Se löytyi!

Paraikaa on menossa mainoskampanja, jossa ihmiset kertovat kuinka löysivät kristinuskon jumalan. Ottamatta kantaa kampanjan toimivuuteen itselleni tuli lähinnä mieleen, kuinka itse löysin sisäisen rauhan.

Kampanjan lisäksi alkusysäyksenä ajatuksilleni oli eräs ilta, kun nukutin lasta. Juniorin lopulta nukahdettua jäin pohtimaan, kuinka hän on edelleen autuaan tietämätön mistään jumalista, uskonnoista tai "korkeammista voimista". Koin syvää onnellisuuden tunnetta, että hänen elämänsä on turvallista, eikä kukaan ole päässyt pelottelemaan häntä helveteillä, saatanoilla, karttamisilla tai millään ehdollisella rakkaudella. Meidän vanhempien rakkaus on ehdotonta.

Tietysti haluan, että lapseni oppii tuntemaan maailman uskonnot aikanaan, sillä niiden ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen ja uskontojen vaikutukset maailman menossa ovat edelleen suuret. Paraikaa Iranissa osoitetaan mieltä uskonnollista miesjohtoa vastaan ja Venäjällä uskonnolliset johtajat kannustavat kansaa tappamaan ukrainalaisia. Uskonnot ovat läsnä arjessa.

Mutta niin. Kuinka minä löysin rauhan? En löytänyt sitä kristinuskosta. Etsin vuosia. Koko nuoruuteni, kunnes törmäsin kolmenkympin kriisiin. Silloinkaan usko, uskonto tai mikään hengellisyys ei auttanut minua – päinvastoin; tunsin pahaa oloa siitä, etten saa apua yliluonnollisesta. Minullehan oli opetettu lapsesta asti, että jumala auttaa. Ei auttanut.

Jätin uskonnon. Totesin, ettei se ollutkaan minun juttuni. Olin onnellisempi ja voin paremmin ilman hengellisyyttä. En ollut enää tilivelvollinen vuosituhansia vanhoille uskomuksille, en niistä saarnaaville ihmisille tai yhteisöille, jotka halusivat rahojani ja aikaani vastaan tarjota "pelastusta". En enää kokenut olevani hukassa. Olin vihdoinkin löytänyt rauhan ja onnellisuuden. Yksinkertaista. Se löytyi.

Ps. Tuo mustavalkoinen kuva on Se löytyi -kampanjan mainosvideolta. Logo on itse lisäämäni.