Blogi

No niin, nyt on kahden(!) kuukauden projekti ohitse ja uusi pankkikortti kourassa. Alunperin sovin toukokuussa, että kortti toimitettaisiin Lappeenrannan Osuuspankkiin. Kesäkuun alussa tuli kirje, jossa ilmoitettiin kortin saapuvan Myllykoskelle. Soitin sinne sitten ja kysyin, josko sen saisi toimitettua Lappeenrantaan. "Joo kyllä se onnistuu, me laitetaan tekstiviesti, kun kortti on saapunut perille."

Kului sitten pari viikkoa ja mitään ei kuulunut. Soitin pankkiin ja sain vastauksen, että "käydään kurkkimassa, odota hetki". Onnistuin kuitenkin siinä "hetken"(10min) aikana lopettamaan puhelun. Odottelin tunnin verran asiakaspalvelijan soittavan takaisin, mutta eipä soittanut, joten rimpautin uudestaan. Toinen kaveri vastasi, meni tonkimaan laatikoita ja ilmoitti, ettei kortti vielä ollut saapunut. "Laitetaan kyllä viestiä, kun kortti tulee", oli vielä vastaus puhelun päätteeksi.

Taas meni tovi, kunnes nyt tiistaina suuntasin pankkiin ihan piruuttani kysymään kortista.

"Oliskohan sitä mun korttia jo tullut?"

-No käydäänpä katsomassa.

*Tovi myöhemmin*

-Olihan se täällä.

"Hyvä homma. Kyllähän siitä viestiä piti tulla, mutta en mä nyt olettanutkaan, että tulisi..."

-Joo, ei meillä ole kyllä tapana viestejä laitella, nainen vastasi, avasi kirjekuoren ja jatkoi: -No, kyllä täällä nyt lukee, että olis viestiä pitänyt laittaa...

Lähinnä nauratti tässä vaiheessa. Mulla oli kortti ja se riitti. Toivottavasti pankissa ei tarvitsisi asioida nyt taas muutamaan vuoteen... Ja, jos kortti tulee väärään paikkaan, haen sen kävellen. Kolmen viikon aikana 100km taittuu vaikka kontaten.

Eihän äidin elämä helppoa ollut. Ehkei sen pitänytkään olla. Ehkä sen pitikin olla hieman vaikeampaa, jotta me muut ymmärtäisimme, ettei pienistä asioista kannattanut murehtia, vaan elämästä voi ja pitääkin nauttia. Mitä väliä sillä on, jos hiustenvärjäys ei onnistu, kunhan on katto pään päällä? Haittaako pieni naarmu auton ovessa yhtään mitään, kun kerran saa syödä joka päivä? Ja onko sekään nyt niin justiinsa, jos se katto vähän vuotaa, kun on kuitenkin ystäviä ja sukua lähellä? Äiti joutui kyllä elämänsä aikana kokemaan sitä ja tätä. Aina kuitenkin oli hymy huulilla, vaikka asiat olisivat olleet kuinka huonosti. Äidillä sitä oli niin paljon, että muutkin saivat siitä nauttia.

Eihän äiti koskaan myöntänyt, ettei taistelusta voittoa enää ollut tarjolla. Vielä kuukausi sitten sain iloisen puhelun, että nyt on hyvä olla taas, kun lääkäri oli saanut oloa parannettua. Kyllähän sen kuitenkin rivien välistä aina tiesi, ettei se nyt aivan näinkään ollut.

Viimeisiä kertoja nähdessämme, kun äiti vielä jaksoi nousta istumaan, nojasi hän olkapäätäni vasten ja totesi, että onpa minulla rotevat hartiat. Mitäpä siihen olisi vastaan voinut väittää. Äitihän ne oli minulle antanut.

Iski silloin tauti paha
vaivasi koko ajan maha
Luin rivien välistä
oli kyse vakavasta
Hymyilit silti aina
vaikka painoi vaiva
Nyt alkaa aika aivan uutukainen
ei paina vaiva minkäänlainen
Muistan kuinka hymysi aina hohtaa
sen vielä joskus taivaassa kohtaan

Rakkaudella,

Erno

Näyttäs kuukausi vaihtuvan ilman blogimerkintää, joten tarinoinaan jotain pikaisesti. Kesäloma nyt ainakin alkoi tänään. Maanantaiaamuna tietää sitten, että tarviiko heti loikata töihin takaisin...

