Blogi

Niinpä niin Nokia teki sen mitä kaikki odottivatkin, mutta teki sen sellaisella voimalla, että paatuneet Windows-miehetkin yllättyivät. Bisnesmielessä tuo tietysti voi olla ihan hyvä veto, mutta muuten... Lähinnä tuo edellinen tarina tuosta kertoikin.

Omasta puolestani toivon tuolle yhteistyölle nopeaa kuolemaa. En hyväksy missään muotoa, että Nokia valitsee suljetun alustan avoimen sijaan. En ikinä tule ostamaan yhtään Windows-puhelinta. En Nokialta, enkä keneltä muultakaan. En tule koskaan enää kehittämään yhtään Windows-sovellusta. En työpöydälle, enkä puhelimeen.

Tuleeko siitä MeeGosta sitten mitään? Toivottavasti. Itse ainakin odotan edelleen MeeGo-luuria ja parhaimmassa tapauksessa se tulee Nokialta, mutta jos ei tule, niin siinähän Nokia menettää minunkin rahani. Suljettuun alustaan en rahojani haaskaa.

Mutta toiset näistä kyllä innostuvat. Ossi Mäntylahti lataa Tietokoneen blogissaan, FLOSS-hörhöilylle stoppi – Elop pelastaa Suomen ja Nokian. Vaikka blogaaja kirjoittaakin vain omasta kannastaan, eikä edusta Tietokoneen linjaa, on raja on vedetty aika matalalle siinä, mitä Tietokone julkaisee ja mitä ei. Ossin edelliset blogipostaukset ovat olleet samaa tasoa, ja kommentit ovat kyllä olleet myös aika yksiselitteisiä. Ossin trollailuja on nyt nähty tarpeeksi ja ehkä olisi aika mennä oikeisiin töihin. Ossihan on siis konsultti ja varmaan "auttaa" tämänkin valtion tietoteknillisiä hankkeita jollain osin. Sääliksi käy näitä hankkeita, mutta vielä enemmän käy sääliksi miestä itseään.

Ossi mainitsee myös blogin kommenteissa Windowssin saatavuudesta: Windowsin saa, kun ostaa tietokoneen. Miksi tämä on muka joku ongelma? Harvoin näkee tällaisia aivopieruja, mutta Ossilta näitä kyllä näkee turhankin usein. Jos kaveri ei oikeasti ymmärrä, mikä tuossa menee niin rankasti metsään, niin on syytä mietiskellä maailman menoa vielä vähän ennen kuin kirjoittaa seuraavan kerran.

No, jotta tähän nyt avaudutaan oikein kunnolla, niin todettakoon vielä, että Rosson sapuskat on nyt kyllä nähty. Oli sen verran täyttä kuraa tänään, että en ihan äkkiä siinne suuntaa.

Olkoot nämä valittelut tässä sitten. Palaan siihen puhelinliittymävalitteluun heti, kun Saunalahti vapauttaa mun liittymän takaisin, että tässä pääsis soittelemaankin, prkl!

Olipa kerran pienen pieni kuningaskunta pohjolassa. Eivät olleet kuningaskunnan asukkaat kovinkaan rikkaita. Sodat olivat riutoneet pitäjiä ja halla vienyt viljat. Kuningas kuitenkin uskoi alamaisiinsa ja rahoitti heidän ponnistelujaan nostaa maa muiden maiden tasolle - ja ohikin. Tiede oli kuningaskunnassa tärkeää ja vähitellen koko kansakunta alkoi uskoa, että yhteisillä ponnisteluilla oltaisiin tekemässä jotain suurta.

Ja niin oltiinkin. Vuosien uurastus toi tulosta ja lopulta syrjäisen kansakunnan syrjäisimmässä torpassa kehitettiin jotain suurta. Tämä suuri ja mullistava asia valloitti maailmaa enemmän kuin kaikki aiemmat sodat yhteensä ja jokainen kuningaskunnan torppari oli ylpeä kansakunnan saavutuksesta. Kaikki tiesivät, että kuningas oli ohjannut valtiota oikeaan suuntaan ja luonut alamaisiinsa uskoa, että tästä tulee vielä jotain. Nyt koko muu maailma katsoi ihmeissään kuinka tämä pienen ja karun pohjoisen kansan aikaansaannos oli maailman puhutuin asia.

