Blogi

SpaceX:n BFR-raketti edistyy vauhdilla. BFR nimenäkin on jäänyt jo hieman historiaan ja raketti koostuu Super Heavy -kantoraketista ja toisesta vaiheesta nimeltä Starship. Kyseinen alus ei kuitenkaan ole oikeasti valmis tähtien väliseen matkailuun, koska ihmiskunnalla ei ole siihen käypää teknologiaa vielä olemassa. Spaceship olisi siis ollu osuvampi nimi, mutta Musk ja kumppanit ovat päätynyt tähtilaivaan, joten mennään sillä.

Alusta on nyt kehitetty noin 7 vuotta, mutta ensimmäiset vuodet kehitys oli hyvin hiljaista ja lähinnä konseptitasolla pyörinyttä ajattelua. Ensimmäisissä visioissa aluksissa käytettävät Raptor-moottorit olisivat käyttäneet vetyä ja happea polttoaineena, mutta sittemmin SpaceX päätyi suunnittelemaan moottorit käyttämään metaania. Syynä tähän lienee, että metaanin tuotanto Marsissa on helpompaa kuin vedyn, sillä Marsin kaasukehä sisältää hiilidioksidia samalla tavalla kuin Maankin ilmakehä. Yksi hienoimmista omaan korvaan kaikuneista uutisoinneista olisi SpaceX:n aikomus tuottaa aurinkoenergialla synteettistä metaania suoraan ilmakehän hiilidioksidista. Näin ollen tulevien rakettien päästöt eivät kasvata enää hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Samaa ei voi sanoa nykypäivän kerosiinia käyttävistä raketeista (esim. SpaceX:n Merlin-moottorit polttavat kerosiinia ja happea).

Tämän hetkisen suunnitelman mukaan Super Heavy -kantoraketti käyttänee maksimissaan 37:ää Raptor-moottoria ja Spaceship pitää niitä sisällään kuusi. Tähtilaivan moottoreista puolet on suunniteltu tyhjiöön – eli avaruuteen – ja puolet merenpinnan tasolle, eli maahan (tai muulle kaasukehällä varustetulle planeetalle) laskeutumiseen.

Moottoreita on testattu nyt jo useampi vuosi ja raketissa ne ovat olleet kiinni Starhopperin lentotesteissä kolme kertaa (lentokorkeudet 1m, 20m ja 150m). Seuraavaksi testiin tulee Starship:n ensimmäinen proto, jolla olisi tarkoitus päästä 20 kilometrin korkeuteen. Toivottavasti tämä testi tulee vielä tänä vuonna, mutta tietäen Muskin aikataulut en pidättele hengitystäni. Ensi vuonna pitäisi kuitenkin päästä testeissä kiertoradalle ja ensimmäinen kaupallinen lento olisi jo vuonna 2021 ja kuu sekä Mars seuraavana vuonna. Ihmisiä aluksen kyydissä ei tulla näillä näkymin näkemään ennen vuotta 2023, mutta en yhtään ihmettelisi, jos tästä lipsutaan vaikkapa parilla vuodella.

SpaceX:n tavoite on viedä ihmisiä Marsiin ensi vuosikymmenellä. Starship pystyy kuskaamaan Marsiin yli sata tonnia tavaraa tai kymmenittäin ihmisiä. SpaceX ei kuitenkaan ole ainut, joka pyrkii saamaan ihmisen kauemmas avaruuteen. Niin kiinalaiset, Blue Origin kuin NASA:kin kehittävät aluksia, joilla pääsee kuuhun. NASA:n Artemis-ohjelma ja sen Orion-avaruusalus ovat osin verrattavissa SpaceX:n aluksiin. Tähtäimet ovat kuitenkin hyvin erilaiset, kuten seuraava taulukko kertoo

Tulee huomata, etteivät numerot ole täysin vertailukelpoisia. Nasan kuualuksella on ilmeisesti tarkoitus kyetä tuomaan 100 kiloa kuukamaa takaisin maahan, mutta Starship:llä pystytään roudaamaan esimerkiksi 100 000 kiloa satelliitteja avaruuteen. Aluksien käyttötarkoitus ei ole yksi yhteen. NASA tähtää aluksella vain kuuhun, SpaceX:n Starship on yleiskäyttöinen laiva, jolla roudataan satelliitteja avaruuteen ja ihmisiä ISS:lle, kuuhun ja Marsiin. SpaceX ajattelee kuitenkin isosti; siinä missä NASAn näkemys on uusia 60-luvun tapahtumat vähän päivitetyllä kalustolla, haluaa SpaceX luoda jotain täysin uutta.

