Blogi

Nythän se sitten varmistui, että turbot tekevät paluun autourheilun kuninkuusluokkaan kaudella 2013. Jo oli aikakin!

Maikkari uutisoi, että parin vuoden päästä ykkösiä työntää 1,6 litrainen nelisylinterinen ahdettu ja kierroslukurajoittimella varustettu pannu. Varmaan tässä kyllä on muitakin rajoituksia kuin kierrosluvut. Turbojen edellisessä esiintymisessä vähän yli 20 vuotta sitten desiä pienemmällä pannulla revittiin kaksi kertaa sen verran kaakkeja irti mitä nykyisistä vaparikoneista ja tulevista turbopannuista irti saadaan. No, oli miten oli, tämä on parasta mitä formuloille on tapahtunut aikoihin.

Uutinen myös mainostaa, että uudet turbokoneet kuluttavat 35% vähemmän polttoainetta, kuin nykyiset vapaastihengittävät V8:t. Tämähän se ahtamisen idea olikin alunperin, kun ne keksittiin. Eli pikemminkin säästetään polttoainetta kuin lisätään tehoja. Nykykielessä turbo on lähes synonyymi tehokkaalle moottorille, vaikka se voisi olla sitä myös pihille koneelle.

Nelisylinterisyys ja 1,6 litraisuus taasen tuo moottoria muuten lähemmäs kansanautoilijoiden voimanlähteitä, joten autoteollisuus hyötynee oletettavasti tästä myös siviilipuolella.

Koneista löytyy tehoja hyvin, joten kilpailut eivät ainakaan tehojen puutteesta latistu ja ainahan on se mahdollisuus, että turbot poksahtelevat, joten näyttävyytäkin mahdollisesti saadaan lisää.

Näin äkkiseltään en keksi tästä kauan kaivatusta sääntömuutoksesta mitään pahaa. Miksei tätä tapahtunut jo 10 vuotta sitten?

Lauantaina pidettiin pienimuotoiset pikkujoulut ja siinä samalla Dynablasterin MM-kisat.

Vieraita saapui Turun suunnalta, Lahden seudulta ja paikalliselta alueelta. Niin ja sitten oli se farmari sieltä jostain. Kinkku tuli valmiiksi vasta myöhemmin illalla, mutta tulikin niin maukas setti, että eipä siitä paljon jäljelle jäänyt illan mittaan!

Samalla ruokailun lomassa pelattiin Dynablasterin MM-kisat. Peli on siis parikymmentä vuotta vanha alunperin Amigalle tehty peli, josta PC-käännöskin löytyy. Kaksi näppäimistöä ja telkkari olivat pelivälineinä, joten homma sujui suht hyvin. Jokainen matsi oli paras viidestä -periaatteella, joten loppupeleissä illan aikan tuli kylvettyä pommi jos toinenkin.

Runkosarjan tulokset olivat seuraavat:

Runkosarjan neljä parasta pelaajaa jatkoi sitten pudotuspeleihin:

Pudotuspeleissä ennakkosuosikit(?) saivat kylmää kyytiä. Lopulta finaalin tulos oli seuraava:

Eli niinhän siinä kävi, että Dynablasterin ensimmäinen MM-titteli matkasi Turkuun, mutta ei hätiä, ensi vuonna on revanssin paikka!

Kaiken kaikkiaan pikkujoulut olivat varsin onnistuneet, näitä täytyy toistekin ottaa. Ehkäpä tammikuussa?

Uuden yliopistolain myötä yliopistot keräävät nyt rahaa niin maan pirusti. Kaikki jotka vain pystyvät lahjoittamaan ovat tervetulleita. Taitaa joka yliopistossa olla jokin lipas, joka ottaa kolikkoja vastaan. Siis oikeasti: kolikkoja. Kuulostaa aika kerjäämiseltä.

