Blogi

13. helmikuuta 2021 - 14.20

Konservatiivit ja fundamentalistikristityt ovat pitkään kipuilleet, kuinka homoseksuaalisuuden voisi hyväksyä. Hiljalleen uskontokunnat kääntyvät kannalle, jossa homoseksuaalisuus ei ole enää saatanan työtä tai edes syntiä vaan täysin luonnollinen asia. Tässä on tietysti vielä aika paljon matkaa kuljettavana, mutta suunta on hyvin selkeä. 

Samalla tavalla kipuilua on kuitenkin käynnissä myös ei-binäärisen sukupuolikäsityksen kanssa. Aiemmin homouttakin pidettiin sairautena tai siitä haluttiin "eheytyä" – tai eheyttää. Onneksi nämä ovat jääneet jo historian lehdille yhteiskunnallisina häpeäpilkkuina. Mutta sukupuoli; sen kanssa ollaan vielä kieltovaiheessa. Monet konservatiivivaikuttajat edelleen argumentoivat, että sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen.

Lähtölaukaus tälle blogaukselle on Pasi Turusen kanssa käymäni keskustelu Facebookissa. Hän argumentoi muun muassa seuraavaa: "Väite monista sukupuolista en [sic] pseudotoeteellistä hölynpölyä verrattavissa 'flat earth' uskomuksiin." Tämän lisäksi Turunen kertoi olevansa objektiivisuuden kannalla: "Jos taas viittaat kromosomeihin silloin ollaan tekemisissä biologian ja objeltiivisen [sic] todellisuuden kanssa joka on minun edustamani näkemys."

Onkin siis outoa, että Turunen sivuuttaa vuosien tieteellisen tutkimuksen tyystin, mutta väittää pyrkivänsä objektiivisuuteen. Turunen kirjoitti vielä "Minäkin voisin laittaa linkkejä vaikka kuinka monta , joissa väännetään rautalangasta, että puhe sukupuolten moninaisuudesta on hölynpölyä." Pyysin nähdä näitä linkkejä, mutten niitä koskaan saanut.

Asia jäi kuitenkin vaivaamaan itseäni. En ole millään muotoa biologian tai sukupuolentutkimuksen asiantuntija, joten minun täytyi perehtyä asiaan tarkemmin. Luin muutamia tutkimuksia asiasta. Tähän hetkeen mennessä en ole löytänyt julkaisuja, joissa perusteltaisiin sukupuolen binäärisyys. Jos Turunen sattuu tämän tekstin lukemaan, otan edelleen vastaan linkit näihin julkaisuihin.

Konservatiivisella puolella argumentoidaan myös paljon biologisen sukupuolen (eng. sex) ja sosiaalisen sukupuolen (eng. gender) eroista. Pääargumenttina tuntuu olevan, että biologinen sukupuoli on pysyvä ja binäärinen ja sosiaalinen sukupuoli on lähinnä huuhaata. Tässä blogauksessa keskityn lähes täysin biologiseen sukupuoleen ja kerron erikseen, jos puhe on sosiaalisesta (koetusta) sukupuolesta.

Sanz argumentoi artikkelissaan (Sanz, 2017), kuinka länsimaissa on pitkään jaettu ihmiset binäärisesti miehiin ja naisiin. Hän kuitenkin toteaa myös, ettei kaikissa kulttuureissa ole tehty näin (esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestössä jako ei ollu aina binäärinen (Hyde et al., 2019) ja nykypäivänä esim. Saksassa on käytössä myös kolmas sukupuoli (Morgenroth et al., 2020)). Tästä Sanzin kommentista on tärkeää huomata, että nyt puhutaan nimenomaan kulttuurista. Jako ei siis ole biologinen, vaan kulttuurinen. Hän jatkaa tekstissään ajatusta toteamalla, että sukupuolen binäärisyyttä ei ole kyseenalaistettu, sillä se ei ole koskaan ollut hypoteesi, vaan on vain oletettu olevan olemassa binäärinen sukupuoli. Hahmotan tätä Kuvalla 1.

Perinteinen ajatus sukupuolesta
Kuva 1: Perinteinen näkemys sukupuolesta. On vain naisia ja miehiä.

