Blogi

Luin Saara Jantusen Infosota-kirjan. Kirja imi yllättävän hyvin mukaansa. Ajattelin vain sivistää itseäni Venäjän infosodan käänteistä, mutta Jantunen kirjottaa sen verran hyvällä rytmillä, että kolmesataa sivua hurahti muutamalla istumalla. Tässä oli kuiva akateeminen kirjoittaminen kaukana.

Kirja kuvaa hyvin Venäjän toimintaa kokonaisuutena. Kuva on pelottava, eikä kirja oikeastaan missään vaiheessa kerro suoraan, kuinka tilanne voisi laueta onnelliseen loppuun (no pun intended). Ehkä pelottavin asia on kuitenkin, kun rupesin taas pohtimaan, koska itseeni uppoaa jokin venäläinen (tai muu) valheellista sanomaa levittävä viestitys – jos ei ole vielä siis uponnut. En haluaisi olla edesauttamassa Venäjän infosotaa.

Kirja siis piti otteessaan, mutta loppumetrit olivat ehkä vähän turhan aggressiivia omaan makuuni. Vaikken itse todellakaan haikaile mitään Paasikiven-Kekkosen linjaa, niin kai minussa sen verran on pasifistia, että lopun argumentointi oli omaan makuun liian uhkakuvia maalailevaa. Jantunen on Puolustusvoimien tutkija, joten näkökulma on tietysti aivan erilainen ja ymmärrys syvempää kuin allekirjoittaneella todennäköisesti koskaan tulee olemaan.

Jäin pohtimaan, kuinka Suomenkin tilanne olisi aivan toinen, jos olisimme liittyneet Natoon jo 90-luvulla. Ei tarvitsisi tätä suomettumisen höystämää keskustelua lueskella sieltä sun täältä.

Oli miten oli, kirja on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ihan kenelle tahansa.

Luin elokuvaohjaaja Paul Verhoeven kirjan Jeesus Nasaretilainen. Verhoeven on melkein koko aikuisikänsä tutkinut Jeesuksen elämää. Hän on muun muassa mukana Jeesus-seminaarissa, joka pyrkii selvittämään, mitä Jeesus on oikeasti sanonut ja tehnyt. Jeesus Nasaretilainen on Verhoeven näkemys siitä, miten Jeesuksen elämä meni oikeasti.

Vaikka olen jonkin verran lukenut Raamatun epäloogisuuksista ja ongelmista evankeliumien kertomuksista, oli tämä kirja kattava kertomus sekä historiasta parin tuhannen vuoden takaa että Raamatun kertomusten muokkaantumisista ajan myötä. Kirja valaisi minua, kuinka evankeliumit ovat saaneet vaikutteita vanhan testamentin kertomuksista ja monet jutut ovat jopa suoria kopioita sieltä (esimerkkinä Juudas Iskariotin Jeesuksen pettäminen). Tai ainakin näin Verhoeven antaa ymmärtää. Hän ei ole teologi, vaikka onkin tutkinut Jeesuksen elämää koko ikänsä. Kirja pitää siis sisällään yhden näkemyksen asioiden mahdollisesta kulusta – totuutta me emme varmaankaan voi koskaan saada tietää. Verhoeven ei kuitenkaan ole yksin ajatustensa kanssa vaan monet teologit puoltavat monia kirjassa mainittuja teorioita. On kiehtova ajatus, että evankeliumien kirjoittajat – ja oikeastaan kirkkoisät – valitsivat ne tietyt 12 opetuslasta vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Eri ihmiset ovat muokanneet evankeliumeita niin monesti, että alkuperäisestä tekstistä lienee jäljellä enää häivähdys.

Tuli mieleen, että kun tekoälyt kehittyvät, niin jossain vaiheessa ne varmaan pääsevät analysoimaan Raamatun tekstejä – ja muita ajanlaskun alkuun liittyviä asiakirjoja – löytävätköhän ne millaisen punaisen langan, jota ihmiset eivät ole vielä löytäneet?

Oli miten oli, kirjaa voin kyllä suositella. Opin siitä itse uusia juttuja ja se soveltuu yleissivistäväksi teokseksi, mikäli kristinuskon historia kiinnostaa.

