Blogi

Aito avioliitto -hanke koki karvaan pettymyksen, kun eduskunta jälleen kerran äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Vaikka monessa asiassa hallitus tuntuu haikailevan vanhojen asioiden pariin, tässä ei kuitenkaan niin tehty. Onneksi.

Ilmeisesti AA-hankkeen toinen keulamies Pasi Turunen otti asian raskaasti.  Yhdistyksen sivuilla Turunen julkaisi listan asioista, jotka eivät muutu, vaikka laki muuttuu. Juha Leinivaara kävi jo omassa postauksessaan listan kattavasti läpi, joten siitä ei ole tarpeen puhua.

Kuitenkin, sekä Leinivaara että minä panimme merkille listalla yhden oudon lauseen: “Yksikään tutkimus ei osoita, että lapsi tarvitsee kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.“ En ole koskaan kuullut kenenkään tällaista väittävän, joten kysyin Turuselta suoraan Twitterissä asiasta. Vastaus tuli nopeasti:

Pidän Turusta sivistyneenä twiittailijana, mutta nyt taisin osua huonoon aikaan (Monet aito avioliittolaiset ovat suorastaan ilkeitä huutelijoita, mutta Turunen on onneksi sivistynyt. Toivon edelleen pääseväni joskus kahville juttelemaan kaverin kanssa). Kunnollisia perusteluja kaipaan edelleen. Tällainen ”hömpsönpömpsön”-asenne ei pitkälle kanna, jos tarkoitus on olla vakavastiotettava taho. Jos muilta kaipaa asiallista keskustelua, tulee sitä pystyä tarjoamaan itsekin.

Kuten jo aiemmassa blogauksessani aiheesta kirjoittelin, metatutkimukset ovat osoittaneet jo aikoja sitten, ettei samaa sukupuolta olevien avioliitot romahduta yhteiskuntaa, eivätkä pilaa lapsia. Päinvastoin. Mutta jos tieteellinen konsensus ei vastaa omaa maailmankuvaa, niin ihmisen on vaikea luopua omasta uskostaan. Se on meidän lajimme ongelma, jota evoluutio ei ole vielä korjannut.

Kuten Turunen itsekin ilmaisee, ei taistelu lopu tähän. Seuraava etappi on saada translaki kuntoon. EU on Suomea jo huomauttanut, ettei sukupuoltaan korjaavalta tulisi vaatia lisääntymiskyvyttömyyttä. Uusin Long Playn sinkku käsitteli tätä todella kattavasti. Suosittelen lukemista kaikille.

Sukupuoli ei ole binäärinen käsite biologisessa mielessä, mutta monessa yhteiskunnassa se nähdään tällä hetkellä niin. Olisin melkein voinut vannoa, että Turunen twiittasi joskus sukupuolen laajaan spektriin, että “hömpsönpömpsön”, mutten nyt kyennyt löytämään tällaista twiittiä. Ehkä muistan omiani. Vahvasti binäärinen näkemys Turusella kuitenkin on. En tiedä, mistä tällainen tieteellisen tutkimustyön kieltäminen kumpuaa.

Translain korjaamisen jälkeen päästäänkin tilanteeseen, jossa voidaan alkaa ajaa polygamiaa. Nythän moniavioisuus on sallittu vain “vertikaalisesti” (eri aikaan), mutta “horisontaalisesti” (samaan aikaan) se on edelleen kielletty. Tämä tietysti vaatii vielä paljon yhteiskunnan kehittymistä. Mutta voin jo kuvitella mielessäni, kuinka lapsella pitää olla oikeus kahteen vanhempaan, mutta ei missään nimessä enempään!

Itse kaipaan vain laadukasta keskustelua aiheesta kuin aiheesta (ja myönnän tämän blogauksen olevan hieman provosoiva). Keskustelua, jossa argumentit pohjaavat tutkimuksiin. Sellainen maailma saa minut onnelliseksi.

Olen elämäni aikana äänestänyt eri puolueiden edustajia. Olen kotoisin maaseudulta ja ennen kuin rupesin kunnolla kiinnostumaan politiikasta, ääni meni verenperintönä Keskustalle. Sittemmin pohdin tarkemmin, mikä puolue vastaisi omaa ideologiaani ja Vihreät oli selkeästi tämän listan kärjessä.

Minulle tärkeää on humaani ja tiedepohjainen politiikka. Etteivätkö kaikki puolueet pyrkisi osin samaan ja etteikö jokaisessa puolueessa olisi mustia lampaita, mutta itselleni Vihreät vastaa kuitenkin huutoon parhaiten.

Tästä syystä olen tiedepuolueen ehdokkaana. Kuulun siis Tieteen ja teknologian Vihreisiin ja haluan luoda tutkimusaineistoon perustuvaa politiikkaa.

Atte Harjanne kirjoitti osuvasti, kuinka monesti poliittisessa päätöksenteossa suorastaan naureskellaan faktoille ja “kaiken maailman dosenteille”. Tätä en halua nähdä suomalaisessa politiikassa enää yhtään enempää.

Tietysti Vihreissä minuun vetoaa moni muukin asia kuin vain tiedevetoisuus. Arvostan sitä, kuinka puolue pitää jokaista ihmistä yhdenvertaisena. Puolue oli vahvasti tukemassa muun muassa tasa-arvoista avioliittolakia. Samoin kannatan puolueen ajamaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksettomuutta. Muun muassa Tampere ja Helsinki päättivät olla rajaamatta oikeutta, vaikka hallitus tällaista ajoikin. Kannatan yhdenvertaista mahdollisuutta kasvatukseen ja koulutukseen jokaiselle. Vanhempien elintason ei pidä määrittää lasten elintasoa tai koulutusmahdollisuuksia.

Näillä eväin kampanjoin puolueen kanssa paremman Suomen puolesta. Maan, jossa kaikilla on hyvä olla ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntaumiseen tai asuinpaikkaan katsomatta.

Vuosi 2016 oli ihan mielenkiintoinen leffavuosi, vaikkei mitään todella tajunnan räjäyttävää tullutkaan. Hacksaw Ridge oli vuoden paras leffa. Mel Gibsonin ohjauksesta voisi moni ottaa mallia. Alkuvuodesta katsottu oscar-voittaja Spotlight antoi hyvän kuvan katolisen kirkon pedofiiliskandaalista. Jehovan todistajilla on menossa paraikaa omansa. Ehkä siitäkin joskus näemme elokuvan. Ihmetystä herättää, miten uskonlahkot toinen toisensa jälkeen yrittävät lakaista pahuuttaan maton alle.

Vuoden suurimmat yllätykset olivat Deadpool ja Star Trek Beyond. Ensimmäinen oli oikeasti virkistävä supersankarielokuva, jonka katsoi todella mielellään. Onnekseni Aino minut vei sen katsomaan. Star Trekiä odotin puoliksi pelonsekaisesti. Edellinen leffa oli jäätävän huono, mutta tämän uusimman tarina toimi. Ohjauksen heiluvat kamerat kun vain olisi saanut pois, niin olisin digannut entistä enemmän.

Angry Birds oli animaatiopuolen ykkönen ja pidin elokuvan viljelemistä piilovitseistä oikein paljon. Teit meistä kauniin kertoi Apulannan tarinaa oikein koskettavasti. Pidin siitäkin isosti.

Scifiä oli tarjolla syksyllä Arrivalin ja Passengerin muodossa. Arrival toi gengreen uutta puhtia kielitieteilijän pelastaessa maailman. Passengers oli hyvin tavallinen ja kliseinen, mutta näyttävä mahdollinen kuvaus tulevaisuuden matkustamisesta avaruudessa.

Vuoden huonoimmasta elokuvasta kilpailevat Katseeseen kätketty (ei vain toiminut ollenkaan) ja Inferno, jolta odotin paljon, mutta Ron Howardin kolmas Langdon-leffa ei vain toiminut. Leffa taisi olla ensimmäinen ikinä, jossa olin jo lukenut kirjan ja kirjahan oli monin verroin leffaa parempi.

Sellainen oli leffavuosi 2016. Katsotaan mitä kuluva vuosi tuo nyt sitten mukanaan.

• Vakoojien silta – 4
• Tanskalainen tyttö – 3
• Tyttökuningas – 2
• Spotlight – 4
• Love Records - Anna mulle Lovee – 2
• Carol – 3
• Deadpool – 4
• Katseeseen kätketty – 1½
• Captain America: Civil War – 2
• Angry Birds – 3½
• Money Monster – 3
• Warcraft: The Beginning – 3½
• Suuri puhallus 2 –  2
• X-Men: Apocalypse – 3
• Tarzanin legenda –  2½
• Star Trek Beyond – 4
• Jason Bourne – 2½
• Lemmikkien salattu elämä – 2½
• Suicide Squad – 3
• Skiptrace – 2½
• Teit meistä kauniin – 4
• Todella upeeta – 3
• Sully – 3½
• Inferno – 2
• Nainen junassa – 3
• Hacksaw Ridge – 4½
• Arrival – 4
• Elle – 3
• Passengers – 3
• Sing – 3

Nyt on aika tulla ulos kaapista ja todeta kaikelle kansalle, että olen ehdolla kuntavaaleissa 2017 Tampereen Vihreiden listoilla. Lähdin mukaan ehdokkaaksi, kun sellainen mahdollisuus tarjoutui. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen missään ehdolla, joten kaikki on minulle uutta. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, vaan pyritään vaikuttamaan siihen, että Tampere kehittyy entistä paremmaksi.

Oma ydinosaamiseni on vahvasti tietotekniikassa, jota myös tämän hetkinen työ Tampereen yliopistolla pitää sisällään, mutta vaaleihin lähden kolmella teemalla:

• avoimuus
• tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
• fillarointi

Avoimuutta ajan niin tietotekniikan puolella kuin päätöksenteossa. Verovaroin kerätty data tulee tarjota avoimesti ulospäin aina, kun se vain suinkin on mahdollista, ja avoimen lähdekoodin suosiminen on myös mielestäni suositeltavaa. Päätöksenteossa asiat tulee käsitellä julkisesti kabinettien sijaan ja päätökset perustella järjellä.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajan varsinkin koulutuksessa. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus hyvää koulutukseen. Liian suuret luokkakoot eivät palvele lasta, eikä lasten ja nuorten terveydenhuollosta säästäminen ole muuta kuin kustannusten lisäämistä vuosien päähän.

Omaa sydäntä lähellä on myös pyöräily, joten haluan edelleen kehittää Tamperetta yhä paremmaksi fillarointikaupungiksi. Kehitys on koko ajan mennyt parempaan suuntaan, joten tämän suhteen haluan tukea trendiä, jossa pyörällä on helppo liikkua paikasta toiseen. Kaupungissa tulee kuitenkin olla mahdollisuus myös kulkea jalan, julkisella liikenteellä tai omalla autolla. Jokaiselle on paikkansa.

Näillä tunnelmilla lähden siis kohti kevään vaaleja :) Jaffa, kree!

Olen nyt pariin kertaan käynyt puhumassa avoimen tieteen ja tutkimuksen (ATT) tapahtumissa. Esitykset ja keskustelu tapahtumissa on ollut hyvää. Kuopiossa erityisesti esitykset olivat rautaisia ja synnyttivät ajatuksia monestakin asiasta, mutta tarinoin tässä nyt vain käänteisestä luokkahuoneesta.

Perinteisesti opetus – eritoten yliopisto-opetus – on perustunut koulussa opetettuun teoriaan ja kotona tehtyihin läksyihin. Kukapa ei olisi tuskaillut matematiikan läksyjen kanssa tai ohjelmoinut harjoitustyötä kotonaan? Mitä suurempi opetusryhmä on kyseessä sitä helpompi on järjestää tällainen perinteinen luentopohjainen opetusjakso. Luennoitsija/opettaja turisee vuodesta toiseen samat tarinat ja kertoo yhtä huonosti yleisöön uppoavat vitsit (jälkimmäisestä minulla ei ole kokemusta...). Tässä ihminen toimii niin sanotusti biologisena nauhurina, eli kertoo oppimansa asiat tuleville sukupolville. Tällä tavallahan opetuksen on täytynyt toimia tuhansia vuosia. Ihminen oppi puhumaan yli 100 tuhatta vuotta sitten, mutta kirjoitustaidon keksimisestä on aikaa vasta viitisen tuhatta vuotta. Tällä välillä ainut tapa siirtää tietoa tuleville polville oli kertoa asiat suullisesti.

Vaikka kirjoitus- ja lukutaito onkin nyt ollut ihmisen käytössä jo tovin tarvitaan oppimiseen muutakin kuin pelkkää lukemista. Luennointi on ollut yksi tällainen tapa. Samoin omalla ajalla tehtävät kotitehtävät. Tekniikan kehittyminen on kuitenkin mahdollistanut tämän biologisen nauhurin siirtämisen kokonaisuudessaan biteiksi. Luentotyylinen opetus voidaan hoitaa kokonaan videoilla ja kontaktiopetuksessa voidaan keskittyä itse tekemiseen. Opetusresurssit eivät ole viime vuosina suoranaisesti kasvaneet, eikä ole näköpiirissä, että hallitus linjaisi opetukseen lisää rahaa. On siis järkevää sijoittaa kontaktiopetusta sinne missä sitä eniten tarvitaan. Ohjelmoijalle suurin avuntarve ei ole videon katsomisessa vaan konkreettisessa ohjelmoinnissa, joten opettajan aikaa käytettäköön siihen.

Käänteisessä luokkahuoneessa (flipped classroom) teoriaopetus tarjotaan siis esimerkiksi videoina ja kontaktiopetuksessa kädet painetaan saveen ja ruvetaan oikeasti tekemään juttuja. Matematiikan tapauksessa opiskelija katsoo kotonaan videon kuinka toisen asteen yhtälöitä ratkotaan, antaa asian hautua päässään yön yli ja tulee tunnille laskemaan laskuja opettajan avustuksella.

Flippaus on parantanut oppimistuloksia ympäri maailman ja sitä käytetään eri asteisessa opetuksessa peruskoulusta yliopistoihin. Kyseessä ei tietenkään ole mikään hopealuoti, vaan yksi askel opetuksen parantamisessa. Henkilökohtaisesti ei näe järkeä, että samat asiat käydään luennoimassa vuodesta toiseen yleisölle, joka kysyy kerran kuussa jonkin pienen kysymyksen (valitettavan usein tilanne on Suomessa tällainen). Oma näkemykseni pohjaa vahvasti ohjelmoinnin opetukseen. On tietysti aloja, joissa luennot ovat interaktiivisempia – vai ovatko ne sitten enää luentoja?

Periaatteet opetuksen kääntämisen taustalla eivät myöskään ole vielä valmiita. Koko asia on kuitenkin vielä niin uusi, että alalla riittää paljon tuntkittavaa ja metsäänkin voi helposti mennä. Käänteinen opetus ei todellakaan ole sama asia kuin pistää muutama luentonauhoite YouTubeen ja komentaa opiskelijat katsomaan ne, jotta voi itse lähteä kahville.

ATT levittää kuitenkin hyvin tietämystä, kuinka flippausta on toteutettu Suomessa. Olinhan itsekin tarjonnut luentovideoita vuosia internetissä, mutta ei se ollut käännettyä luokkahuonetta, vaan vaati vielä paljon työtä, jotta materiaali ja opetusideologia vastasi sitä mitä haluttiin. Opiskelijat ostivat käännetyn luokkahuoneen, eivätkä halunneet enää palata vanhaan. Tämä oli tietysti mukava asia huomata.

Käänteiseen opetukseen liittyy myös avoimuus. Jotta opetusmateriaali saadaan opiskelijoiden käsiin, on se tarjottava internetissä. Voihan videot tietysti piilottaa salasanojen taakse, muttei se vastaan nykyisiä avoimuuden trendejä. Kun videot tarjotaan avoimesti, ei voida suoltaa ulos aivan täyttä tuubaa. Tämä osin takaa opiskelijoiden saavan tasokkaita opetusmateriaaleja käsiinsä. Avoimuus on hieno trendi sekä tieteessä että opetuksessa. Nykypäivänä on tiedettä/julkaisua ja sitten on avoin tiedettä/julkaisua. Kymmenen vuoden päästä toivottavasti olemme tilanteessa, jossa avoimuus on normi. Sama toivon mukaan koskee myös opetusta. Pimeät luentosalien nurkat voisivat vaihtua avoimeen – globaaliin – oppimisalustaan, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus tutustua eri aiheiden huippuluennoitsijoiden ja -opettajien tekemiin opetusmateriaaleihin. Tätä kohti ollaan koko ajan menossa, joten tilanne paranee koko ajan.

Olen avoimuuden puolestapuhuja ja itsestä tuntuu hyvälle lukea uutisia tietovarastojen, tutkimuksen tai opetusmateriaalin avaamisesta. Ihmiskunta menee oikeaan suuntaan.