Oletko koskaan pohtinut asiaa? Ensimmäinen ajatus on tietysti, ettei salmiakkia ole tietenkään tehty pekonista, mutta oletko koskaan pohtinut asiaa tarkemmin? Itse en ainakaan ollut.
Jos pienelle lapselle opettaa salmiakin olevan tehty pekonista, uskoo hän tämän aivan täysin. Kyseenalaistaminen alkaa vasta siinä vaiheessa, kun ilmenee alkuperäisen tiedon kanssa ristiriitainen tieto. Käytännössä varmaan niin, että päiväkodissa joku kertoisi, ettei salmiakki ole tehty pekonista.
Lapsi kuitenkin tämän jälkeen kysyisi kotona varmistusta asialle. Voiko oma vanhempi olla väärässä? Jos vanhempi vakuuttaisi, että salmiakki on tehty pekonista, lapsen kognitiivinen dissonanssi (tiedon ristiriita) katoaisi – ja palaisi taas jonkun toisen kertoessa ristiriitaista tietoa.
Joskus kuitenkin ajaudumme tilanteisiin, joissa eriävien ajatusten kuuleminen ei aiheuta juuri mitään ongelmaa, vaan suljemme ne täysin ulkopuolelle. Tähän on useita syitä. Jos joku sanoisi minulle nyt, että salmiakki on tehty pekonista, en käyttäisi aikaa sen pohtimiseen. Tiedän, ettei salmiakki ole tehty pekonista (muutan mielipidettäni tietysti, jos joku todistaa salmiakin olevan tehty pekonista).
Voi olla myös tilanne, etten ymmärrä minulle annettua tiedon palasta. Jos joku kertoo minulle kiinaksi kvanttifysiikkaa en ymmärrä sitä ollenkaan, eikä se muuta maailmankuvaani.
On kuitenkin myös tilanteita, jossa luulemme tietävämme paremmin kuin väitteen esittäjä. Syvästi uskovaiselle ihmiselle on aivan turha kertoa, ettei jumalia todennäköisesti ole olemassa. Tällainen väite menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta ulos.
Salaliittoteoreetikot on toinen uskonnollinen ryhmä, jossa oma usko korvaa tiedon, eikä omia ajatuksia haastava tieto saa ollenkaan jalansijaa ajatuksissa. Jos oma usko litteään maahan tai alumiinikattiloiden ja rokotteiden vaarallisuuteen on tarpeeksi vahvaa, ei faktatieto saa mitään aikaan. Se torjutaan täysin.
Jos torjumme tiedon mielessämme on meillä siihen jokin syy. Kannattaa aina käydä läpi miksi tieto tuli torjuttua. Oman ajattelun yksioikoisuuden haastaminen kehittää kykyämme erottaa oikea väärästä ja välttää tilanteita, joissa uskomme jotain vain siksi, että meille on niin kerrottu.
Miksi kirjoitan tästä? Nämä ovat asioita, jotka tulivat mieleeni, kun olen törmännyt Toni Torpan teksteihin ja videoihin. Myös Uskontojen uhrien tuen piirissä törmää usein siihen, että yhteisö on antanut ajatukset valmiiksi, eikä niitä ole saanut kyseenalaista.
Pahimmassa tapauksessa ihminen sensuroi huomaamattaan omia ajatuksiaan. Lahko on voinut vaikuttaa niin paljon omaan ajatteluun, ettei yksilö enää edes uskalla ajatella toisella tavalla kuin lahko opettaa. Maailmanlaajuisesti tällaisia ihmisiä on miljoonia. Se on aika pelottavaa, jos minulta kysytään.
…eihän salmiakki ole tehty pekonista, eihän?