Lyhyesti virsi kaunis. Eli perjantaina oli tarkoitus viettää ultimaattinen ilta Roxetten keikalla Tallinnassa, mutta konsertti peruttiin paria tuntia ennen ovien avaamista. Marielle tuli kurkunpäähän tulehdus tai vastaavaa eikä ollut sitten laulukuntoinen. No, eihän sille minkään mahda. Heinäkuussa uusi yritys sitten.
Alla kuitenkin video kaikesta siitä mitä tuli kuvattua. En jaksanut nyt kovinkaan kummoisesti editoida. Koitetaan kesällä sitten uusiksi...
Piipahdin tänään Ydinonnettomuuksien hallinta -kurssin luennolla kuuntelemassa, mitä kaikkea Japanissa on tähän mennessä tapahtunut. Ja onhan siellä tapahtunut. Monta ydinvoimalaa on kestänyt sellaista järistystä, jota ne ei suunniteltu kestämään. Jos vesivahingot olisivat jääneet väliin, ei tällä hetkellä kukaan jaksaisi seurata Japanin kuulumisia. Nyt kuullaan vielä useita kuukausia, kun uraania ja kumppaneita jäähdytellään.
Mutta asiaan. En ymmärrä ydinvoiman vastustajia. En pysty hahmottamaan miksi sitä ydinvoimaa pitää vastustaa? Jos maailmalla ei olisi ollut ydinvoiman vastustusbuumia Tshernobylin "onnettomuuden" jälkeen, olisi Japanissakin mahdollisesti ajettu vanhoja voimaloita alas ja puskettu uusia tilalle. Uudet voimalat ovat monin verroin vanhoja turvallisempia. Luonnollisesti myös vanhoja voimaloita on päivitetty. Tosin Japanissa tämä nyt oli valitettavasti jätetty vähän vähemmälle. Tukemalla ydinvoimaa varmistaa sen, että voimalat ovat koko ajan ajantasalla (eikä niinkuin Ruotsissa...).
Japanissa murtui myös pato ja tästä seurannut vedenpaisumus vei mukanaan ihmisten henkiä. Miksei eduskuntatalon edessä ollut mielenosoitusta vesivoimaa vastaan? Isojen patojen hajoamiset voivat tuhota isojakin kaupunkeja.
Vihreät ovat selkeästi puolue, joka vastustaa ydinvoimaa. Perjantain tapahtuma varmaan sataa heidän äänilaariinsa jonkun verran. Itselle tämä on kuitenkin kynnyskysymys, etten vihreitä voi äänestää tämän periaatteellisen eron takia. Enkä muuta kantaani, vaikka Loviisassa kosahtaisi.
Minä haluan nähdä, että ihmiskunta valloittaa Marsin ja se on varmaa, että sinne ei vesivoimalla tai biojätteellä mennä. On myös aika varmaa, että teknologia, jolla päästään valoa nopeammin, vaatii jonkin sortin ydinvoimaa.
Sanon KYLLÄ ydinvoimalle, piste.
Huh, kun sattuu ja tapahtuu. Löysin aikoinaan viime vuonna roskakatoksesta näytön. Luonnollisesti kannoin sen mukanani, kun kerran ihan hyvälle näytti. Kotona sitten tyyppäsin ja saldona oli, että näyttö pysyi sekunnin päällä ja pimeni sen jälkeen. Syy poisheitolle löytyi siis samantien.
Purkasin ruudun, mutta en äkkiseltään bongannut mitään vikaa. Jätin kuitenkin ruudun lojumaan lattialle, jos vaikka joskus tutkailisi uudestaan. Nyt sitten alkuvuodesta avasin ruudun uudestaan ja silmään sattui yksi kondensaattori, joka oli pikkaisen vuotanut ulos. Tilasin sitten uuden tilalle ja kävin ostamassa tinaa juotoksiin. Tuli vain ostettua turhan paksua tinaa, joten kolvailut menivät reisille, eikä näyttö toiminut enää senkään vertaa.
Viime viikolla (Vai edellisellä? Tänä vuonna kuitenkin?) tuli toista projektia varten ostettua parempaa tinaa ja päätin nyt koittaa saada konkkaa vielä uudestaan juotettua kiinni. Yllätys olikin sitten aika iso, kun näyttö helähtikin tulille!
Varaosakonkka ei vain ollu aivan yhtä pieni kuin alkuperäinen, joten piti vähän modata koteloa, mutta tuntuipa tuo nyt kasaan mahtuvan. Toivottavasti ei räjähdä silmille...
Mutta mutta, eilen tuli Ykkösdokumentti, joka liittyy asiaan. Jos Hehkulamppuhuijaus jäi katsomatta, niin tästä linkistä sen voi katsoa Yle Areenassa. Erinomainen paketti kertomaan siitä kuinka kestävää kehitystä voitaisiin tehdä ja kuinka sitä ei tehdä.
Alla vielä kuva näytöstä puoliksi kasassa. Konkka tuli rungosta läpi.
No nythän tuo Twitter-integraatio hurahti tulille, joten yhdessä vasemman reunan laatikossa näkyy nyt sitten uusimmat twiittaukset meikältä. Ehkäpä niitä tulee nyt sitten jatkossa heiteltyä enemmänkin.
Sain vihdoin ja viimein tavattua myös Kapinakoodi-kirjan. Kyllähän se jokaisen nörtin peruslukemista pitäisi olla. Kirja on nyt jo 10 vuotta vanha, mutta oli kyllä mukava lukea vihdoinkin avoimen lähdekoodin historia lävitse. Toivottavasti avoimen koodin menestystarina on vasta alussa. Ehkä tarinoin jossain välissä taas enemmän asiasta.
Piti olla koko viikonloppu koodaamatta, mutta menihän tuon Twitterin kanssa säätäessä kuitenkin tovi. Ehkäpä tässä vielä saisi piankin päivitettyä Drupalin seiskaversioon... Toivottavasti.
Hiihtokelit on ollu välillä ihan hyvätkin ja voitelukin on jossain välissä lipsahtanut kohilleen, joten takana lienee jokseenkin yhtä paljon kilometrejä kuin viime talvenakin. Suksiminen on kyllä hyvää treeniä kohta alkavaa fillarikautta silmälläpitäen.
Eilen oli myös HB:n ilmaiskeikka ja tulihan siellä käytyä kuuntelemassa hyvää soitantaa. Kyseessä on ylivoimaisesti maailman paras gosbel-bändi ja kuulosti livenä vähintään yhtä hyvältä kuin levyllä. Harmi, että joutui bussille ravaamaan heti keikan jälkeen, eikä ollut aikaa jutustella bändin kanssa.
Mutta mutta... Eihän tässä ole enää viikkoakaan Roxette-konserttiin!!!
