Blogi

Taiteesta ihmiselle tulee ensimmäisenä mieleen maalaus tai ehkäpä veistos. Myös musiikki ja näytelmä menevät kevyesti taidekategoriaan. Mutta mistä tuo sana taide oikein kumpuaa?

Ennen renessanssiaikaa termillä taide viitattiin taitoon - mihin tahansa: veistelyyn, sahaamiseen tai vaikka juoksemiseen. Ensimmäiset yliopistot aikoinaan opettivat taiteita, mutta sittemmin taide- ja tiedetermit ovat erkaantuneet toisistaan. Tiede tarkoitti tietämystä/tietoa ja taide tiedon soveltamista. Nykyään insinöörit soveltavat tietoa, joten lisää on termejä tarvittu, jotta asiat saataisiin purettua auki. 

Entäpä sitten ohjelmointi? Onko se taidetta, tiedettä vaiko insinööritoimintaa? Äkkiseltään ajateltuna se menee tuohon viimeiseen kategoriaan. Ohjelmoinnilla ratkotaan ongelmia aivan samalla tavalla kuin muillakin insinöörien rakentamilla härveleillä. Toisaalta ohjelmoinnista tehdään kyllä tutkimustakin vaikka kuinka ja onhan se osa tiedemaailmaa - niinkuin kaikki muukin. Entäpä sitten taidepuoli?

Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että "taide on tehty tarkoituksena vilkastuttaa (stimuloida) ajatuksia ja tunteita". Tähänhän pyrin ohjelmoidessani, joten totean olevani taiteilija ja lopetan tarinan tällä kertaa tähän. (Kielet, kääntäjät ja tulkit kehittyvät kehittymistään.)

Nyt sitten muutama sana näistä kännykkäsekoiluista. Olin pari viikkoa ilman toimivaa puhelinliittymää, mutta nyt taas kaikki höökii täysillä.

Pyöreästi kuukausi sitten Saunalahden kaupparatsu soitti ja kyseli laajakaistakuulumisia. No, niissähän ei ollut mitään valittamista, mutta vähän aikaa turistuamme päädyin sitten vaihtamaan Saunalahden kännykkäliittymään. Lähinnä syy oli se, että datapaketin hinta tippuisi (9,95 -> 4,95) ja tarjosipa myyjä vielä 5€ kuussa hyvityksiä 10 kuukauden ajan. Eikä ollut edes mikään kytkysetti, joten suostuin vaihtoon.

Kuinkas sitten sattuikaan ja dna:n myyjämies soitti vähän yli viikon päästä ja kiitteli uskollista asiakasta ja oli tarjoavinaan etuuksia. Kerkesin siihen väliin sitten tokaista, että olin vaihtamassa Saunalahteen ja perustelin vaihtoa datapaketin halvemmalla hinnalla. Dna-kaupparatsu ilmoitti samantien, että jos soitan asiakaspalveluun, niin saan nettiä luuriin vielä euron edukkaammin.

Tämähän tietysti kuulosti hyvälle ja päätin soittaakin - kunhan asiakaspalvelu olisi seuraavana päivänä auki. En sitten kyllä kerennyt edes kauppaan kävellä, kun puhelinmyyjä soitti jo perään ja ilmoitti saaneensa luvan tarjota edut minulle. No, tämähän kävi ja päätin pysyä dna:n asiakkaana. Netti tulisi hintaan 3,90 ja hyvityksiä 10€ 5 kuukauden ajan. Kuulosti ihan hyvälle.

Eli kaava toisti itseään, olin jo kolmannen kerran suostunut Saunalahden kosintaan, mutta jälleen kerran perääntynyt ennen alttaria.