Tämä näkyy myös kantorakettien puolella. NASA kehittää Space Launch Systemiä (SLS), jonka rakettimoottoreina käytetään avaruussukkulaohjelmasta ylijääneitä RS-25 moottoreita. Moottorit ovat kyllä hyviä, mutta ei niiden kanssa saavuteta esimerkiksi rakettien uudelleenkäytettävyyttä, vaan jokainen SLS-kantoraketti tuhoutuu laukaisussa. Raketti pohjaa muutenkin hyvin vahvasti avaruussukkulan teknologiaan. Tällä hetkellä on vielä epävarmaa, tullaanko SLS-ohjelmaa edes koskaan viemään loppuun, mikäli kilpailijat tuovat parempia raketteja tarjolle nopeammin. Rahaa Yhdysvaltojen avaruushallinto on kuitenkin käyttänyt jo useita miljardeja. Verrataan kuitenkin seuraavaksi kuuohjelman käytössä ollutta Saturn V -kantorakettia Super Heavyyn ja SLS:iin.

Tässäkään numerot eivät aivan ole verrattavissa. Saturn V -kuuraketti oli kolmivaiheinen BFR:n ja SLS:n olessa kaksivaiheisia. BFR pystyy kuljettamaan huomattavasti suuremman kuorman kuin kilpailijansa, mutta avaruusalus on tarkoitus tankata kiertoradalla ja lähteä vasta tämän jälkeen kohti kuuta.

Kaiken kaikkiaan SpaceX:n Starship:ä on vaikea verrata NASA:n suunnitelmiin. SLS ja Orion koostuvat pienemmistä palasista, eivätkä ole uudelleenkäytettäviä siinä missä Starship on yksi lentävä hotelli maan kiertoradalta kuun pinnalle ja takaisin maahan. Ja sitten uudestaan sama homma.

Tällä hetkellä SpaceX toteuttaa Elon Muskin visioita vähintäänkin kohtuullisella tehokkuudella ja testit ovat tähän mennessä onnistuneet odotusten mukaan. Odotan innolla projektin edistymistä. Tavoitteeni on edelleen viettää eläkepäiviä Marsissa.

Kouvolan Sanomat uutisoi kaupungin tekevän 22 miljoonan euron tappiollisen tuloksen ja Yle kertoo, että alijäämä kasvaa tänä vuonna 34 miljoonaan. Ei hyvältä näytä. Eikä varsinkaan sen valossa, että Kouvolan Sanomien otsikossa vielä mainitaan palaneen yhteiskoulun vakuutuskorvausten paikanneen kirjanpitoa. Ei todellakaan näytä hyvältä.

Kouvola – kuten niin moni muukin kaupunki/kunta Suomessa – kärsii muuttotappiosta. Kasvukeskukset, eli käytännössä yliopistokaupungit ympäristöineen, vetävät ihmisiä puoleensa maaseudulta ja pienemmistä kaupungeista. Itse asiassa Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2040 enää 12 kunnassa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee. Tämä on todella pieni luku ja kertoo karua kieltään, kuinka suomalaiset keskittyvät etelän kolmen kasvukeskuksen läheisyyteen.

Väestönkehitys Kouvolan alueella on ollut tappiollista jo 30 vuotta. Viime vuosina on ollut nähtävissä jopa pientä kiihtymistä. Tämä aiheuttaa painetta säästää jostain, kun verotulot pienenevät koko ajan. Vielä huolestuttavampaa on kuitenkin väestörakenne.

Eläkeläisten osuus on kasvanut koko ajan, mutta tahti on vain kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys, vaan “eläkepommista” on puhuttu jo ainakin 20 vuotta. Suomessa syntyvyys laski alle kahden lapsen naista kohden 60-luvun lopussa, joten onhan tätä pedattu jo pitkään. Ennusteiden mukaan Suomen väkiluku lähtee laskuun kymmenen vuoden sisään. Ja Kouvolassa on menty alaspäin siis jo 30 vuotta.

Jos vertaan synnyinkaupunkini (joka oli siis oikeasti Anjalankoski) väestörakennetta nykyisen asuinpaikkani Tampereen vastaavaan käppyrään, on helppo huomata, kuinka muuttovoittoinen kaupunki elää vakaammalla pohjalla. Eläkeläisten osuus on täälläkin kasvanut, mutta mitään kriisiä ei asiasta vielä ole tullut.

Kaupunkien väestöllinen huoltosuhde on hyvin erilainen. Kouvola on menossa vahvasti kohti kriisikuntaa.