Kuningas oli itsekin tyytyväinen. Kultakolikoita virtasi ovista ja ikkunoista. Hän sai vierailla ympäri maailman kertomassa kuinka heillä asiat oli osattu tehdä oikein. Kaikki oli niin kuin pitikin eikä pienen kansakunnan väki enää ollut masentunutta sakkia, vaan työtä hyvällä mielellä tekevää yhtä iloista perhettä.

Kului vuosia ja päivänä eräänä kuninkaan luo tuli mies tuolta syrjäisimmästä kolkasta mukanaan ehdotus.

-Kuninkaani, olen ollut onnellinen kyetessäni kehittämään kansakunnallemme loistoa, mutta minulla olisi ehdotus siihen liittyen.

-Kerro pois. Sinua minun on kiittäminen tästä kaikesta loistosta, kuningas vastasi vastikään hankkimastaan norsunluutornista.

-Minusta tuntuu, että meidän pitäisi kehittää jotain uutta. Olen kuullut, että meren takana rupeavat tekemään jotain vastaavaa kuin mekin. Meidän täytyisi tehdä jotain.

Kuningas mietti hetken ja vastasi: -Rahavirrat ovat koko ajan nousemaan, joten en kyllä näe mitään syytä tappaa lypsävää lehmää. Olen kuitenkin armollinen sinulle, koska sinua minun on edelleen kiittäminen tästä kaikesta, joten olen valmis kuuntelemaan ehdotuksesi.

-Kiitän rakasta kuningastani, torppari vastasi ja jatkoi: -En usko, että kansakuntamme voimavarat riittävät yksinään kehittämään enää uutta mullistavaa ideaa. Ehdotankin, että annamme keksintömme ilmaiseksi kaikkien kansakuntien käyttöön ja kannustamme heitä kehittämään ajatuksiamme vielä pidemmällekin. Näin saavutamme itsekin parannusta elinoloihimme...

Torppari ei kerennyt lausettaan loppuun kun kuningas ärähti: -Täyttä potaskaa! Me emme ideoistamme luovu. Emme ainakaan ilmaiseksi. Sinut sietäisi hirttää tuollaisista ajatuksista!

Kului taas vuosia ja rahavirrat alkoivat vähitellen huveta. Meren takana tehtiin nyt asiat nopeammin, paremmin ja halvemmalla kuin pohjolassa. Vaikka kuningas oli torpparia kieltänyt jakamasta kehityksiään ilmaiseksi, oli syrjäisissä metsissä aloitettu kuitenkin uusia projekteja joiden tuloksia jaettiin avoimesti ympäri maailman. Kuningas tuhahteli näille ajatuksille, mutta kun rahavirrat kutistuivat kutistumistaan ymmärsi hänkin, että jotain oli tehtävä.

Kansakunta oli aloittanut vaivihkaa ilman suurempaa kuninkaan tukea panostamaan enemmänkin tähän uuteen ja avoimeen ideaan. Torpparit olivat valmiita nostamaan kuningaskunnan takaisin maailman huipuille.

Mutta kuningas ei sitä nähnyt. Ei alkuunkaan. Kun merten takaa tuli kauppamies tapaamaan kuningasta ja ehdottamaan yhteistyötä, oli kuningas valmis siihen saman tien, jotta rahavirrat saataisiin takaisin nousuun. Hän oli valmis siihen, vaikka se tarkoitti, että torppareiden uurastus oli mennyt turhaan ja suuri osa työpaikoista siirtyisi kauas meren taa. Kuningas ei pystynyt enää näkemään mitään muuta kuin rahavirtoja. Menestys oli täysin sokaissut hänet, eikä hän enää muistanut, että raha ei merkinnyt kaikkea, vaan kansakunnan hyvinvointiin kuului paljon muutakin kuin kuninkaan painava rahakirstu. Kauas oli tultu niistä ajoista jolloin kuningas halusi kansansa puhaltavan yhteen hiileen ja kokevan, että yhdessä vaikeudet voitaisiin voittaa.

