Blogi

29. joulukuuta 2018 - 12.17
Kuva
uta.fi

Tampereen yliopisto aloittaa toimintansa 1.1.2019 kolmannen kerran (jos ollaan aivan tarkkoja, niin käsittääkseni ekalla kerralla toimintansa aloitti Tampereen Yliopisto). Suomalaisessa yliopistogengressä yliopistolla alkaa jo olla ikää ja painoarvoa, vaikka toiminta oli 1950-luvulla vielä lapsen kengissä. Kehitys on kehittynyt kehittymistään.

Mutta tarkoitukseni ei suoranaisesti ole kirjoittaa uudesta Tampereen yliopistosta, vaan sen toisen inkarnaation lopusta. Ja siitäkin vain weppipresensinsä puolesta.

Minut palkattiin yliopistolle ennen joulua 2015. Täytyy myöntää, että yllätyin itsekin saatuani duunin. Olin juuri väitellyt tekniikan tohtoriksi ja päättänyt muuttaa Tampereelle. Kaupunki oli jo löytynyt, mutta duuni ja kämppä puuttuivat. Kirjoitin jo UX-welhoiluhakemusta Jollalle, kun yrityksen rahahuolet pamahtivat otsikoihin. Jätin hakemuksen lähettämättä. Samaan aikaan huomasin, että yliopistolla oli parikin kiinnostavaa pestiä auki. Verkkopalvelusuunnittelijan hakua oli jatkettu. (Olin nenää myöten täynnä tutkimusta, joten akateemisia paikkoja en tuolloin edes katsellut. Tauko teki hyvää.)

Katsoin nopeasti hakijalle esitetyt vaatimukset “osaat Drupalia, kykenet oppimaan uutta, tulet toimeen ihmisten kanssa”. No, jotain sen suuntaista se oli. Laitoin hakemuksen vetämään ja pian soi puhelin. Olin juuri kävelemässä lounaalle, kun minulta kysyttiin, että “olenhan ymmärtänyt, että tässä duunissa joutuu tekemään oikeita töitä”. Vastasin olevani kartalla asiasta, en olisi muuten hakenutkaan duunia.

Sovimme työhaastattelun, jonka jälkeen minulle luvattiin soitella seuraavana päivänä. Puhelin soi kuitenkin jo tunnin päästä haastattelusta ja työtä tarjottiin minulle, mikäli se minua vielä kiinnosti. No kiinnostihan se. Sitten piti alkaa metsästää asuntoa. Sekin sitten löyty yhdellä puhelulla, mutta olkoon se toinen tarinansa.

Vuoden vaihteen jälkeen roudasin kaverini kanssa materiaalisen omaisuuteni Manseen ja henkinenkin taisi tulla siinä samalla. Mummon 90-vuotispäivien jälkeen aloitin työni uudessa ympäristössä.

Eipä tuota kauaa täytynyt hakea omaa roolia työtehtävien puolesta. Pääsin väkertämään yliopistolle uusia – viimeiseksi jääviä – verkkosivuja. Tuolloin uuden yliopiston oli tarkoitus aloittaa jo 2018, mutta TTY:n konfliktin jälkeen tuomionpäivää siirrettiin vuodella eteenpäin, joten omatkin koodini tulisi pyöriä vuoden pitempään pystyssä. Nyt juuri ennen joulua suljin niistä osan.

Mutta palataan vielä kevääseen 2016. Verkkopalveluprojekti oli tuossa vaiheessa jo hoitanut konseptoinnin ja graafisen ulkoasun jota kuinkin valmiiksi. Ei tarvinut kuin saada toteutettua hienot suunnitelmat. Niitä kyllä skaalattiin hieman alaspäin, kun työpanoksia rupesi jo 2016 siirtymään Tampere3-työhön.

Minulla oli siis vapaat kädet tehdä Tampereen yliopistolle, mitä tyylikkäin verkkopresenssi! Tai siis, palvelinympäristö oli määritetty, konsepti oli olemassa, graafinen suunnitelma oli ja tekniseksi alustaksikin oli työhaastattelun ja ensimmäisen työpäivän välillä linjattu Drupal. No, jos ei ollut vapaita käsiä niin kädet ainakin. (Vapaatkin menivät duunin vaihdon myötä, joten kesälomistakaan ei tarvinnut huolehtia.)