Kävin elokuussa puhumassa opetuksen ja tukimuksen avaamisesta Avoin tiede ja tutkimus -hankkeelle. Keikka oli varsin onnistunut ja asia tuntui uppoavan yleisöön. Avoimuus on itseä lähellä ja tällainen hanke pyrkii jalkauttamaan tietoa mukavasti yliopistoihin ja ammattikorkeisiin. Arvostan. Nasa ilmoitti jo tarjoavansa kaikki julkaisunsa avoimesti eteenpäin. EU on myös linjannut, että tieteelliset tutkimustulokset pitäisi olla kaikki tarjolla vapaasti 2020. Suunta on ehdottomasti oikea.

Aito avioliitto -ryhmä sai kansalaisaloitteensa eduskunnan jutusteltavaksi. Keskustelun taso oli yhtä “laadukasta” kuin pari vuotta sitten. Turha siitä on enää vatvota. Leinivaara on asiaa jo ruotinut, mutta itselläkin oli pari ajatusta, jotka ovat pyörineet mielessä.

AA-ryhmä kertoo, ettei se aja tätä lainmuutoksen perumista uskonnollisista syistä, vaan muun muassa haluaa keskittyä lapsen oikeuteen isään ja äitiin. Olen seurannut jo pitkään Pasi Turusta Twitterissä. Turunen on siis toinen AA-ryhmän perustajajäsenistä. Hänen twiittailunsa on kyllä täynnä Raamattuun pohjautuvaa argumentointia avioliitosta. Sineensä hassua, koska avioliitto on paljon kirkkoa vanhempi konsepti ja kirkko otti sen omakseen käsittääkseni vasta keskiajalla. Tämän Turunenkin on myöntänyt.

Turunen on teologian maisteri ja sivistynyt mies. Argumentoinnin taso on aivan toista kuin AA-ryhmän rivijäsenellä. Olen itse lukenu Turusen kirjan Jehovan todistajista ja kuunnellut joitain hänen podcastejaan. Hyviä, mutta se on toinen tarina. Pointti on kuitenkin, että kaveri on karismaattinen ja fiksu tyyppi.

Aina argumentointi ei kuitenkaan osu. Tästä oli malliesimerkki EVS:ssä (ohjelma on katsottavissa Katsomosta [toimii näemmä nykyään Linuxillakin]), jossa Turunen argumentoi, ettei tutkijoiden keskuudessa ole konsensusta sukupuolineutraalin avioliiton vaikutuksista lapsiin. Jimi Adams ja Ryan Light julkaisivat jo vuosi sitten artikkelin, jossa he selvittivät onko tutkijoiden keskuudessa konsensusta samaa sukupuolta olevien parien vaikutuksesta lapsiin. Tässä tutkimuksessa käytiin läpi yli yhdeksäntoistatuhatta (19 000) julkaisua aiheesta ja tutkittiin onko konsensusta vai ei. Vastaus oli, että konsensus muodostui jo 1990-luvulla ja se on, ettei vanhempien sukupuolella ole väliä. Voisiko tätä nyt sitten enää selvemmin sanoa?

Samaa asiaa ovat toitottaneet Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen UNICEF ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Lapsiasiavaltuutettu sekä Pelastakaa lapset. Mutta ilmeisesti kaikki tällainen tutkimustulos ja asiantuntijoiden linjaukset ovat turhia, koska ne eivät puolusta omaa agendaa. Tällainen ajatusmalli, jossa vain omaa ajatusta tukeva materiaali on hyväksyttävää, on tietysti vaarallinen. Edelleen löytyy holokaustin kieltäjiä, rokotteiden vastustajia tai evoluutiota vastaan puhuvia, vaikka konsensus ja faktat puhuvat aivan toista. Omista uskoistaan on todella vaikea päästä eroon – olivat ne kuinka vääriä tahansa.

Turunen on vahvasti argumentoinut sen puolesta, että avioliittoinstituutio on aina ollut miehen ja naisen välinen. Tämä ilmeisesti pitää hyvin pitkälti paikkaansa. Lainaan tähän kuitenkin erästä suurta ajattelijaa: “Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä miten asioiden pitäisi olla.“ Näin Turunen itse kirjoitti viime kesänä. Avioliitto on ihmisten keksimä rakennelma ja sitä voidaan tarvittaessa muuttaa, kuten parhaaksi nähdään. Samalla tavalla ihminen on aikoinaan pitänyt orjuutta hyväksyttävänä, mutta sittemmin kulttuurievoluutio on poistanut sen länsimaisesta yhteiskunnasta.

