Blogi

Luin Annamari Marttisen Tässä meillä on kaikki nyt -romaanin (Tammi, 2019). Pidin lukemastani ja olisin lukenut koko kirjan yhtä soittoa, jos se vain olisi mitenkään mahdollista yksivuotiaan lapsen kanssa. Nyt siihen meni pari iltaa. Lyhyesti sanottuna kirja oli todellakin lukemisen arvoinen. Tekstini sisältää juonipaljastuksia, joten jos ne eivät kiinnosta, lue kirja ensin.

Olen Marttiselta lukenut aiemmin vain teoksen Mitä ilman ei voi olla ja siihen verrattuna tämä on huomattavasti parempi. Tässä vaikuttaa hyvin vahvasti, että uusin teos kertoo rakkaustarinaa suomalaisen naisen (Amanda) ja Venäjältä tulleen Jehovan todistaja -miehen (Valentin) välillä. Hommasin kirjan JT-aiheen takia. Akateeminen kiinnostukseni todistajia kohtaan on… suuri.

En suoranaisesti ole rakkaustarinoiden lukija. Jotenkin stereotypisesti ajattelen, että Marttisen kirjat ovat suunnattu enemmän naisyleisölle. Tässä meillä on kaikki nyt ei olisi varmaan uponnut itseeni, jos en olisi kiinnostunut todistajista. Nyt se todellakin upposi – en muista ahmineneeni näin mitään kirjaa sitten Dan Brownin Kadonneen symbolin.

Mutta mutta. Kirja ei ole täydellinen (eihän mikään tietenkään ole). Ensimmäiset kaksisataa sivua ajattelin, että kirjassa on jokin kliimaksi, joka yhdistää Amandan ja Valentinin. Sitten alkoikin näyttää, että kirja loppuu käsiin ennen kuin mitään kliimaksia tuleekaan. Ja lopulta huomasin, ettei kirjassa ollut mitään kliimaksia ollenkaan. Uskonto ja rakkaus eivät vain mahtuneet samaan parisuhteeseen. Kliimaksin puuttuminen on tietysti realistinen näkemys elämästä (emme me elä kuin elokuvissa), mutta odotin silti fiktiiviseltä kirjalta jotain edes jotain huippua.

Fiktiivisuudesta puheenollen. Tarina kertoo Jehovan todistajista, mutta tässä kirjailija on ottanut aikalailla taiteellisia vapauksia tarkoituksella tai tahattomasti. Kuten Mitä ilman ei voi ollassa, on myös tässä uusimmassa teoksessa paljon seksiä. Todistajilta esiaviollinen seksi on ehdottomasti kielletty, eikä vastakkaisen sukupuolen kanssa voi edes nukkua yhdessä ennen avioliittoa. Kirjassa asia esitetään kuitenkin lähes hyväksyttävänä asiana. Se esitetään vielä niin, että muutkin todistajat tietävät sen. Tällainen ei oikeasti onnistuisi mitenkään, vaan Valentin olisi joutunut oikeuskomitean käsittelyyn ja hänet olisi erotettu.

Pienempinä ihmetyksinä noteerasin Valentinin nostavan maljaa ja varaavan hotellihuonetta avoparille ilman mitään omantunnon tuskia tai kyseenalaistamisia. Nämä asiat olisivat oikeasti no-go. Samoin parransäkin, joka Valentinilla tuntuu olevan jopa kastepäivänä. Ei varsinkaan silloin tällaista etikettivirhettä voisi olla.

Nämä ovat kuitenkin suht pieniä virheitä häiritsemässä realismia, mutta yksi juttu minua kuitenkin häiritsi enemmän ja se oli termin “jehovat” käyttö. Ymmärrän, että todistajista käytetään puhekielessä termiä “jehovat”, vaikka se onkin epäsopivaa, mutta kirjassa sitä käyttävät jopa todistajat itse! Se ei vaan toimi mitenkään. Ei evankelisluterilaisistakaan puhuta jahveilijoina, eivätkä he varsinkaan käyttäisi tällaista termiä itse.

Teoksessa ei kehyskertomusta juurikaan ole, kuin ei myöskään sivujuonia. Kaipasin jälkimmäisiä Mitä ilman ei voi olla -romaaniin, mutta tähän en. Tämä kirja oli tiukka paketti ja toimi sellaisena täydellisesti. Se oli helppo lukea; kuin olisi menny kadun päästä toiseen.