Drupal 8 oli tullut uunista ulos ennen joulua, joten ensimmäiseksi piti päättää olisiko parempi alkaa rakentaa kasin vai seiskan päälle. Pikaiset testit kasin parissa tuntuivat siltä, että kyllä sillä voidaan mennä eteenpäin. “Eiköhän tuo Feedskin tule kohta betana ulos”, ajattelin oleellisia moduuleita tarkistellessani. Ja alpha3 on tähän mennessä uusin ulos tullu versio ja se alkaa olla jo lähes valmis tuotantoon… No, oli miten oli. Kasilla lähdettiin liikenteeseen. Kasin suurimpia valtteja käyttäjälle oli monikielisyyden tuki suoraan coressa (terveisiä WordPress-kehittäjille). Samoin Views oli vihdoinkin integroitu coreen ja paljon muuta hienoa päälle (lisää terkkuja WP-maailmaan).

Alkukesästä ensimmäiset osat tulivat tuotantoon ja pääsivuston ensimmäinen – sisällöllisesti hyvin kevyt – lanseeraus tapahtui lukuvuoden 2016 – 2017 alkaessa. Tässä välissä kannattaakin muistella, kuinka hyvin polskuttelin syvässä päässä allasta.

En ole elässäni juurikaan softaa tehnyt muuten kuin harrastelumielessä ja siinähän meikä sitten tuotti kokonaista yliopiston pääsivustoa tarjolle. Ei tule ajatella, että tein kaiken itse ja yksin, mutta vastuuta tuli huomattavasti enemmän kuin koskaan aiemmin.

Sivusto kuitenkin valmistui ajallaan ja kehittyi eteenpäin jokseenkin halutunlaiseksi. Ehkä mielenkiintoisin tapahtuma oli pääjulkaisua edeltäneellä viikolla palsu isojen pomojen kanssa. Minulta kysyttiin, missä on sivuston globaalinavigaatio, kun sitä ei näy. Vastailin, ettei se ole vielä käytössä, mutta tuon sen tuotantoon samana päivänä tai seuraavana viimeistään. “Tein sen jo aiemmin, mutta elin siinä uskossa, ettei sitä oltukaan ottamassa käyttöön.”

Palaverin jälkeen painelin työhuoneelle sormet ristissä, että olihan se palikka nyt tuotantokuntoinen, eikä tarvisi seuraavaa yötä painaa puuttuvaa featurea kasaan. Muistin kuitenkin onnekseni suht koht oikein, että palikka oli jäänyt lähes valmiiksi rikkinäisen puhelimen kerrottua minulle, ettei navigaatiota tuoda tuotantoon. Loppujen lopuksi siis otin vain palikan käyttöön ja vähän tuunasin CSS:ää.

Myöhemmin kuuntelin vierestä, kun opiskelijat kehuivat globaalinavigaatiota luentosalissa. Tuli hyvä fiilis.

Tein projektissa paljon asioita, joita en ole koskaan Drupalin kanssa tehnyt ja osa näistä jutuista oli sen verran kryptisiä, että sivuston purkaminenkin tuotti jo vaikeuksia näiden viritysten kanssa.

Minulle koko projekti oli todella vahvaa opettelua monessa suhteen, mutta en silti pidä lopputulosta katastrofina. Itseäni lähinnä eniten harmittaa, etten osannut ja kerennyt virittää sivuston suorituskykyä tappiin asti, enkä älynnyt tutkia mediakirjastojen käyttöä enempää. Drupal 8.6 toi mukanaan mediakirjaston coreen alpha-tasoisena ja se on jäätävän hyvä juttu se (WP-kehittäjä vilkuttaa minulle takaisin). Tätä ei tietenkään ollut tarjolla ensimmäisten kasisarjalaisten kanssa, mutta jotain vaihtoehtoista olisi varmasti löytynyt, jos olisi tajunnut tonkia. Moni muukin juttu olisi kaivannut parannusta – ja paljon, mutta ne ovat menneitä juttuja ne. En suoranaisesti saanut kertaakaan haukkuja työstäni (suorituskyvystä huomauteltiin kyllä).

Nyt Tampereen yliopisto saa uuden Drupal-sivuston laajemmilla ominaisuuksilla ammattilaisten tekemänä. Samoin Turun yliopisto vaihtoi Drupalin pariin muun muassa Helsingin ja Oulun yliopistojen seuraksi. Kannattaa huomata, että että kun puhutaa esim. yliopistojen verkkosivuista, olisi naivia ajatella, että ne ovat vain verkkosivut. Kyseessä on korkean kuorman tietojärjestelmät, jotka sisältävät valtavia kasoja integraatiota ties mihin järjestelmiin. Ei niitä kukaan tee kesätöikseen.