Fillarointikelit ovat olleet varsin kiitettävät ja vaikka tänäkin vuonna kesäkuu on (olemattomista kiireistä johtuen) toukokuuta vähemmän kilometrejä kerryttävä, on kasassa kuitenkin jo 800 yksikköä. Tavoite on alkuvuoden uhoamisesta kasvanut 1500 kilometriin. Näyttää ihan mahdolliselta. Heinäkuun tavoite 500km.

Ei kai tässä muuta. Suuntaan saunaan.

Viime viikolla lähti liikenteeseen iPhonen ostajan tarina, jossa Sonera ei suostunut antamaan hänelle oikeutta käyttää käytettynä ostamaansa puhelinta. Nyttemmin Iltalehtikin kirjoitti asiasta ja sosiaalisessa mediassa (Facebook etunenässä) asiasta nousi meteli. Soneran foorumillekin tuli nopeasti 10 sivua täyteen keskustelua asiasta. Lopulta Soneran oli pakko muuttaa käytäntöjään. Asiakas voitti, mutta ainoastaan sen takia, että sekä sosiaalisen että perinteisen median painostus kasvoi suureksi. Minne katosi "asiakas on aina oikeassa" -mentaliteetti?

Puolitoista viikkoa sitten täällä rupesi Soneran kaapelissa näkymään HD-kanavat. Suuntasin samantien Sonerapisteeseen kyselemään, että näkyykö formulat jo teräväpiirtona. Aloitin keskustelun seuraavasti:

-Teillä kuulemma näkyy nyt HD-kanavat, niin mitäs vaaditaan, jotta F1 tulee HD:nä ruudulle?

Soneran tyyppi vastasi:

-Ai näkyy vai?

Ei kuulostanut hyvälle. Kaveri vähän aikaa selasi sivuja läpi, muttei löytänyt mitään, joten lopulta pisti telkkarin tulille ja totesi, että kyllähän siellä tosiaan HD-kanavia on tarjolla. Jatkoin keskustelua tämän jälkeen:

-Mitäs tässä nyt sitten tarvitaan noiden kanavien esiin saamiseksi? Riittääkö vanha conax-moduuli vai pitääkö olla conax+-moduuli?

Vastaus oli taas jäätävä:

-Tuota, en kyllä tiedä. Sun pitää käydä kysymässä jostain kodinkoneliikkeestä, jossa näistä tiedetään.

Tämä riitti minulle, kiitin kohteliaasti ja lähdin pois. Tietämyksen puute pursui kyllä liikkeestä ulos ovista ja ikkunoista.

(Minua edeltävälle asiakkaalle todettiin, että "ei tähän nyt pikkunetti riitä, kun tämä on kosketusnäytöllinen puhelin", huoh.)

Ei hätää, tarina ei vielä lopu tähän. Kävin eilen asioimassa paikallisessa Osuuspankissa. Viimeisen 5 vuoden aikana olen käynyt pankissa n. 3 kertaa ja mikä minua edelleen eniten ihmetyttää on se, että vaikka pankin ulkopuolella lukee Osuuspankki, niin pankilla ei ole "mitään" tekemistä sen Osuuspankin kanssa, joka on vaikkapa Kouvolassa. Sama konsepti tietysti liittyy niin S-ryhmään kuin HotLipsiinkin.

No kuitenkin. Halusin lähinnä vain jutella ja tiedustella asioista. Ennen kuin kerkesin kysyä mitään minulle sanottiin: "tämän voi kyllä hoitaa netissäkin". Sitten alotin kysymystulvani, mutten kerennyt saada ensimmäistä lausettani loppuun, kun sain vastaukseksi "ei onnistu". Aloin kertomaan tarinaani syvällisemmin, kun minut taas keskeytettiin: "minä en voi tietää siitä yhtään mitään". Esitin jatkokysymyksen ja vastauksena tuli vielä kerran samanlainen töksäytys. Tässä vaiheessa teki mieli haistattaa pitkät ja suksia seuraavaan pankkiin asioimaan, mutta masokistisenä luonteena jatkoin vielä keskustelua ja lopulta pöydän toisella puolellakin ymmärrettiin ongelmani ja osattiin jopa auttaa siinä.

