26. helmikuuta 2018 - 15.59

Aiemmassa kertomuksessa perehdyimme Roin akateemiseen uraan. Tuolloin jäi kuitenkin kertomatta kuinka susikoiramme oli ennen tutkijan uraansa tutustunut internetin ihmeelliseen maailmaan. Jo 90-luvun alkuvuosina Roi oli ollut mukana perustamassa yritystä, jonka tarkoitus oli luoda uusi digitaalinen valuutta. Roi oli ehdottanut tuolloin valuutan nimeksi KoireCoinia, mutta yhtiökumppanit eivät olleet lämmenneet ajatukselle. Kuka muka haluaisi käyttää koiran näköisiä kolikoita?

Yritys ei löytänyt oikean kunnollista saumaa rakentaa bisnestä, ja kun Tekesin ja enkelisijoittajien rahat oli pumpattu loppuun, oli aika perustaa uusi firma. Ensimmäisen firman pyörityksessä Roi oli kuitenkin tutustunut uuten kommunikaatioväylään: sähköpostiin. Roi käytti alusta lähtien tekstipohjaista Pineä, vaikka hiljalleen graafiset asiakasohjelmistot valtasivat markkinoita.

90-luvun lopussa Roi pisti kavereineen pystyyn kännykkäpelejä tekevän yrityksen. Tavoite oli luoda tekstiviesteihin ja wappiin perustuvaa liiketoimintaa. Roista tuntui, että markkinat olivat idealle kypsiä, kun sijoittajat tuntuivat mättävän rahaa sisään niin paljon kuin vain kehtasi pyytää. Ja kaveruksethan kehtasivat. Muutaman miljoonan jälkeen yritys oli valmis palkkaamaan ensimmäiset Java-koodarinsa, joiden kanssa  he alkoivat hiljalleen konkretisoimaan visioitaan. Nopeasti paljastui kuitenkin, etteivät kuluttajat olleetkaan kiinnostuneet tekstiviesteillä pelattavista pilkkimispeleistä. Näytti myös vahvasti siltä, ettei wapistakaan tulisi mitään. Roi yritti vielä kotiuttaa firman rahoja Cayman-saarille, mutta valitettavasti hän myöhästyi joitakin päiviä ja verottaja pääsi väliin. Nopeasti firma oli ajettu konkurssiin ja Roi joutui aivan puille paljaille. Häneltä lähti alta niin Lamborghini, huvila Sipoossa kuin Nykäsen Matilta aikoinaan ostamansa olympiakullat.

Roi ei kuitenkaan masentunut vaan totesi, että kullat meni, so what ja lähti etsimään uusia töitä. Vahingosta viisastuneena hän ei kuitenkaan enää halunnut perustaa uutta yritystä vaan ajatteli kokeilla kokin uraa. Olihan hän väkertänyt internet-huumassa monet bisnesillalliset huvilallaan. Nyt olisi aika kokeilla kantaisiko hänen kehuttu kokkailunsa myös ravintola-alalla. Oli hänellä myös hieman akuutimpaakin motivaattoria. Koska kaikki omaisuus oli mennyt, Roi asusteli pahvilaatikossa Hakaniemen sillan kupeessa.

Roi marssi ensimmäiseen vastaan tulevaan ravintolaan ja ilmoitti halunsa päästä heille kokiksi. Ja kuinkas sattuikaan. Edellinen kokki oli juuri edellisenä päivänä lähtenyt lätkimään myytyään epämääräisen sosiaalisen median instanssin AOL:lle miljardilla. Ravintolalla oli sen verran kusi sukassa, ettei Roilta kysytty mitään todistuksia tai hygieniapasseja vaan omistaja heitti kokin hatun Roin päähän ja komensi susikoiran keittiöön.

Sinä iltana Hakaniemessä maisteltiin ensimmäistä kertaa Roin tekemiä maan mainioita pihvejä. Jo viikon kuluttua ravintolaan jonotettiin sisään sanan kiirittyä uudesta herkkupaikasta. Ravintolan omistaja myhäili tehneensä elämänsä diilin palkattuaan susikoiran kokiksi: – Kukapa paremmin pihvilaatikon paneroi, jos ei pahvilaatikon Pine-Roi.