Jos otamme pienen ihmisyhteisön ihmiset ja kysymme heidän sukupuoltaan, saamme varmaankin ryhmän naisia ja toisen ryhmän miehiä. Tämä on hyvin perinteinen näkemys ja tällaisia ryhmiä löytynee Suomestakin vaikka kuinka.

Tieteentekijöitä on kuitenkin aina kiinnostanut perehtyä asioihin mitä tarkimmin. Näinpä tutkijat lähtivät aikoinaan etsimään syitä, miksi toiset ihmiset ovat naisia ja toiset miehiä.

Ennen tieteellisiä keinoja ihmisen sukupuoli määritettiin silmämääräisesti. Tätä voi tietysti käyttää edelleen ja se on yksi tapa määrittää ihmisen sukupuoli. Löytyykö jalkojen välistä pimppi vai pippeli, onko rintakehällä karvoitusta vai suuret rinnat.

Tutkijat löysivät sukupuolikromosomit 1900-luvun alussa. Tällöin ajateltiin, että ihminen XX-kromosomein on nainen ja XY-kromosomein on mies. Sittemmin on havaittu, ettei asia ole näin yksiselitteinen. Esimerkiksi useita MM- ja olympiamitaleita voittanut etelä-afrikkalainen juoksija Caster Semenya on nainen, mutta hänellä XY-kromosomit. Nykyään tiedetään, että pelkän XX:n ja XY:n lisäksi on tarjolla muun muassa X0, XXY, XXX ja XYY. Itse asiassa kirjallisuudessa puhutaan jopa 27 erilaisesta kombinaatiosta (Sanz, 2017).

Tutkimuksissa on myös todettu, etteivät miesten ja naisten aivot ole erilaisia eikä testosteronia ei voi pitää "mieshormonina" tai keltarauhashormonia "naishormonina". Samoin hormonien tasot muuttuvat elämän kokemusten mukaan, täten muokaten sukupuolen määrittelyä vielä aikuisenakin. Meillä on myös stereotyyppiset määritelmät naiselle ja miehelle, mutta juuri kukaan todellinen yksilö ei osu näihin määritelmiin; psykologisesti ihmiset ovat pikemminkin mosaiikkia kuin kaksijakoinen ryhmä. Ulkoiset ärsykkeet muokkaavat ihmistä elämän aikana ja nämä muokkaukset osuvat myös sukupuolen määrittelyn alueelle. (Hyde et al., 2019) Montañez avaa tätä kaikkea kuvaajassaan: ennen syntymää ihmisen sukupuoli rakentuu kromosomeista, geeneistä ja hormoneista; syntymän jälkeen näemme ulkoiset sukupuolen merkit ja murrosiässä ihmisen keho vielä muuttuu ja sukupuolesta kertovia piirteitä ilmestyy lisää (tai on ilmestymättä) (Montañez, 2017). Nämä kaikki sukupuoleen vaikuttavat tekijät tarjoavat laajan skaalan erilaisia lopputulemia "valmiille" ihmiselle. Samaa argumentoi kansantajuisesti Anne Fausto-Sterling The New York Timesin sivuilla.

Jos siis laajennamme katsantoamme suurempiin ihmisryhmiin, huomaamme, että sieltä löytyy myös ihmisiä, jotka eivät täytä perinteisiä ajatuksia miehistä tai naisista. On naisia, joiden kromosomit ovat miehiset; on miehiä, joilta löytyykin kohtu tai ihmisiä, jotka eivät tunnista itseään peilistä. Havainnollistan tätä Kuvassa 2.

Sukupuoli laajemmin
Kuva 2: Sukupuolen määrittely ei nykyisen tutkimuksen valossa ole binäärinen, vaan liukuma toisesta päästä toiseen.

Monesti kuulee myös väitteitä, että jokin asia olisi "luonnotonta". Sitä on tietysti käytetty myös sukupuolivähemmistöjä kohtaan, mutta koska asia esiintyy luonnossa, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi jotenkin luonnoton asia. Osa asioista on tietysti tyypillisempiä kuin toiset (Atte Komonen, 2020). Komonen ottaa artikkelissaan hyvin tiukan linjan sukupuolen määrittämiseen biologisesta näkökulmasta ja toteaa koiraiden tuottavan siittiöitä ja naaraiden munasoluja. Tämä on konkreettisin löytämäni viittaus, jonka voi tulkita binääriseksi. Mutta tämäkään ei kuitenkaan tarjoa tiukkaa binäärisyyttä, sillä yksilöt, jotka eivät tuota sukusoluja ollenkaan, ovat sitten sukupuolettomia ja ne jotka tuottavat molempia… ovat jotain muita. Tämä on kuitenkin kapein näkemäni sukupuolen määritelmä. Komonen toteaa myös, että biologisesta näkökulmasta "intersukupuolisuus on oiva termi". Tällä kuvataan sitä, ettei sukupuoli ole binäärinen tai trinäärinen vaan että sukupuoli on lähinnä spektri.