Koska nykyinen Kouvostoliitto on usean eri kunnan ja kaupungin yhteenliittymä, on kaupungilla erikokoisia taajamia ja keskuksia. Muuttoliikenne maaseutumaisemasta kaupungin keskustaajamiin on jatkunut hiljaisena, mutta tasaisena, koko tarkastelujakson ajan.

Eli Kouvolassa väki vähenee, vanhenee ja muuttaa lähemmäs toisia ihmisiä ja suurempaa palvelukavalkadia. Tilastokeskuksen uusimman ennusteen mukaan Kouvola menettää 17% asukkaistaan seuraavan 20 vuoden aikana. Se on paljon se. Tämä johtaa palveluiden karsimiseen entisestään ja väestön ikääntyessä ensimmäinen karsinnassa oleva palvelu näyttää olevan peruskoulu.

Piirtelin Wikipedian tietojen (näissä voi siis olla hieman heittoa) mukaan kaavion, josta käy ilmi kuinka paljon Kouvola on karsinut kouluverkostoaan. Uusimpien uutisten mukaan sitä karsitaan vielä lisää ja kaupunginjohtaja puhuu tulevaisuudessa vain 12 koulusta kaupungin alueella. Käsite kyläkoulu ei mahdu tähän malliin. En nyt suoranaisesti tiedä onko kyläkouluja enää juurikaan Suomessa.

Ylen haastattelussa mainitaan myös Kouvolan intoa panostaa korkeakoulutukseen. Niinpä niin. Suomessa menestyvät tällä hetkellä lähinnä ne paikkakunnat, joilla on yliopisto. Kouvolassa on ollut sekä Helsingin yliopiston että Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimintaa, mutta ilmeisesti arvostus (raha?) näitä kohtaan ei ollut tarpeeksi suuri, koska organisaatiot eivät enää Kouvolassa vaikuta. Tällä erää Kouvolassa toimii enää yksi XAMKin toimipisteistä. Mikäli jossain vaiheessa Kouvolasta lakkaa kokonaan amk-/yliopistotason koulutus, voi kaupunki lyödä välittömästi lapun luukulle ja odottaa hiljaista kuolemaa.

Raha ratkaisee Kouvolassa ja kun rahaa ei ole, niin ei ole ratkaisujakaan. Eihän Kouvolan tilanne nyt mitenkään hyvältä näytä. Ei todellakaan käy kateeksi kaupungin päättäjiä. Itselläni ei ole mitään osaamista tarjota tähän ratkaisuja, enkä osaa täysin sanoa syitäkään. Mitä nyt olen kouvolalaisten tuttujen kanssa jutellut, niin en ole vielä koskaan kehuja kuullut sanottavan Suur-Kouvolan kehityksestä. Mutta kukapa nyt kehuja antaisikaan, kun haukkuakin voi.

Aika näyttää meneekö Kouvola kohti hidasta kuolemaa vai löytyykö jostain mystisiä mustia joutsenia. Epäilen jälkimmäistä vahvasti.

Datat käppyröihin tarjosi Tilastokeskus.

Heinäkuussa oli taas pitkästä aikaa tilaisuus käydä ulkomailla keikkamatkalla. Gyllene Tideriä käytiin kurkkimassa Uppsalassa. Reissu oli vähän kaksiajakoinen, kun oli aika sateista, meiltä meni AirBnB alta ennen lähtöä ja olin varannut paluumatkan väärään laivaan... Mutta onneksi keikka oli kyllä hyvä ja sää suosi silloin!

Uppsala oli myös kaupunkina oikein nätti. Siellähän voisi vaikka joskus kuvitella asuvansa. Yliopistolla vaikutti olevan ihan mielenkiintoisia tutkimushankkeitakin. Felix pärjäsi myös reissussa oikein hyvin ja isoisä ja -äiti olivat Kuutille seuraksi sen aikana, kun olimme Ainon kanssa nauttimassa musiikista.

Lyhyesti virsi kaunis, lisää juttua löytyy videolta.

SpaceX:n Starhopper lensi viime yönä Suomen aikaa toisen lentonsa. Ensimmäisen jäädessä tarkoituksella alle kahdenkymmenen metrin korkeuteen, käytiin nyt noin 150 metrissä. Starhopper-testialus – lentävä vesitorni – jää nyt eläkkeelle ja seuraavat lennot tullaan tekemään Starship-aluksen prototyypeillä.

