Blogi

Tuli käytyä vilasemassa Ramsöön kesäteatterissa pyörivä Pocahontas. Tarina oli tuttu, mutta kesäteatteri uusi – minulle siis. Mahtava maisema ja oli hienoa nähdä esityksen alussa, kuinka kanooteilla tultiin rantaan ja ruvettiin pistämään näytelmää tulille. Mahtava aloitus! Muutamat näyttelijät (mm. pääosanesittäjä ja nuoret lapset) hoitivat hommansa oikein hyvin, mutta kokonaisuutena esitys oli hieman vaisu. Kesäteatteri on tietysti muutakin kuin näyttelemisen lahjoista nauttimista, joten en minä valita (varsinkaan, kun iskä tarjosi tiketit...).

Brexit toi esiin demokratian nurjan puolen. Vaikka lähes kaikissa länsimaissa on käytössä edustuksellinen demokratia, sallii kansanäänestys ihmisten vaikuttaa suoraan asioihin. Suomessa tällaiseen suoraan vaikuttamiseen on hyvin harvoin mahdollisuutta. Olemme äänestäneet EU-jäsenyydestä yli 20 vuotta sitten. Muuten kansalaisen poliittinen vaikutusvalta rajoittuu äänestämään edustajiaan muun muassa eduskuntaan ja kuntien hallintoelimiin.

Keskustelu Nato-jäsenyydestä on sisältänyt kansanäänestyksen järjestämistä. Meillä on eduskunta, jonka tehtävänä on olla ajan tasalla esimerkiksi Nato-keskustelussa. Heillä on ammattitaito (ainakin pitäisi olla), jolla Suomen Nato-jäsenyydestä voidaan tehdä päätös niin halutessa. Kuinka moni suomalainen voi oikeasti sanoa olevansa asiasta kartalla? Sama koskee EU-jäsenyyttä. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen aloitti kampanjoinnin kansanäänestyksestä Suomen jatkosta EU:ssa. Kansalaisaloite sai hetkessä taakseen puolet vaaditusta allekirjoittajien määrästä. Kuinka moni suomalainen on kartalla EU:n tuomista hyödyistä ja haitoista, jotta pystyisi tekemään rationaalisen äänestyspäätöksen? Äänestys ratkeaisi mielikuviin faktojen sijaan, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassakin kävi.

Populismi haittaa yhteiskunnan kehitystä. Toivoisin itse faktapohjaista politiikkaa ja haluan antaa ääneni edustajalle, joka perustaa ajatuksensa faktoihin mielikuvien sijaan. Mika Niikon ja Oras Tynkkysen eduskuntakeskustelut tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta olivat tästä hyvä esimerkki. Tynkkynen ampui alas järjestään Niikon sanomiset, jotka perustuivat mielikuviin, vääriin tulkintoihin ja tiedon sanomatta jättämisiin. Ihailtavaa jaksamista! (Olisi muuten hienoa nähdä Tynkkynen Vihreiden seuraavan puheenjohtajana!)

Mielikuvilla myydään kaikenlaista huuhaata. On “parantavia” kiviä sekä magneetteja, homeopatiaa ja yksisarvisia. Kaikkea näistä myydään mielikuvilla, mutta yksikään niistä ei kestä faktapohjaista tarkastelua. Ihmiset ovat intuitionsa ja vahvistusvinouman vankeja ja on vaikeaa pystyä tekemään rationaalisia päätöksiä. Jos ihmiset siihen pystyisivät, ei olisi rokotteiden vastustajia tai rasisteja.

Demokratia on hyvä. Parempaa ei ole vielä keksitty. Suomessa moni kokee “eliitin” pyörittävän tätä maata ja ettei itsellä ole vaikutusmahdollisuutta valtakunnan asioihin. Kuitenkin, Suomessa on nykyään kansalaisaloitteen mukanaan tuoma mahdollisuus nostaa tärkeitä asioita eduskunnan keskusteluun. Olettaen tietysti, että aloite saa taakseen tarpeeksi kannatusta. Lienee turha luoda aloitetta vaikkapa Vaasan kaupungin myymisestä Malesialle tai muuta yhtä alytöntä. Olen siis itse tällä erää tyytyväinen demokraattiseen järjestelmään, joka on meillä käytössä. Suomessa on kaiken lisäksi kattava valikoima puolueita toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa tai Brexit-saarilla. Kehitettävää kuitenkin aina löytyy.

Voidaanko tulevaisuudessa päätöksentekoa siirtää tekoälyille, jolloin ihmisen ei tarvi murehtia kauppasuhteista tai sotemalleista? Vai hoitavatko koneet kaiken muun ja ihmiset saavat keskittyä yhteiskunnalliseen keskusteluun? Antiikin filosofit valitsisivat jälkimmäisen mallin ja kieltämättä se viehättää minuakin enemmän.