Sukupuolen määritelmän muutos on tietysti aiheuttanut muutosvastarintaa: miehet pelkäävät menettävänsä maskuliineutensa ja valta-asemansa. Asiaa on tutkittu jonkin verran ja kannattaa perehtyä esimerkiksi tutkimuksiin:  Morgenroth et al. (2020) ja Morgenroth sekä Ryan (2020). Morgenroth ja Ryan kuvaavat kuinka tässä vastarinnassa jotkut uskonnolliset yhteisöt ovat samalla puolella kuin feministit. Vastustajat käyttävät termiä gender-ideologia, jolle ei suoranaisesti ole tarkkaa määritelmää. Se on lähinnä pseudotieteellinen termi, jota tämä hyvin heterogeeninen(!) ryhmä käyttää vastustaessaan erilaisia asioita. Koen tämän itse hassuna, mutta sellainenhan maailmamme on :)

Onko biologisella sukupuolella (sex) ja koetulla sukupuolella (gender) sitten eroa ja onko sillä väliä? Komonen argumentoi sen puolesta, että termit kannattaa pitää erillään, mutta sitten taas Morgenroth ja Ryan puhuvat sen puolesta, että tällainen jako on turha. Morgenroth ja Ryan argumentoivat, että biologinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio tai biologiseen sukupuoleen vaikuttaa aina myös koettu sukupuoli ja sukupuolen määritelmä on vaihdellut aikojen saatossa.

Tutkimusten mukaan binäärisen jaon ulkopuolelle ihmisistä jää prosentti tai kaksi (Hyde et al., 2019). Määrä ei ole siis tällä erää kovin suuri, mutta asia on kuitenkin vielä niin nuori, että voin kuvitella 30 vuoden päästä saatavan erilaisia tuloksia. Tutkijoiden yhteinen viesti on kuitenkin, ettei sukupuolta voida pitää binäärisenä vaan se on pikemminkin liukuma ääripäästä toiseen tai spektri (Claire Ainsworth, 2015; Morgenroth and Ryan, 2020) (Kuva 3). En sitten tiedä, tuleeko spektriin useampi ulottuvuus, jotta myös sukupuolettomat mahtuvat mukaan. Ainsworth päättää artikkelinsa siteeraukseen, jossa tutkija toteaa "genderidentiteen olevan paras tapa määrittää sukupuoli, sillä biologia ei siihen pysty", eli toisin sanoen, jos haluaa tietää ihmisen sukupuolen, saa sen helpoiten selville kysymällä tätä häneltä itseltään.

Sukupuoli spektrinä
Kuva 3. Sukupuolen määritelmä spektrillä. Muoto kuvaa, kuinka määrällisesti suurempi osa ihmisistä identifioituu spektrin reunoihin.

Kun en millään muotoa ole sukupuolen tai biologian tutkija, niin tämä oli mielenkiintoinen sukellus aiheeseen. Nyt tiedän aiheesta hieman enemmän kuin vielä ennen joulua. Tässä on myös kolikon kääntöpuoli. Turunen heitti kommenttinsa jo useampi kuukausi sitten, mutta itselläni meni ainakin 30 tuntia tutkimusten lukemiseen ja aiheeseen perehtymiseen. Enkä silti löytänyt todisteita, että sukupuoli olisi binäärinen. Jään siis vielä odottelemaan niitä linkkejä... No, vähän vakavammin: sekä tieteellinen että yhteiskunnallinen keskustelu on menossa siihen suuntaan, että sukupuolen merkitys vähenee ja määritelmä laajenee. Binäärisyys tippunee 10-20 vuoden kuluessa pois kokonaan ja lopulta myös konservatiivipiirit hyväksyvät asian, kuten on käynyt seksuaalivähemmistöjenkin kanssa hiljalleen. Tulevaisuudessa kielemme ja käyttämämme termit ovat sukupuolineutraalimpia, eikä oletuksia tehdä kuten 1900-luvulla. Tämäkin tietysti generoi vastarintaa (Vergoossen et al., 2020), mutta se lienee lajillemme tyypillistä.

