuri nyt Suomessa päälle voimakkaammin kuin edeltäjänsä, mutta rokotekattavuuden noustua on sairaanhoitopiirien kuormitus ollut suorastaan vähäistä verrattuna edellisiin aaltoihin.

Yhdysvaltain tautikeskuksen mukaan deltavariantti leviää yhtä tehokkaasti kuin vesirokko ja näyttääkin nyt siltä, että korona tulee tarttumaan ajan myötä kaikkiin ihmisiin. AP uutisoi, että yli 98% koronaan kuolevista yhdysvaltalaisista on rokottamattomia. Vastaavaa uutisointia on ollut myös Suomessa. Rokotteet ovat toimineen erittäin hyvin myös ilmenneitä uusia variantteja kohtaan. Vielä 20 vuotta sitten olisimme oletettavasti menettänee miljoonia ihmishenkiä enemmän (tällä erää kuolleita on globaalisti yli 4,3 miljoonaa).

Koronasta on tulossa rokottamattomien tauti, osalle tappava sellainen. Mitä heikommassa kunnossa tai vanhempi yksilö on, sitä suurempi riski. Taudilta eivät ole kuitenkaan suojassa nuoretkaan, vaan tällä erää Suomessakin tauti pörrää alle 30-vuotiaiden joukossa rokotekattavuuden ollessa siellä vielä heikoin. Yhdysvalloissa on tällä hetkellä sairaalassa 1900 lasta koronaan liittyvien komplikaatioiden takia.

Pitkittynyt tautiversio voi aiheuttaa ikävää oloa kuukausiksi tai jopa vammauttaa pysyvästi. Ei kuulosta omaan korvaan mukavalta; enkä ole kiinnostunut kokeilemaan onneani taudin kanssa.

Yle julkaisi pidemmän artikkelin taudin leviämisen nykytilanteesta ja se oli lukemisen arvoinen. Ikävimpiä asioita tässä poikkeusajassa ovat olleet salaliittojen, dis- ja misinformaation levittäjät. Koronaviruksesta, sen leviämisestä ja rokotteista on levitetty mitä villeimpiä, mutta täysin paikkaansa pitämättömiä juttuja. Se on aina harmi, että tällaiseen joku harhautuu mukaan ja huonoimmassa tapauksessa menettää jopa henkensä. Fake news on ajan henki ja näyttää siltä, ettemme siitä hetkessä eroon pääse.

Itselleni toinen rokotuskerta on tulossa parin viikon päästä ja sen jälkeen uskallan hieman huokaista helpotuksesta. Ihmiskunta voittaa tämänkin ongelman. Sen jälkeen voimme siirtyä seuraavan pariin.

22. heinäkuuta 2021 - 22.13
Kuva
Omat arvot

Yksi terapiani ensimmäisistä kotitehtävistä oli sanoittaa oma arvomaailma. Vaikka se itselle aika selkeä olikin, en sitä koskaan ollut kirjoittanut tai piirtänyt auki. Tulipahan sitten istuuduttua alas ja pohdittua, kuinka asian saisi visualisoitua hyvin. Eikä tämä nyt parissa vuodessa ole mihinkään muuttunut. Kuvittelen näiden arvojen kantavan hyvin pitkään – todennäköisesti läpi elämäni.

Pohjaan elämääni filosofisesti utilitarismiin, eli tähtäimeni on lisätä onnellisuutta – ei vain itseni, vaan ensisijaisesti koko ihmiskunnan. Ihmiskunnan hyvinvointi tuo onnellisuutta sitten itsellenikin. Valitettavasti tämä toimii myös kääntäen, eli ihmiskunnan pahoinvointi aiheuttaa itselle ahdistusta. Ilmastokriisin kanssa ei ole helppoa elää.

Kun olen määrittänyt mitä haluan tehdä, rakennan sen päälle tavat toteuttaa valitsemaani filosofiaa. Itselleni se on naturalistinen maailmankuva (joskus naturistinenkin?). Pohjaan tekemisen faktoihin, etsin totuutta asiasta kuin asiasta ja olen elinikäinen oppija. En näe tarvetta hakea elämääni mitään yliluonnollista tai pseudotieteellistä. En näe, että ne voisivat viedä ihmiskuntaa enää tässä vaiheessa eteenpäin.

Näiden ajatusten jälkeen on helpompi nimetä muutamia asioita, joita konkreettisesti arvostan ja pidän yllä omassa elämässä. Pyrin kunnioittamaan toisia, vaikken olekaan aina heidän kanssaan samaa mieltä. Oras Tynkkynen on tässä suhteen erinomainen roolimalli. Arvostan paljon hänen kykyään keskustella asiasta kuin asiasta provosoitumatta. Tähän liittyen pidän kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina ja yhdenvertaisina. En näe mitään tarvetta esimerkiksi ajaa politiikkaa, joka tekisi meistä ihmisistä eriarvoisia lain edessä. Samoin arvostan sitä, että ihminen pystyy olemaan luotettava ja pyrin olemaan itsekin luottamuksen arvoinen. Ekologisuuden arvostus nousee päivä päivältä. Ilmastokriisi kasvaa ja meidän täytyy ihmiskuntana tehdä paljon, jotta saamme planeettamme takaisin raiteilleen. Arvostan myös muiden toimintaa kotiplaneettamme hyväksi.

Raittius on oma valintani, enkä millään muotoa edellytä sitä muilta. Itselläni ei vain ole tarvetta alkoholille saati huumeille. Elämäni on huomattavan kivaa ja nautinnollista ilmankin.

Näiden elementtien kautta pyrin rakentamaan elämän, joka olisi hyvä ja toimimaan niin viisaasti kuin suinkaan kykenen. Eivät nämä ole mitenkään helppoja asioita. Monesti menee metsään niin pahasti, että saa tehdä klapeja pitkän aikaa.

Lopulta koen kuitenkin elämässäni vaikuttavan suuren vapauden ja voin nauttia elämästäni. En kuitenkaan koe, että vapaus tai nautinto olisivat millään muotoa itseisarvoja. Utilitarismia voi ainakin jossain määrin pitää itseisarvona, ja jos haluan kiteyttää elämäni arvomaailmaan yhteen lauseeseen, voisi se olla seuraava:

Älä tee vahinkoa / do no harm.

Tai positiivisesti kautta:

Lisää onnellisuutta maailmaan / add happiness to the world.