On ollut hienoa nähdä kuinka SpaceX:n vuosien kehitystyö alkaa nyt tuomaan näkyviä tuloksia. Ensimmäiset maininnat uusien aluksien käyttämästä Raptor-rakettimoottorista ovat jo kymmenen vuoden takaa, mutta viimeisen muutaman vuoden ajan SpaceX – lähinnä Elon Musk – on alkanut hypettämään, kuinka uudella BFR-aluksella päästäneen Marsiin.

Viimeöinen testi oli hyvä askel kohti lopullista avaruudessa lentävää rakettia. Sen lisäksi, että Raptor-rakettimoottorit ovat todella tehokkaita, ovat ne ensimmäisiä käytössä olevat full flow staged combustion cycle -kombinaatiota (ai, mitä se on suomeksi?) käyttävät moottorit. Näitä ovat insinöörit visioineet jo 60-luvulla, mutta vasta nyt SpaceX:n insinöörit ovat onnistuneet tekemään toimivan version järjestelmästä (vaati muun muassa uuden metalliseoksen kehittämisen, jotta moottori kestää kasassa). Käytännössä moottorin tehokkuus on huomattavasti suurempi kuin open cycle Merlin-rakettimoottoreissa, joita käytetään nykyisissä SpaceX:n Falcon-raketeissa. Tämän lisäksi polttoaine on vaihtunut kerosiinista metaaniksi. Luonnollisesti raketit osaavat laskeutua ja niitä käytetään uudelleen useita kertoja.

Vielä on vuosia matkaa siihen, että päästään edes Kuuhun saati sitten Marsiin. Askeleita otetaan kuitenkin nyt koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Toivottavasti Starship saa ensimmäisen testilentonsa vielä tämän vuoden puolella.

Ihmiskunta on hiljalleen siirtymässä pelkän maapallon asuttamisesta kohti lajia, joka pystyy liikkumaan myös avaruudessa planeettojen välillä. Odotan tätä kuin kuuta nousevaa monesta syystä ja haluan päästä ennen eläkeikää Marsiin. Pelkkä menolippu riittää.

Gyllene Tideriltä pyörähti viimeinen studioalbumi ulos ennen, nyt jo käynnissä olevaa, bändin jäähyväiskiertuetta. Samma skrot och korn on hieman ristiriitainen tapaus, mutta kuitenkin hyvä albumi.

Ensimmäisenä sinkkuna julkaistiin Jag drömde jag mötte Fluortanten. Kolahti toisella tai kolmannella kuuntelukerralla aivan totaalisesti. Todella hyvä ralli. Ei suoranaisesti kuulosta GT:ltä, muttei suoranaisesti miltään muultakaan. Sopiva mixaus 70-lukua, Gesslen sooloja ja Gyllene Tideriä. Ehkä lähimmäksi tätä biisiä pääsee Här kommer alla känslorna tai Jag skulle vilja tänka en underbar tanke.

Albumi itsessään kuulostaa hyvin Gyllene Tideriltä, mutta suoranaisesti mitään Sommartiderin tai Gå & fiskan kaltaisia hittejä levyllä ei ole yhtään. Albumi on kuitenkin vahva kokonaisuus, eikä siellä ole heikkoja lenkkejä mukana.

Oikeastaan, kun tarkemmin pohdin, niin en oikein ole koskaan ollut kiinnostunut GT:n albumeista, vaan lähinnä biiseistä. Hittejä on järjetön kasa ja livelevyt tarjoavat niitä kovalla sykkeellä. En muista koska olisin kuunnellut viimeksi Moderna tider tai Puls-albumit lävitse. Albumina olen soitellut lähinnä vain näitä kahta uusinta, jotka ovat todella tasapainoisia kokonaisuuksia. Kuitenkin, Gyllene Tiderin perintö on valtava läjä kovia poppibiisejä ja pari balladia.

Uusimmalle kiekolle on mahdutettu pari hyvää twistiä. Någon att hålla i hand on koveribiisi, kuten pari muutakin Gyllene Tiderin rallia 80-luvulla oli, eikä tämä ole ollenkaan hullumpi. Samoin rumpali Micke Sydin laulama Låt denna trumslagarpojke sjunga! on oiva piristys 80-lukua.

Olisihan sitä tietysti toivonut, että viimeisimmälle levylle olisi tullut jokin järjetön leka, mutta ei tullut (joskin Fluortanten on omasta mielestäni GT:n paras biisi tämän vuosituhannen puolella). Nyt sitten vielä viimeinen kiertue loppuun ja sitten se oli siinä. 40 vuotta Gyllene Tideriä. Haikeaksi vetää.