Eniten minua ihmetyttää ihmisten aggressiivinen asennoituminen tieteellistä tutkimusta kohtaan. Long Playn sinkussa Vaarallinen sukupuoli Sevimli ja Silfverberg kertovat kuinka äärioikeisto ja konservatiiviset uskonnolliset piirit rahoittavat sukupuolen moninaisuuden tutkijoita häiriköiviä tahoja ja ajavat muun muassa naisten aseman heikennyksiä (Adile Sevimli and Anu Silfverberg, 2020). Konservatiivikristityt ovat huolissaan kristittyjen (ja juutalaisten) asemasta, mutta ovat samalla valmiita heittämään sukupuolivähemmistöt roviolle ja pitävät heitä vähemmän arvokkaina ihmisinä. Ulkokultaisuutta parhaimmillaan.

Onko sukupuolia siis monta? Ei. Onko niitä kaksi? Ei. Sukupuoli on vain konsepti, johon vaikuttaa monet tekijät. Me ihmiset luomme koko ajan erilaisia määritelmiä ja konsepteja, jotka aikojen saatossa elävät suuntaan ja toiseen. Nousevat ja unohtuvat. Sukupuolen määritelmä pohjaa lisääntymisbiologiaan, mutta on paljon muutakin.

Loppukevennyksenä vielä lainaus ensimmäisestä Mooseksen kirjasta: "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Kertomuksen mukaan Jahve siis tosiaan loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ei mieheksi tai naiseksi. Ehkäpä meidän ihmisten täytyy vielä tulkita kirjaa tarkemmin... ;)


Lähteet

22. tammikuuta 2021 - 15.17
Kuva
Trump-posteri [kuvituskuva, kuvaaja Annie Spratt]

Neljä rähinän vuotta ovat nyt vihdoin takana. Korona oli tässä mielessä onni, sillä Trump oli jo menossa vahvasti kohti toista kautta, mutta koronan vähättely antoi Bidenille etulyöntiaseman, joka vei lopulta demokraatin voittoon.

Trumpin vuosi on alkanut huonosti. Tuli lähtö Valkoisesta talosta, Twitter ja Facebook heittivät hänet ulos alustoiltaan, sittemmin muun muassa Deutsche Bank ilmoitti vetäytyvänsä Trumpin rahoittamisesta eikä myöskään golfin PGA-arvoturnausta tulla pelaamaan Trumpin omistamalla viheriöllä. Lopulta myös Kiina ilmoitti, ettei Trumpin yhteisöllä ole mitään asiaa tulla tekemään bisneksiä Kiinaan.

Tähän sopii pari ihan hyvää suomalaista sanontaa, kuten niin metsä vastaa kuin sinne huutaa ja sitä saa mitä tilaa. Kun on puolen vuosikymmentä haukkunut ja solvannut muita, kaivanut maata luottamuksen ilmapiirin alta, lietsonut vihaa sekä vähät välittänyt faktoista, ovat monet instituutiot saaneet Trumpista tarpeekseen.

Pari on kuitenkin jäljellä. Konservatiivikristityt pitävät Trumpia edelleen lähes messiaana ja salaliittoteorioiden varaan elämäänsä rakentaneet uskovat hänen edelleen olevan presidentti tai palaavaan Valkoiseen taloon huhtikuussa – tai jotain muuta yhtä sekavaa.

Trumpin kausi oli hyvin mollivoittoinen: suhteiden hankaloittamista EU:n kanssa, Yhdysvaltojen irrottaminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja WHO:sta sekä kinastelua Kiinan ja Pohjois-Korean kanssa. Tästä huolimatta kaudelle mahtui myös pari hyvin mullistavaa asiaa.

