Blogi

Vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa lihatonta lokakuuta, eli en syönyt lihaa koko kuukauden aikana (kananmunaa ja maitotuotteita käytin). Viime vuonna havahduin ideaan vasta liian myöhään, joten paikkasin tilannetta nyt sitten tänä vuonna.

Kuukausihan meni siis helposti ilman lihaa. Ainoat ongelmat tulivat, kun tarjoilut olivat jossain paikassa rajoittuneet tai meinasin itse unohtaa olevani lihattomalla. Jälkimmäistä pelkäsin eniten etukäteen, mutta yllättävän hyvin muistin kuitenkin asian.

Aiemmin kotosalla olen syönyt lihana lähinnä leikkelettä leivän päällä, mutta nyt oikeastaan konkreettisesti huomasi, ettei sekään ole mitenkään “pakollista”. Muuta lihaa tässä taloudessa ei juurikaan ole syöty. Ehkä jatkossa entistäkin vähemmän sitten. Töissä taas huomasi kuinka hyvää kasvisruokaa on välillä tarjolla. Nämä ruuat täytyy ehdottomasti pitää jatkossakin omassa menussa aina, kun tarjolla ovat.

Ei minusta vielä kasvissyöjää tullut, mutta jos tässä pystyisi hiljalleen jatkamaan lihankäytön vähentämistä. Elimistö kiittää, planeetta kiittää ja eläimet kiittävät, kun lihankulutus laskee.

Jehovan todistajien kanssa keskustellessani kyselin monesti, miten todistajat voivat olla varmoja, että juuri heidän uskontonsa on se ainoa oikea maailman tuhansista eri uskonnoista. Yksi perustelu oli, ettei mikään toinen uskontokunta tarjoa materiaaliaan niin monella kielellä. Outo perustelu, vaikkakin Raamatun valossa aivan perusteltu, sillä Kirjahan mainitsee, että lopun aikoina "hyvä sanoma" on saarnattu kaikille. Jehovan todistajat kokevat elävänsä lopun aikoja, joten heille on loogista pitää omaa saarnaustyötään merkkinä lopun ajoista. Itsensä toteuttava profetia siis.

Toinen itseni – ja monen muun – kuulema väite on uskonnon ultimaattisuudesta on todistajien määrän jatkuva kasvu. Tämä on tietysti totta, Jehovan todistajien määrä on kasvanut varsin tasaisesti vuodesta toiseen. Kysyin kyllä, että miten tulisi suhtautua siihen, että islamin uskoisten määrä kasvaa vuodessa moninkertaisesti. Onko islam sitten vielä ultimaattistakin ultimaattisempi uskonto? Kuulemma se on eri asia.

Mutta tähän todistajien määrän kasvuun. Maailmanlaajuisesti kasvua on tapahtunut. Tässä blogauksessa esitetyt määrät perustuvat jehovantodistajuutta pyörittävän Vartiotorni-seuran julkaisemiin numeroihin. Numerot eivät siis ole puolueettoman tahon tarjoamia, mutta pitänevät todennäköisesti kuitenkin paikkansa. Vartiotorni on julkaissut vuosittain vuosikirjan, jossa on kaikkien maiden todistajien määrät. Kaivoin tätä artikkelia varten lähes kaksituhatta numeroa erinäisistä Vartiotornin julkaisemista vuosikirjoista.

Maailmanlaajuinen todistajien määrän kasvu näyttää seuraavalta.

Mitä tästä sitten kannattaa noteerata? Pari huomiota on ylitse muiden. Ensinnäkin Jehovan todistajien määrä lähti nousuun vasta 70-luvulla ja vuoden 1975 maailman lopun ennustuksen mentyä pieleen, määrä supistui hetkeksi, mutta jatkoi tämän jälkeen kasvuaan tasaisesti. Nykyisellään Jehovan todistajia on hieman yli kahdeksan miljoonaa, joista noin 15% on yhdysvaltalaisia.

Yhdysvalloissa vuoden 1975 maailmanlopun hehkuttaminen otettiin hieman raskaammin kuin globaalisti ja todistajien määrä tipahti seuraavien vuosien aikana lähtien taas nousuun vuosikymmenen vaiheessa ja jatkuen siitä eteenpäin – lukuunottamatta vuosituhannen vaihteen pientä paussia.