On hieman eri asia kasata sivustoa muiden töiden ohella verrattuna malliin, jossa ulkoiselta toimittajalta ostetaan koko paketti. Jos siis ajattelen käytettyjä resursseja ja kustannuksia, niin saatoinpa olla kustannustehokas vaihtoehto. Ehkä?

Ja edelleen painotan, etten ollut yksin vastuussa tekemisistä vaan projektissa oli muitakin henkilöitä (Aino, Anna, Hannu, Reetta, Riikka jne.) tekemässä erittäin hyvää duunia :) Tekemäni Drupal-palikat jäänevät kuitenkin nyt hiljalleen historiaan ja keskitymme uuden tuni.fi-sivuston hiomiseen loppuun asti.

PS. Tämän blogauksen piti jo tulla ulos Drupal 8 -alustalta, mutta olen ollut yhteensä 3 viikkoa (and counting) flunssassa tässä kuussa, joten en vielä ole saanut valmista. Tuon beta-version ulos heti, kun saan palveluntarjoajan kanssa setvittyä sopivaa PHP:n versiota käyttöön.

Aiheet:
20. marraskuuta 2018 - 21.01
Kuva
Naiset

Törmäsin hetki sitten naiseen, joka kertoi kuinka hänestä tuntuu “likaiselta”, jos hän näkee elokuvassa seksikohtauksen. Eikä kyseessä tarvitse olla minkään eroottisen elokuvan vain ihan tavallinen romanttinen Hollywood-pätkä riittää. Hän koki, että uskonnollinen tausta on aiheuttanut hänelle tällaisen ajatusmaailman, josta on hyvin vaikea päästä eroon. Itse asiassa monelta ihmiseltä voi mennä siihen koko aikuisikä ja silti kokee, ettei nuoruuden opetuksista pääse eroon.

Kristinusko (kuten myös islam ja juutalaisuus) on vuosisatoja pitänyt seksiä häpeällisenä asiana, joka on pitänyt piilottaa mahdollisimman kauas jokapäiväisestä elämästä. Tätä stigmaa on nyt murrettu muutamia vuosikymmeniä yhä kiihtyvällä tahdilla.

Nelosen Stand up! -ohjelmassa mieskoomikko kertoili, kuinka toinen mies oli halunnut panna häntä. “Ja se oli vielä sellainen tosi hyvännäköinen mies!”, tuli tarinaan lisäyksenä. Kuitenkin hänkin koki, että 80- ja 90-luvuilla vallinnut ilmapiiri asetti rajoitteensa.

Muutos on kuitenkin ollut hurjaa. Väestöliiton tutkimuksen mukaan alle 25-vuotiaista naisista 40% ei rajoita omaa seksuaalista kiinnostustaan vai miehiin. Tämä on hurja muutos, sillä 70-luvulla osuus oli vain 10%, eikä se lähtenyt nousuu ennen kuin vasta tällä vuosituhannella. Miehet eivät tutkimuksen valossa ole yhtä bi-/pan-henkisiä.

Yhteiskuntien vapautuminen ja sekularisoituminen lienee monessa asiassa taustalla, mutten tiedä pystyykö sillä selittämään kaikkea. Numerot ovat omaan silmään niin suuria. Joku varmasti haluaa selittää näitä kemikalisoitumisella ja toinen muoti-ilmiönä. Oli miten oli, trendissä ei näy tällä erää tasoittumisen merkkejä.

Seuraan nykypäivänä niin monia tutkimuksia, tilastoja ja yhteiskunnallisia trendejä, että tämähän sujahtaa sinne muiden jatkoksi. Katsotaan tilannetta taas jokusen vuoden kuluttua.

13. marraskuuta 2018 - 21.28
Kuva
Gessle

Kyllähän tuo eilinen keikka kannatti käydä katsastamassa. Mitään ultimaattista elämystä ei ollut tarjolla, mutta perusvarmaa tekemistä senkin edestä. Ehdottomasti keikan parasta antia olivat Gesslen juonnot, joita oli selvästi enemmän kuin aiemmin. Hyvin käsikirjoitettua – ja osin improvisoituakin – showta. 