Ensinnäkin Trump eriytti Yhdysvalloille avaruusvoimat (Space Force) ilmavoimista, mikä käytännössä mahdollistaa sen, että avaruudessa toimitaan oman logon alla. Yhdysvallat on nyt ensimmäinen valtio, jolla on dedikoidut avaruusvoimat. Oletettavasti Kiina ja Venäjä seuraavat perässä. On myös mielenkiintoista nähdä ottaako avaruusvoimat käyttöönsä SpaceX:n tulevan Starship-aluksen. Avaruuden aseistaminen ei periaatteessa ole hyvä asia, mutta näen siellä mieluummin yhdysvaltalaista hallintaa kuin venäläistä tai kiinalaista.

Toinen merkittävä asia on Israelin luomat historialliset diplomaattisuhteet Arabiemiraattien ja Bahrain kanssa. Trumpin hallinnolla on ollut tässä sormensa pelissä, sillä Yhdysvallat on luvannut valtavat kasat uusia aseita Lähi-itään – sekä arabimaille että Israelille. Jää tulevaisuuden näytettäväksi oliko tämä hyvä ratkaisu vai joudummeko katselemaan sotaa, jossa yhdysvaltalaisaseilla pistetään porukkaa kylmäks.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin onnellinen, ettei Trump ole enää Yhdysvaltojen johdossa. Historian huonoimpia presidenttejä. Bidenillä on paljon työtä kansakunnan eheyttämisessä, eikä työ tule todellakaan valmiiksi neljässä vuodessa. Ehkä Harris jatkaa sitä? Toivon myös, että Eurooppa otti opikseen näistä neljästä vuodesta, eikä päästä äärioikeistoaan ja/tai populistejaan vallankahvaan.

6. tammikuuta 2021 - 13.46

Suomalainen autokanta sähköistyy tällä hetkellä kasvavalla vauhdilla. Olimme vuosia Ruotsia ja varsinkin Norjaa perässä, mutta tällä hetkellä tahti on kovaa. Vuosi 2020 loppui siihen, että joulukuun henkilöautojen ensirekisteröinneistä 12,9 prosenttia oli täyssähköisiä. Tästä on hyvä jatkaa vuodelle 2021. Miten tähän on sitten tultu?

Seuraavassa kuvaajassa on edellisen kuuden vuoden henkilöautojen ensirekisteröintien voimalinjojen prosenttiosuudet neljännesvuosittain. Kuten kuvaajasta näkyy, on liikenne sähköistynyt viimeisen kahden vuoden aikana huimasti. Tämä on erittäin hyvää kehitystä.

Autojen voimalinjojen prosenttuaaliset osuudet ensirekisteröinneissä

Viime vuoden loppu näytti rankasti polttomoottorin alamäeltä. On mielenkiintoista nähdä jatkuuko tämä suoraan alkuvuonna vai tuleeko laskua vasta koko vuoden aikajaksolla. Seuraavissa kuvaajissa prosentuaaliset ja kappalemääräiset ensirekisteröinnit.

Vuoden 2020 ensirekisteröityjen autojen voimalinjat kuukausittain, prosentuaalisesti
Vuoden 2020 ensirekisteröityjen autojen voimalinjat kuukausittain, kappalemääräisesti

Ennustan, että ei-ladattavat hybridit ovat saavuttaneet saturaatiopisteensä (viimeistään siinä välissä, kun Toyota rupeaa tarjoamaan täyssähköjä koko kansalle) ja ensi vuoden suurimmat harppaajat ovat lataushybridit ja varsinkin täyssähköiset Volkswagenin näyttäessä mallia. Kuvittelisin, että toinen ja kolmas vuosineljännes viimeistään ovat sellaisia, joissa pelkän polttomoottorin myynti jää alle 50 prosenttiin.

Näyttää vahvasti siltä, että vuonna 2030 Suomessa ei polttomoottorisia henkilöautoja myydä enää kuin harrastekäyttöön. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos omasta polttomoottorisesta autosta on tarkoitus saada vielä rahaa myynnin kautta, kannattaa se myydä mahdollisimman nopeasti pois. Jälleenmyyntiarvo laskee vanhentuvan tekniikan tippuessa pois markkinoilta.

Datat tähän tarjosi Autoalan Tiedotuskeskus.

