Gyllene Tideriltä pukkasi ulos uusi albumi Hux Flux. Levyltä oli jo julkaistu muutama sinkku, jotka eivät nyt oikein kolahtaneet. Tuntuivat vähän sellaisilta mitäänsanomattomilta midtempo-paketeilta. Nyt kun albumia on muutaman kerran tullut pyöriteltyä, niin se tuntuu huomattavasti vahvemmalta kuin oletin.

Gyllene Tideriltä pyörähti viimeinen studioalbumi ulos ennen, nyt jo käynnissä olevaa, bändin jäähyväiskiertuetta. Samma skrot och korn on hieman ristiriitainen tapaus, mutta kuitenkin hyvä albumi.

Anssi Kela pyöräytti taas ulos uuden pitkäsoiton. Olen jo aiemmin ostanut tiketit Tampere-talon keikalle, joten odotuksia tätä albumia kohtaan kyllä löytyi.

Gessle julkaisi viime vuonna kaksi sooloalbumia. En vacker natt ilmestyi keväällä ja En vacker dag syksyllä. Välissä oli kesän kiertue En vacker kväll(, josta tuli myös livealbumi ulos). Tänä vuonna ilmestyi vielä Small Town Talk, joka kasaa näistä ruotsinkielisistä levyistä parhaat palat ja lisää keitokseen myös muita aiemmin ilmestyneitä biisejä. Suoranaisesti yhtään uutta biisiä tällä englanninkielisellä kiekolla ei ole.

Diggaan kovasti Alice In Wastelandin musiikista. Omaan korvaani Alicen ralleissa on vahva blondiemainen tunnelma, joskin toteutus on paljon rosoisempaa – eikä se välttämättä ole huono asia. Kun (/jos) joskus pääsen tekemään elokuvan, on Alicen Steal Your Love (bändin paras biisi, jos minulta kysytään) avainasemassa sekä leffassa että sen soundtrackillä.

Briefly in English: although Good Karma is not a perfect album it is definitely the best one since Crash!Boom!Bang! :)

Roxette julkaisi kymmenennen studioalbuminsa Good Karman kolmas kesäkuuta. Kerkesin tässä viikon aikana soitella levyn läpi kuutisenkymmentä kertaa, joten ehkä nyt pystyy jonkinlaista analyysiä kirjoittelemaan.

Avaruudesta musiikki kantautuu. Anssi Kelalta ilmestyi uusi albumi Nostalgiaa viime viikolla. Olin jo aiemmin päättänyt, etten missään tapauksessa kirjoita levystä samantien. Odotukset olivat niin korkealla, että pettymys oli varma. Näin siis ajattelin.

Kuuntelin levyn läpi välittömästi perjantaiaamuna pariin otteeseen. Pari ensimmäistä biisiä kolahti semisti heti, mutta siihen se sitten jäi. Tuntui, että albumi oli vähän puolivillainen tekele. Ei huono, mutta huippukohdat puuttuivat tyystin.

Törmäsin pari viikkoa sitten Spotifyssa La Rouxin uuteen albumiin. Bändin debyytti vuodelta 2009 antoi itselle ainoastaan Bulletproof-kappaleen, mutta tämä uusin iskee täysillä. Lähdin liikenteeseen Let Me Down Gently -kipaleesta, koska halusin tietään onko se koveri The Arkin vastaavasta rallista. Ei ollut. Tämä on parempi.

Roxette pyöräytti ulos Travelling-albumin maailmankiertueen aikana aivan kuten Tourismin 20 vuotta sitten. Nyt levy on muutaman kerran pyörähtänyt korvista sisään, joten joudun toteamaan, että kyllä tämä toimii.

10 vuoden odotus on takana ja soittimessa on nyt viikon verran pyörinyt Roxetten uutukainen. Odotin (sekä hyvässä, että pahassa) Room Servicen kaltaista poppialbumia ja oikeastaan sen sainkin. Charm School poikkeaa edellisistä Roxette-albumeista kuitenkin siinä, ettei tällä ole oikeastaan kuin yksi räjähtävä poppiralli. Ensimmäisenä sinkkunakin lohkaistu She's Got Nothing On (But The Radio) on kyllä Gessle-hitti parhaasta päästä, mutta levylle näitä olisi voinut pari lisääkin heittää.