Olen töissä käytellyt Microsoftin Lumia 640 luuria ja oman Jollani vaihdon Huawein Honor 7:ään. Katsellaanpa näitä vähän tarkemmin. Kirjoitin aiemmin Jollasta tuntumaa ja koetan samalla ajatuksella pohtia näitäkin.

Microsoft Lumia 640

Työkäytön Lumia on oikeastaan ensimmäinen kosketukseni Windows Phone / Mobile mobiilikäyttöjärjestelmäekosysteemiin. Microsoftin päätettyä ajella alas Windows Mobile kehitystä totean, etten yhtään ylläty. Mobiili Windows ei ole ollenkaan kilpailukykyinen iOS:n tai Androidin kanssa. Jotenkin Windows Phonesta jää koko ajan keskeneräinen vaikutelma. Asioita ei ole mietitty mietitty loppuun ja käytettävyys on heikkoa. Esimerkkinä mainittakoon vaikka kalenteri ja sähköpostisovellukset. Valikosta klikattuna sähköposti auki ja nuolella takaisin sulkee sähköpostisovelluksen (sitä ei ole enää aukiolevien sovellusten listassa). Kun saman tekee kalenterille, jää sovellus auki. En ymmärrä tällaista logiikkaa. Kaksi jokseenkin samanlaista sovellusta käyttäytyy erilailla. Sivuhuomautuksena totean vielä, että on häiritsevää, kun puhelimen yläpalkissa olevasta päivämäärästä puuttuu piste: 6.6 (kuudes kuudetta) on ilman viimeistä pistettä. Lokalisointi on tehty vähän sinnepäin.

Sim-kortin pin-koodin vaihto oli myös hankalaa. Asetuksista ei löytynyt ollenkaan kohtaa tällaiselle tehtävälle. WP:n valikkoon kuuluu kuitenkin hakunappula, jolla voi “hakea bingistä tai puhelimesta”. Hakusanalla pin-koodi ei kuitenkaan löydy puhelimesta yhtään mitään! Lopulta minun piti googlata (huom. ei siis bingata) asiaa ja paljastui, että pin-koodin vaihto löytyy luurin kuvan alta löytyvän kolmen pisteen alta löytyvän asetukset-valikon kautta. Ja Symbianissa oli liikaa sisäkkäisiä valikoita? Mitä hyötyä on laittaa hakutoiminto puhelimeen, jos sillä ei kerran löydä mitään! (Nokia N9:n vastaava haku on paras, jota olen käyttänyt. Sillä oli indekseissä kaikki asetukset.) Tällainen logiikattomuus tuntuu vaivaa koko Windows Phonea. Koska laitteeseen ei ole Windows Mobile 10 -päivitystä tarjolla, en pysty kommentoimaan onko näitä asioita korjattu.

Windows Phonen/Mobilen käyttöliittymä rakentuu livetiilien varaan. Tiilet ovat hyvä idea, mutta loppujen lopuksi niiden hyödyllinen käyttö puhelimessa on lähes olematonta. Ongelma on sama kuin Sailfishin sovelluskansissa. Molemmat ovat hyviä ideoita, joiden fiksu käyttö on minimaalista. Esimerkiksi näissä ikoneissa voi näkyä seuraava kalenterimerkintä, mutta jos sitä vertaa Androidin kalenteriwidgettiin, ei ole kahta kysymystä kumpi ratkaisu on parempi.

Itse puhelimena Lumia 640 on ihan ok halpisluuri. Laite käy käteen, kamera ei ole kummoinen ja suurempi pelailu on hankalaa. Jo Hill Climb Racing nykii jollain kentillä. Kiukkutiput tuntuivat kuitenkin lentelevän ihan sujuvasti. Laitteen mukana toimitettu laturi on suht tehoton – luurin lataaminen kestää useita tunteja. Laturissa ei myöskään ole irroitettavaa USB-kaapelia. Välillä jokin prosessi hirttää kiinni ja syö akun tyhjäksi. Akunkesto ei muutenkaan ole kovin korkea. Kaksi päivää käytännössä pöydällä lojumista riittää. Puhelimessa on irroitettava akku, mikä on oli hyväksi tapauksessa, jossa laite meni totaalisesti jumiin ja tokeni vasta akun irroittamalla.

Ekosysteeminä Windows on valovuosia jäljessä Applen ja Googlen vastaavista, mutta luonnollisesti aivan eri sfääreissä kuin Jolla.

Yhteenvetona Lumia 640 on ihan ok peruspuhelin, joka on kuitenkin auttamatta kilpailijoitaan heikompi lähes kaikilla osa-alueilla.

