Blogi

Seuraavaksi käsiini hyppäsi Tom-Kristian Heinäahon Saatanasta seuraava – kaksoiselämäni Jehovan todistajana (Lind & Co, 2024). Vaikka Heinäahon kirja kertookin hänen omasta elämästään – jossa on ollut erittäin traagisia käänteitä – on kirjoitustyyli kuitenkin hyvin kevyt ja humoristinen. Sen ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä kirjan käsittelemät asiat ovat erittäin vakavia. Jehovan todistajien suorittama hengellinen väkivalta on jokapäiväistä maassamme, eikä sitä ole vielä saatu kitkettyä alkuunkaan pois.

Kirja kuvaa uskonyhteisön salamyhkäisyyttä, hierarkiaa ja julmuutta joka suunnasta. Heinäaho kerkesi toimia vuosia seurakunnan vanhimpana ja olla mukana tuomitsemassa toisia todistajia ennen kuin tuli itse erotetuksi seurakunnasta. Tämän jälkeen hän on aktiivisesti auttanut entisiä Jehovan todistajia ja muita uskontojen uhreja mm. UUT:n parissa.

Jehovan todistajilla on pitkä matka uskontokunnaksi, joka kunnioittaisi ihmisoikeuksia ja uskonnovapautta, mutta työ, jota entiset todistajat tekevät ongelmien esiintuomiseksi on hyvää ja Vartiotorni on muutoksen kourissa. Tuote ei ole myynyt enää vuosiin, joten oppia on liberalisoitava. Tästä viimeisin esimerkki on keväältä, kun miehille sallittiin parran kasvatus. Muutos se on pienikin muutos.

Kirjan luettuani jäin kuitenkin kateellisena pohtimaan: saavatko homot todella noin helposti seksiä?

Luin juhannuksen aikana kaksi kirjaa. Ensimmäisenä valmiiksi tuli Frank Martelan Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus, 2020). Olin aloittanu kirjan jo aikoja sitten ja lueskellut sitä silloin tällöin junamatkalla töihin, mutta viimeinen kolmannes tuli luettua vasta nyt.

Kirja on yksi parhaista, joita olen koskaan lukenut. Ensinnäkin Martelan ajatukset ovat hyvin helppoja sisäistää ja toiseksi ne pohjaavat kattavaan tieteelliseen tutkimukseen. Lyhyesti sanottuna kirjassa todetaan, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, mutta sen merkityksellisyyttä voi lisätä tekemällä itselle tärkeitä asioita ja auttamalla toisia ihmisiä. Tutkimusten valossa pienikin toisten auttaminen tekee omasta elämästä merkityksellisempää. Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia, jota en itse ollut tullut koskaan ajatelleeksi. Toisaalta näin yliopisto-opettajana olen auttanut opiskelijoita sisäistämään ohjelmoinnin ihmeellisyyksiä jo vuosia ja kyllähän minä siitä saan mielekkyyttä elämääni. Samoin muu vapaaehtoistyö on palkitsevaa. Eivät ihmiset niitä muuten tekisikään. Tutkimusten valossa toisten auttaminen muuten vielä pidentää omaa elinikääkin. Todellinen win-win-tilanne

Koen olevani todella onnellisessa asemassa, sillä saan tehdä työkseni hyvinkin paljon niitä asioita, joista todella nautin. Akateeminen työ on juuri sitä, mitä haluan tehdä nyt. 10 vuoden päästä tilanne voi olla toinen, mutta juuri nyt tämä on parasta, mitä on tarjolla.

Kirjan myötä tutustuin myös tarkemmin itseohjautuvuusteoriaan, jota tulen käyttämään oman opetukseni kehittämisessä jatkossa. Tarkoitukseni on etsiä parempaa tasapainoa kiinteiden kurssirakenteiden ja autonomian välille. Täytyy perehtyä teoriaan vielä tarkemmin, mutta kuvittelisin, että se on myös oiva paketti auttamaan oman elämän reflektoinnissa.

Martelan kirjaa voi suositella siis aivan kaikille. Erinomainen lukukokemus!
 

Miltä tuntuisi jos videopuhelun aikana kuvaan tulisit sinä itse? Juttelisit itsesi kanssa ja hahmo ruudun toisella puolella käyttäytyisi juuri kuten itsekin normaalisti tekisit.