Näin Suomessa asuvana minua kuitenkin kiinnostaa enemmän, mikä on tilanne Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Kun piirtelin käppyrät Pohjoismaista en voinut kuin ihmetellä, miten erilainen tilanne näyttää olevan täällä! (Islannissa todistajia ei juurikaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan, joten en Islantia ottanut mukaan kuvaajaan.)

Mitäpä kiinnostavaa tästä kuvaajasta sitten löydämme? Paljonkin! Pohjoismaissa vuosi 1975 otettiin aika raskaasti muualla kuin Ruotsissa. Ruotsissa todistajien määrä ei lähtenyt menemään alaspäin siinä, missä Suomi, Tanska ja Norja kokivat notkahduksen. Huomattavaa on myös, kuinka kasvu tyrehtyi täysin 90-luvun puolivälissä ja lähti hiljalleen laskemaan. Tanskassa pysähdys tapahtui muita aiemmin ja Norjassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana palattu takaisin kasvun tielle. Suomi on oikeastaan nelikosta kaikkein mielenkiintoisin, sillä täällä 2000-luvulla on ollut vain kolme kasvun vuotta (2000, 2001 ja 2007). Muina vuosina todistajien lukumäärä on laskenut. Tätä havainnollistaa seuraava kuvaaja.

70-luvun oppimokailujen lisäksi Suomessa todistajien määrä laski myös vuonna 1966, mutta syytä tähän en tiedä. Muissa Pohjoismaissa oli vastaava kasvun pysähdys samoihin aikoihin.

Tästä jäi tietysti kiinnostus tutkailla, onko kyseessä vain maallistuneen Pohjolan trendi, vai löytyykö vastaavaa kasvun pysähtymistä muistakin maista. Ensimmäiseksi katsoin lähellä Suomeen pinta-alaltaan ja talouteen verrattavissa olevia valtioita. Seuraava kaavio kuvastaa näitä valtioita.

Trendi näyttäisi olevan aikalailla samanlainen. Kasvu on pysähtynyt 90-luvulla niin Tšekissä, Sveitsissä, Alankomaissa kuin Uudessa-Seelannissakin. Irlannissa sitävastoin kasvua tapahtuu edelleen. Jehovan todistajat rantautuivat katoliseen Irlantiin kunnolla vasta 60-luvulla. Tšekistä tilastoja on saatavilla vasta rautaesiripun romahdettua. Näistä valtioista mielenkiintoisin on kuitenkin selkeästi Alankomaat. Jehovan todistajat yli kaksinkertaistivat kannatuksensa kymmenessä vuodessa vuodesta 1966 vuoteen 1976, mutta tämän jälkeen tuli romahdus, josta ei ole sen koommin toinnuttu, vaan todistajien lukumäärä on jäänyt noin 30 tuhanteen. Alankomaat on yksi maailman liberaaleimmista valtioista, joten pohdin onko tällä vaikutusta, ettei siellä saarnaamistyö tuota enää ollenkaan tulosta.

Tähän mennessä olen siis käsitellyt väkiluvultaan suhteellisen pieniä maita (poislukien Yhdysvallat), joten seuraava askel tässä tilastojen kyyläilyssä oli ottaa käsittelyyn suuria länsimaisia valtioita. (Saksan viivat pomppivat vähän omiaa, kun pääosa datasta sisältää vain Länsi-Saksan.)

Kuten kuvasta näkyy, niin väkiluvultaan suuremmissa länsimaissa trendi on hyvin samanlainen kuin pienemmissä länsimaissa tai täällä Pohjolassa. Jehovan todistajien määrä ei ole enää 90-luvun puolivälin jälkeen kasvanut merkittävästi Italiaa lukuun ottamatta, mutta sielläkin viime vuosina tahti on tasaantunut. Japani on hyvin mielenkiintoinen tapaus. Todistajien määrä lähti nousuun vasta 70-luvulla, mutta huippu oli jyrkkä ja viimoiset 20 vuotta on tultu alamäkeä. Itseäni myös kiinnostaa nähdä, miten Isossa-Britanniassa, ja varsinkin Australiassa, käynnissä olevat oikeudenkäynnit Jehovan todistajien pedofiilien salailua kohtaan vaikuttavat todistajien määrään. Australiassa tilanne tasaantui juuri, mutta tuleeko nyt seuraavina vuosina laskua.