Mitä enemmän rahaa kerätään sitä enemmän valtio lyö siihen vielä omiaan päälle. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto keräävät aivan tolkuttomasti fyrkkaa ja muut sitten vähemmän - paljon vähemmän (Aalto kerää yksinään enemmän kuin kaikki muut yhteensä...). Ja mitä humanistisempi yliopisto on, sitä vähemmän firmat ovat kiinnostuneet lompakkoaan raottamaan.

Onko se sitten mikään yllätys? Ei Nokia, ABB tai Sonera hyödy juuri yhtään siitä, että jossain takapajuisessa opinahjossa opiskelija voi opiskella filosofiaa, historiaa tai mitä-lie-suomen-kielen-tutkimusta. Nokiaa todennäköisesti kiinnostaa filosofia ihan yhtä paljon kuin Etelä-Amerikasta vastikään löytynyttä uutta intiaaniheimoa kiinnostaa Nokian N8. Eipä sillä, kyllähän insinöörit suunnittelivat kuuraketit ja sukkulat. Meidän kädenjälki näkyy myös vahvasti nykyisessä tietotekniikassa. Kauppatieteilijät osaavat rahastaa millä tahansa huonollakin tuotteella. Energiatekniikan ymmärrys on tällä hetkellä hyvinkin pinnalla. Filosofeista ei puhu kukaan.

Joten missä mennään metsään vai mennäänkö ollenkaan?

Mennään. Vaikka maailma pyöriikin insinöörien rakentamilla härveleillä ja kauppaa käyvät kauppatieteiden maisterit, sivistyksen luovat aivan muut alat. Osa ihmiskunnan mahtavimmista saavutuksista on kotoisin jostain aivan muualta kuin insinöörien käsistä. Oopperat, elokuvat, kaunokirjallisuus, lainsäädäntö, käytettävyys... Näitä riittää. Jos maailma olisi pelkästään insinöörivoittoinen ei näillä asioilla olisi niin merkitystä. Panostamalla tekniikkaan menettää osan sivistyksestä ja päinvastoin.

Muutenkin tämä yritysten yliopistojen lahjonta on aika hanurista. Ei minua kiinnostaisi tehdä töitä Nokian korvamerkitsemää rahaa vastaan. Yliopistojen pitää luoda tiedettä ja teknologiaa, joita yritykset voivat sitten jalostaa omaan käyttöönsä. Yliopisto ei ole mikään markkinapaikka, josta firma voi käydä ostamassa itselleen teknologisen työkalun X hintaan Y.

Tällä hetkellä suomalaisilla yliopistoilla on kolme tehtävää: tehdä tieteellistä tutkimusta, luoda siihen perustuvaa opetusta ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Uusi yliopistolaki tukee näistä ensimmäistä ja sitäkin suoraan firmoille. Yhteiskunnallinen vaikutus jää kyllä taitavasti pois, vaikka se on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista mihin yliopistot voisivat auktoriteettiaan(?) käyttää. Nyt näyttää siltä, että sekin auktoriteetti on ostettavissa tarpeeksi suurella lahjoituksella.

Taas on Formula 1 -kausi pulkassa. Schumacherin valtakauden loputtua 2004 ovat mestaruuden ratkonnat venyneet aina kauden loppupuolelle ja tällä kaudella viimeisessä kisassa oli jännitystä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kisa oli erittäin hyvä ja täällä kisastudiossa pulssi hakkasi kahtasataa kyllä koko kisan ajan. Mutta ei siitä sen enempää, tarkoitukseni ei ole kertoa viime kisasta, eikä edes viime kaudesta, vaan siitä mitä F1:sten fanittaminen on.

Olen vuodesta 1992 alkaen katsonut formuloita. Kaksi kisaa on jäänyt näkemättä. Toinen (2003 Silverstone) jäi intin takia näkemättä (kyrpi ja sivari kutsui) ja toinen (2001 Nürre), "kun oli muka parempaa tekemistä" vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Kuuntelin kuitenkin kisaa radiosta sen, mitä sitä tuli ja aika-ajot olin katsonut, joten lasken asian niin, että olen yhden kisaviikonlopun missannut. Siinäkin tietysti valitettavasti yksi liikaa.

