Ostin Jessikka Aron Putinin Trollit (Johnny Kniga, 2020) heti teoksen ilmestyessä, mutta paksuudestaan (400+ sivua) ja muista kiireistä johtuen kirja jäi hyllyyn. Mutta kas kummaa, kuukausi sitten tuntuikin siltä, että ehkä luen sen nyt.
Ja ajankohtainenhan Putinin trollit on. Vaikka olin jokseenkin kartalla Aron toimittajan työstä ja trollitehtaiden tutkimisesta, pääsi kirja silti yllättämään monessa kohtaa. Kremlin propagandaa on syötetty länsimaisen journalismin sekaan 20 vuotta ja siihen on havahduttu vasta viimeisen 5 – 10 vuoden aikana Venäjän vallattua Krimin. Kreml pystyy masinoimaan mielenosoituksia Yhdysvaltoihin, vaikuttamaan ruotsalaisiin kulttuuriuutisiin ja ajamaan Liettuan suurlähettilään pois Unkarista. Ja nämä ovat vain jäävuorenhuippuja toiminnasta, johon on vuosikausia syydetty rahaa Moskovasta. RT (Russia Today) ja Sputnik ovat tuottaneet "uutisia", joiden sävy on aina sama. Länsimaat ovat pahoja ja Venäjä hyvis. Alkuvuoden kokemukset ovat tehneet selväksi, ettei tämä narratiivi enää kanna kuin aivan kovimpien Putin-fanien keskuudessa.
Kirjan ikävämpää puolta edustaa sitten toimittaja Aroon kohdistettu systemaattinen ja vuosia jatkunut häirintä. Siitä ovat vastanneet pääosin täysin suomalaiset ihmiset, jotka ovat lukenee MV-lehteä tai vastaavia valeuutisia luovia ja jakavia sivustoja. Ihmisiä tuntuu olevan todella helppo saada höynäytettyä mukaan kiusaamaan ja uhkailemaan toisia ihmisiä. Tarvimme siis paljon parannusta yhteiskuntaan: mediakasvatusta, jotta ymmärtäisimme paremmin, milloin näemme mis- ja disinformaatiota (tahatonta ja tahallista valetietoa); lainsäädäntöä, jotta näitä järjettömän ilkeitä ja uhkaavia kirjoituksia ja videoita voitaisiin suitsia; sekä suurten someyhtiöiden (Facebook, Twitter, Google) panostusta vihapuheen kitkentään. Kuluttajan pitäisi kokea olonsa turvalliseksi, mutta tällä hetkellä sosiaalisen median jättejä kiinnostaa mainostulot – ja raha ylipäätään – enemmän kuin käyttäjien hyvinvointi. Facebook on jo vuosia sitten muuttunut todella huonoksi alustaksi yhtään mihinkään, eikä ole nähtävissä, että se onnistuisi kaivamastaan kuopasta nousemaan.
Onneksi me ihmiset kuitenkin nykypäivänä ymmärrämme paremmin, ettei MV-lehti kerro totuuksia, RT:n uutiset eivät ole totta tai ettei Alex Jones ole kansalaisen asialla. Me yksilöt olemme kontrollissa, ei Venäläinen trolliarmeija.
Kiitän Jessikka Aroa kirjasta ja kaikesta siitä työstä, jota hän on tehnyt Kremlin informaatiosodankäynnin paljastamiseksi. Hänen saamansa tunnustukset ovat menneet aivan oikeaan osoitteeseen. Tunnen samalla voimattomuutta, etten konkreettisesti kykene auttamaan häntä, jotta häirintä loppuisi.
Suosittelen kirjaa kaikille.