Kieliopillisesti jäin pohtimaan kuinka monia kymmeniä (satoja?) pilkkuja kaunokirjallisuudesta voi jättää pois. Omaan makuun vähän liikaakin.

Voisin pohtia seksiä tässä samalla tavalla kuin edellisessä arvostelussa, mutta ehkäpä sitä on jo pohdittu siellä tarpeeksi. Tässä kirjassa oli läsnä uskonto, joten pohditaan sitä. Todistajuus on hyvin absoluuttinen uskonto. Se ei anna yksilölle sijaa omaan ajatteluun tai asioiden pohdintaan. Kaikki annetaan ylhäältä valmiina: ota tai jätä. Ja jos otat ja sen jälkeen jätät, olet yhtä kuin kuollut. Nämä asiat tulevat kirjassa ilmi. Marttinen kuvaa hyvin kuinka Vartiotornin julkaisemasta Mitä Raamattu todella opettaa -teoksesta voi jäädä lukijalle hyvin outo kuva. Suorastaan pelottava, kuten Amanda kirjassa asian kokee. Ymmärrän häntä hyvin. Jehovan todistajat maalaavat paratiisista ruusuista kuvaa, mutta itselleni se olisi täysi dystopia – suoranainen helvetti.

Mitä kirjasta nyt sitten jäi käteen? Erittäin mukaansa imevä tarina, joka ei faktojen puolesta aivan osu kohdilleen, mutta on kirjoitettu niiiin pehmeästi, että olen jälleen Marttiselle kateellinen. Osaisinpa kuvailla tapahtumia yhtä elävästi ja hyvin. Oma intohimoni proosan kirjoittamiseen heräsi taas välittömästi. Toivottavasti minulla on pian aikaa kirjoittaa.

Viime vuosi oli hyvin kaksijakoinen pyöräilyn suhteen. Pirkan pyöräilyn 219 km oli todella hieno ja kesään mahtui pari muutakin hyvää lenkkiä, mutta paljolti ajaminen oli pakkopullaa, josta ei nauttinut. Aivan vastakohta edelliselle kesälle, jolloin sykkeli rullasi kuin vettä vain. Oli miten oli, 2000 kilsaa tuli kuitenkin mittariin ja se täyttää tavoitteen. Tänä vuonna täytyy sitten enemmän polkea Felixin kanssa, viime kesänä kaveri ei vielä hirveän monelle lenkille päässyt mukaan.

SpaceX:n Falcon 9 -raketit ovat lennelleet avaaruuteen nyt yhdeksän ja puoli vuotta ensimmäisen lennon tapahduttua kesäkuussa 2010. Kaikki raketit ovat käyttäneet yhdeksää kappaletta periaatteessa samoja Merlin-rakettimoottoreita, mutta raketit itsessään ovat kehittyneet valtaisasti sitten ensilennon. Käytännössä jokainen raketti on ollut erilainen, hieman paranneltu versio edellisestä. Falcon 9:n kehityksessä on ollut viisi virallista versiota: 1.0, 1.1, Full Thrust/Block 4, Block 5 ja Falcon Heavy. Falcon Heavy ei sinänsä ole erillinen kantoraketin kehitysversio, vaan periaatteessa rinnakkainen laukaisuversio, jossa on käytössä kolme yhteenliitettyä raketin ensimmäistä vaihetta.

Kantoraketin kehitys näkyy helposti siinä, että ensimmäinen versio Falcon 9:stä tarjosi 4900 kN:n työntövoiman, mutta Block 5 tarjoaa jo 7606 kN (kasvua 55%). Tulee edelleen muistaa, että Merlin-moottoreita on jokaisessa raketissa 9 kappaletta (Falcon Heavyssä 27); tehonlisäys on siis saatu erinäisillä kehitysaskelilla (muun muassa viilentämällä polttoaineet reilusti pakkaselle). 80 laukaisusta 79 on saavuttanut päätavoitteensa, jolloin onnistumisprosentti on 98,8. Mikäli vain osittain onnistunut CRS-1-missio lasketaan epäonnistuneeksi on onnistumisprosentti 97,5.

Falcon 9 on myös ensimmäinen kantoraketti, joka laskeutuu takaisin maahan. SpaceX:llä meni vuosia tekniikan opettelussa, mutta tällä hetkellä laskeutumiset onnistuvat jo lähes rutiinilla niin maalle kuin merellä oleville laskeutumisalustoillekin. Kaikkiaan laskeutumisyrityksiä on ollut 60 ja niistä on onnistunut 48 kappaletta. Tällä hetkellä onnistumisprosentti on siis 80.

