Tehomaataloutta

28. elokuuta 2011 - 21.04

Lueskelin tässä viime kuussa Eating Animals (Eläinten syönti) -kirjan Jonathan Safran Foerilta. Teos kertoi lähinnä tehomaataloudesta, ei niinkään kasvisruokailusta, vaikka nimestä saattoikin harhaantua. Kirja oli todella hyvä ja seuraavassa on muutamia asioita, joita kirjassa mainittiin.

Kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen kohdatessa puhe tulee usein säästä. Tai jostain muusta, esimerkiksi ruuan hinnasta: ”maitohan maksaa kohta euron litralta ja jauheliha se vasta kallista onkin”. Puheenaihehan se on tuokin, mutta eihän se ruoka kyllä kallista ole. Päinvastoin, se on naurettavan halpaa.

En sitä kiellä, etteikö ruuan hinta Suomessa olisi paljonkin kalliimpaa kuin Keski-Euroopassa tai Amerikan ihmemaassa, mutta kallista se ei silti ole. Tältä pallolta löytyy vielä kolkkia, jossa koko valveillaoloaika käytetään vain ja ainoastaan ruuan etsimiseen ja valmistamiseen. Suomessa pizzan saa eteen minuuteissa.

Mutta tämän kirjoituksen aihe ei ole vertailla ruuan hintaa, vaan miettiä, miksi se on niin naurettavan halpaa. Jenkkilässä buffetissa voinee märmentää viidellä taalalla niin paljon kuin vain sielu sietää ja vatsa vetää (ja siellähän se vetää). Leikitään ajatuksella, että buffetti itse ottaa tästä viidestä dollarista puolet palkka-, vuokra- ym. kuluina. Jäljelle jääneestä kahdesta ja puolesta dollarista osa menee kuljetusfirmoille, jalostamoille, teurastamoille ja niille suurille yrityksille, joiden orjina maanviljelijät ja karjankasvattajat toimivat. Farmareille annoksesta tippuu muutama sentti.

Ja sitten itse asiaan. Kyse on siis tehomaataloudesta. Englanninkielinen termi factory farming (tehdasmaatalous) on mielestäni vielä jopa hieman kuvaavampi. Tehomaatalous on kuin paperiteollisuus. Farmarit tekevät töitä kolmessa vuorossa suuryritykselle, joka myy mahdollisimman halvalla tuotettua tavaraa eteenpäin mahdollisimman suurella voitolla.

Tehomaatalous alkoi 1920-luvun alussa Yhdysvalloissa, kun Celia Steele sai vahingossa 50 uuden kanan sijasta 500 uutta kanaa. Sen sijaan, että hän olisi palauttanut kanat, päätti neitokainen kokeilla, kuinka kanat pärjäisivät. Kokeilu onnistui, ja parissa vuodessa hänellä oli jo 10 000 kanaa. 10 vuotta myöhemmin farmilla pörräsi neljännesmiljoona siipikarjan edustajaa. Mitä enemmän farmarilla on kanoja/lehmiä/sikoja tms. sitä halvemmalla lihaa voidaan tuottaa. Itse karjatilalla syntyneenä tiedän, mitä eläimen ja sitä hoitavan ihmisen välinen side voi olla. Äiti tunsi jokaisen lehmän nimeltä ja osasi tunnistaa jokaisen omat metkut. Lehmät saivat kuunnella radiota niin paljon kuin jaksoivat ja usein myös laulua vielä päälle. Kesäisin laitumilla kulkivat – ainakin minun silmääni – onnelliset lehmät. Jotta Yhdysvalloissa karjatila kannattaa, täytyy sillä olla vähintään 1200 lehmää. Meillä oli 10.

Kiinasta löytyy maatila, jossa on noin 250 000 ammukkaa. Määrä on jokseenkin sama kuin kaikkien Suomen lehmien lukumäärä. Kun tilalla on tuhansia lehmiä, ei farmarin huolenpito yhtä eläintä kohtaan ole enää samantasoista kuin pienellä tilalla. Eläin kärsii saman tien. Onkin yllättävää, että tehomaataloudessa eläimen onnella on väliä. Syy tähän on valitettavasti se, että stressaantuneen eläimen liha maistuu huonommalle kuin onnellisen eläimen. Ja pahalle maistuva liha ei myy niin hyvin kuin hyvälle maistuva. Bisnes on bisnes.

Koska suurella farmilla ei ole aikaa pitää huolta jokaisesta eläimestä, eikä eläinlääkäriäkään voi kutsua paikalle koko aikaa hoitamaan pieniä tauteja, täytyy keksiä jokin toinen keino pitää elukat hyvässä hapessa. Antibiootit tuntuvat auttavan kaikkeen, joten niitähän varsinkin Pohjois-Amerikassa eläimille syötetään. Jenkkilässä ihmisille annetaan vuodessa 1,4 miljoonaa kiloa antibiootteja, mutta eläimet saavat niitä 11,2 miljoonaa kiloa vuodessa ruuan mukana. Näistä määristä pyöreästi puolet on kielletty EU:n alueella. Antibioottien syönti turhaan (esim. flunssaan) on huono asia. Bakteereista tulee vain vastustuskykyisiä antibiootteja vastaan. Eli, jos haluaa saada itsensä sellaiseen kuntoon, etteivät antibiootit enää tehoa, tekee kunnon pihvi USA:ssa poikaa. Oletettavasti Belgiasta saa myös laadukkaan pihvin, eikä Kiinakaan kauaa perässä tule.