Tämä voi kuulostaa scifiltä, mutta nykypäivän tekoälyillä luodut videot ja deepfaket mahdollistavat tällaisen toiminnan. Eikä kehitys näytä mitään hidastumisen merkkejä. Tulevaisuudessa kaiken sisällön voi luoda tekoälyillä ja on varsin mahdotonta tietää mikä on aitoa ja mikä ei.

Tulemme törmäämään tilanteeseen, jossa oma lapsi soittaa videopuhelun ja pyytää apua kaaduttuaan pyörällä ja odottaessaan ambulanssin tuloa. Hän vain sattuu tarvitsemaan nyt välittömästi muutaman euron… Samalla tavalla lapsistamme sosiaalisen mediaan jakamiamme kuvia tullaan käyttämään videotuotannossa. Vaikka nykyiset kaupalliset järjestelmät estävät esim. pornon tuottamisen, ei mikään estä asentamasta omaa kuva-/videogeneraattoria ja antamalla sille lähdemateriaaliksi vaikka joko Pornhubin sisällön höystettynä Facebookista löytyneillä lasten kuvilla. Jälki on juuri niin kauheaa kuin voi ajatella.

Painotan vielä, ettei tämä ole mitään tulevaisuuden visiointia vaan asioita, joita nykyisellään tietoteknisesti vähänkin osaavampi kaveri voi tehdä hetkessä. Vaikka identiteettivarkaudet ja lapsipornot ovat lailla kiellettyjä, ei se estä rikollisten toimintaa.

Miten tähän sitten voi vastata? Kuinka suojata itsensä mahdollisilta ongelmilta? 1) Tiedosta, että sinua yritetään huijata jossain välissä. Ei jos vaan kun. Tulet saamaan puhelun, joka kuulostaa omalta lapselta tai joltain läheiseltä, mutta taustalla on rikollinen. Tällöin kannattaa kysyä jotain, jonka vain ihminen tietää ̣– "mitä söimme aamupalaksi?" Olettaen tietysti, ettei kuvaa aamupalasta ole jo jaettu Instagramiin. 2) Jätä jotain jakamatta someen (tai jaa sinne jotain tarkoituksellisesti virheellistä tietoa). Kaikki, mistä on digitaalinen jälki on rikollisten käytettävissä. Lasten kuvat päätyvät aivan varmasti kyseenalaisen materiaalin koulutusdataksi ja jokainen tiedon palanen on lisää dataa rikollisille rakentaa entistä uskottavampi digitaalinen kopio sinusta/läheisestäsi. 3) Älä luota siihen, että esim. Whatsapp-viestit eivät koskaan vuotaisi mihinkään. Vaikka järjestelmä olisi päästä päähän suojattu ja kaikki data kryptattu ei se tarkoita, etteikö se voisi joskus vuotaa ihan minne vain (keskustelun muut osapuolet voivat myös jakaa tiedon). Eli, jos suunnittelet murhaa, avioeroa tai tuhopolttoa, vuotaa tällainen digitaalinen suunnitelma jossain vaiheessa kuitenkin ulos.

Tällä hetkellä ainut tapa pitää tieto rikollisten ulottumattomissa on pitää se vain oman pään sisällä. Voi olla, että joskus pystymme lukemaan ajatuksiakin pään ulkopuolelta (sisältähän se jo osin onnistuu), mutta se ei ole kuitenkaan vielä tällä vuosikymmenellä mahdollista. Toivottavasti.

Toinen mielenkiintoinen tekoälyn tuleva sovellutus on parisuhde. Syntyvyys on laskenut jo vuosia ja jatkossa parisuhdetta voi korvata (personoidulla) tekoälyllä. Varsinkin, kun se on liitetty (seksi)robotiikkaan, on ihmispuolisolle korvike tarjolla. Ajattele kumppania, joka voi jutella kanssasi aivan mistä tahansa ymmärtävästi, tekee kotitöitä ilman vastapalveluksia ja toimii seksikumppanina ilman estoja. Tällaiset robot voivat muuttaa tulevaisuuden yhteiskuntarakenteita merkittävästi.

Tekniikan kehitys on yleisesti ottaen hieno asia, mutta mutta se tuo mukanaan paljon asioita, joita emme haluaisi nähdä.

Kuvan tähän blogaukseen generoi ideogram.ai/.