2. tammikuuta 2021 - 11.33

Fillarivuosi 2020 oli hyvä. Kokonaisuudessaan kilsoja kertyi eniten sitten huippuvuoden 2017. Tavoite oli jälleen kaksituhatta kilometriä ja se tuli kasaan heittämällä, vaikka viime vuonna Pirkan pyöräily jäikin koronariskin takia väliin. Pyöräily kyllä järjestettiin, mutta itse en sinne osallistunut. Samana päivänä tuli poljettua muistaakseni Pyhäjärvi ympäri, joten kilsoja kertyi tuolloinkin. Koronakeväänä tuli muutenkin poljettua ihan ennätyksellisesti, mutta kesä- ja heinäkuu eivät olleet kovinkaan pyöräilyintensiivisiä.

Ennen joulua meille tuli vielä sähköavusteinen pitkäperäpyörä (tästä juttua myöhemmin) nastarenkailla, joten sillä on tullut sittemmin ajeltua. Viime vuoden ajoista kuitenkin vain 53 kilometriä oli sähköavusteista ajoa ja noin 500 kilometriä vastavuoroisesti meni peräkärry perässä. Maantiepyörällä ajoin 1052 km ja maastopyörällä 1308 km.

Tälle vuodelle tavoite pysyy jälleen kahdessa tuhannessa kilometrissä. Toivottavasti koronarokotteet tepsivät ja Pirkan pyöräily päästään järjestämään aiotusti.
 

Fillaroinnint diagrammi
Kuukausitaulukko
Aiheet:
1. joulukuuta 2020 - 9.19
Kuva
Rokotustilanne, kuvituskuva

Sukulaiseni pyynnöstä katselin Terveyssummitin HPV-rokotetta käsittelevän haastattelun. Haastateltavana oli anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, lääketieteen tohtori, dosentti Olli Erkola. Hän on jo eläkkeellä, mutta kokee, että on tutkimukissaan ja klinikallaan tavannut liian monta HPV-rokotteesta sairastunutta. Oli mukava kuunnella Erkolan argumentointia, sillä se oli pääsääntöisesti selkeää ja pohjasi dataan. Joskaan lähdeviitteitä ei ole missään tarjolla, joten niiden paikkansapitävyyden arviointi ei suoraan onnistu. Jotkin pystyy googlaamaan, mutta selkeä lähdeluettelo olisi hyödyllinen. Seuraavassa hyvin nopea analyysi siitä, mitä itselle jäi videosta käteen. En ole lääketieteen (saati rokotetutkimuksen) tutkija, joten kannattaa odottaa ammattilaisen analyysia tarkempaa kuvaa saadakseen. Yhteenveto suomalaisesta HPV-rokotetutkimuksesta löytyy esimerkiksi tästä tai tästä.

Koko haastattelun aikana ei missään tuoda esiin, että olisi löytynyt kausaliteettia rokotteen ja sairastumisen väliltä. Tämä on ehdottomasti haastattelun suurin ongelma. Jotta tämä pätkä olisi todella tuonut uutta sisältöä asiasta käytävään keskusteluun, olisi tutkimus, jossa kausaliteetti olisi löytynyt, ollut hyvästä. Nyt kyse on monelta osin hyvin spekulatiivisesta keskustelusta. Tämän Erkola myös itse toteaa haastattelun aikana ainakin yhdessä kohtaa.

Haastattelija toteaa muun muassa, että WHO:n tilastoissa on 445 kuolemantapausta HPV-rokotteisiin liittyen ja ihmettelee, että tästäkin huolimatta rokotetta mainostetaan turvalliseksi. Tässä annetaan hyvin valheellinen kuva tilastoista. WHO itse mainitsee, ettei yhtään kuolemaa ole linkitetty HPV-rokotteeseen. 445 kuolemaa on kyllä raportoitu, mutta siihen kuuluvat esimerkiksi autokolarit ja vastaavat (tämä tieto tulee googlesta vastaan ihan listan kärkeen).

Erkola tuo esiin, että rokotetutkimuksessa on käytetty verrokkina valmistetta, jossa on mukana adjuvanttia. Löysin tämän tutkimuksen, mutta löysin myös tutkimuksen ja toisenkin, jossa placebo ei sisältänyt adjuvanttia (tähän mielellään ottaisin jonkun ammattilaisen kommentin, tämä ei todellakaan ole omaa alaa). Täytyisi käyttää huomattavasti enemmän aikaa, jotta voisin argumentoida juuta tai jaata asian tiimoilta (nyt tein vain hyvin nopeaa googlailua).

