Blogi

Gyllene Tideriltä pukkasi ulos uusi albumi Hux Flux. Levyltä oli jo julkaistu muutama sinkku, jotka eivät nyt oikein kolahtaneet. Tuntuivat vähän sellaisilta mitäänsanomattomilta midtempo-paketeilta. Nyt kun albumia on muutaman kerran tullut pyöriteltyä, niin se tuntuu huomattavasti vahvemmalta kuin oletin.

Edellinen levy Samma skrot och korn (2019) oli hyvin samanlainen. Senhän piti olla jo bändin viimeinen, mutta niin sitä vain tuli vielä ainakin tämä albumi ja kohta alkava kiertue, joka piiiitkästä aikaa tulee Suomeenkin.

Mutta niin Hux Flux. Toimiva kiekko. Toivottavasti näitä biisejä pääsee kuulemaan myös livenä. Varsinkin levyn avaavat Gyllene Tider igen ja Dagar att dansa ovat meneviä ralleja ja toimisivat varmasti livenä. Levyn pisin biisi Chans on kolme ja puoli minuuttinen, muut rutkasti alle, joten levyn kuuntelee nopeasti läpi ja biisit jäävät helposti luuppaamaan; taattua GT-poppia. Mukana on myös Gammal kärlek rostar aldrig, joka on samanniminen kuin Gesslen edellinen soolo, joten ei tarvi hirveästi miettiä, onko kaikki materiaali kirjoitettu vain tätä albumia varten. Biisi kyllä toimii levyllä hyvin. Myös Sanna mina ord (ja sen englanninkielinen versio Sunday Driver Yea) on myös alunperin kirjoitettu PG Roxetten albumille, mutta tämä biisi itse asiassa kuulostaa paljon enemmän GT:ltä, joten se sopii levylle hyvin.

Samoin albumin lopetusraita Det perfekta svaret on kirjoitettu jo vuonna 1984, joten se levytettiin nyt heti lähes 40 vuotta myöhemmin.

Eli kyllä tämä albumi toimii ja kiertuettahan tässä odotaa jo ihan satasella!

Luin Saaramaria Kuittisen Viekotuksen (Risa, 2022) tässä juhannuksen jälkimainingeissa. Tämä on vähän jatkoa lukemilleni romaaneille Vien sinut kotiin ja Tässä meillä on kaikki nyt, jotka kertoivat Jehovan todistajien maailmasta. Viekotus liikkuu kuitenkin helluntaiherätyksen piirissä ja kertoo yhden juhannuskonffan tapahtumat. En ole helluntailaisuuden asiantuntija, mutta uskonto on tullut kuitenkin jokseenkin tutuksi UUT:n kautta.

Törmäsin kirjaan Psykologiaa ja kaikenlaista -videopodcastin kautta. Myöhemmin sitten nappasin kirjan käsiini ja luin sen välittömästi. Ollakseni rehellinen, ensimmäisen 10 – 20 sivun jälkeen tuntui, että onkohan tästä kirjasta mihinkään, mutta tämän jälkeen se oli menoa ja olisin halunnut lukea koko kirjan loppuun yhdeltä istumalta. Tarina vei lukijan mukanaan.

Pystyin samaistumaan kirjan tapahtumiin aivan täysillä. Olin koko ajan kuvitteellisesti läsnä niin telttakylässä kuin lettuja syömässä. Tässä suhteen Viekotus tuntui huomattavasti läheisemmältä kuin aiemmin mainitsemani teokset. Kuittisen kirjoittaminen ei ole (vielä) esimerkiksi Kallandin tasolla, mutta tähän tarinaan tietty rosoisuus toimi oikein hyvin. Mukana oli muutama virhe, jotka kustannustoimittajan olisi pitänyt spotata, mutta koska tässä tapauksessa teos on käytännössä omakustannus, ei tällaista prosessia ole mukana ollut. Virheitä oli mukana onneksi kuitenkin vain muutama.

Kirjan kantava teema on uskonnon ja oman itsensä yhteensovittamisen vaikeus. Teksti tuo vahvasti esiin hahmojen kamppailun omien tunteidensa kanssa. Ulkokultaisuus vai aito rakkaus? Kaappi vai onni? Seksuaalisuus vai laiha avioliitto? Tarinassa on monta pientä kertomus eri hahmojen ympärillä. Näistä jokainen on kertomuksen väärti ja teos olisi pärjännyt vähemmälläkin, muttei määrä kuitenkaan ongelma ole. Tarina nivoo kaikki kohtalot yhteen hyvin.

Mikään kovin mairitteleva kuva uskonyhteisöstä kirjasta ei jää, mutta se ei toisaalta ole mitenkään yllättävää, kun kirjailija on itse jättänyt yhteisön taakseen. Toisaalta kirja alleviivaa monta kertaa uskonyhteisön aiheuttamaa dissonanssia: yhteisö on samaan aikaan mahtava voimavara, mutta myös kuluttava ja raastava sääntökokoelma.

