Pikselille tuli tunnit täyteen viime kuussa. Yölliset juoksumäärät alkoivat tippua jo elokuun puolivälin jälkeen ja lopulta lokakuun alussa siili ei enää tahtonut pysyä tolpillaan, joten oli aika varata aika eläinlääkärille.
Hautasimme Pikselin takapihalle ja väkersimme hautakiven muistuttamaan meitä vuosia ilahduttaneesta siilistä.
Pikseli eli vähän yli kuusi vuotta, mikä on lemmikkisiilille pitkä elämä ja vastaa noin 90 vuotta ihmisen iässä. Emme tietenkään kykene sanomaan, miten nautittavana piikkipallo oman elämänsä koki, mutta meidän näkövinkkelistä tekemistä ja puuhailtavaa riitti. Elämänsä aikana Pikseli juoksi juoksupyörässä yli 10 000 kilometriä, mikä on tietysti aikamoinen määrä. Parina vuotena siilimme juoksi vuoden aikana enemmän kuin itse kerkesin ajella fillarilla
Siilihän on lemmikkinä suht helppohoitoinen. Päivittäinen ruokinta vaaditaan ja kakkaa on paikat täynnä, mutta muuten mitään suurempia erakko yöeläjä ei vaadi. Onnistuihan Pikseli sitten pissailemaan muovimaton alle niin paljon, että parketti kerkesi tummua ja sitä piti hioa alkuvuodesta ennen kuin myimme silloisen asunnon. Kaveri oli myös aikamoinen kiipeilijä ja kiipeili nuorempana öisin ruokavarastoille tyhjentäen laatikot matosista. Yössä massa saattoi parhaimmillaan kasvaa lähes 10%.
Kirjoittelin lähes alusta alkaen Pikselin elämästä Facebookin siiliryhmissä ja lopulta teimme Pikselille oman sivun, joka sai yli 300 fania seuraamaan sylikaktuksen elämää. Enpä tällaistakaan ajatellut siilin meille aikoinaan muuttaessa. Saatan työstää vielä kuvakirjan Pikselin vaiheista jossain vaiheessa.
Lemmikin kuoltua jäin kuitenkin pohtimaan eläinten asemaa yhteiskunnassa. Samaan aikaan, kun lemmikeillä useimmiten on asiat hyvin, ovat tuotantoeläimet olemassa vain ruuaksemme. Ei kenellekään tulisi mieleenkään kasvattaa siilejä vuoden ja pistää niitä sen jälkeen pataan. Miksi siileillä, kissoilla ja koirilla on paremmat eläinoikeudet kuin kanoilla, sioilla tai lehmillä? Olen asiasta kirjoittanut aiemmin ja näyttää siltä, että eläinten oikeudet ovat kasvamaan päin koko ajan. Kehitys on varsin verkkaista, mutta jossain välissä ylitämme rajan, jonka jälkeen eläinten kasvatus ruuaksi ei enää olekaan mahdollista. Sinne on vielä matkaa, mutta suunta näyttää aika selkeältä.
Uutta siiliä meille ei ole tulossa ainakaan nyt heti perään. Aino on kuitenkin hieman allerginen vähän kaikille eläimille, joten se toi omat ongelmansa. Ehkä kuitenkin joskus tulevaisuudessa ruuhkavuosien jälkeen lattiallamme vipeltää taas kaktus pienten koipiensa kanssa.
Kiitos Pikseli kaikista hienoista hetkistä.
