Ilmastokriisin vaikutukset näkyvät vuosi vuodelta ja päivä päivältä enemmän jokapäiväisessä arjessamme. Vastikään uutisoitiin, kuinka valtameristä on tulossa niin happamia, etteivät korallit ja planktonit pysty niissä enää pärjäämään. Kun plankton kuolee, kuolee kaikki muukin. Keski-Euroopan tulvat olivat valtavia ja huuhtoivat infraa menemään enemmän kuin koskaan aiemmin. Hurrikaani Helena vei Yhdysvaltojen kaakkoisosassa sähköt miljoonilta ihmisiltä, tappoi kymmeniä ja tuhosi infraa miljardien eurojen edestä.
Tämä on valitettavasti vasta alkua ja tulevaisuus on paljon pahemman kuuloista. Yhdysvaltalaiset vakuutusyhtiö tiedostavat tämän ja vakuutusten hinnat ovat nousseet rutkasti Floridassa. Tämä on myös johtanut vakuutusyhtiöiden häipymiseen osavaltiosta. Tällä hetkellä yhtiöt maksavat itsensä kipeiksi korvatessaan hurrikaanien tuhoja. Ja kun eivät enää korvaa, eivät ihmiset enää asu Floridassa. Osavaltiolla on todellisia haasteita edessä. Tämän lisäksi nouseva merenpinta ei ainakaan lisää rantakiinteistöjen arvoa…
Ihmiset jakautuvat (polarisoituvat) tämänkin asian kanssa liian vahvasti kahtia. On niitä, jotka haluavat estää ilmaston lämpenemistä ja niitä, jotka eivät välitä asiasta alkuunkaan tarpeeksi. Jälkimmäiseen kuuluu vielä sekin ryhmä, joka kiistää koko ongelman olemassaolon. Onneksi tämä ryhmä on kutistumassa hyvin pieneksi. Poliittisessa päätöksenteossa ei tällä hetkellä edelleenkään tartuta tarpeeksi nopeasti, eikä tarpeeksi tehokkaasti päästöjen vähentämiseen. Suomen hallitus tekee tässä suhteen valtavan huonoa duunia. Tästä me veronmaksajat joudumme maksamaan vielä kalliisti, kun emme pysty vastaamaan EU:n kanssa sovittuihin päästövähennyksiin.
Meiltä – ihmiskunnalta siis – puuttuu edelleen tahto puhaltaa yhteiseen tuuliturbiiniin. Emme ole vieläkään tarpeeksi syvällä, jotta olisimme heränneet asian vakavuuteen. Edelleen halvat lomalennot nähdään täysin hyväksyttävänä toiminta. Diesel-katumaastureista tai isoista pihveistä puhumattakaan.
Vaikka esim. autoilun sähköistyminen etenee vauhdilla (tästä suurimmat kiitokset kuuluvat tällä hetkellä Kiinalle) ja energiantuotanto siirtyy yhä vahvemmin aurinkoon ja tuuleen, menee vielä kymmeniä vuosia ennen kuin päästöt saadaan kuriin. Miljoonat ihmiset tulevat kuolemaan tämän seurauksena. Oma pessimistinen veikkaukseni on, että vaaditaan kymmeniä tuhansia ihmisiä tappava helleaalto länsimaihin, jotta asiaan vihdoinkin voitaisiin tarttua vaaditulla intensiteetillä.
Tällä hetkellä siis mieluummin kinastelemme kuin vetäisimme yhtä köyttä. Valitettavaa, mutta kuvastaa aikaamme.
Ilmastokriisin torjumiseen ei ole olemassa hopealuotia tai mitään taikakikkaa. Se ei kuitenkaan estä semmoista ehdottamasta. Tällaisia tarjotaan poliittisissa puheissa vielä vuosia, mutta voin hyvin kuvitella, että paheneva tilanne avaa myös ovia erilaisille uskonnollisille ryhmittymille saarnata lopunajoista. Harmageddonista on helppo puhua, kun tulvia, pyörremyrskyjä ja viljasatojen menetyksiä tulee koko ajan enemmän. Ja moni ihminen tarttuu näihin saarnaajien tarjoamiin oljenkorsiin. Uskominen johonkin korkeampaan voimaan voi tuoda ihmiselle lohtua, mutta rahojen antaminen saarnaajille ei auta ketään muuta kuin saarnaajaa ja hänen elämäänsä.
Tämä teksti kuulostaa nyt inhorealistiselta, jopa pessimistiseltä, mutta itse kuitenkin luotan siihen, että ihmiskuntana pystymme voittamaan ilmastokriisin. Rupeamme toimimaan isosti liian myöhään, mutta kun lopulta toimimme yhdessä, pystymme rakentamaan fossiilittoman energiantuotannon, päästöttömän ruuantuotannon ja tukemaan ekologista liikkumista. Tulemme pelastamaan maapallon, mutta siihen menee vielä vuosikymmeniä. Paras aika aloittaa työt oli eilen, mutta toiseksi paras on tänään. Pidetään maapallo meille ihmisille sopivana jatkossakin. Make Climate Cool Again.
---
Kuvituskuvan generoi Ideogram.ai.