10 vuoden odotus on takana ja soittimessa on nyt viikon verran pyörinyt Roxetten uutukainen. Odotin (sekä hyvässä, että pahassa) Room Servicen kaltaista poppialbumia ja oikeastaan sen sainkin. Charm School poikkeaa edellisistä Roxette-albumeista kuitenkin siinä, ettei tällä ole oikeastaan kuin yksi räjähtävä poppiralli. Ensimmäisenä sinkkunakin lohkaistu She's Got Nothing On (But The Radio) on kyllä Gessle-hitti parhaasta päästä, mutta levylle näitä olisi voinut pari lisääkin heittää.
Charm School on hyvin mid-tempoinen ja jopa hieman melankolinen albumi. Tämä ei missään tapauksessa ole huono asia. Speak To Me kolahti aivan ensikuulemalta ja saa edelleen kylmät väreet aikaan. Marien ääni on vain yksinkertaisesti niin koskettava. Viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat huomioon ottaen ei voi kuin ihailla miten tällaisiin laulusuorituksiin hän vielä yltää. Ilmeisesti kerran artisti on aina artisti.
Myös kappaleet Only When I Dream ja Dream On muodostavat hyvän parivaljakon ja ovat lyriikallisesti niin Gessleä kuin mikään vain voi olla. Big Black Cadillac arvelutti, kun biisin nimen ensimmäisen kerran luin ja kappale olikin sitten oikeastaan juuri sellainen kuin ennakkoluuloissani ajattelin. Poppiraita, mutta jotenkin tuo ei vaan satasella toimi.
Tuntuu, että albumi on sekoitus Gesslen Party Crasher -kiekkoa ja Roxetten Room Serviceä. Siinä missä Party Crasher on loistava bilelevy, on Charm School hyvä heittää soittimeen esimerkiksi silloin, kun haluaa kirjoittaa proosaa. Musiikki on juuri sopivan rauhallista ja seesteistä pitämään kirjoitusfiiliksen päällä.
Ei tämä Crash!Boom!Bangin! veroinen kiekko ole, mutta monet biiseistä ovat kuitenkin pirun hyviä. Oli miten oli, niin näitä biisejä kyllä odotan innolla kuulevani livenä!
After All, suosittelen.
Kuva, Fair use, https://en.wikipedia.org/w/index.php?curid=29871861