Musiikkipuoli olikin sitten kaksijakoista. Uudemmat sovitukset toimivat pääsääntöisesti hyvin. Keikan aloittanut The Look oli hyvä, Dressed For Success, Dangerous ja How Do You Do! Toimivat myös. Illan paras yksityiskohta oli Fading Like a Flowerin intro. Ja omiin suosikkibiiseihini kuuluvan The Sweet Hello, The Sad Goodbye kuuleminen livenä oli tietysti myös todella hienoa. Biisi oli monelle yleisössä varmasti täysin tuntematon ralli. Yleisöstä puhenollen, Kulttuuritalo oli ehkäpä puolillaan, joten joku lienee tehnyt rahallisesti tappiota (enkä usko, että se oli Gessle).

Mutta niin, kaksijakoista oli. Koska Marie ei ole enää karkeloissa mukana, on Gessle ottanut Helena Josefssonin laulamaan enemmän vokaaleja. Hänhän oli Roxetten taustalaulajana vuosia ja tehnyt muutenkin Gesslen kanssa yhteistyötä ja on vielä kaiken lisäksi loistavaääninen artisti. Mutta… Helenasta ei ole ollenkaan paikkaamaan Marien vokaaleja. Olisin paljon mieluummin kuunnellut Gesslen laulavan Fading Like a Flowerin kokonaan yksin kuin Helenan olevan puikoissa. Ei vaan toiminut ollenkaan. Valitan.

Keikka oli kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen. T-paidankin ostin. Olisiko ensi vuonna sitten taas aika Gyllene Tiderin nousta lauteille? Olisin välittömästi menossa Ruotsiin!

27. lokakuuta 2018 - 15.34

Olen pitkään (vuosia) halunnut pohtia, mitkä ovat suosikkibiisejäni Roxettelta. Itse asiassa vuosituhannen alussa koodasin ohjelman, joka arpoi satunnaisen biisin nimen tietokoneen käynnistyksessä ja annoin sille sitten arvosanan yhdestä kymppiin ja pidemmällä aikavälillä minulle olisi sitten muodostunut tarkempi kuva, mistä biiseistä pidän ja mistä en. No, ei se nyt aivan onnistunut kokeilu ollut.

Sittemmin mietin, että jos vain löisin taulukkoon kaikki biisit ja tiputtelisin siitä sitten pois osan ja katsoisin, mitkä rallit jäisivät jäljelle. Eipä tullut sitäkään tehtyä. Nyt, kun Roxettelta tuli ulos Boxette neljän DVD:n livetaltiointiboksi, rupesin taas pohtimaan, että kyllähän ne parhaat biisit on helppo listata. Ei se voi olla niin vaikeaa. Eli laitan tavoitteeksi määritellä nyt ne biisit. Ja listan koko on enimmillään 20 kappaletta.

Menen tällä kertaa albumikohtaisesti tuotannon lävitse. Debyyttialbumilta Pearls of Passion en valitse yhtään kappaletta. Neverending Love on kyllä hyvä biisi, muttei aivan yllä tälle listalle. Myöskään seuraavalta Dance Passion remix-albumilta en valitse yhtään kappaletta.

Look Sharp! sitä vastoin tuottaa listalle kolme kappaletta: The Look, Chances ja Dangerous. Levyllä on paljon muitakin hyviä biisejä, mutta otan nyt nämä kasariklassikot listalle. Look Sharp!:n molemmin puolin julkaistua It Must Have Been Lovea en nosta listalleni. En joulu- enkä talviversiota.

Seuraavalta levyltä otan nimikkoraita Joyriden lisäksi kappaleet Fading Like a Flower (Every Time You Leave) ja Knockin' on Every Door. Pari muutakin on siinä hilkulla, mutta jätän nostamatta tälle listalle.

Tourismilta listalle nousee vain How Do You Do! Pahaa tekee olla ottamatta muita biisejä, mutta pelkään, että ylitän muuten 20 kipaleen määrän.

Sitten onkin vuorossa Crash!Boom!Bang!, joka on suosikkilevyni, jolta voisin napsia helposti mukaan kymmenenkin kappaletta. Nyt otetaan sieltä kuitenkin vain(!) seitsemän: Harleys & Indians (Riders in the Sky), Fireworks, Sleeping in My Car, I Love the Sound of Crashing Guitars, What's She Like?, Lies ja I'm Sorry.

Rartiesiltä mukaan taittuu jo aiemmin sinkkujen B-puolina pyörinyt The Sweet Hello, The Sad Goodbye. Ja kokoelmalevy Don’t Bore Us:lta She Doesn't Live Here Anymore. Baladas en español:lta en ota mukaan yhtään raitaa.