Aiheet:
24. helmikuuta 2018 - 19.25

Eilen pamahti aikamoinen uutispommi, eikä se tällä kertaa ollut Saksan voitto Kanadasta olympialätkässä, vaan hovioikeuden vapauttama totaalikieltäytyjä. Suomessa on vuosittain kymmeniä ihmisiä, jotka eivät halua tarttua aseeseen, mutteivät myöskään halua käydä siviilipalvelusta. Nämä totaalikieltäytyjät käyvät sitten istumassa vankeustuomion.

Suomessa on kuitenkin useita ryhmiä, joiden ei tarvitse mennä vankilaan, vaikkeivat haluaisikaan käydä armeijaa tai suorittaa siviilipalvelusta. Ahvenanmaalaiset, naiset ja Jehovan todistajat on vapautettu asevelvollisuuden suorittamisesta. Aiemmin Jehovan todistajat joutuivat vakaumuksensa vuoksi linnaan, mutta heidät vapautettiin asevelvollisuudesta 1987. Nyt hovioikeus on linjannut, että myös muu vakaumus on hyväksyttävää.

Tätä samaa vetoomusta on käytetty aiemmin ties kuinka monta kertaa, mutta oikeus on ollut aina sitä mieltä, että linnaan joutuu kuitenkin. Niin kuin nytkin oli käräjäoikeuden päätös, mutta hovioikeus tämän kumosi. Asia tultaneen vielä käsittelemään korkeimmassa oikeudessa.

Maailma on siis muuttunut 30 vuoden aikana. Nykyisin tasa-arvon käsite otetaan vakavammin, eikä enää pystytä katsomaan sormien läpi, kun lain pykäliä tulkitaan kyseenalaisesti. Uskonnollinen vakaumus laittaa Jehovan todistajan ja muun uskontokunnan edustajan tai ateistin eriarvoiseen asemaan. Tämä on luonnollisesti vastoin Suomen perustuslakia ja se on ollut sitä lain säätämisestä asti.

Toivottavasti tilanne tulee muuttumaan pian mahdollisen korkeimman oikeuden päätöksen tai yksinkertaisesti hallituksen lainsäädännön kautta. Vaihtoehtoja on oikeastaa kaksi: joko Jehovan todistajilta poistetaan erioikeus tai se annetaan muillekin. Ensimmäisessä ei olisi sinänsä mitään ongelmaa, sillä Jehovan todistajat suorittavat siviilipalvelusta maailmalla muissa valtioissa täysin kivuttomasti ja myös Suomessa jotkut todistajat käyvät sivarin, eikä se aiheuta heille ongelmia esimerkiksi karttamisen muodossa.

Jos kuitenkin päädytään vaihtoehtoon, jossa mikä tahansa vakaumus riittää skippaamaan asevelvollisuuden ollaankin jännän äärellä. Tämä olisi tietysti ihmisoikeuksien puolesta parempi ratkaisu, mutten usko, että hallitus tällaiseen lähtisi. Puolustusvoimat eivät oletettavasti arvostaisi ajatusta, jossa armeijan käyvien miesten lukumäärä laskisi. Naisten määrään tällä ei varmaankaan hirveästi ole vaikutusta, vaikka nytkin osa naisista käy armeijan vain sen takia, että miestenkin täytyy. Ovat solidaarisia.

Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla mihin hovioikeuden päätös tulee johtamaan.

13. tammikuuta 2018 - 18.21

Viime vuosi oli hyvä fillaroinnin kannalta. Rikoin omat enkat koko vuoden osalta ja myös joka kuukausi – lukuunottamatta toukokuuta. Nyt alkaa olla Tampereen (tai no, lähinnä Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven) väylät tuttuja. Suurin syy kasvulle lienee se, että ajelin pitkästä aikaa maantiepyörällä maastopyörän sijaan. Rullasi ihan kiitettävästi. Tälle vuodelle en aseta sen kummempia tavoitteita. Pirkan pyöräilyssä olisi tarkoitus ajaa vähän pidempi lenkki kuin tässä parina vuonna.