Haastattelussa mainitaan, että "virallinen kanta on edelleen, että HPV-rokotteen edut ovat haittoja suuremmat". Tämähän koskee tietysti jokaista rokotetta. Rokotteista luovutaan, kun niiden haitat kasvavat suuremmiksi kuin hyödyt. Tämä tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, että Suomessa isorokkorokotuksista luovuttiin 1951, kun tauti oli saatu hävitetyksi (aika kova track record).

Haastattelija väittää, että "virallinen kanta on, ettei haittoja ole ja rokote on täysin turvallinen". Erkola onneksi korjaa tällaisen väitteen heti. Mikään rokote tai ylipäätään hoito ei ole haitaton ja täysin turvallinen. Valitettavasti haastattelusta paistaa haastattelijan biasoituminen todella vahvasti ja se häiritsee katselua.

Erkola mainitsee, että "somen kautta löytyy ainakin 50 lasta, jotka eivät voi käydä normaalisti koulua". Minusta olisi erittäin mielenkiintoista – ja tärkeää – käydä nämä kaikki läpi ja tutkia asia perinpohjaisesti. Voisin kuvitella, että sama intohimo on myös monella alan tutkijalla. Toivottavasti jokin projekti asian tiimoilta syntynee. Jokainen tällainen tapaus on tietysti tragedia, joka ansaitsee tulla selvitetyksi ja autetuksi. Tuolla jo aiemminkin linkkaamassani artikkelissa todetaan, että "[m]onissa tapauksissa rokotetulla oli esiintynyt kyseisiä oireita jo ennen rokottamista". Usein tällaiset syyt selittävät suuren osan asioista, mutta jokaisen keissin läpikäyminen, dokumentointi ja niistä julkaisun kirjoittaminen olisi mielenkiintoista.

Keskustelussa mainitaan myö, että "oire ei olisi rokotehaitta, vaikka rokotteen saaneen ja hänen perheensä mielestä olisi", johon haastattelija vielä lisää "perheen täysin tietävän että on". Tämä kuulostaa todella villiltä. Voi tietysti olla, että yksittäisessä perheessä on esimerkiksi rokotetutkijoita, mutta itselläni ainakin jäisi tällaiset diagnoosit tekemättä, koska osaamiseni aiheesta ei yksinkertaisesti riitä lähimainkaan.

Kaiken kaikkiaan haastattelusta jää hyvin spekulativiinen kuva ja paljon maalaillaan yksittäisiä tarinoita, mutta kausaliteettiä HPV-rokotteen ja sairauksien välille ei muodosteta missään välissä.

Olen kuitenkin Erkolan kanssa erittäin vahvasti samaa mieltä, että tutkimuksia tulee jatkaa ja niinhän niitä tietysti jatketaankin. Rokote on ollut jo 14 vuotta käytössä ja jos se olisi väestötasolla todella epäonnistunut, olisi tästä jo olemassa evidenssiä. Esimerkiksi Cutterin valmistama epäonnistunut poliorokote tappoi aikoinaan 10 ihmistä ja kyseistä rokotetta käyttävät rokotukset keskeytettiin nopeasti. Tällaista evidenssiä HPV-rokote ei ole tuottanut.

Erkola argumentoi myös, että alustavasti olisi näyttöä, ettei HPV-rokote vähennä kohdunkaulan syöpää, vaan jopa on vähän lisännyt sen määrää Australiassa. Mikäli tällaiset tutkimustulokset vahvistuvat, tulee rokotteen hyödyt tietysti käsitellä uudelleen. Nyt en pysty tähän mitään argumentoimaan, kun en ole tutkimuksia nähnyt, enkä ole alan tutkija. Omaan silmääni siis HPV-rokote näyttäytyy edelleen turvalliselta ja hyödylliseltä, eikä Terveyssummit tuonut keskusteluun mitään sellaista, mitä siellä ei jo olisi.

Toivottavasti Tervettä skeptisyyttä -sivusto tai Juhani Knuuti ottaa asiakseen avata haastattelussa esitetyt argumentit ja tutkimukset niiden taustalla, jotta maallikkonakin ymmärrän asian. Valitettavasti Terveyssummitin haastattelu ei näin tehnyt.

2.12.2020 edit. Juhani Knuuti on kirjoittanut nyt aiheesta.