Loppujen lopuksi on vaikea nähdä miten jo säädetyn tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen olisi perusteltua järjellä. Uskonnollahan se kyllä onnistuu ja Raamattua voidaan aina tulkita omia tarkoitusperiä tukemaan. Vaikka AA-ryhmä toista väittää on taustalla vahva hekuma uskonnollisuutta. Tällaisella hekumalla on aikoinaan oikeutettu rotusortoa, vastustettu naisten äänioikeutta ja kyseenalaistettu naisten oikeus pitää oma sukunimi avioliitossa. Nämä asiat kuulostavat absurdeilta 2010-luvun Suomessa. Samalla tavalla nyt edelleen jankkaava keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista nähdään 30 vuoden kuluttua erilaisessa valossa kuin nyt. Tulevaisuuden suomalaiset ihmettelevät, miten aiemmin ei ollut päivän selvää, että jokaisella on oikeus avioliittoon sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta.

Turunen kutsui minut aiemmin kahville (lupasi tarjota) juttelemaan näistä asioista ja tämän tarjouksen ajattelin kyllä käyttää, kunhan vain aikataulumme osuvat yhteen ja olemme vapaina (not as in single) samassa kaupungissa samaan aikaan.

Työn roolin muuttuminen on otsikoissa koko ajan enemmän ja muutoksen nopeus on kiihtyvää. Vielä sata vuotta sitten suurin osa ihmiskunnasta käytti aikaansa maatalouden parissa ruuan tuotantoon. Nykyään Suomen kaltaisessa valtiossa maatalous työllistää marginaalissa olevan ryhmän. Välissä teollistuminen työllisti ihmisiä, mutta sekin on jo taakse jäänyttä aikaa. Koneet tuottavat ruuan ja hyödykkeet.

Tuottavatko koneet tulevaisuudessa myös palvelut, opetuksen, sisällön ja yhteiskunnan eettiset pelisäännöt? Mikä on ihmisen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa?

Itseajavat autot ovat jo nykypäivää, pörssi pyörii tekoälyn varassa ja lääkärien duunit valuvat vähitellen keinoälyille. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat nopeassa tahdissa. Toisella puolella muutoksen luomaa eriarvoistumista koetetaan kompensoida perustulon kaltaisilla ratkaisuilla ja toisella puolen populistiset luddiitit haikailevat takaisin sotien jälkeiseen maailmaan.

Yhteiskunta voi yhtä hyvin kuin sen huono-osaisimmat jäsenet. Robotiikka ja tekoäly vievät ensimmäisenä duunit niiltä ihmisiltä, joilla on matalin palkka ja pienin koulutustaso. Vaikka hallitus tuntuukin haluavan sössiä perustulokokeilun, odotan silti suurella kiinnostuksella, mitä kokeilusta saadaan irti. Ja niin odottaa moni muukin.

Pitäisikö meidän ruveta jo varautumaan tilanteeseen, jossa tekoäly tekee parempaa musiikkia ja taidetta kuin ihminen? Vai pitäisikö tekoäly pitää vain renkenä eikä laskea sitä ollenkaan isännän paikalle? Kysymykset tuntuvat vielä tänä päivänä kaukaisilta, mutta kuka olisi 25 vuotta sitten kuvitellut, että ihmiset eivät enää lähetä tekstiviestejä vaan whatsappaavat? Miten joku olisi tällaista voinutkaan ajatella, kun kukaan ei lähettänyt edes tekstiviestejä! 15 vuoden päästä olemme jättäneet taaksemme jo monia teknologioita ja palveluita, joita ei ole vielä edes keksitty. Jos poliittinen tähtäin on taistella jo saavutetuista eduista, ei tulevaisuuden suunnitteluun jää sijaa.

Tekniikan kehitys pistää kansallisen päätöksenteon koville. Robotit eivät maksa veroja, mutta ihmiset tarvitsevat rahaa elääkseen. Yrittäjyyden ja elinikäisen oppimisen tukeminen ei mene hukkaan; ei ihme, että niihin kehotetaan panostamaan. Tähän voi vaikuttaa hieman myös kunnallisella tasolla pitämällä huolen siitä, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua; liian suuret ryhmäkoot ja aineiden karsiminen ei auta pitämään ihmisiä innokkaina ja luovina.

Työelämä kokee suuria muutoksia, mutta olen silti positiivisella mielellä liikkeellä. Jokainen tsänssi on mahdollisuus :)