Sitten tuli päivä, kun Sauniksen liittymän piti aktivoitua ja perkules - sehän aktivoitui! Oma dna oli sitten pimeänä ja kun en ollut edes Saunalahden korttia hakenut postista, niin ei ollut mitään liittymää käytössä. Soitin heti seuraavana päivänä dna:n asiakaspalveluun, jossa tilanteen selitettiin olevan se, että dna:n liittymän siirron perunta oli lähtenyt niin myöhäisessä vaiheessa ja ettei se ollut kerennyt enää mennä läpi. Minulle luvattiin lähettää uusi sim-kortti ja noin viikko piti olla pimeänä. Tästä kaikesta hyvityksenä tarjottiin 10€ kuussa 12 kuukauden ajan. Kuulosti aina vain paremmalta!

Meni viikko ja mitään ei tapahtunut. Satuin olemaan keskustassa liikenteessä ja piipahdin dna:n kivijalkamyymälään tiedustelemaan asiasta. Vähän aikaa asiaa tutkittuaan ukkeli kertoi, ettei Saunalahti ollut hyväksynyt liittymänvaihtoa. Nyt lähti sitten uusi pyyntö. Ja taas piti olla viikko ilman toimivaa puhelinliittymää. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän ottaa kupoliin ja mieleen tuli, että jos tätä vielä jatkuu, niin menen avautumaan Elisa Shopittiin.

Mutta onneksi nyt keskiviikkona posti kantoi uuden sim-kortin ja torstaina aukeni liittymä ja saan pysyä onnellisena dna:n asiakkaana, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Seuraava vuosi mennään ainakin dna:n parissa. Liittymän kuukausimaksu 66snt, 384kbps datapaketti 3,90€/kk ja puhelut sekä tekstarit 6,9snt kipale/minuutti. Ja tähän päälle 12 kuukauden ajan max 10€ kuussa hyvitystä. Kaipa tällä pärjäilee.

Nokia siirtyi Microsoftin leiriin, koska nykymaailmassa puhelimen ympärille tarvitaan ekosysteemi. Kännykkäbisneksessä tällä tarkoitettaneen sitä, että puhelinten lisäksi on käyttäjä, sovelluskehittäjiä, sovelluskehittimiä, sovelluksia ja jakeluväylä. 

Alkuvuodesta tilanne oli seuraava: Nokialla oli puhelimia niin pirusti ja käyttäjiä lähes yhtä paljon. Oli sovelluskehittäjiä ja Ovi Storessa sovelluksia (Ovi-bisnes on ollut huimassa nousussa uutisen mukaan). Tämän lisäksi kehittäjille tarjotaan ilmaiseksi esim. Qt Creatoria, jolla softaa syntyy hetkessä kehitysalustasta riippumatta (testasin jopa ja oli kyllä omaan silmiin hyvä, käyttänen toistekin). 

Entäpä Microsoftilla sitten? No puhelimia ei ostanut kukaan ja ne piti vetää markkinoilta. Tätä kautta myöskään käyttäjiä ei juurikaan ole. Sovelluskehittäjiä löytyy jokunen ja sovelluskehitystyökalut löytyvät, mutta vain Windowssille. Muille alustoille ei ole – eikä, MS-politiikan tuntien, myöskään tule. Sovelluksia on tähän mennessä tarjolla muutamia tuhansia (vrt. Applen satojatuhansia). Jakeluväyläkin ilmeisesti löytyy. Ja mitä Nokia sitten teki? Totesi, että edellä mainitut asiat ovat Microsoftilla paremmin ja hyppäsi suljetun koodin kelkkaan, eli vaihtoi ekosysteemiä. 

Luin tässä The Cathedral and the Bazaar -artikkelin, jossa ruodittiin suljetun koodin sovelluskehitystä avoimen koodin kehitystä vastaan. Artikkeli kysyy monesti, että miten suljettu koodi, jota kehittää rajattu koodarijoukko, voi pärjätä pitkällä aikavälillä avoimelle koodille, jota kuka tahansa voi kehittää ja mihin kenen tahansa kehityspanos on tervetullutta? Miten Nokia voi voittaa vaihtamalla suljettuun ympäristöön avoimen sijaan? En tätä ymmärrä vieläkään. 

