Oda rantautui Suomeen alkuvuodesta ja pandemian myötä ruuan kotiinkuljetus on muutenkin ollut valtavassa kasvussa. Odan oma väittämä on, ettei kuljetuksen kustannuksia ole valutettu ruuan hintaan, mutta tämä nyt on tietysti vain myyntipuhetta; ilmaista lounasta ei ole.

Monet kirjoittivat vuodenvaihteessa yhteenvetoja menneestä vuosikymmenestä ja/tai ennustuksia alkaneelle kymmenelle. En itse tuolloin kerennyt mitään puskea eetteriin, mutta ajatuksia oli kyllä, joten pistin homman hautuman.

Sitten tuli korona, jota ei hirveästi vielä vuodenvaihteessa tietenkään ennusteltu ja se muuttaa nyt jo koko vuosikymmenen aikatauluja. Vielä ei tietysti tiedetä, kuinka paljon. Itse käsittelen tässä blogauksessa lähinnä teknologisia ennustuksia (mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita), mutta sivuan myös yhteiskunnallisia ajatuksia.

Sain aikoinaan rippilahjaksi parranajokoneen. Se oli hyvä, mutta vähitellen sen akku kului loppuun ja partaa pystyi leikkaamaan vain kone seinässä kiinni ajon ajan. Lopulta akku meni niin huonoon kuntoon, etteivät elektronit enää virranneet sen lävitse, joten oli pakko vihdoin ja viimein mennä kaupoille ostamaan uusi. Pärjäsin tällä ensimmäisellä härvelillä 15 vuotta.

Syksyllä 2013 päädyin kuitenkin Anttilaan etsimään uutta parranajokonetta. Poistomyynnissä oli Remingtonin vastaavan näköinen laite (-50%), joten ostin sen. Philipsini oli saanut korvaajan.