Have A Nice Day:ltä sitten otetaankin taas muutama. Crush On You, Stars ja 7Twenty7 kelpaavat oikein mallikkaasti mukaan. Sitä vastoin Room Service jää ilman osallistujaa tällä kertaa. Ihan pahaa tekee taas, mutta nyt kävi näin.

Kokoelmalevyiltä The Ballad Hits ja The Pop Hits mukaan tarttuvat sinkkujulkaisut A Thing About You ja Opportunity Nox. The Rox Box ja sitä vastaavaa kokoelmalevy ei tuota listalle mukaan yhtään uutta biisiä.

Charm School ei ole omilla listoilla kovin kummoinen levy, mutta Speak To Me nousee listalle aivan selvästi. Travelling ei myöskään levynä kanna kuuhun asti, mutta Touched By the Hand of God otetaan kyytiin itseoikeutetusti.

Viimeiseltä studioalbumilta Good Karma mukaan nousee nimikkoraidan lisäksi Some other summer.

Lopullinen lista näyttää siis seuraavalta, kun mukaan on vielä valittu biisistä paras versio:

  1. The Look

  2. Chances (12” Dancehall version)

  3. Dangerous

  4. Joyride (Single version)

  5. Fading Like a Flower (Every Time You Leave)

  6. Knockin' on Every Door

  7. How Do You Do!

  8. Harleys & Indians (Riders in the Sky)

  9. Fireworks

  10. Sleeping in My Car

  11. I Love the Sound of Crashing Guitars

  12. What's She Like?

  13. Lies

  14. I'm Sorry

  15. The Sweet Hello, The Sad Goodbye

  16. She Doesn't Live Here Anymore

  17. Crush On You

  18. Stars (7” Almighty Radio Edit)

  19. 7Twenty7 (Demo)

  20. A Thing About You

  21. Opportunity Nox

  22. Speak To Me (Bassflow remix)

  23. Touched By the Hand of God

  24. Good Karma

  25. Some other summer

Eli eihän tässä nyt sitten kuitenkaan lopulta päästy alle kahdenkymmenen biisin. Tässä kuitenkin on nyt listalla aika selkeät omat suosikit. Spotifyn soittolista löytyy tästä:

Ja Gesslehän on keikalla Kultturitalolla 12. marraskuuta, joten sinnehän sitä pitäisi nokkaa suunnata tällä kertaa.

Aiheet:
30. syyskuuta 2018 - 20.49

Anssi Kela pyöräytti taas ulos uuden pitkäsoiton. Olen jo aiemmin ostanut tiketit Tampere-talon keikalle, joten odotuksia tätä albumia kohtaan kyllä löytyi.

Vuosi sitten levyltä pukattiin ulos ensimmäinen sinkku Rakkaus upottaa. Kuuntelin sen silloin ja totesin, että ok, ihan Kelalta kuulostaa. Keväällä tuli sitten Ilves, ja vaikka seuraan Kelaa aktiivisesti naamakirjassa, törmäsin biisiin ekan kerran vasta pari viikkoa ilmestymisen jälkeen sen soidessa radiossa salilla. Kuuntelin biisiä sitten myöhemmin uudestaan ja loppujen lopuksi totesin, että siinähän on todella toimiva ralli!

Nyt tuli sitten kokonainen levy uutta matskua. Onko tämä Ääriviivoja sitten mistään kotoisin? Kuuntelin levyn sen julkaisupäivänä töissä sekä pöydillä olevilla saippuarasioilla että nappikuulokkeilla. Totesin lähes ääneen, että tämä on sitten todellakin Anssi Kelaa. Kommentti ei ollut suoranaisesti positiivinen. Odotukset olivat jossain muualla. Ääriviivoja tuntui ensimmäisen parin kuuntelukerran jälkeen niin kuullulta. Jäin samantien kaipaamaan Kelalta jotain oikeasti uutta.

Annoin levylle kuitenkin uuden mahdollisuuden päästyäni koti ja otettuani käyttöön vähän hifimpää laitteistoa. Volumeakin pystyi pumppaamaan enemmän kuin jaetussa toimistokopissa.