Syntyvyys on laskussa. Näinhän sitä sai taas lukea uutisista, vaikkei siinä ole mitään uutta. Syntyvyys on laskenut Suomessa massiivisesti kolmeen kertaan viimeisen 150 vuoden aikana. 1900-luvun alussa elintaso nousi kohisemalla ja samalla lasten hankkiminen "vanhuuden turvaksi" ei enää ollut tarpeellista. Toisen maailmansodan jälkeen syntyvyys nousi ja tällöin syntyivät nyt jo eläkkeellä olevat ns. suuret ikäluokat. Tämän jälkeen syntyvyys laski taas huimasti ja kokonaishedelmällisyysluku putosi ensimmäisen kerran alle kahden vuonna 1969. Ilmeisesti asia oli tällöin(kin) suuresti uutisoinnin aiheena, mutta lasku jatkui. Kuitenkin se jäi vähän alle kahteen vuosikymmeniksi, kunnes kolmas syöksy tapahtui 2010-luvulla.

Suomi ei tietenkään ole yksin tämän laskun kanssa, vaan trendi on ollu läsnä käytännössä jokaisessa maassa. Alla olevassa kuvaajassa on muutama maa esimerkin vuoksi. Tämän hetkisissä ennusteissa on esimerkiksi, että Kiinan väkiluku tulee vähenemään vuosisadan taitteeseen mennessä useilla sadoilla miljoonilla ihmisillä. Planeetta siitä kiittää, mutta eläkkeillekin ehkä pitäisi löytyä maksajia?

Jos pohdin itse syitä, miksei meillä ole viittä lasta, niin niitähän on monia. Lapset ovat mukavia, mutta arvostan myös omaa aikaani. Minun on myös haasteellista toimia vanhempana siinä mielessä, etten ole alkuunkaan varma, että pystyn antamaan lapsilleni paremman paikan elää, kuin olen itse saanut. Ilmastokriisi lyö omille lapsille näpeille, äärioikeiston nousu politiikassa epävakauttaa yhteiskuntaa ja sota on jo nyt Euroopassa. Työelämä on yhä rankempaa ja hektisempää samalla kun terveydenhuolto heikkenee ympärillä. Samaan aikaan pitäisi vakuuttaa itselle ja lapsille, että tulevaisuus on elämisen arvoista. Ei se helppoa ole, joten en yhtään ihmettele, etteivät kaikki päädy hankkimaan lapsia.

Mutta, kyllä minä olen sitä mieltä, että ihmiskunnan tulevaisuus on parempi kuin nykyisyys. En minä täällä muuten olisi.
 

Olen seurannut rata-autoilun kuninkuusluokkaa vuodesta 1992. Aivan varmaksi en voi sanoa katsoneeni kaikkia kisoja 1992, mutta vuodesta 1993 lähtien tiirasin kaikki. Eihän -92 kaikkia kisoja edes lähetetty suorana ja niitä lähettivät sekä Yle että Maikkari. Mutta kun Häkkinen oli radalla, niin minä istuin sohvalla. Tähän on vain kaksi poikkeusta. 2001 Unkarin kisan seurasin vain radiosta, kun oli seuraa sängyssä ja 2003 Silverstone jäi intin takia välistä.

Parhaita muistoja ovat tietysti Häkkisen ja Räikkösen maailmanmestaruudet ja ja tämän lisäksi yksittäisistä kisoista Kimin voitot Monacossa 2005 ja Spassa 2009. Eniten ketuttaa Spa 2008, jolloin Kimin voitto vaihtui turvakaiteisiin sateen tultua kisan loppupuolella.

Laji elää paraikaa todellista kultakauttaan. Kisat ovat hyviä, lähetykset toimivat ja yleisöä on enemmän kuin koskaan. Itselläni on kuitenkin jo pari vuotta pyörinyt sisällä lopettamispäätös. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kisojen (ja aika-ajojen) katsomiseen. Seuraan lajia kuitenkin myös jatkossa edelleen, mutten enää katso kisaviikonloppuja. Ei vain ole aikaa. Tänä vuonna kisakalenterissa on 24 kisaa (+ 6 sprinttikilpailua ja näille kaikille aika-ajot) ja omaan makuun siinä on 7 – 8 liikaa. Ehkä kerkeän nyt enemmän fillarin satulaan? Ehkä pyörrän päätökseni parin vuoden päästä, jos Tuukka Taponen nousee Ferrarin rattiin? Ehkä unohdan lajin täysin? Ehkä Felix haluaa alkaa seurata fykkösiä?

Tai sitten jotain muuta. Tällä hetkellä itse joka tapauksessa osin eläköidyn lajin parista 584 kilpailun jälkeen.