Pidin kirjasta valtavasti. Se vei minut suoraan omiin nuoruusvuosiin ja sisäisiin kamppailuihin. Se toi esiin kaipuun teiniromansseihin ja se herätti minussa kiinnostuksen käydä joskus konffassa (ja miksei myös suviseuroilla) kurkkimassa menoa lähempää. Kiinnostukseni kohdistuu kuitenkin itse tapahtumassa oleviin sosiaalisiin suhteisiin ja ryhmädynamiikkaa lavalta tulevan opetuksen sijaan. 

Ja tietysti haluan päästä itsekin julkaisemaan omaa proosaani! Eli kyllähän tällaisen hyvän kirjan luettuaan tulee olo, että minäkin haluan osata vielä kirjoittaa näin hyvin ja saada omia tarinoita eetteriin.

Elikkästä: kirjaa voin suositella lämpimästi aivan kaikille!
 

Tänä vuonna on tullut paljon kilsoja päiväkotiajamisen takia, mutta yli 50 kilsan lenkkejä oli ennen Pirkkaa alla tasan yksi. Sekin viime tiistailta, kun oli pakko vähän tarkistaa, että jaksaako tässä polkea edes. 75 kilsaa meni ihan ok, joten Pirkkaan sitten vaan ilmottautuminen vetämään. Ilmosin 6 tunnin ryhmään, kun se tuntui sopivalta. Tuttavan tupareiden jälkeen huonosti nukuttu yö ja startti oli 8.20 alkavassa paketissa ja siitä sitten vain nopeampien ajajien perään. Lähdin aika vauhdilla liikenteeeseen, kun oli nopeita ajajia, joita seurata. Ajattelin vaihtaa vähän hitaampaan ryhmään taukopaikalla. Ja vaikka vaihdoin kyllä joka taukopaikalla ryhmää, ei niistä mikään tuntunut hiljaa ajavan ja lopulta maalissa saldona oli viiden tunnin aika. Jokainen etappi meni ylikovaa, mutta mikäs siinä nyt oli muiden perässä ajellassa. Koko matkalla vedin yhteensä alle 5 kilsaa.

Ihan hyvä paketti. Ensi vuonna vois kokeilla jotain perhepyöräilyä – ja siihen sitten kaveriksi yöpyöräily.

Tässä ennen juhannusta on kyllä sää suosinut polkijaa ja on sittemmin tullut ajeltua jokunen mukava lenkki. Voipi olla, että tänä vuonna menee kilometreissä oma henkilökohtainen enkka rikki. Syynä tähän siis päiväkotiajaminen, jota on itselle tullut nyt vaikka kuinka.

Aloitin espanjan opiskelun vuosi sitten. Vihdoinkin. Muistan ajatelleeni sitä ainakin jo vuonna 2002, mutta lopulta aloitin opiskelun nyt sitten 2022. 20 vuotta sitten opiskelu olisi tietysti vaatinut kurssia lukiossa (ei ollut), opistossa (ei varmaan sielläkään) tai yliopistossa (en ollu vielä siellä ja kun olin, en vain saanut aikaiseksi). No, vuosien saatossa saimme älypuhelimet ja niille vaikka kuinka monta appsiä, joilla opiskella kieliä. Valitsin Duolingon, koska se on vanha peluri alalla ja sitä käyttävät niin monet. Arvioissa monia kilpailijoita on pidetty parempina, mutta nyt olen viettänyt aikaani vuoden Duolingon parissa, eikä mitään ongelmia ole ollut.

Pidän kyllä espanjasta; moni asia on hyvin loogista ja lausunta on suomalaiseen suuhun varsin helppoa. Kieltä myös lausutaan hyvin lähellä kirjoitettua ulkoasua, joten sekin helpottaa puhumisen harjoittelua paljon. Toisaalta espanjassa on sanoilla suku (femiini tai maskuliini), mitä suomessa ei ole, mutta monen opiskelemassa saksassa taas on (itse en osaa saksaa). Aikamuotoja on myös seitsemän (/kahdeksan) suomen neljän tai englannin viiden sijaan, joten onhan näissä kielissä erojakin.

Olen nyt siis vuoden ajan joka päivä käyttänyt keskimäärin puoli tuntia espanjan opiskeluun ja perusasiat kielestä ovat hallinnassa, mutta sanastoa kaipaan takaraivoon vielä paljon lisää. Omaan makuun Duolingon heikkous on olematon teoreettinen kielioppi. Kun siihen on koulussa tottunut, niin sitä kaipaa. Toisaalta Duolingolla voi kieliä opiskella, vaikka ei ymmärtäisi kieliopista mitään.

Duolingoa ei voi käyttää suomeksi, joten opiskelen siis espanjaa englanniksi. Tämä aiheuttaa sen, että välillä aivot kääntävät tekstiä ensin espanjasta englanniksi ja vasta sitten suomeksi. Ja päinvastoin. Toisaalta tässä on jotain uutta englannistakin oppinut samalla.