Mutta niin, kisat ovat kuulemma tylsiä? Tottahan se on, että joskus koko kisassa tapahtuu vain pari ohitusta, eikä sitten muuta. Ei se silti tarkoita, että kisa olisi ollut tylsä - eikä varsinkaan sitä, etteikö kulisseissa tapahtuisi. Koko formulanautinnosta vain "pieni" osa tulee itse kilpailusta. Sanotaan, että kilpailujen merkitys tästä nautinnosta on 30-40%. Tämän lisäksi tulevat aika-ajot, vapaat harjoitukset, talven testijaksot, glamour, kuljettajien muun elämän seuraaminen (kuin myös tallien), politikointi... Eli seurattavaa riittää.

Kausi on ohitse, joten minullakin pitäisi olla nyt aikaa huilata? Eipä tietenkään ole. Formuloihin tulee ensi kaudeksi uusi (tai pikemminkin palaa vanha tekijä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen) rengastoimittaja, Pirelli, ja rengastestit alkavat aivan näinä päivinä. On mielenkiintoista nähdä, miten Pirelli onnistuu muokkaamaan lajia. Kulisseissa tapahtuu myös paljon muuta. Tällä kaudella Lotus nimeä käyttänyt Tony Fernadesin 1Malaysia-talli saattaa menettää ensi kaudella Lotus-nimen tällä kaudella Renaulttina tunnetulle tallille. Sääli sineensä, jos näin tapahtuu. Lotus oli menneen kauden kiinnostavimpia talleja ja odotan innolla, mitä Mike Gascoyne kykenee ideoimaan ensi kauden autoon. Ja olihan Lotus ylivoimaisesti parhaan värinen auto kaudella 2010!

Kaiken tämän lisäksi F1-foorumeilla voi keskustella muiden samalla aallonpituudella olevin ihmisten kanssa. Spekuloida ja unelmoida voi loputtomiin. F1 on maailma, jolla ei ole alkua eikä loppua. Kun sinne kerran hurahtaa, paluuta ei enää ole.

Formulat ovat siis paljon muutakin kuin se parituntinen joka toinen sunnuntai. Paljon paljon muuta. Yksi unelma-ammateista olisi olla mukana jonkin tallin organisaatiossa. Työnkuvalla tai palkalla ei olisi niin väliä. Työn maagisuus palkitsisi tekijänsä.

Joten mitäpä sitä asiaa muuksi muuttamaan. Minulle F1 on elämä.

Vaihteeksi kerkesin taas lukea kirjan. Tällä kertaa käsittelyssä oli Sofi Oksasen Baby Jane.

Viime vuonna(?) lukemani ranskalaiset kirjat olivat aivan kuraa, mutta tämä Oksasen teos on sentään jostain kotoisin. En noista kommunistiopuksista ole niin kiinnostunut, joten otin luettavaksi tämän yhden, joka ei kyseiseen sarjaan kuulu. Kielellisesti kirja on todella hyvä. Ei voi olla kuin kateellinen, kuinka toinen saa sanoillaan lauseet tanssimaan. Itse tarina oli hieman hämärä, mutta kyllä sielläkin hetkensä oli. Ei ole Oksanen mainettaan turhasta saanut.

Kirjassa oli paljon samankaltaisuutta tuohon keväällä lukemaani Punaiseen mekkoon, mutta jälkimmäinen on kyllä kuin alivaloittunut mikrofilmi verrattuna Oksasen teokseen. En juonta rupea sen kummemmin selittelemään, mutta sanottakoon, että ei se nyt hirveän kaukana ollut tuosta Punaisesta mekosta. Molempien kirjojen kannetkin ovat vielä punaisen sävyiset...

Tällä hetkellä työn alla on myös Linus Torvaldsista kertova Just for fun -kirja. Huuto.netissä ei vain ollut tarjolla kuin ruotsinkielinen painos, joten lukemisessa saattaa vierähtää tovi. Eikä sitä aikaa muutenkaan ole lukemiseen tarpeeksi.