Sanoin tietäväni, että yhteydet toiseen konsernin(?) pankkiin täytyy hoitaa puhelimitse, johon sain vastauksen, että nykyään on kyllä mesekin. Kommentti yllätti minutkin. Pankkisalaisuudet liikkuvat siis mesen kautta nykyään.

Lopulta sain kuitenkin hoidettua kaikki asiani hyvin täällä, eikä tarvinnut lähteä ravaamaan Kouvolaan yhden pankkijuttelun takia. Muutenkin kaikki se, mitä ensin uhkailtiin kumottiin ja asioista, joista ei tiedetty mitään, osattiin antaa hyvin valistuneita arvauksia. Loppua kohden asiakaspalvelu oli vähintäänkin miellyttävää, mutta alun säätäminen pilasi kuitenkin kokonaisuuden.

Summa summarum: henkilökohtainen asiakaspalvelu on näyttäväisesti jo hyvinkin lähellä sukupuuttoon kuolemista. Sääli sineensä, joskus on mukava turista asioista perillä olevien ihmisten kanssa. Ehkä seuraavalla kerralla lykästää paremmin - ehkä ei.

Kisat menivät tällä kertaa Leijonien käsikirjoituksen mukaan. Finaalipeli oli yksi parhaista matseista mitä olen koskaan katsonut. Eikä ollut välieräpeli Venäjää vastaan juurikaan huonompi.

Listataan nyt muutama huippu jellona (ei missään erityisessä järjestyksessä):

Mikael Granlund

Ilmiömäiset kisat. Jos joku on perimässä Selänteen ja Koivujen paikkaa joukkueen pelimiehenä, niin MG. Ensi syksynä taitaa olla edessä muutto Pohjois-Amerikkaan - jos poika sinne itse vain haluaa. Jännityksellä odotan miten nuorempi Granlund tulee kaukalossa pärjäämään...

Tuomo Ruutu

Maaleja tuli kunnolla ja periksi ei annettu koskaan. Tuomon parhaat kisat.

Mikko Koivu

Ei ole pikkuveli yhtään Sakua huonompi. Kun johtajuus näkyi kotikatsomoon asti (varsinkin eilen), niin voi vain kuvitella millainen kapteeni Mikko on pukukopissa. Saku ja Mikko ovat kaksi parasta asiaa, mitä Turku on Suomeen tuonut.

Leo Komarov

Vanhemman Ruudun perillisenä Komarov on mies paikallaan. Ei tehoja juurikaan, vaan sitä raakaa työtä, jota jonkun vain on tehtävä. Leksa hoiti hommansa paremmin kuin hyvin.

Jarkko Immonen

9+3 ja pistepörssin voitto. Ei muuta kommentoitavaa.

Pyörittelin tässä viimeisen 20 vuoden ajalta joukkueiden sijoituksia MM-kisoissa ja piirtelin kuvaajan, jossa näkyy joukkueen kolmien kisojen sijoituksen keskiarvo (edelliset kisat, kyseisen vuoden kisat ja tulevat). Luonnollisesti 2011 käytössä oli vain kahdet kisat. Mitäpä siitä kuvasta nyt muuta näkisi, kuin että Ruotsi on ollut viimeisten 20 vuoden ajalla hallitseva jääkiekkomaa. Toisena tulee Tsekki, sitten Kanada ja Suomi. Ainoastaan Tsekki on onnistunut voittamaan tittelin kolme kertaa peräkkäin (-99,-00 ja -01) ja täten päässyt kuvaajan huipulle. Samalla kun Tsekki ja Suomi olivat huipulla kynti venäläinen kiekko suurinta aallonpohjaansa. Jos Suomella on ensi keväänä yhtään samoja äijiä jäällä kuin tänä vuonna, voidaan odottaa sinisen käyrän jatkavan nousua.