Vaikka länsimaissa väkiluvun kasvu on taittunut, lähes kaikissa valtioissa silti ihmismäärä kasvaa. Japani on tästä poikkeus ja tämä vaikuttanee tietysti myös näihin kaavioihin. Länsimaissa kasvu on siis hyvin marginaalista. Kuitenkin globaali todistajien määrä näytti jatkavan kasvuaan, joten mistä kasvu sitten tulee? Otin seuraavaksi tarkasteluun lähinnä Afrikan maista koostuvan tilaston.

Nämä tilastot kertovat selkeää kieltä siitä, missä todistajamäärien kasvu sijaitsee. Kehittyvissä maissa on selkeästi noususuhteinen trendi. Nigeriassa näkyy vuoden 1975 virheellinen maailmanlopun ennustus, joka lamautti kasvun lähes kymmeneksi vuodeksi. Marokossa oli jonkin verran todistajia 60- ja 70-luvuilla, mutta sittemmin maassa ei raportoida olevan todistajia. Malesiassa kasvu on ollut erittäin hidasta. Vastaavaa on tietysti muissakin islaminuskoisissa maissa.

Elikkästä, mitä tästä tukimuksesta jäi käteen? Sattumanvaraisista maailman valtioista Jehovan todistajien määrä näyttää kasvavan lähinnä Saharan eteläpuolisissa kehittyvissä maissa ja Yhdysvalloissa. Länsi-Eurooppa – eritoten Pohjoismaat – ovat olleet jo parikymmentä vuotta lähes nollakasvun aluetta. Panee väkisinkin miettimään, että mikä rooli internetin yleistymisellä on Jehovantodistajien rekrytointiongelmiin. Tieto Vartiotornin vääristä profetioista ja pedofiiliakohuista on tarjolla kaikille, eikä oppimuutosten ja vääryyksien peittely enää onnistu niin helposti kuin “analogisena” aikana. Tästä on siis aika helppoa vetää yhteen, miksi Vartiotornilla on viime vuosina alkanut ilmetä rahahuolia. Varakkaista länsimaista ei enää irtoa rahaa niin paljoa kuin ennen ja vaikka Afrikasta saadaan uusia todistajia paljon, eivät sieltä syntyvät pienemmät rahavirrat riitä paikkaamaan länsimaista häviäviä tulopuolia. Seuraan mielenkiinnolla mihin kehitys johtaa. Oma ennustukseni on, että Vartiotorni joutuu pykälän modernisoimaan oppiaan. Miten se tapahtuu, on mysteeri, mutta nykyisellään he eivät vetoa moderniin ihmiseen. Ja kun eivät vetoa ihmisiin, niin ei organisaatio saa myöskään rahaa, mikä taas vaikeuttaa globaalia "hyvän sanoman" kerrontaa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Euroopan tiedeakatemiat tekivät selvityksen, jossa homeopatia osoitettiin jälleen kerran tehottomaksi ja jopa vaaralliseksi. Ei siis mitään uutta auringon alla. Ehkä vielä jonain päivänä kaupassa myytävillä terveystuotteilla tulee olla taustalla tutkimusta, jossa toiminta on todettu tehokkaaksi. Ja jos ei ole, niin putellin kyljessä tulisi lukea “tehoton”. Tällaista linjausta on Yhdysvalloissa haettu.

Vaikka aikuinen ihminen saakin hoitaa itseään yksisarvisilla, kynttilöillä, kristallikivillä ja ties millä, tulee lapsia ja eläimiä hoitaa aina parhaalla mahdollisella tarjolla olevalla hoidolla. Loppukesästä pöllähti ulos myös kaksiosainen tutkimus (1 ja 2), jossa käsiteltiin homeopatiaa eläinten hoidossa. On hyvin mielenkiintoista, kuinka ihmismieli pystyy kokemaan eläimen parantumisen lumevaikutuksen. Eläin ei tietenkään itse pysty kertomaan mitään terveydentilastaan, mutta ihminen pystyy jotain päättelemään. Ja tässä jo pelkkä ihmisen usko asiaan X “parantaa” eläintä. Kertoo siis siitä, ettei eläimen terveydentilan tarkistamiseen taida olla kovin objektiivista mittausta (kuumetta voi tietysti mitata jne.). Kertoo myös siitä, ettei ihminen ole edelleenkään kovin analyyttisesti ajatteleva olento. Tutkimus ei siis luonnollisestikaan löytänyt homeopatian käytöstä eläimillä mitään hyvää, vaan se on pikemminkin haittoja.