Enää merkitystä oli sillä mitä luki viivan alla.

Niinhän siinä kävi, ettei kerennyt kausi edes alkaa, kun jo tapahtui. Kubican kolari oli tietysti valitettava, mutta eihän sille minkään mahda. Jos ihminen nauttii siitä, että ajaa kovaa, niin täytyy hyväksyä myös se riski, että todennäköisesi joskus sattuu ja joskus sattuu vähän kovemmin. Tämä oli Kubicalle jo toinen aika kova tärsky ja ehkä kertoo siitäkin, että F1 on jopa rallia turvallisempi laji. Mieluummin ajaisin ykkösellä 300 lasissa ulos asfaltoidulle turva-alueelle kuin 150 mittarissa Jyskälässä päin puuta. Ykköset ovat nykyään jopa turhankin turvallisia...

Ja sitten siihen kolikon kääntöpuoleen. Kubican epäonni on toisen onni. Kuka pääsee ensitesteissä nopeimmaksi esittäytyneen auton rattiin kaudeksi 2011? Räikkönen, Senna, Hülkenberg vai joku muu? Kieltämättä ajatus Kimin paluusta on varsin kiehtova, mutta haluaisin kyllä nähdä myös Sennan mustakultaisen Lotus-nimeä kantavan auton puikoissa. Se, jos mikä, olisi legendaarista. No, aika näyttää, mutta eihän tässä nyt ainakaan kauden kiinnostavuus alaspäin mennyt. Luonnollisesti toivon Kubicalle pikaista paranemista. Toivottavasti sarjan yksi parhaista kuljettajista kuntoutuu vielä F1:n rattiin.

...ja vahvasti näyttää, että seuraavan postauksen aiheena on kännykkäliittymät ja niiden sekavaakin sekava asiakkaiden kalastelu...

Ei jaksa enää. Nyt tuli innovaatioämpäri täyteen ja kilahti vähän ylikin.

Muutama vuosi sitten alettiin höpistä kaikenmaailman innovoinnista ja tuntuu, että se on nyt tarttumassa ihan joka ikiseen lauseeseen. Kaikkea pitää innovoida ja innovoida.

Mitä tämä innovointi sitten on? Mikä on innovaatio? Wikipedia määrittelee innovaation lyhyesti keksinnöksi. Jos innovaatiolla viitataan keksintöön, niin miksei voida käyttää tätä suomalaisittain hyvin tuttua sanaa? Suomessa kun keksijöitä on vaikka kuinka paljon. Luonteeseemme kuuluu olla pellepelottomia.

Ohan innovaatiolle muitakin määritelmiä. Wikissäkin oli paljon tarkennusta asiasta. Yliopistolla olen luennolla oppinut, että innovaatio on nimenomaan kaupallistettu keksintö, eli se on jokin uusi juttu, jolla tehdään fyrkkaa.

Ja nyt siihen missä kiehahti yli. Kovalaisen Heikki kertoo Maikkarin haastattelussa, että diggaa [formulan ratissa olevista] teknisistä innovaatioista. Voi elämän karut kivet ja männynkävyt! Ei niissä ratin nappulossa nyt ainakaan mitään kaupallistamista tapahdu! Eikö vain riittäisi, että joku teki nyt jonkin keksinnön?

Eli mitä me voimme tästä päätellä? Suomeen puuhataan innovaatioyliopistoa (ihan oikeasti voiko termi olla enää enempää anuksesta), mutten kyllä ole yhtään varma, että kaikki keskustelussa mukana olevat heebot puhuvat innovaatio-termillä samasta asiasta. Kommentoikaa vapaasti ja kertokaa mikä se innovaatio on - jos tiedätte. Ehkä kohta joku muukin (==minä) tietää.

Olen tätä motivaatio-ammatinvalinta-sukupolvenmuutos-tekstiä tässä nyt yrittänyt kuukauden puskea näppäimistöltä ulos. Katsotaan tulisiko nyt vihdoin valmista.