Jos Nokia olisi pystynyt tekemään MS:n kanssa diilin, jossa Qt saadaan myös Windows-luureihin, olisi sopimus ollut Nokian kannalta hyvä. Nyt mennään sitten rankasti Redmondin talutushihnassa. Ei sillä, että tuleehan se Qt vielä sinne ikkunaluuriinkin, mutta ei tietenkään Microsoftin hyväksymänä.

Niin ja sitten siihen ekosysteemiin. Qt-ympäristö on kuin oikea luonto, se mukautuu erilaisiin olosuhteisiin eikä tulivuorenpurkaus (Nokian hölmöily) sitä tapa. Avoin lähdekoodi ei kuole. Qt:n ”diversiteetti” on vielä niin laaja (Windows, Linux, Mac, Symbian, Python, PHP, JavaScript, C, C++...), että on täysin mahdotonta kuvitella, että sitä edes pystyisi tappamaan. Ekosysteemi yksinkertaisesti toimii. 

Nokia sitten kuitenkin hyppäsi uuteen ekosysteemiin, joka on kuin kasvihuone. Se toimii vain tietyillä leveysasteilla, kaikilla ei ole oikeuksia mennä kasvihuoneeseen (MS only, suljettu koodi), laitos tarvitsee ulkopuolista kastelua eikä se kestä kovinkaan suurta maanjäristystä. Nokia valitsi tämän egosysteemin ja siinä Nokia valitsi väärin.

10 vuoden odotus on takana ja soittimessa on nyt viikon verran pyörinyt Roxetten uutukainen. Odotin (sekä hyvässä, että pahassa) Room Servicen kaltaista poppialbumia ja oikeastaan sen sainkin. Charm School poikkeaa edellisistä Roxette-albumeista kuitenkin siinä, ettei tällä ole oikeastaan kuin yksi räjähtävä poppiralli. Ensimmäisenä sinkkunakin lohkaistu She's Got Nothing On (But The Radio) on kyllä Gessle-hitti parhaasta päästä, mutta levylle näitä olisi voinut pari lisääkin heittää.

Charm School on hyvin mid-tempoinen ja jopa hieman melankolinen albumi. Tämä ei missään tapauksessa ole huono asia. Speak To Me kolahti aivan ensikuulemalta ja saa edelleen kylmät väreet aikaan. Marien ääni on vain yksinkertaisesti niin koskettava. Viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat huomioon ottaen ei voi kuin ihailla miten tällaisiin laulusuorituksiin hän vielä yltää. Ilmeisesti kerran artisti on aina artisti.

Myös kappaleet Only When I Dream ja Dream On muodostavat hyvän parivaljakon ja ovat lyriikallisesti niin Gessleä kuin mikään vain voi olla. Big Black Cadillac arvelutti, kun biisin nimen ensimmäisen kerran luin ja kappale olikin sitten oikeastaan juuri sellainen kuin ennakkoluuloissani ajattelin. Poppiraita, mutta jotenkin tuo ei vaan satasella toimi.

Tuntuu, että albumi on sekoitus Gesslen Party Crasher -kiekkoa ja Roxetten Room Serviceä. Siinä missä Party Crasher on loistava bilelevy, on Charm School hyvä heittää soittimeen esimerkiksi silloin, kun haluaa kirjoittaa proosaa. Musiikki on juuri sopivan rauhallista ja seesteistä pitämään kirjoitusfiiliksen päällä.

Ei tämä Crash!Boom!Bangin! veroinen kiekko ole, mutta monet biiseistä ovat kuitenkin pirun hyviä. Oli miten oli, niin näitä biisejä kyllä odotan innolla kuulevani livenä!

After All, suosittelen.

Kuva, Fair use, https://en.wikipedia.org/w/index.php?curid=29871861

Kirjoitinpa uusimmasta Roxette-kiekosta parin sanan arvostelun. Kyllä tässä odottaa yhä innokkaammin ja innokkaammin tulevaa kiertuetta.