Tällaista tällä erää homeopatian ihmeellistäkin ihmeellisemmässä maailmassa.

Minun on pitkään jo pitänyt kirjoittaa ajatuksiani siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan omissa ajatuksissani. En tarkoita nyt ensi vuotta, vaan pikemminkin seuraavia kymmeniä vuosia, ehkäpä vuoteen 2040 tai 2050 asti. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon erilaisista näkökulmista, joten tiivistän ajatukseni kolmeen tärkeimmäksi kokemaani asiaan. Näiden sisällä on joitakin alakohtia.

Vaikka tässä puhutaankin kolmesta erillisestä asiasta, linkittyvät ne toisiinsa monesta kohtaa. Sen suuremmitta puheitta sukelletaan 1) ilmastonmuutoksen, 2) tekoälyn ja 3) muiden planeettojen kolonisaation pariin.

1 Ilmastonmuutos

Ei liene mikään yllätys, että käsittelyyn tulee ensimmäisenä ilmastonmuutos, tuo aikamme suurin ongelma. Ilmastonmuutos todettiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta sen ratkomiseen on oikeasti herätty vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuinka hienoa olisi, jos samanlainen into olisi ollut jo 70-luvulla rajoittaa hiilidioksidipäästöjä. Nyt tavoitteena on maksimissaan kahden asteen nousu verrattuna esiteolliseen aikaan, mutta tähän ei tulla pääsemään, vaan ilmasto lämpenee yli kahden asteen. Lämpeneminen ei jakaudu tasaisesti maapallolle, vaan tämän hetkisen ymmärryksen mukaan suurista kaupungeista tulee paahtavan kuumia ja välimeren seutu tulee kärsimään rankasti. Kuka haluaa enää mennä lomailemaan Turkkiin tai Italiaan, kun kuumuus on tuskastuttavaa? Turismin tuomat rahavirrat muuttavat muotoaan, mutta niin muuttavat myös ihmiset. Nyt sotia pakoon lähtevien ihmisten tilalle voi hyvinkin tulla miljoonat ilmastopakolaiset, jotka joutuvat lähtemään alueilta, joilla ei pysty enää asumaan. Mikäli Golf-virta ei muuta muotoaa tulee Suomi lämpenemään ja tännehän ihmisiä mahtuu. Edessä tulee olemaan Perussuomalaisten unelmapaikka hankkia kannatusta maahanmuuton vastustamisella. Entä, jos Suomeen oikeasti tulisi vaikkapa miljoona uutta ihmistä parinkymmenen vuoden aikana? Tämähän voisi tietysti olla Keskustan unelmaa, jossa uusia ihmisiä virtaisi maaseudulle, eivätkä Suomen maaseudut autioituisi nykyisellä tahdilla. Toisaalta, jo nyt yli puolet maapallon ihmisistä asuu kaupungeissa, eikä tämä trendi ole ollenkaan häviämään päin, joten en näe, että maahanmuutto pelaistaisi(?) hiipuvaa maaseutua.

Ilmastonmuutokseen liittyy siis monta asiaa, mutta itse nosta niistä tärkeimpinä kaksi, joista ensimmäinen on siis suora ekosysteemien muuttuminen. Käynnissä on kuudes lajien sukupuutto, jossa ihminen on tuhonnut valtavat määrät eri eläinlajeja ja valjastanut jäljellä olevat palvelemaan ravinnontuotantoa ihmiselle. Alkuvuodesta uutisoitiin kuinka Ison valiriutan koralleista kolmasosa on kuollut, eikä koralli todellakaan ole ainut asia, joka on tuhoutumassa. Ihmisen toiminta yksinään tuhoaa lukemattomia eläin- ja kasvilajeja, mutta ilmastonmuutos vain tehostaa tätä prosessia.