 

 

9. tammikuuta 2018 - 10.38
Kuva

Perehdyin muutamaan LiinanBlogin kirjoitukseen. Olen muistaakseni jo aiemminkin törmännyt näihin, mutta vasta nyt tuli vähän syvällisemmin lueskeltua. Blogia pitää Tampereen yliopiston dosentti Pauliina Aarva. Hän on saanut paljon kritiikkiä osakseen tutkiessaan valtavirrasta poikkeavia “hoitoja”.

Uusimmassa blogauksessaan kirjoittaja käsittelee Juhani Knuutin työtä paljastaa huuhaata maailmasta. Omasta mielestäni Knuuti tekee erinomaista työtä. Tutkijan uran ohella Knuuti käyttää aikaansa kirjoittaen blogia, jossa hän purkaa terveysväitteitä auki. Toisin sanoen hän debunkkaa huuhaata. Knuutin työstä kirjoitti äskettäin Helsingin Sanomat. Tähän tarttuu Aarva blogauksessaan, joka on otsikoitu “Juhani Knuuti vapaaehtoistöissä huuhaan kitkemiseksi”. Otsikkohan on hyvä, sillä se kertoo juuri siitä, mitä Knuuti tekee. Itse blogiteksti on hyvin mukavasti soljuvaa ja huomaa, että kirjoittajalla on akateeminen rauhallisuus ollut tässä tekstissä mukana.

Kuitenkin tekstin tarkoitus on jotain muuta. Aarva kysyy kirjoituksessaan: Lukijalle piirtyy kuva, että huuhaa on sama asia  kuin uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Mutta onko näin? Ja tätä hän käsittelee sitten kirjoituksessa tarkemmin. Teksti siis fokusoituu vaihtoehtohoitoihin, mikä lienee blogin fokus muutenkin.

Pohdin ensin itse, mitä nämä termit ovat. Huuhaa kuvastaa asiaa, joka ei ole totta, mutta se on pikemminkin harmitonta kuin vaarallista. Horoskoopit ovat yksinkertainen esimerkki huuhaasta. Valitettavasti joillekin ihmisille nekin näyttelevät turhan suurta roolia elämässä, joten huuhaata ei voi koskaan pitää täysin harmittomana asiana, vaikka useimmiten näin onkin. Huuhaa on ennen kaikkea epätieteellistä.

Uskomushoito on “hoito”, joka ei perustu todellisiin vaikuttimiin vaan ainoastaan uskomukseen “hoidon” toiminnasta. Tällaisia ovat esimerkiksi rukous ja homeopatia.

Sitten on vielä termi vaihtoehtohoito. Tämä on näistä kolmesta kaikkein kryptisin. Esimerkiksi eturauhassyövän hoidossa miehille annetaan joskus selkeästi kaksi vaihtoehtoista hoitotapaa: leikkaus tai sädehoito. Ensimmäinen eliminoi syövän, mutta se voi vaikuttaa sukupuolielämään, kun taas jälkimmäinen ei vie miehisiä kykyjä, mutta ei välttämättä myöskään nujerra syöpää. Tässä on siis kaksi asiaa, jotka molemmat kyllä hoitavat, mutta ne ovat kuitenkin vaihtoehtoisia tapoja (tässä tapauksessa jopa käsittääkseni toisensa poissulkevia). Kuitenkin puhuttaessa vaihtoehtohoidoista ei tarkoiteta todellisia vaihtoehtoisia hoitoja, vaan puhutaan pikemminkin “hoidoista”, joiden toiminnalle ei ole tieteellistä näyttöä. Näyttö voi puuttua yksinkertaisesti siitä syystä, ettei niitä ole vielä tutkittu tarpeeksi (menisikö mindfullness tähän kategoriaan? Käsittääkseni sen tutkimus on tuonut hiljalleen esiin hyötyjä) ja sitten on asioita, joita on tutkittu vaikka kuinka paljon, mutta hyöty ei ole plaseboa suurempi (kuten vaikkapa homeopatia tai vyöhyketerapia). Tällainen “hoito” ei oikeasti tunnu olevan vaihtoehto millekään, vaan kyseessä on uskomushoito.