Jo levyn ensimmäiseltä kierrokselta kolme biisiä nousi ylitse muiden: Bumerangi, Ilves ja Kiitos ei. Nämä biisit ovat toimineet 120-prosenttisesti siitä lähtien. Levyn arvo nousi selkeästi, kun sitä pääsi kuuntelemaan kunnon laitteistolla ja paremmalla keskittymiskyvyllä. Levy on taattua Kelaa ja vaikka se ensimmäisen kuuntelun jälkeen tuntuikin olevan jälleen taas sitä samaa, nyt haluaisin sanoa, että se on taas sitä taattua Kelaa. Kuitenkaan en panisi pahakseni, jos seuraava putkesta ulos pullahtava levy lähtisi kokeilemaan jotain aivan uutta, mutta tästä lisää kirjoituksen lopussa.

Sanoitukset – tarinat – ovat aina olleet Kelan juttu. The juttu. Niin ne ovat myös Ääriviivoissa. Ilveksestä itselle tulee väkisinkin mieleen Cheekin elämä ja ura, vaikken kaveria todellakaan tunne. Päähän vain piirtyy sellainen mielikuva. Ilves lainaa paljon Mikan faijan BMW:tä, enkä koe sitä mitenkään ongelmana – päinvastoin.

Kiitos ei on ehkä suosikkini levyltä. Biisin soundi on levyn muista biiseistä poikkeava ja ai että, kun kertsi pamahtaa soimaan! Toimii, toimii, TOIMII! Tästä tulee mieleen Roxetten kipale Good Karma – sen verran on mahtipohtinen lähtö kertsiin. Lisää tätä ja heti! Perkele, jos tämä ei soi livenä Tampere-talossa.

Kiitos ei tuo itselleni myös mieleen Kelan toiselta albumilta kappaleen Sormus. Se kertoo miehestä, joka haluaa toista naista, mutta sormus sormessa estää tämän. Kiitos ei taas kertoo miehestä, jota nainen yrittää iskeä, mutta mies toteaa kiitos, mutta ei kiitos. Biisien sanomassa on vahva kontrasti. En tiedä kuinka paljon se tulee eletystä elämästä, mutta joku voisi niinkin ajatella.

Sitten tullaan hiljalleen levyn murheenkryyniin Kenenkään ei pitäisi olla yksin. Biisi on hieno, mutta itselleni tulee tästä valitettavasti ilmeisesti aivan muut mielikuvat kuin biisinikkari on tarkoittanut. Ajattelen ihmisiä, joilla ei ole elämässään ketään. Ainut kontakti kuukausiin voi olla lähikaupan kassan tervehtiminen. Kun on nähnyt läheltä, miten tällainen yksinäisyys tuhoaa ihmisen, ei tämän biisin kuuntelu tunnu oikein soveliaalta. Biisistä olisi pitänyt saada äärimmäisen surullinen, eikä tällainen poppiralli. Tämä nyt on vain oma mielipiteeni, mutten sille minkään mahda.

Ääriviivoja pitää sisällään pitkästä aikaa myös dueton. Sä et tiennyt on laulettu Yonan kanssa ja tuo tietysti mieleen Nummelan aikaisen Puistossa, muttei valitettavasti sille pärjää. Diggaan kyllä ajatuksesta, että levyllä on duettoja, joten toivottavasti näitä on seuraavallakin kiekolla.

Levyn päättää Lento, jossa Verneri Pohjola soittaa trumpettia. Biisi ei kolahda itselleni. Edellisen pitkäsoiton Kuolleen miehen kitara on aivan toista maata tähän verrattuna.

Nyt jos peilaan Ääriviivoja edellisiin Nostalgiaan ja Anssi Kelaan (käytän tästä muuten itse nimeä The Black Album – eikö olekin sopiva?), niin mitä jää käteen? Ääriviivoja on vahvempi kuin Nostalgia, muttei pärjää Anssi Kelalle. Aika näyttää tuleeko tähän muutosta, mutta nyt tuntuu tältä. Oli miten oli, tätä levyä voi suositella kyllä hyvillä mielin!

Sitten loppuun vielä ajatus, entä jos koko albumi olisikin kasattu Ilveksen soundien ympärille? Tämä on kyllä mielenkiintoinen ajatus ja sanotaan nyt vaikka näin, että olisin kiinnostunut tuotteesta. Kela itse oli tätä pyöritellyt päässään, mutta todennut, että ajatus toimi vain Ilveksen kohdalla. Ehkä saamme tätä lisää seuraavalla levyllä? Siihen vielä päälle Kiitos ein kaltaista stadion soundia, niin olisin valmis leijumaan musiikilliseen nirvanaan.