Toinen asia on sitten yhteiskunnille aiheutuva paine ottaa vastaan asuinkelvottomiksi muuttuvilta alueilta poislähteviä ihmisiä. Tämä voi tarkoittaa ihmisten muuttoa Turkista Suomeen, mutta, mikäli golf-virran toiminta hiljenee, on hyvin mahdollista, että suomalaiset haluavat muuttaa lämpimämmille alueille Ranskaan ja Espanjaan. Jos ensimmäinen esille nostamani ongelma tuhoaa eläimiä, on hyvin mahdollista, että jälkimmäisessä kuolee ihmisiä – ja paljon. Maalaan tässä nyt vähän kärjistäenkin tuomionpäivän kuvaa, mutta jos maapallon viljanviljelyvyöhykkeet kärsivät pari vuotta kuivuudesta ja/tai rankkasateista on hyvin mahdollista, että ruuasta tulee pulaa.

Onko ongelmiin ratkaisuja? On todellakin. Ihmiskunnalla on ollut jo vuosia käytössään teknologiat, joiden oikea käyttö takaisi sen, että olisimme jääneet alle kahteen asteeseen. Hiilen ja öljyn käytöstä voisi luopua nopeasti (parissa vuosikymmenessä), mikäli näin vain haluttaisiin. Tilalle tarvisi rakentaa ydin-, tuuli- ja aurinkoenergian tuotantoa, mutta näitä kaikkia on jo nyt olemassa. Määrää tarvisi vain lisätä. Hiilivero olisi naurettavan yksinkertainen tapa ajaa fossiiliset polttoaineet ahtaalle, mutta ilmeisesti tässä ei vielä ole tarpeeksi kiire, kun tähän ei ole päädytty? Oikeasti hiilivero olisi pitänyt ottaa käyttöön 30 vuotta sitten, mutta Trumpin vetämässä politiikassa ihmiskunnan tulevaisuudella ei näytä olevan kovin suurta merkitystä – “America first”. Keskustan masinoivat metsähakkuut eivät myöskään palvele meitä mitenkään positiivisessa mielessä.

Hiilidioksidin työntäminen ilmakehään ei kuitenkaan ole kasvanut nyt enää muutamaan vuoteen. Tämä on ihmiskunnan historiassa ensimmäinen kerta, kun hiilidioksidipäästöjen määrää ei lisätä, mutta talous kasvaa kuitenkin. Kasvun pysähtyminen ei riitä, vaan CO2 tuotanto pitää saada mahdollisimman pian laskuun. Tällä hetkellä olen varovaisen positiivinen tämänkin suhteen.

Päästöjä tulee kuitenkin vielä kymmeniä vuosia, joten lämpötila jatkaa nousemistaan ja tarvittaneen jotain keinoa, jolla hiilidioksidin ylimäärää pystytään kompensoimaan. Tähän tiede ja teknologia on tuonut ja tuo jatkossakin paljon vaihtoehtoja. Jo nyt on olemassa laitoksia, jotka imevät hiilidioksidia ilmakehästä – eli siis puhdistavat sitä. Luonnollisesti tämä on nyt kallista, mutta tilanne voi hyvinkin olla aivan erilainen kymmenen vuoden kuluttua. Joskin globaalin skaalan hiili-imuri kuulostaa aika hurjalta urakalta.

Nämä asiat eivät toimi lineaarisesti, vaan voisi melkein ajatella, että lämpötilan nousu on eksponentiaalista (lätkämaila ja semmosta), mutta näin on myös teknologian kehitys. Nyt täytyy vain toivoa – ja tehdä töitä sen eteen – että teknologian kehitys on nopeampaa. Sama koskee myös yhteiskuntien kehitystä pois hiilestä.

Olisi niin paljon helpompaa, jos meitä olisi tällä pallolla vaikkapa vain neljä miljardia, jolloin päästöt olisivat paljon pienemmät. Ihmiskunnan kasvuvauhti on kuitenkin saavuttanut huippunsa jo vuosia sitten ja tällä erää kasvu on vähenemään. Kuitenkin ihmisten määrä kasvaa vielä kymmeniä vuosia. Todennäköisesti koko vuosisadan (mikäli ilmastonmuutos ei vie mennessään miljardeja ihmisiä). Mitä kehittyneempi yhteiskunta, sitä vähemmän lapsia. Japani on jo vuosia ollut tilanteessa, jossa väestön määrä vähenee. Tämä tulee myös muiden maiden kohdalle ajan myötä. Tällä erää todellista kasvua on vain Afrikassa. Jokainen köyhyyden poistamiseen sijoitettu euro auttaa taistelussa planeettamme puolesta. Jokainen koulutettu tyttö on suuri askel parempaan taistelussa ilmanstonmuutosta vastaan.

2 Tekoäly

Sivusinkin jo edellisessä kappaleessa teknologian eksponentiaalista kasvua. Tällä erää muotisana on digitalisaatio, mutta valitsin tämän kappaleen nimeksi kuitenkin tekoälyn. Termejähän käytetään sulavasti sekaisin, niin kuin monesti tapana on. Tiede tekee todella harvoin (jos koskaan?) valtavia loikkia (revolution) kehityksessä, vaan edistyminen tapahtuu askel askeleelta (evolution). Tekoälyn kanssa tapahtuu samalla tavalla. Ei meillä tule olemaan mitään tiettyä päivää, jolloin voidaan todeta, että tekoäly on keksitty. (Jos singulariteetti joskus saavutetaan, niin ehkä tämä voisi olla sellainen, mutta en mene nyt niin pitkälle.) Olemme jo saaneet monet tekoälysovellukset helpottamaan arkeamme ilman, että huomaamme sitä mitenkään. Voi tietysti väitellä, onko auton jalankulkijaan törmäyksen esto tekoälyä vai mitä, mutta tässä kirjoituksessani määrittelen tekoälyn laajasti ja löyhästi.

YouTubesta voi katsella SpaceX:n kantorakettien laskeutumisia takaisin maan pinnalle. Nämä operaatiot hoitaa täysin tietokone, sillä ihmiseltä se ei onnistuisi. Samoin tekoäly ottaa haltuunsa laukaisun alun, joten ihmisen rooli avaruusliikenteessä on vähäinen. Meillä ei yksin kertaisesti ole aivoissamme tarpeeksi laskentakapasiteettia, jotta voisimme hallita noin monimutkaisia asioita. Myös erittäin haastavan go-pelin mestareiksi tekoälyt ovat jo päässeet. Tällä erää uusinta uutta on AlphaGo Zero -tekoäly, joka oppi pelin pelaamalla vain itseään vastaan. Kolmessa päivässä tekoäly oli oppinut paremmaksi pelaajaksi kuin 99,99% maailman go-pelaajista. Tekoälyjen kehitys on siis hurjaa.

Vaikka autoilun puolella autonomisuudessa ollaan vielä lapsen kengissä, on Tesla näyttänyt hyvin osviittaa siitä, mihin ollaan menossa. Samalla kaavalla tekoäly korvaa lääkärit, kuten se on jo osin korvannut pörssisijoittajat. Tekoäly muokkaa ihmisten ammatteja uusiksi samalla tavalla kuin teollistuminen muokkasi. Tällä erää ei tosin ole varmaa tarviiko ihmisen tehdä enää tulevaisuudessa töitä, jos ei halua. Voi olla, että yhteiskunta adaptoituu niin, että luovat alat valtaavat työmarkkinat. Ajatus työn jäämisestä taakse on kuitenkin ihmiskunnalle täysin uusi juttu ja sen pohtiminen kannattaa aloittaa jo nyt. Näin on tietysti tehtykin jo. Ehkä tekoälyn kasvu vapauttaa toimeentulon irti työstä samalla lailla kuin maanviljely aikoinaan irrotti ruuan saannin metsästyksestä.