Mihin tällä tähtään? En oikeastaan tiedä. Olen vähän turhan perfektionisti, joten kun jotain aloitan, niin hommaa on vaikea lopettaa (vrt. 32. kausi F1:sten seuraamista menossa...). Tavoite on siis saavuttaa kielestä taso, jossa pystyisin lukemaan espanjankielisiä uutisia ja käymään edes välttäviä keskusteluja. Eli käytännössä samaa tasoa kuin miten ruotsia osaan nyt. Tällä hetkellä näyttää siltä, että voisin saavuttaa tämän tason 3 – 5 vuoden opiskelulla. Eli palataan asiaan taas vuoden päästä – ¡hasta luego!

Oda rantautui Suomeen alkuvuodesta ja pandemian myötä ruuan kotiinkuljetus on muutenkin ollut valtavassa kasvussa. Odan oma väittämä on, ettei kuljetuksen kustannuksia ole valutettu ruuan hintaan, mutta tämä nyt on tietysti vain myyntipuhetta; ilmaista lounasta ei ole.

Tsekkasin siis läheisen Citymarketin, Odan, S-ryhmän, Foodoran ja Lidlin ruokien hinnat. Alla olevassa taulukossa on 15 tuotetta, joita meille tulee säännöllisesti joko kotiinkuljetettuna tai sitten kaupasta haettuna. Sarakkeiden "Cittari – halvin" ja "S-ryhmä – halvin" hinnat on katsottu huhtikuun puolessa välissä. Muut hinnat ovat helmikuun lopulta. Tämä tarkoittaa, etteivät hinnat ole aivan vertailukelpoisia. Esim. nyt kurkku on huomattavasti halvempaa kuin helmikuussa, joten kurkun tapauksessa en ottanut uutta hintaa listoille. Talvella ulkomainen kurkku on halvempaa, mutta nyt "kesällä" kotimainen on edukasta.

Ei niin yllättäen Lidlistä ei löydy ollenkaan samoja tuotteita kuin S- ja K-ryhmän kaupoista, joten sarakkeessa on Lidlistä löytyvien vastaavien tuotteiden hintoja. Kaikkia ei kuitenkaan ole tarjolla. Prismasta haettu ostoskori, jossa on halvimpia tuotteita on edullisempi kuin Lidlistä haettu. On kuitenkin aivan eri asia juoda halvinta mahdollista (sokeroitua) päärynämehua kuin Hyvin-mehua. Samoin tonnikala, joka ei ole MSC-sertifioitua on kyllä halvempaa, muttei ollenkaan kestävästi pyydettyä.

Entä se Oda sitten? Tässä testissä Oda oli inasen S- ja K-ryhmän verkkokauppoja halvempi, kun siis ruuat tuodaan ovelle. Tässä ei siis oteta huomioon, että Odan ensimmäiset 3kk ovat maksuttomia kuljetukselta, ja että S-ryhmältä saa bonusta ja K-ryhmältä Plussaa. Lidlistä ei saa juuri mitään. Ei plussaa, ei bonusta, ei kotiinkuljetusta, eikä edes hintoja käymättä paikanpäällä.

Taulukossa on mukana myös Foodora-market, josta saa joitain tuotteita varsin kalliisti, mutta heillä toimitusaika on kaikkein nopein. Ruuat saa kotiin ~puolessa tunnissa. Odalla menee käytännössä seuraavan päivään. S- ja K-ryhmillä jopa pidemmälle.

Ruuan kotiinkuljetus on tullut jäädäkseen. Odan max 3,9€ on naurettavan pieni hinta siitä, että sillä välttää ~tunnin kaupassa pyörimisen. Kotiinkuljetuksella ostaa aikaa itselle. Negatiivisena puolena on hyötyliikunnan väheneminen, mutta sen vapautuneen ajanhan voi tietysti käyttää vaikka lenkkeilyyn, eikö?

Näyttää siltä, että meillä jatkossa ruuat tulevat paljolti ovelle joko Odan tai Cittarin kuskaamana. Jälkimmäisen valikoima on kuitenkin Odaa isompi, eikä Odalta saa esim. juuri sitä kauramaitoa, jota meillä juodaan. Satunnaisesti tulee sitten itse piipahdettua kaupasta hakemassa jotain.

* Kaikki tuotteet eivät ole siis saman valmistajan, vaan mukana on eri valmistajien tuotteita, joiden hinta on kuitenkin skaalattu vastaamaan alkuperäisen tuotteen massaa

** Tässä hintaeroa tuovat puuttuvat tuotteet

*** Ja viimeisen rivin hintaeroa tuovat puuttuvat tuotteet ja/tai kotiinkuljetus

Loppuun vielä loppuun visuaalinen screenshotti Google Sheetistä: