Mikä yhdistää farmaria, yliopisto-opettajaa ja Onlyfanssiin aikuisviihdettä tuottavaa tahoa? – Videoeditointi. Tuntuu, että nykypäivänä videotuotannon pariin pääsee ammatissa kuin ammatissa. Iltalehti uutisoi Anne-Mari Tarkkiosta, joka on ammatiltaan maanviljelijä, mutta tuottaa samalla myös paljon sisältöä sosiaalisen median eri kanaviin.
Tunkkasin aamulla viimeiset opetusvideot YouTubeen ja syksyn Web applications -kurssi sai sisäänsä kaikkiaan 19 videota. Yhteensä tuotin syksyn aikana yli 12 tuntia opetusmateriaalia videoille. Yhden videon nauhoittaminen vei noin tunnin ja sen leikkaaminen ja editointi muutaman tunnin ja renderöinti keskimäärin kaksi tuntia. Suurin osa ajasta meni kuitenkin käsikirjoittamiseen. Yhden renderöitävän tunnin rakentaminen vei 20-30 tuntia aikaa.
Case Huhtasaari sai Vesa Linja-aho kirjoittamaan kokemuksistaan, kuinka plagiointia esiintyy akateemisessa maailmassa. Linja-ahon teksti kertoo monesta opiskelijamaailmasta tutusta skenaariosta.
Pyörähdin ennen juhannusta lappeen Rannoilla polttareissa. Vaikkei viime vuonna mitään “koti-ikävää” ollutkaan Saimaan rannoille, tuntui kaupunki nyt taas tauon jälkeen (Minkä tauon? Siellähän on kissanristiäisiä koko ajan) oikein kotoisalta – ja ennen kaikkea rauhalliselta. Kuinka moni yliopisto maailmassa oikeasti sijaitsee niin luonnonkauniin järven rannalla?
Olen nyt pariin kertaan käynyt puhumassa avoimen tieteen ja tutkimuksen (ATT) tapahtumissa. Esitykset ja keskustelu tapahtumissa on ollut hyvää. Kuopiossa erityisesti esitykset olivat rautaisia ja synnyttivät ajatuksia monestakin asiasta, mutta tarinoin tässä nyt vain käänteisestä luokkahuoneesta.
Olen opettanut yliopistolla siitä lähtien, kun minut 2008 palkattiin firmaan töihin. Muistan joskus ajatelleeni, ettei minua kiinnostaisi olla minkään kurssin assistentti, mutta niinpä vain vastasin myöntävästi välittömästi, kun minua pyydettiin pitämään ohjelmoinnin peruskurssin harjoituksia. Pitihän siinä itsekin opetella uusi ohjelmointikieli, muttas siitä se sitten joka tapauksessa lähti.
Tuli alkuviikosta käytyä isolla kirkolla kuuntelemassa ja oppimassa action design researchin metkuja. Flunssa vei suurimmat opit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, muuta jotain jäi kuitenkin mieleen. Kahvitauolla yksi tutkijoista kysyi minulta olenko saanut vastauksia. Vastasin, että olen ainakin saanut kysymyksiä, johon hän jatkoi, että se on jo puolessa välissä onnistumista. Hän jatkoi sanomalla vielä, että olemassa kolmenlaisia ihmisiä: niitä jotka tietävät, että tietävät; niitä jotka tietävät, etteivät tiedä ja niitä jotka eivät tiedä etteivät tiedä.