On hyvin mielenkiintoinen kysymys voidaanko sosiaaliturva rakentaa niin, että työtä tekee vain 10% ihmisistä. Ongelma ei ole kustannukset, vaan pikemminkin ihmisten ajatusmaailma. Jos talouskasvu jatkuu entisellään ja tekoäly, automatisaatio ja robotisaatio syövät suurimman osan duuneista, ei hyvinvoinnista ole pulaa, mutta mitä ihmiset tekevät, mikäli “rahaa tulee seinästä”? Vaikka siinä on oiva tilaisuus vaikkapa alkoholisoitua, näen itse asian niin, että ihmiset pääsevät lähinnä paremmin toteuttamaan itseään ja voivat ruveta vaikka muusikoiksi, tanssijoiksi, kirjailijoiksi tai pyörittämään ravintolaa. Tai sitten suunnata kohti avaruutta.

3 Muiden taivaankappaleiden kolonisaatio

Kolmanneksi merkittäväksi aiheeksi valitsin avaruuden valloituksen. Ja tätä kerkesinkin jo sivuta taasen edellisessä kappaleessa. SpaceX on nostanut avaruuden valloituksen takaisin uutisiin ja se on erittäin hieno asia. Nasan budjetti kärsi rankasti muutaman kuulennon jälkeen, kun yhteiskunnan kiinnostus avaruutta kohtaan väheni. Teknologia ei taustalla kuitenkaan lakannut kehittymästä ja nyt meillä on useita valtiollisia ja yksityisiä yrityksiä roudaamassa tavaraa avaruuteen. Kansainvälinen avaruusasema ISS on myös ihmiskunnan hienoimpia saavutuksia. Se on ylikansallinen produktio (vaikkakin Yhdysvallat on joutunut maksamaan ISS:n moduuleista huomattavasti suuremman osan kuin oli alunperin tarkoitus), jonka tekemiseen on vaadittu paljon uutta teknologista osaamista, koordinaatiota useiden avaruusjärjestöjen välillä ja lopputulemana olemme saaneet paljon uutta tietoa avaruudesta, ihmisen sopeutumisesta sinne sekä paljon muusta.

ISS on kuitenkin vasta alkusoittoa, kun kurkotamme kohti muita taivaankappaleita. Ensi alkuun Kuuhun ja Marsiin, myöhemmin kauemmas. Elon Muskille voi olla monessa suhteen kiitollinen. Hänen visionsa ajaa nyt avaruustutkimusta ja avaruuden valloitusta eteenpäin suurella draivilla. Äskeisessä esityksessään Musk linjaili ensimmäisten kuljetusten pyörähtävän Marsiin 2022 ja ihmisten seuraavan perässä 2024. Tässä aikataulussa ei todennäköisesti pysytä, mutta ilmoitus antoi kuitenkin vahvaa osviittaa siitä, että ihminen tulee astumaan Marsin pinnalle pian.

Muiden taivaankappaleiden asuttaminen parantaa ihmiskunnan säilymisen mahdollisuuksia rutkasti. Asteroidin osuminen yhdelle planeetalle ei tuhoa koko ihmiskuntaa osan ollessa jo muilla planeetoilla ja avaruusasemilla. Tästä pääsemmekin kivasti tarinan alkuun. Jos ihmiskunta ei pysty voittamaan ilmastonmuutosta täysin vaan miljoonia ihmisiä joutuu lähtemään pakolaisiksi, voivatko he suunnata Marsiin?

Menee vielä ainakin 10-20 vuotta ennen kuin voidaan puhua todellisesta Marsin asuttamisesta ja tällä tarkoitan sitä, että punaisella planeetalla voisi ylipäätään asua. Siitä vierähtää vielä hetki, että Marsiin on saatu rakennettua ekosysteemi miljoonalle ihmiselle. Pahoin pelkään siis, että ihmiskunta joutuu korjaamaan virheitään Maassa ja vasta hiljalleen samaan aikaan kolonisoida Marsia.

Yhteenveto

Listasin tässä siis kolme mielestäni “mielenkiintoisinta” seuraavien kymmenien aikana tapahtuvaa asiaa. Ilmastonmuutos koskettaa meistä jokaista päivä päivältä enemmän, mutta niin tekee myös tekoäly ja tulevaisuudessa elintilamme ei enää rajoitu pelkästään tälle planeetalle. Vaikka nämä asiat tuntuvat nyt suurilta, on lähes varmaa että tälle listalle pitäisi nostaa kymmenen vuoden kuluttua jokin asia, jota ei ole vielä edes keksitty tai sen olemassaoloa ei vielä tiedosteta.