Seuraavassa on kaikki ylläkuvattu taulukkona.

* Yksi laukaisu onnistui vain pääkuorman osalta ** Lisäksi yksi räjähdys ennen laukaisua, *** Onnistumiseksi lasketaan myös tarkoituksellinen laskeutuminen veteen

Eli onnistumisprosentit laukaisuissa ja laskeutumisissa ovat nykypäivänä lähellä sataa prosenttia. Kuitenkin, kun ihmisiä on tarkoitus kuljettaa avaruuteen ja avaruudesta takaisin maahan, ei 99 riitä vielä onnistumisprosentiksi. Rakettien luotettavuuden täytyy olla samalla tasolla kuin lentokoneiden tänä päivänä (~99,9999%). Tähän päivään mennessä ihmiskunta on lähettänyt avaruuteen hieman vajaat 6000 rakettia. Samaan aikaan vuodessa lähtee noin 40 miljoonaa lentoa, joten ei ihme, että lentokoneteollisuus ja -turvallisuus ovat paremmalla tasolla. Toistot tuovat varmuutta. Tähän tietysti SpaceX pyrkii omalla Starshipillään, jonka pitäisi pystyä lentämään kolme kertaa päivässä (en pidättäisi hengitystäni kyllä tämän väitteen kanssa vielä). Mikäli sama raketti saadaan nousemaan avaruuteen useita kertoja päivässä, päästään samalla myös sellaiseen toimintavarmuuteen, että on mahdollista alkaa lähestyä lentoliikenteen luotettavuusnumeroita. Tätä pääsemme kuitenkin katselemaan vasta muutaman vuoden kuluttua.

Ihmisen kokemattomuutta avaruusmatkaamisessa ja homman vaikeutta kuvastaa Mars-lentojen ansioluettelo: 57 lennosta vain 27 on onnistunut. Tässäkin tosin tulee huomata, että tällä vuosituhannella onnistumisprosentti on huomattavasti suurempi kuin vielä 60- ja 70-luvuilla. 80-luvulla Mars ei kiinnostanut kuin Neuvostoliittoa, mutta sen aluksista ei juuri yksikään onnistunut kunnolla tehtävässään koko valtion olemassaoloaikana.

Vielä on siis hetki kehitettävä teknologiaa, jotta avaruuslaivat ovat kaiken kansan kulkupelejä. 2020-luku on kuitenkin alkavan avaruusmatkailun vuosikymmen.

Sain ennen joulua saitilta Beta-leiman pois ja vuoden alusta vielä viimoiset featuret linjoille ja bugeja pois. Nyt saitti näyttää siltä, miltä sen halusinkin näyttävän visioidessani uusia ominaisuuksia syksyllä 2018.

En kerennyt tehdä kunnollista teemaa 2018, joten nyt ennen joulua ajattelin aloittaa tyhjältä pöydältä ja käyttää Bootstrap nelosta kolmosen sijaan. Kokeilin eri BS4-pohjateemoja, mutta kaikissa tuntui olevan joitain hiomattomia kulmia, joten päädyin lopulta kuitenkin jatkamaan työtä edellisen BS3-teeman kehityksen parissa. Tuota nelosta kerkesin kuitenkin hetken tunkkailla ja täytyy myöntää, että CSS-kehitys on hieman muuttunut 20 vuodessa. Aikoinaan CSS:ää opetellessani selain ja Windowssin Notepad olivat riittävät työkalut. Nyt täytyi asentaa nvm, npm, node.js, gulp ynnä muuta ja itse teemaan tuli 567 node-moduulia, jotta SCSS kääntyi CSS:ksi. Viisisataakuusikymmentäseitsemän. Vau(!).

Nyt alla on sitten vähän ikävä hybridi, jossa Drupal generoi templaattikoodia Bootstrap nelosen syntaksin mukaan ja CSS tulee kolmosesta. No, SCSS-koodi sallii onneksi periytymisen, joten puuttuvia luokkia saa luotua lennosta suht nopeasti.

Sivuston leiskaa suunnitellessani minulla oli kolme päätavoitetta (ja tulee muistaa, etten ole graafista suunnittelijaa nähnytkään): yksinkertaisuus, hyvä informaatiotiheys ja saavutettavuuden parantaminen. 

