Blogi

Kävin elokuussa puhumassa opetuksen ja tukimuksen avaamisesta Avoin tiede ja tutkimus -hankkeelle. Keikka oli varsin onnistunut ja asia tuntui uppoavan yleisöön. Avoimuus on itseä lähellä ja tällainen hanke pyrkii jalkauttamaan tietoa mukavasti yliopistoihin ja ammattikorkeisiin. Arvostan. Nasa ilmoitti jo tarjoavansa kaikki julkaisunsa avoimesti eteenpäin. EU on myös linjannut, että tieteelliset tutkimustulokset pitäisi olla kaikki tarjolla vapaasti 2020. Suunta on ehdottomasti oikea.

Aito avioliitto -ryhmä sai kansalaisaloitteensa eduskunnan jutusteltavaksi. Keskustelun taso oli yhtä “laadukasta” kuin pari vuotta sitten. Turha siitä on enää vatvota. Leinivaara on asiaa jo ruotinut, mutta itselläkin oli pari ajatusta, jotka ovat pyörineet mielessä.

AA-ryhmä kertoo, ettei se aja tätä lainmuutoksen perumista uskonnollisista syistä, vaan muun muassa haluaa keskittyä lapsen oikeuteen isään ja äitiin. Olen seurannut jo pitkään Pasi Turusta Twitterissä. Turunen on siis toinen AA-ryhmän perustajajäsenistä. Hänen twiittailunsa on kyllä täynnä Raamattuun pohjautuvaa argumentointia avioliitosta. Sineensä hassua, koska avioliitto on paljon kirkkoa vanhempi konsepti ja kirkko otti sen omakseen käsittääkseni vasta keskiajalla. Tämän Turunenkin on myöntänyt.

Turunen on teologian maisteri ja sivistynyt mies. Argumentoinnin taso on aivan toista kuin AA-ryhmän rivijäsenellä. Olen itse lukenu Turusen kirjan Jehovan todistajista ja kuunnellut joitain hänen podcastejaan. Hyviä, mutta se on toinen tarina. Pointti on kuitenkin, että kaveri on karismaattinen ja fiksu tyyppi.

Aina argumentointi ei kuitenkaan osu. Tästä oli malliesimerkki EVS:ssä (ohjelma on katsottavissa Katsomosta [toimii näemmä nykyään Linuxillakin]), jossa Turunen argumentoi, ettei tutkijoiden keskuudessa ole konsensusta sukupuolineutraalin avioliiton vaikutuksista lapsiin. Jimi Adams ja Ryan Light julkaisivat jo vuosi sitten artikkelin, jossa he selvittivät onko tutkijoiden keskuudessa konsensusta samaa sukupuolta olevien parien vaikutuksesta lapsiin. Tässä tutkimuksessa käytiin läpi yli yhdeksäntoistatuhatta (19 000) julkaisua aiheesta ja tutkittiin onko konsensusta vai ei. Vastaus oli, että konsensus muodostui jo 1990-luvulla ja se on, ettei vanhempien sukupuolella ole väliä. Voisiko tätä nyt sitten enää selvemmin sanoa?

Samaa asiaa ovat toitottaneet Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen UNICEF ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Lapsiasiavaltuutettu sekä Pelastakaa lapset. Mutta ilmeisesti kaikki tällainen tutkimustulos ja asiantuntijoiden linjaukset ovat turhia, koska ne eivät puolusta omaa agendaa. Tällainen ajatusmalli, jossa vain omaa ajatusta tukeva materiaali on hyväksyttävää, on tietysti vaarallinen. Edelleen löytyy holokaustin kieltäjiä, rokotteiden vastustajia tai evoluutiota vastaan puhuvia, vaikka konsensus ja faktat puhuvat aivan toista. Omista uskoistaan on todella vaikea päästä eroon – olivat ne kuinka vääriä tahansa.

Turunen on vahvasti argumentoinut sen puolesta, että avioliittoinstituutio on aina ollut miehen ja naisen välinen. Tämä ilmeisesti pitää hyvin pitkälti paikkaansa. Lainaan tähän kuitenkin erästä suurta ajattelijaa: “Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä miten asioiden pitäisi olla.“ Näin Turunen itse kirjoitti viime kesänä. Avioliitto on ihmisten keksimä rakennelma ja sitä voidaan tarvittaessa muuttaa, kuten parhaaksi nähdään. Samalla tavalla ihminen on aikoinaan pitänyt orjuutta hyväksyttävänä, mutta sittemmin kulttuurievoluutio on poistanut sen länsimaisesta yhteiskunnasta.

Loppujen lopuksi on vaikea nähdä miten jo säädetyn tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen olisi perusteltua järjellä. Uskonnollahan se kyllä onnistuu ja Raamattua voidaan aina tulkita omia tarkoitusperiä tukemaan. Vaikka AA-ryhmä toista väittää on taustalla vahva hekuma uskonnollisuutta. Tällaisella hekumalla on aikoinaan oikeutettu rotusortoa, vastustettu naisten äänioikeutta ja kyseenalaistettu naisten oikeus pitää oma sukunimi avioliitossa. Nämä asiat kuulostavat absurdeilta 2010-luvun Suomessa. Samalla tavalla nyt edelleen jankkaava keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista nähdään 30 vuoden kuluttua erilaisessa valossa kuin nyt. Tulevaisuuden suomalaiset ihmettelevät, miten aiemmin ei ollut päivän selvää, että jokaisella on oikeus avioliittoon sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta.

Turunen kutsui minut aiemmin kahville (lupasi tarjota) juttelemaan näistä asioista ja tämän tarjouksen ajattelin kyllä käyttää, kunhan vain aikataulumme osuvat yhteen ja olemme vapaina (not as in single) samassa kaupungissa samaan aikaan.

Työn roolin muuttuminen on otsikoissa koko ajan enemmän ja muutoksen nopeus on kiihtyvää. Vielä sata vuotta sitten suurin osa ihmiskunnasta käytti aikaansa maatalouden parissa ruuan tuotantoon. Nykyään Suomen kaltaisessa valtiossa maatalous työllistää marginaalissa olevan ryhmän. Välissä teollistuminen työllisti ihmisiä, mutta sekin on jo taakse jäänyttä aikaa. Koneet tuottavat ruuan ja hyödykkeet.

Tuottavatko koneet tulevaisuudessa myös palvelut, opetuksen, sisällön ja yhteiskunnan eettiset pelisäännöt? Mikä on ihmisen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa?

Itseajavat autot ovat jo nykypäivää, pörssi pyörii tekoälyn varassa ja lääkärien duunit valuvat vähitellen keinoälyille. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat nopeassa tahdissa. Toisella puolella muutoksen luomaa eriarvoistumista koetetaan kompensoida perustulon kaltaisilla ratkaisuilla ja toisella puolen populistiset luddiitit haikailevat takaisin sotien jälkeiseen maailmaan.

Yhteiskunta voi yhtä hyvin kuin sen huono-osaisimmat jäsenet. Robotiikka ja tekoäly vievät ensimmäisenä duunit niiltä ihmisiltä, joilla on matalin palkka ja pienin koulutustaso. Vaikka hallitus tuntuukin haluavan sössiä perustulokokeilun, odotan silti suurella kiinnostuksella, mitä kokeilusta saadaan irti. Ja niin odottaa moni muukin.

Pitäisikö meidän ruveta jo varautumaan tilanteeseen, jossa tekoäly tekee parempaa musiikkia ja taidetta kuin ihminen? Vai pitäisikö tekoäly pitää vain renkenä eikä laskea sitä ollenkaan isännän paikalle? Kysymykset tuntuvat vielä tänä päivänä kaukaisilta, mutta kuka olisi 25 vuotta sitten kuvitellut, että ihmiset eivät enää lähetä tekstiviestejä vaan whatsappaavat? Miten joku olisi tällaista voinutkaan ajatella, kun kukaan ei lähettänyt edes tekstiviestejä! 15 vuoden päästä olemme jättäneet taaksemme jo monia teknologioita ja palveluita, joita ei ole vielä edes keksitty. Jos poliittinen tähtäin on taistella jo saavutetuista eduista, ei tulevaisuuden suunnitteluun jää sijaa.

Tekniikan kehitys pistää kansallisen päätöksenteon koville. Robotit eivät maksa veroja, mutta ihmiset tarvitsevat rahaa elääkseen. Yrittäjyyden ja elinikäisen oppimisen tukeminen ei mene hukkaan; ei ihme, että niihin kehotetaan panostamaan. Tähän voi vaikuttaa hieman myös kunnallisella tasolla pitämällä huolen siitä, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua; liian suuret ryhmäkoot ja aineiden karsiminen ei auta pitämään ihmisiä innokkaina ja luovina.

Työelämä kokee suuria muutoksia, mutta olen silti positiivisella mielellä liikkeellä. Jokainen tsänssi on mahdollisuus :)

Tuli käytyä vilasemassa Ramsöön kesäteatterissa pyörivä Pocahontas. Tarina oli tuttu, mutta kesäteatteri uusi – minulle siis. Mahtava maisema ja oli hienoa nähdä esityksen alussa, kuinka kanooteilla tultiin rantaan ja ruvettiin pistämään näytelmää tulille. Mahtava aloitus! Muutamat näyttelijät (mm. pääosanesittäjä ja nuoret lapset) hoitivat hommansa oikein hyvin, mutta kokonaisuutena esitys oli hieman vaisu. Kesäteatteri on tietysti muutakin kuin näyttelemisen lahjoista nauttimista, joten en minä valita (varsinkaan, kun iskä tarjosi tiketit...).

Brexit toi esiin demokratian nurjan puolen. Vaikka lähes kaikissa länsimaissa on käytössä edustuksellinen demokratia, sallii kansanäänestys ihmisten vaikuttaa suoraan asioihin. Suomessa tällaiseen suoraan vaikuttamiseen on hyvin harvoin mahdollisuutta. Olemme äänestäneet EU-jäsenyydestä yli 20 vuotta sitten. Muuten kansalaisen poliittinen vaikutusvalta rajoittuu äänestämään edustajiaan muun muassa eduskuntaan ja kuntien hallintoelimiin.

Keskustelu Nato-jäsenyydestä on sisältänyt kansanäänestyksen järjestämistä. Meillä on eduskunta, jonka tehtävänä on olla ajan tasalla esimerkiksi Nato-keskustelussa. Heillä on ammattitaito (ainakin pitäisi olla), jolla Suomen Nato-jäsenyydestä voidaan tehdä päätös niin halutessa. Kuinka moni suomalainen voi oikeasti sanoa olevansa asiasta kartalla? Sama koskee EU-jäsenyyttä. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen aloitti kampanjoinnin kansanäänestyksestä Suomen jatkosta EU:ssa. Kansalaisaloite sai hetkessä taakseen puolet vaaditusta allekirjoittajien määrästä. Kuinka moni suomalainen on kartalla EU:n tuomista hyödyistä ja haitoista, jotta pystyisi tekemään rationaalisen äänestyspäätöksen? Äänestys ratkeaisi mielikuviin faktojen sijaan, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassakin kävi.

Populismi haittaa yhteiskunnan kehitystä. Toivoisin itse faktapohjaista politiikkaa ja haluan antaa ääneni edustajalle, joka perustaa ajatuksensa faktoihin mielikuvien sijaan. Mika Niikon ja Oras Tynkkysen eduskuntakeskustelut tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta olivat tästä hyvä esimerkki. Tynkkynen ampui alas järjestään Niikon sanomiset, jotka perustuivat mielikuviin, vääriin tulkintoihin ja tiedon sanomatta jättämisiin. Ihailtavaa jaksamista! (Olisi muuten hienoa nähdä Tynkkynen Vihreiden seuraavan puheenjohtajana!)

Mielikuvilla myydään kaikenlaista huuhaata. On “parantavia” kiviä sekä magneetteja, homeopatiaa ja yksisarvisia. Kaikkea näistä myydään mielikuvilla, mutta yksikään niistä ei kestä faktapohjaista tarkastelua. Ihmiset ovat intuitionsa ja vahvistusvinouman vankeja ja on vaikeaa pystyä tekemään rationaalisia päätöksiä. Jos ihmiset siihen pystyisivät, ei olisi rokotteiden vastustajia tai rasisteja.

Demokratia on hyvä. Parempaa ei ole vielä keksitty. Suomessa moni kokee “eliitin” pyörittävän tätä maata ja ettei itsellä ole vaikutusmahdollisuutta valtakunnan asioihin. Kuitenkin, Suomessa on nykyään kansalaisaloitteen mukanaan tuoma mahdollisuus nostaa tärkeitä asioita eduskunnan keskusteluun. Olettaen tietysti, että aloite saa taakseen tarpeeksi kannatusta. Lienee turha luoda aloitetta vaikkapa Vaasan kaupungin myymisestä Malesialle tai muuta yhtä alytöntä. Olen siis itse tällä erää tyytyväinen demokraattiseen järjestelmään, joka on meillä käytössä. Suomessa on kaiken lisäksi kattava valikoima puolueita toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa tai Brexit-saarilla. Kehitettävää kuitenkin aina löytyy.

Voidaanko tulevaisuudessa päätöksentekoa siirtää tekoälyille, jolloin ihmisen ei tarvi murehtia kauppasuhteista tai sotemalleista? Vai hoitavatko koneet kaiken muun ja ihmiset saavat keskittyä yhteiskunnalliseen keskusteluun? Antiikin filosofit valitsisivat jälkimmäisen mallin ja kieltämättä se viehättää minuakin enemmän.