Onko Suomen seuraavassa hallituksessa ilmastonmuutokselle oma ministeri? Entä tieteelle, tekoälylle tai digitalisaatiolle? Tai ehkäpä Suomeen saadaan avaruusvirasto?

Oli miten oli, ihmiskunta elää koko ajan yhä mielenkiintoisempaa aikaa. Koskaan ei ole ollut niin hyvin, kuin on nyt.

Luin Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittaman Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa -teoksen. Aihe kiinnosti minua suuresti, sillä kirjassa käsitellään monia suomalaisia saarnaajia, jotka ovat höynäyttäneet ihmisiä lähtien Alma Kartanosta ja päättyen Patrik Tiaiseen. Mukana kulkevat myös luonnollisesti muun muassa Leo Meller, Pirkko Jalovaara ja Tapani Koivuniemi.

Höynäyttäjiä ja höynäytystapoja on riittänyt. Monet harhaanjohtajat ovat onnistuneet keräämään seuraajiltaan sievoisen summan lahjoituksia. Jalovaaran oikeudenkäyntiä olen seurannut tarkasti. Ihminen on niin helposti johdettavissa harhaan, mutta toisaalta pystymme joustamaan moraalisissa asioissa tarvittaessa paljon ja Jalovaara kertoo edelleen olevansa köyhä ja viaton rukoilija vaikka poliisiin todisteet viittaavat aivan muuhun.

Minulle vanhemmat (eli siis viime vuosituhannella tapahtuneet) jutut eivät olleet alkuunkaan tuttuja, joten kirja antoi sillä saralla paljon uutta tietoa. Sekulaarimpi ihminen ei välttämättä ymmärrä kuinka totena uskonnollisissa yhteisöissä otetaan gurun/saarnamiehen/papin/johtajan opetukset. Itseäkin ihmetyttää kuinka kukaan voi kuvitella, että Jalovaara voisi manata demoneita pois ihmisistä tai uskoa Tilda Reunasen siunaavan käsi siunattavan peniksessä kiinni! Mutta harhaanjohdettavia on riittänyt ja niitä riittää edelleen.

Kirja on hyvin yleisluontoinen tietokirja, jonka lukeminen on hyödyllistä jo ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta mikäli joku läheinen on vaarassa joutua lahkon tai hämärän saarnamiehen uhriksi, kirjasta voi saada ajatuksia, joilla auttaa toista. Kirja koostuu seitsemästä luvusta, joista kuusi ensimmäistä keskittyy havaittuihin asioihin ja viimeinen luku pyrkii avaamaan maailmaa lahkosta lähteelle. Itse koin kirjan alun hyväksi, keskiosa maistui hieman puulta, mutta loppuosa piti taas otteessaan.

Yksi kirjan alueista on seksuaalisuus lahkoissa. Aihe on hyvin tärkeä. Seksuaalisuuden rooli ihmiselämässä on usein todella suuri. Täten voisi tietysti ajatella, että seksuaalisuuden rooli myös uskonnoissa on suuri. Ja näinhän se onkin, mutta onko se enää tervettä ja oikein? Onko oikein, että lestadiolaiset naiset toimivat synnytyskoneina ja Jehovan todistajat peittelevät Katolisen kirkon tavoin joukoissaan rehottavaa pedofiliaa? Itse näen asian niin, että mikäli uskonto haluaa puuttua siihen, kuinka ihminen saa toimia makuuhuoneessaan, mennään jossain metsään.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.  Annan arvosanaksi 3/5.

Kuriositeettina pohdin kirjan fonttivalintoja. Kirjassa on käytössä kolme fonttia: yksi leipätekstille, yksi otsikoille ja yksi sivunumeroille. Otsikoissa käytetty fontti ei omaan silmään toimi ollenkaan. Se on liian raskas (tyyliin impact) ja olisin valinnut sivunumerofontiksi myös serif-tyylisen fontin kuten leipätekstillä. Jänniä asioita silmä poimii kirjasta. Tämä asia on kuitenkin aivan sivuseikka tästä kirjasta puhuttaessa :)