Edellä mainittujen termien lisäksi löytyy vielä käsite täydentävä hoito. Jos ajatellaan, että masennukseen saa lääkitystä, jota täydentää liikunnalla ja omega-3:lla, voitaisiin olla ihan ok väylällä. Kirjoittaja mainitsee, että kolmasosa suomalaisista käyttää terveydenhuollon ulkopuolella olevia hoitoja. En tiedä tulisiko tähän suhtautua positiivisesti vai negatiivisesti, mutta tietäen, kuinka laajaa huuhaan käyttö on, en ole kovin iloinen tällaisesta luvusta. Lääkärin määräämiä hoitoja voi varmasti täydentää hyvillä tavoilla, mutta homeopatia, reiki tai akupunktio eivät ole sellaisia. Vastikään uutisoitiin tällaisten “täydentävien huuhaahoitojen” olevan riski potilaalle, kun väitöstutkimuksessa argumentoitiin luontaistuotteiden voivan olla vaarallisia yhdessä lääkkeiden kanssa.

Kirjoittaja esittelee bloginsa Täydentävät hoidot? -sivulla useita “hoitoja”, joiden  on todettu jo aikoja sitten olevan omalla tavallaan täysin hyödyttömiä, jopa haitallisia. Tällaisia ovat muun muassa homeopatia, reiki, vyöhyketerapia ja parantava kosketus. Jokainen edellä mainittu “hoito” tuo kuitenkin plasebovaikutuksen, joka voi olla kokijalleen todella tärkeä. Mielestäni kirjoittaja ei kuitenkaan käsittele näiden “hoitojen” vaaroja tarpeeksi paljon, vaan antaa pikemminkin ymmärtää, että esimerkiksi homeopatia olisi todettu toimivaksi, vaikka tilanne on päinvastoin, ja linjassaan jokainen metatutkimus on todennut homeopatian olevan plaseboon verrattavissa. Tulisiko Täydentävät hoidot? -sivulla siis lukea pelkästään plasebo? Plasebo ja nosebon (eli negatiivinen lumevaikutus, kuten olemattomasta lääkkeestä saadut sivuvaikutukset) tutkimuksia kannattaa tietysti jatkaa edelleen ja terveydenhuollolla on paljon parannettavaa, jotta plasebohoidoista voidaan ottaa hyväksi havaitut osat (asiakkaan kuuntelu, mukana eläminen) mukaan hoitokulttuuriin. Tässä on kirjoittajan suurin vahvuus. Plasebon roolin tutkiminen ja tuominen terveydenhuoltoon voi olla oikeinkin hyvä juttu, mutta se vaatii vielä vuosia tutkimustyötä.

Kuitenkin tuntuu vastuuttomalta, että blogin sivuilla puhutaan “kiinalaisesta lääketieteestä”, joka on myytti, ja koetetaan verhoilla tämä tieteen alle. Toisaalta sivustolla on aiemmin hyökätty kirjoituksissa Skepsistä vastaan, vaikka Skepsis tekee samaa työtä kuin alussa mainittu Knuuti ja pyrkii vähentämään huuhaan määrää maassamme. Mielestäni kirjoittaja ei myöskään sanoudu irti huuhaasta tarpeeksi, kuten akateemisen ihmisen tulisi tehdä (vrt. persut ja rasismi). Myöskin Skepsiksen Huuhaa-palkinnon arvostelu ja ilkkuminen kertoo, ettei kirjoittaja ole ymmärtänyt Huuhaa-palkinnon tavoitetta ja kenelle sitä myönnetään. Tällainen kirjoittajan toteuttama hyökkääminen faktapohjaista maailmaa vastaan ei palvele ketään ja antaa kyseenalaisen kuvan Tampereen yliopistosta. Itse en haluaisi nähdä työnantajani liputtavan “alternative facts”:in puolesta.

Avaan tähän loppuun vielä skeptisyyden ja vastakkainasettelun eroa. Aarva kirjoittaa blogissaan seuraavaa: Juhani Knuuti mainitsee kiinnostavasti inkiväärin, jonka suhteen hän kertoo muuttaneensa mielensä. Onko inkivääri siis ollut hänen käsitteistössään epäilyttävää huuhaata ja nyt se on – mitä? En tietenkään tiedä, mitä Knuuti on asiasta ajatellut, mutta voisin kuvitella, että hän on suhtautunut skeptisesti inkiväärin käyttöön nivelrikon hoidossa, sillä ajatus kuulostaa aika korkealentoiselta ensimmäisen kerran luettuna. Knuuti on kuitenkin tiedemies, joten hän lienee selvittänyt onko asiasta tutkimusta ja muodostanut mielipiteensä vasta tämän jälkeen. Mitä inkivääri nyt sitten on? Buranaan verrattavissa oleva tulehduskipulääke, kuten jo artikkelissa mainitaan. Tällä tavalla toimii analyyttinen ja skeptinen ihminen. Ei tästä kannata lähteä hakemaan huuhaan ja tieteen vastakkainasettelua inkiväärin kautta.