Yksinkertaisuudella tarkoitan sitä, etten halua sivuilleni mitään vilkkuvia valoja, turhaan animoituja juttua tai ympäriinsä pörrääviä videoita. Haluan keskittyä siihen, että sivuston paraatipaikka on varattu sisällölle. 

Informaatiotiheydellä tähtään siihen, että fontti on tarpeeksi suurta, muttei kuitenkaan massiivista, eivätkä ties mitkä laatikot valtaa sivuilta tilaa itse sisällöltä. Sisältö pitää olla luettavaa niin mobiilisti kuin työpöytäympäristössäkin. Sopiva informaatiotiheys on tietysti yksilökohtaista, mutta pyrin parhaani mukaan tekemään luettavan teeman.

Saavutettavuuden parantamisella viittaan nyt ensisijaisesti siihen, että sivuston värikontrastit ovat WCAG-normien (AA) mukaiset. Pyrin myös välttämään mahdollisimman paljon custom-koodin käyttöä ja luottamaan sen sijaan Drupalin coren (ja Varbasen) tarjoamiin palikoihin, joiden saavutettavuus on jo valmiiksi hyvää luokkaa. Lähinnä siis rakensin teeman sillä ajatuksella, ettei värimaailma mene metsikköön. Sisältö on toivottavasti nyt siis saavutettavissa laajemmalle lukijajoukolle.

Mukana on nyt parempi julkaisut-osio ja haku on myös palannut tarjolle. En saanut biblio-moduuleita vastaamaan omia toiveita, joten menin omalla sisältötyypillään, mutta eiköhän se aja tässä asiansa. Jos moduulit joskus kehittyvät haluamaani suuntaan, vaihdan sitten niiden pariin.

Eli sisältö edellä mennään. Jos tuntuu, että jokin palikka pissii, niin palautetta kannattaa antaa, niin fiksataan hommat kuosiin :)

Marie Fredriksson nukkui pois 61 vuoden iässä. Ei nyt suoranaisesti nuorena, mutta liian varhain joka tapauksessa. Keväällä 2016 Roxette ilmoitti lopettavansa kiertuoinnin välittömästi ja sen jälkeen Mariesta ei kuulunut juuri mitään. Kuolema ei tullut täysin puskista; jo kerran voitettu syöpä ilmeisesti uusi jossain muodossa. Lääkärit antoivat Marielle syksyllä 2002 vuoden elinaikaa, joten siihen nähden hän sai elää vielä pitkään ja nähdä lastensa varttuvan täysi-ikäisiksi. Samalla tuli myös uutta musiikkia ja satoja Roxette-keikkoja sekä oma soolokiertue.

Me kaikki jäämme kaipaamaan yhtä Ruotsin suurinta ääntä.

En tunne Marien tuotantoa alkuunkaan niin läpikotaisin kuin Gesslen – Roxettesta nyt puhumattakaan. Olen tietysti soittanut kaikki levyt lävitse moneen kertaan, mutta silti pääsääntoisesti olen keskittynyt albumeihin Efter stormen ja Den ständiga resan, jotka ovat Marien parhaat kiekot 80- ja 90-lukujen taitteesta. Varsinkin jälkimmäinen on todella vahva ja koskettava paketti. Sellainen joka kertoo tekijänsä sen aikaisesta vaikeasta elämäntilanteesta biisi biisiltä.

Ajattelin kuitenkin listata omat suosikkini Marien tuotannosta. Tämä on hieman helpompaa kuin Roxetten tapauksessa, sillä materiaalia ei ole aivan niin paljoa ja pari albumia on sen verran mitään sanomattomia, etten niiltä voi kuvitella juurikaan biisejä nostavani listalle. Katsotaan mitä löytyy.

Debyyttialbumi Het vind ei ole musiikillisesti kovinkaan kummoinen. Ei se mitenkään huono ole, mutten koe tarvetta nostaa sieltä kuin sinkkuna julkaistun kipaleen Ännu doftar kärlek. Se on ihan mukava.

Toinen albumi Den sjunde vågen (DSV) sitä vastoin on oikein hyvä kiekko ja sillä on monta hyvää biisiä. Nostan listalle kappaleet Värdighet, Mot okända hav ja Den bästa dagen. Albumina DSV on huomattavasti vahvempi kuin Het vind.