Eli elukoille syötetään lääkkeitä vaikka kuinka paljon. Mitäs muuta? No, jotta se lihas kasvaa niin nopeasti kuin mahdollista, niin hormonejahan elukoille kannetaan ruuan mukana sen minkä keretään.

Koska lihas kasvaa nopeasti, ei eläimen tarvitse elää kovinkaan pitkään. Broilerin keskimääräinen teurastusikä kunnollisessa tehomaataloudessa on noin 40 päivää. Osa broilereista kuolee jo farmilla, kun toiset elukat tai ihmiset tallovat niitä kuoliaaksi. Tämä on pelkkä tilastotappio ammattifarmarille. Broilerin saapuessa vähän yli kuukauden elämisen jälkeen teurastamolle, on 30 prosentilta linnuista jo valmiiksi luita murtunut – kiitos jalostuksen. Linnun on tarkoitus tuottaa mahdollisimman paljon lihaa. On toissijaista, että jalat eivät kanna tai siivet jaksa nostaa lintua ilmaan. Teurastamossa kone tappaa lintuja. Osa selviää koneesta kuitenkin hengissä, joten ihmisen lahtaavat vielä laitteesta elossa selvinneet. Jos eivät osu, niin lintu jatkaa hengissä tuotantoon asti. Näin käy usealle prosentille linjaston läpi menevistä elukoista.

Olen myös aina miettinyt, miksi Yhdysvalloissa tuotetuissa tv-sarjoissa aina jauhetaan, että raakaa kanaa ei saa tarjota ihmisille: ”Olisit voinut tappaa meidät!” on Gordon Ramseyn vakiokommentti sähläävälle kokille. Syynä on se, että jenkkilässä kaupasta saatavasta kanasta lähes kaikissa on tauteja: salmonellaa, kolibakteeria tai muuta. Jotenkin tuntuu kummalta, että Suomessa vedetään salmonellaa sisältävät tuotantoerät pois myynnissä...

Miksi kanassa sitten on niin paljon tauteja? Kun kanat on teurastettu, ne laitetaan viilenemään klooriveteen, jossa kaikki taudilliset ja taudittomat kanat sekoittuvat ja lopputuloksena on varsin mukava bakteeri- ja viruskoktaili. Kanadassa ja EU:n alueella jäähdyttämiseen käytetään ilmaa, mikä estää ainakin osan tautien leviämisen. Yhdysvalloissa lihateollisuus on lobannut vesijäähdytyksen puolesta, koska kanan sisälle jää kloorivedestä osa, ja tämä voidaan sitten suoraan myydä broilerina. Aiemmin tähän oli 8 prosentin raja (eli kanasta 8% sai olla kloorivettä(!)), mutta asian tultua julki raja poistettiin kokonaan, jottei siitä voisi nousta haloota...

Eli aika paskalta kuulostaa systeemi. Ulosteesta puheen ollen, se vasta ongelma onkin. Koska farmit tuottavat aivan käsittämättömän määrän lihaa, tuottavat ne myös lantaa hieman enemmän kuin näin Suomen mittakaavassa ajatellaan. Amerikassa farmieläimet tuottavat 130 kertaa enemmän jätettä kuin ihmiset – pyöreästi 39 000 kiloa sontaa sekunnissa. Lienee sanomattakin selvää, ettei tällaista määrää pysty mitenkään ajamaan pellolle. Maaperä ei yksinkertaisesti jaksa vetää sitä kaikkea (osa valuu nyt jo jokiin sekä järviin ja on pilannut kymmeniätuhansia kilometriä jokia). Ratkaisuksi on kehitetty monttuja: kaivetaan iso kuoppa ja pumpataan shitti sinne. Tällainen monttu voi olla 10 000 neliömetriä pinta-alaltaan ja syvyydeltään 10 metriä. En lähtisi uimaan. Eli, jos jenkkien talous ei uppoa omaan mahdottomuuteensa, kansakunnalla on kuitenkin jonkin verran likapyykkiä edessä maatalouden puolella.

Talouselämä (22/2011) kirjoittaa kuinka suomalaiset kuluttajat haluavat enemmän ja enemmän luomua: ”Luomutuotteiden kysyntä on räjähtänyt. Pula raaka-aineista on kova.” Artikkeli kertoo, kuinka kaikki ovat Suomessa kiinnostuneet luomuruuan suurista katteista, kuluttajaa ne eivät tällä hetkellä tunnu haittaavan – laadusta ollaan valmiita maksamaan. Oma veikkaukseni on, että siihenkin kyllä valitettavasti tulee vielä muutos. Toivottavasti luomutuotannon kasvu laskee hintoja samassa suhteessa. Artikkeli toteaa vielä lopussa, että sianlihaa tuotetaan Tanskassa kuudetta vuotta peräkkäin tappiolla. Jokinhan tässä tehomaataloudessa taitaa mättää?

Ja loppuyhteenvetona todettakoon, että tehomaatalous on järjetöntä. Aivan käsittämätöntä ja varsinkin kestävän kehityksen kannalta täysin suolesta. Onneksi kaupasta saa (vielä) lähellä valmistettua luomuruokaakin ja jos kaupasta sitä ei saa, niin torilla myyviltä luomuviljelijöiltä ainakin. Nykyisen tehomaatalouden tullessa tiensä päähän täytyy vain toivoa, että jäljellä on muutakin kuin sontakuoppia ja pilalle jalostettuja eläinlajeja.

Lähettänyt Mr. Teemu (ei varmistettu) 29. elokuuta 2011 - 7.31 Ikilinkki

Lisää uusi kommentti