Puhelin 2/5

Ekosysteemi 2/5

Käyttöjärjestelmä 2/5

Huawei Honor 7

Vaihdoin keväällä oman puhelimeni Jollasta Huawein Honor 7:ään. Naapuri osti itselleen kyseisen vekottimen, ja sitä vähän aikaa käpisteltyäni totesin, että vaikuttais ihan pätevältä laitteelta. Kävin siis Gigantista noutamassa itselleni vastaavan laatikon. Itselle tärkeimmät strategiset mitat luurissa ovat 20 megapikselin kamera (tuottaa huomattavasti Jollan heikkoa kameraa parempia kuvia), 5,2 tuuman FullHD-näyttö ja 3100mAh akku. Kaikki muu rauta on ihan pätevää. Bonuksena luuria voi käyttää kaukosäätimenä ja siinä on sormenjäljenlukija. Jälkimmäinen on äärimmäisen kätevä. Puhelimen saa avattua kirjoittamatta mitään koodia. Lukija voisi olla tarkempikin, nykyisellään osumaprosentti on jotain 50:n luokkaa. Kuitenkin jokaiselle sormelle voi tägäillä omia toimintojaan, joten saan kameran tulille keskarilla, nimettömällä starttaa Sports Tracker ja niin edelleen.

Laite itsessään on siis ihan kelpo vekotin. Vaikka akku on varsin iso, niin käytännössä päivittäin tulee se ladattua. Jos puhelimella ei tulisi pelattua yhtään, niin akku varmaan kestäisi parikin päivää, mutta koska rauta antaa myöten, tulee tower defence pelejä mätettyä… Niin ja alumiinirunko vaatii ympärilleen muovikuoret, koska en voi sietää tuollaisella karheudella olevaa alumiinia, mutta tämähän on ihan makukysymys.

Androidin ekosysteemistä nyt on turha sanoa mitään; se on parasta mitä tarjolla on. Itse käyttis on myös perushyvä ja jotkin Huawein omat lisäykset ovat toimivia, mutta ehkä silti ollaan pykälän verran Samsungia tai puhdasta Androidia perässä. Kuitenkin työpöytäwidgetit ovat omaan makuun paras tapa rakentaa kustomoitavaa käyttistä. Tässä kilpailijat ovat perässä. Toisaalta puhelimen mukana tulee kymmenittäin niin Googlen kuin Huawein omaa softaa, joilla en tee mitään (käyttääkö joku Googlen musiikki- tai elokuvapalveluita?).

Itselleni tärkeimmät ostokriteerit olivat siis yhteensopivuus Googlen Driven kanssa (Jollalla ei suoraan pakasta onnaa) ja parempi kamera. Sain sen mitä halusin, kustannustehokkaasti. En valita.

Puhelin 4/5

Ekosysteemi 5/5

Käyttöjärjestelmä 4/5

Loppuun voisi vielä todeta, että oma unelmien käyttis olisi Androidin ja Sailfishin hybridi. Toivoa sopii, että Jolla saa uusien partneriensa kanssa homman lentämään ja seuraava puhelimeni olisi paluu Sailfishin pariin. Sailfish Google Drivellä ja widgeteillä olisi aika vahva paketti.

Tänään järjestettiin Pirkan Pyöräily, joka on ilmeisesti maamme suurin yksittäinen pyöräilytapahtuma. Osanottajia on tuhansia ja meno tuntui olevan oikein mukavaa. En kokenut olevani sellaisessa kunnossa, että lähtisin maastopyörällä ajamaaan noita oikeita lenkkejä (134km ja 217km), mutta Pirkan Pyhän (40km) kävin kietaisemassa ympäri. Mukana oli muutama yksipyöräisellä polkijakin, eikä matka näyttänyt heille tuottavan mitään ongelmaa. Aikamoisia velikultia :) Tapahtuma alkoi osuudella, joka meni syksyllä avattavan rantatunnelin läpi. Oli mielenkiintoista polkea viileän ja pimeähkön tunnelin läpi. Muutehan sää oli mitä mainioin. Ei liian kuuma, mutta aurinko paistoi koko ajan kirkkaana. Ensi vuonna uusiksi!

Briefly in English: although Good Karma is not a perfect album it is definitely the best one since Crash!Boom!Bang! :)

Roxette julkaisi kymmenennen studioalbuminsa Good Karman kolmas kesäkuuta. Kerkesin tässä viikon aikana soitella levyn läpi kuutisenkymmentä kertaa, joten ehkä nyt pystyy jonkinlaista analyysiä kirjoittelemaan.

Levyn piti tulla ulos jo vuosi sitten, mutta tällä kertaa albumin rakentaminen kesti pari vuotta, mikä lienee pisin aika, joka on käytetty Roxette-albumin tekemiseen. Putkesta tupsahti ulos kuitenkin sen verran vakuuttava tuote, että tekeminen ja odottaminen todella kannatti.