Summa summarum, tuntuu siltä, että sivusto taiteilee huuhaan ja tieteen rajamailla ja yrittää verhoilla uskomushoitoja kuulostamaan tieteellisesti todistetuilta, vaikka tutkimustulokset puhuvat aivan toista.

PS. Suomessa alkoholin mainonta on hyvin rajoitettua.

PPS. Kannattaa myös lukaista Juha Leinivaaran kirjoitus samasta aiheesta.

 

15. joulukuuta 2017 - 21.19
Kuva

Kuulemma somessa homeopaatit olivat innostuneet, kun “taas” tuli “lisää” todisteita homeopatian toimivuudesta. Homeopathic treatment for prolonged postoperative coma: a case report on julkaistu kesällä 2017 Journal of Medicine and Life -tiedelehdessä. Lehdellä näyttäisi olevan pieni impact factor, mutta suomalainen julkaisufoorumi ei tunnista koko lehteä. Predator-julkaisusta ei siis ilmeisesti ole kyse, mutta ei myöskään mistään korkeatasoisesta lehdestä.

Lehti on kuitenkin ottanut artikkelin vastaan huhtikuussa ja julkaissut sen kesäkuussa. Kahden kuukauden prosessointiaika ei ole kovinkaan pitkä ja antaa kuvan joko todella nopeasta vertaisarviointiprosessista tai sitten huolimattomasta sellaisesta. Luettuani artikkelin läpi kallistuisin jälkimmäiseen.

Artikkeli kertoo kuinka joskus lääketieteellisen operaation jälkeen potilas voi vaipua koomaan, josta hän ei herääkään. Tällainen voi sattua esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun potilas on ollut nukutettuna. Artikkeli kertoo kuinka tällainen on äärimmäisen harvinaista, mutta myöskin fataalia. Kuriositeettina artikkeli kertoo sekä abstraktissa että conclusionissa tällaisen tilan johtavan kuolemaan, mutta introductionissa ollaan lievempiä.

Tutkimus on siis case study ja se kertoo yhden potilaan olleen operaation jälkeen koomassa (juuri koomarajan alapuolella) kaksi viikkoa. Tämän jälkeen hänelle oli annettu homeopaattista valmistetta ja jo seuraavana päivänä potilas oli alkanut näyttää heräämisen merkkejä ja lopulta toipunut. Tutkimus oli tässä.

Täytyy myöntää, että harvoin näin luokatonta juttua tulee luettua. Tutkimuksessa on kaikkiaan 17 lähdettä, joista noin 4 on tieteellisiä tutkimuksia. Suurin osa on jotain (oppi)kirjoja ja webbilinkkejä homeopatiajuttuihin löytyy myös lähteistä. Tutkimuksessa ei keskustella homeopatian merkityksestä/toimivuudesta ollenkaan saati itse tutkimuksen ongelmista. Mitään kritiikkiä ei aseteta tutkimusasetelmaa kohtaan tai biasoitunutta näkemystä (kirjoittavat ovat kreikkalaisesta "kansainvälisestä klassisen homeopatin akatemiasta"). Näin lääketiedemaallikosta näyttää siltä, että sattuma on nyt tulkittu hoidon saavutukseksi, kausaliteetista ei näy edes varjoa. Luonnollisesti vaadittaisiin kymmenittäin tällaisia tuloksia, jotta voitaisiin lähteä tutkimaan onko hoidolla todella ollut vaikutusta. Tutkimus ei myöskään kerro kuinka monta kertaa vastaavaa hoitoa oli aiemmin yritetty tuloksettomasti.

On olemassa tiedettä ja sitten tällaista tieteeksi naamioitua roskaa. Ei jatkoon: ei tutkimus, eikä journali.