Aiemmin jo mainostinkin tuota Youtube-videota. Siellä siis pointti oli se, että raha ei motivoi, vaan työn pitää olla kiinnostavaa ja työntekijän täytyy itse päästä määräämään työstään. Tutkimuksessa testattiin kuinka ihmiset suoriutuvat, kun heitä palkitsee rahalla. Saldona oli, että ryhmä joka sai eniten fyrkkaa suoriutui tehtävästään huonoiten.

Pointti tässä hommassa on, että nykyään työtä hakeva nuori ei hae ensisijaisesti hyväliksaista duunia. Uusin TEK-lehti käyttää näistä heeboista termiä Y-sukupolvi (80-luvulla tai sen jälkeen syntyneet).

Lehti kirjoittaa kuinka tuotekehityksen lähtökohdaksi ei oteta ongelmaa vaan unelma. Työntekijällä ei ole ongelmana, että VR:n junat eivät kulje ajallaan, vaan on unelmana, että systeemit saadaan pyörimään niin, että junat on ajassaan kuin 30-luvun Saksassa ikään.

Lienee aika selvää kumpi suoriutuu tehtävästä paremmin: se, joka ratkoo toisen asettamaa ongelmaa, vai se, joka toteuttaa omaa unelmaansa.

Kukaan ei voi väittää, että tällainen ajatus olisi mitenkään uusi. Muusikot ja kirjailijat ovat toteuttaneet omia unelmiaan vuosisatoja. He eivät ole kirjoittaneet kirjaa, koska joku on sellaista halunnut, vaan koska ovat unelmoineet asiasta. Samasta syystä minäkin väännän koodia ja kirjoitan vapaa-ajalla. Ei minulla suoranaisesti ole ongelmaa. Unelmia on senkin edestä.

Tällä hetkellä eduskunnassa pohditaan pitäisikö eläkeikää nostaa vaiko ei. Kuinka monta kirjailijaa ilmoittaa 65-vuotiaana jäävänsä eläkkeelle? Entä muusikot? Lopettavatko taidemaalarit maalaamisen, kun eläke alkaa juoksemaan? Eivät todellakaan. Eivät unelmat sammu, mutta toisten ongelmien ratkaisussa mitta tulee kyllä hyvin täyteen jossain välissä.

Peilaan tätä sitten tieteelliseen maailmaan. Kuinka moni yliopistotutkija voi oikeasti sanoa, että tutkii omaa unelmaansa, eikä sitä mitä Nokia/Tekes/yritys X rahoittaa? Ja sitten vielä kysytään, että miksei yliopisto tuota tarpeeksi tutkimustuloksia. Voi poijaat, jos minulle lyötäisiin eteen formula- tai Roxette-aiheinen tutkimus...

Hesari kirjoitti kuinka Suomen pitää houkutella ulkomaisia tutkijoita, mutta ongelmana meikäläisissä yliopistoissa on tutkijan alhainen liksa. Artikkelissa mainitaan kyllä muitakin syitä tutkijakadolle/-padolle, mutta otsikossa annetaan ymmärtää, että raha ratkaisee. Pikemminkin haluaisin nähdä, että tutkijoilla olisi hyvät välineet, ryhmät ja kohteet tutkimuksilleen. Nokioiden rahoittamat nollatutkimukset eivät kiinnosta ketään. Tutkiminen on vähintään yhtä luovaa työtä kuin soittaminen tai koodaaminenkin. Paras tulos tulee, kun elää unelmaansa, eikä ratko toisen rahoittamaa ongelmaa.

Hienoahan tässä asiassa on tietysti se, että valtio vähentänee rahoitustaan ja yliopistot saavat ruinata nokioilta enemmän ja enemmän fyrkkaa. Siinähän nokiat sitten saavat enemmän ja enemmän ponnettomia nollatutkimuksia.

Kun Suomen yliopistot joskus siirtyvät lukukausimaksuihin ja nokioiden alaisuuteen, niin toivottavasti joku rikas päättää perustaa open source yliopiston ja hakkaa perinteiset rahavetoiset puljut unelmavetoisuudellaan.

Tee itsellesi palvelus ja käytä joskus päivä pelkästään unelmointiin.