Kolmas levy Efter stormen osuukin sitten aikalailla napakymppiin. Se jatkaa DSV:n linjalla, mutta tuo vielä vähän enemmän rosoisuutta menoon. Listalleni nousevat nimikkoraidan Efter stormen lisäksi Om du såg mej nu, Aldrig som främlingar ja Låt mej andas. Aldrig som främlingar on aivan mahtava kappale, ehkä jopa Marien paras, vaikkei hän sitä olekaan itse kirjoittanut; kuten ei kirjoittanut monia muitakaan alkupään tuotannon biiseistään. Levyn ilmestymisen jälkeen Marie julkaisi sinkun Sparvöga, jonka myös nostan listalle.

Neljäs levy sitä vastoin on hyvin vahvasti Marien tekele. Den ständiga resanin kappaleet ovat kaikki Marien kynästä, suurin osa sävellyksistä on myös täysin Marien käsialaa ja hän osallistui myös levyn tuottamiseen Anders Herrlinin kanssa. Levy on oma suosikkini ja mukaan nousevat kappaleet Det regnar igen, Så stilla så långsamt, Så länge det lyser mittemot, Det jag verkligen ville ja Mellan sommar och höst. Viimeisin näistä on todella vaikuttava urkuintroineen. Marien kolmen parhaan kappaleen joukossa.

Roxetten pitäessä pientä breikkiä 90-luvun puolessavälissä Marie levytti miehensä Mikael Bolyosin kanssa viidennen sooloalbuminsa I en tid som vårin. Omaan korvaan levy on aika tasapaksu ja mitäänsanomaton – joskin levyllä oleva kappale Tro on Marien parhaimpia – ellei paras. Aivan mahtava kappale. Se on kuitenkin ainut, jonka levyltä nostan listalleni.

Vuonna 2000 Marie julkaisi ensimmäisen kokoelmalevynsä Äntligen ja sillä olevat uudet kappaleet Äntligen ja Det som var nu nousevat molemmat tälle listalle.

Toipumisprosessi aivokasvaimen jälkeen tuotti Marien ainoan englanninkielisen albumin. The Change ei ole kovin kummoinen levy, mutta otetaan sieltä mukaan kuitenkin nimikkoraita The Change, sillä se kuvaa taudin iskemistä hyvin ja antaa osviittaa siitä mikä hätä perheellä on tuolloin ollut.

Vuonna 2007 julkaistiin Tid för tystnad -kokoelma-albumi, joka sisälsi vain balladeja. Tälle levylle tuli uutena biisinä Ordet är farväl, joka ansaitsee paikkansa tällä listalla tarttuvan melodiansa takia.

Vuotta myöhemmin Marie levytti Där du andas -kappaleen ruotsalaiseen Arn – Pohjoinen valtakunta -elokuvaan. Kappale on hyvin ajaton ja en ollut aivan varma otanko sen listalleni mukaan, mutta kyllähän se tänne kuuluu.

Tämän jälkeen Marielta tuli kaikenlaista materiaalia, mutta seuraava – ja viimeiseksi jäänyt – pitkäsoitto Nu! tuli vuonna 2013. Kävin keväällä 2014 Tukholmassa katsomassa levyä seurannutta kiertuetta ja tämä oli ainut kerta, kun näin Marien soolona livenä. Nu! ei ole Marien parhaita albumeita, mutta se on huomattavasti The Change:ä parempi. Marie ei tehnyt itse levylle kuin yhden biisin. Nostankin tämän kappaleen, Sista sommarens vals, mukaan listalleni. Tämän lisäksi Kom vila hos mig ja Det är nu! ansaitsevat paikan listalla.

Tämän jälkeen Marie julkaisi vielä muutaman englanninkielisen biisin, mutten koe, että niillä olisi paikkaa tässä setissä. Lopulliselle listalle nousi siis 23 kappaletta. Ei ollut tämänkään listan tekeminen helppoa. Mariellakin on laaja katalogi biisejä laidasta laitaan. Mennään nyt kuitenkin tällä listalla.

1. Ännu doftar kärlek

2. Värdighet

3. Mot okända hav

4. Den bästa dagen

5. Om du såg mej nu

6. Efter stormen

7. Aldrig som främlingar

8. Låt mej andas

9. Sparvöga

10. Det regnar igen

11. Så stilla så långsamt

12. Så länge det lyser mittemot

13. Det jag verkligen ville

14. Mellan sommar och höst

15. Tro

16. Äntligen

17. Det som var nu

18. The Change

19. Ordet är farväl

20. Där du andas

21. Kom vila hos mig

22. Det är nu!

23. Sista sommarens vals

Spotify-soittolista biiseistä: