Vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa lihatonta lokakuuta, eli en syönyt lihaa koko kuukauden aikana (kananmunaa ja maitotuotteita käytin). Viime vuonna havahduin ideaan vasta liian myöhään, joten paikkasin tilannetta nyt sitten tänä vuonna.

Kuukausihan meni siis helposti ilman lihaa. Ainoat ongelmat tulivat, kun tarjoilut olivat jossain paikassa rajoittuneet tai meinasin itse unohtaa olevani lihattomalla. Jälkimmäistä pelkäsin eniten etukäteen, mutta yllättävän hyvin muistin kuitenkin asian.

Minun on pitkään jo pitänyt kirjoittaa ajatuksiani siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan omissa ajatuksissani. En tarkoita nyt ensi vuotta, vaan pikemminkin seuraavia kymmeniä vuosia, ehkäpä vuoteen 2040 tai 2050 asti. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon erilaisista näkökulmista, joten tiivistän ajatukseni kolmeen tärkeimmäksi kokemaani asiaan. Näiden sisällä on joitakin alakohtia.

Vihreiden Antero Vartia avasi aikamoisen pandoran lippaan kirjoitettuaan hesarissa kärkkäästi maatalouslomituspalvelujen joutavan lopetettavaksi. Tähän tietysti tuli välittömästi äkäistä vastapalautetta mm. Mikko Välttilältä.

Jari Kaaro kirjoitti viikolla Hesarissa kolumnin "Entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?" Kirjoituksen pääpointti on, että tutkimusten valossa ihmisille on tärkeää, että maailma - ihmiskunta - jatkaa olemassaoloaan yksilön kuoleman jälkeenkin. Kolumnissa mainitaan myös P.D. Jamesin kirja Ihmisen pojat. Katsoin eilen kyseisestä teoksesta tehdyn samannimisen elokuvan ja pidin siitä oikein kovasti.

Tässä tuli pari päivää opiskeltua "lateral thinkingiä" ja kurssihan oli lopujen lopuksi vallan mainio. Sai paljon ideoita miten kehittää omaa ajatuksen juoksuaan. Kurssin juonto oli energialäheinen ja yksi vastuuhenkilöistä onkin Fortumilla töissä. Ensimmäinen tunti käytiin läpi asioita kuinka energiantuotanto aiheuttaa paljon päästöjä ja miten tässä nyt päästäisiin tuuli-, aurinko- ja ydinenergian käyttöön paremmin ja pienennettäisiin ilmastonmuutoksen aiheuttamaa vahinkoa (lähinnä poliittisia ongelmia, ei teknologisia).

Ilmastonmuutos on pinnalla. Markus Lehtinen kirjoittaa Uuden Suomen blogimerkinnässään varsin osuvasti, kannattaa lukaista lävitse. Pakko sitä on itekin nyt vähän tänne kirjoittaa, että sana leviää.