Roxette julkaisi Have A Nice Day -albumin alkuvuodesta 1999 ja kiekon teema oli suurelle osalle faneista aikamoinen shokki. HAND oli vahvasti tuotettu albumi, jossa ei paljoa sähkökitarat soineet. Monet, mukaan lukien itseni, olivat sitä mieltä, että albumi oli ylituotettu. No, nyt Good Karmaa pyöriteltiin studiossa vielä vuosi HANDiä pidempään, joten alituotettu se ei varmasti ole. Onneks aika ja ihmiset ovat muuttuneet ja Good Karma kuulostaa hyvälle.

Vaikka Roxette on silloin tällöin (hyvin harvoin) käyttänyt tuotantotiimissä jotakuta muuta kuin Clarence Öfwermania (tai Christoffer Lundquistiä), oli tällä kertaa apuna myös Addeboy vs Cliff -kaksikko. Itse olin hyvin skeptinen tällaisen päätöksen kanssa, mutta lopputuleman kuultuani pelot hälvenivät kuitenkin nopeasti.

Ensimmäinen sinkkulohkaisu It Just Happens napsahti ulos huhtikuussa. Biisi ei suoranaisesti kolahtanut, mutta ei se huonokaan ollut. Jotenkin itselle siitä tuli sellainen Wish I Could Fly kohtaa A Thing About Youn olo. Kuitenkin, kun biisistä tuli ulos musiikkivideo toukokuussa, sai kipale aivan uutta voimaa. It Just Happensin video sopii biisiin kuin nenä kuuman voihin. Video on paras sitten A Thing About You. Sattumaa?

No, levyllä on muitakin kappaleita. Kaikkiaan biisejä on 11, mikä vähiten Roxette-albumeista. Nykypäivänä jokaisen biisin tulee olla hyvä, joten albumia ei voi enää vain kasata tuosta noin. (Julkaistaanko viiden vuoden kuluttua albumeita vai vain musiikkia? Näyttääkö Anna Abreu tietä tällä saralla?) Good Karma on kuitenkin todellakin albumi ja siinä mielessä ehdottomasti paras sitten Crash!Boom!Bang!:n vuodelta 1994.

Nyt viikon verran levy on ollut soitannassa, eikä oikeastaan yksikään biisi ole tippunut pois listalta. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä ja jokaisesta biisistä löytyy jokin koukku, joka imaisee kuuntelijan mukaansa. Kuitenkin pari biisiä on noussut ylitse muiden. Albumin nimikkoraita Good Karma tykittää todella lujasti. Tämä olisi mahtava kuulla livenä jollain V-A-L-T-A-V-A-L-L-A stadionilla. Kertsiä tulee hoilattua koko ajan, vaikka kuinka yrittäisi olla hiljaa. Parasta kipale sitten Opportunity Noxin?

Levyn toiseksi viimeinen biisi 20 BPM iskee kiloampeerin voimalla tajuntaan. Ihmeellinen ralli, joka toimii lehmänkellosta huolimatta – tai siitä johtuen. Samoin toisena sinkkuna julkaistu Some Other Summer on hieno biisi. Kesäisin pätkä sitten She Doesn’t Live Here Anymoren. Tällaiset biisit pistävät kropan heilumaan ja fiiliksen kattoon.

♬ Some other sunshine, some other shoreline ♫

Kyseessä ei kuitenkaan ole täydellinen lätty. Monet biisit tuntuvan olevan sekoitusta kahdesta erilaisesta lähtökohdasta. It Just Happens ja You Can’t Do This To Me Anymore ovat tästä parhaat esimerkit. YCDTTMA on tehty räppäävällä otteella (tulee mieleen Blondien Rapture), mutta kertsi on sitten aivan toisenlaisesta biisistä. Omaan korvaan biisin ensimmäinen puolisko toimii, mutta loppu on pelkkää hoilottelua. Siltikin tämä on yksi suosikkibiiseistäni. Samoin This One olisi ansainnut räjähtävämmän kertsin.

Levyltä puuttuu myös 7Twenty7:n tai Touched By The Hand Of Godin kaltainen tykitys, mutta ehkä sellainen ei tälle levylle sopisikaan? Tiedä häntä. Nykyisellään levy todellakin toimii kokonaisuutena, joten en valita.

Yhteenvetona tämä bändin kymmenes – ja mahdollisesti viimeinen – albumi ansaitsee arvosanan 4/5 ja voisin sanoa, että tämä on katalogin neljänneksi paras kiekko. Korvaorkkuja luvassa, suosittelen!

...ja mille se levy sitten tuoksuu? Hyvälle – joskaan ei niin hyvälle kuin Have A Nice Day.