Blogi

Eilisessä YLEn vaalitentissä puhuttiin eläkeiän nostamisesta. Onhan siitä puhuttu jo jonkin aikaa, joten puhutaan nyt vielä vähän lisää. Oma kantani asiaan on, etten tahdo ikinä päästä eläkkeelle. Oikeastaan päästä on väärä sana, koska kokisin sen joutumiseksi. En siis halua joutua eläkkeelle. En halua tilanteeseen, jossa en voisi enää olla hyödyksi yhteiskunnalle - ihmiskunnalle. Monet ehdokkaatkin totesivat, että paras tapa olisi pidentää työuria keskeltä. Tämän allekirjoitan täysin. Työelämä pitäisi olla sellaista, ettei sen aikana joutuisi sairaseläkkeelle. Työelämän tulisi olla myös niin joustavaa, ettei se aiheuttaisi työtätekeville ylimääräistä stressiä. Ihmisiä tulisi kannustaa tekemään töitä omien tapojensa mukaan. On kyseessä sitten vaikka osa-aikainen työn tekeminen tai etätyö. Työtä tulisi tehdä niin, että tekijä tuntee olonsa kotoisaksi. Toinen haluaa tehdä töitä 60 tuntia viikossa ja tienata 8000€ kuussa, toiselle riittää 30 tuntia ja 1000 euroa.

Tästä päädymmekin siihen, että olen myös sitä mieltä, että jos työ tuntuu työltä, tulee siitä irtisanoutua välittömästi. Jos aamulla v*uttaa nousta ylös, niin miksi oman elämän haaskausta tulisi jatkaa yhtään pidempään? Monta asiaa ihminen voi saavuttaa, mutta aikaa meillä on tällä pallolla rajatusti, joten onko hölmömpää tekoa kuin haaskata aikaa työssä, josta ei pidä?

Pyrin siihen, että saan tehdä sellaista työtä, josta nautin. Onnekseni - ja epäonnekseni - pidän monesta asiasta. Toisten asioiden tekemisestä joku tykkää maksaa minulle palkkaa, toiset teen omasta pussistani. En haluaisi edes käyttää termiä "työ", koska en ole kovinkaan suuri protestanttisen (työ)etiikan fani. Haluan toteuttaa itseäni, en "tehdä töitä". Ehkä tässä nyt leijuu tällainen "taiteilijafilosofia". Harva muusikkokaan ajattelee, että "painanpa tässä vielä viisi vuotta töitä ja sitten jään eläkkeelle, enkä enää ikinä koske kitaraan". On tietysti ammatteja, joista on pakko jäädä eläkkeelle jossain vaiheessa, mutta tällaisten ammattien määrä toivon mukaan laskee.

Antiikin Kreikassa miesten tehtävänä oli ajatella. Orjat ja naiset hoitivat kaiken muun. Toivottavasti ihmiskunta pääsee vielä tilanteeseen, jossa ihmisillä on mahdollisuus ajatella ja koneet tekevät tylsät työt. Ja vaikka koneet tekisivätkin kaiken työn, niin eläkkeelle en jää.

Sain vihdoin ja viimein luettua "After The Software Wars" -kirjan (Ohjelmistosotien jälkeen). Lukuprosessi taisi alkaa jo viime keväänä ja jos en nyt väärin muista, niin tämä on oli ensimmäinen kirja, jonka luin puhtaasti sähköisesti PDF:nä. Kirja käsittelee pääosin avointa lähdekoodia ja tästä syystä kirja on myös täysin ilmaiseksi tarjolla. Sen löytää täältä. Voi sen ostaa paperisenakin, $8,99 Amazonissa. Ilmeisesti kirjasta on tulossa myös tekijänsä tuottama elokuva. Ilmainen varmaan sekin sitten. Puhuvat vielä, että tänä vuonna tulisi ulos.

Kirja on Microsoftin entisen työntekijän Keith Curtisin kirjoittama ja se kertoilee miksi avoin koodi on hyvästä ja Microsoftin tai Applen tai kenenkään suljetun koodin järjestelmät eivät tule pitkällä aikavälillä pärjäämään avoimen koodin tuotteita vastaan. Curtis ei ole mikään ammattikirjoittaja ja sen valitettavasti huomaa välillä turhankin rankasti. Hänen teostaan ei voi pitää kovinkaan tieteellisenä, koska paljon asioita jää perustelematta. Tämä on lähinnä mielipidekirjoitus ja mielipiteet ovat lähes yhtä vahvoja kuin itsellänikin...

Sisältö oli kuitenkin viihdyttävää - lopun politiikkaosuutta lukuun ottamatta. Opin tästäkin kirjasta uusia asioita, joten sivistysmielessä se kannattaa lukea. Täytyy kuitenkin olla kriittinen monessa kohdin. Avoimen koodin lisäksi kirja kertoo myös patenttilainsäädännöistä, avaruushissistä ja politiikastakin. Nämä kaikki tulevat kyllä vähän turhankin paljon jenkkinäkökulmasta, eikä kaikkialla ole asiat kuitenkaan samalla tavalla (yhtä huonosti).

Pari asiaa kirjasta jäi oikein kunnolla mieleen. Ensinnäkin nykyinen patenttilainsäädäntö virtsaa muroihin aika rankasti. En juurikaan diggaa patenteista ja kirjassa esitetyt argumentit olivat sivistäviä ja tukivat ajatusmaailmaani. En hyväksy sitä, että lääkkeitä ei voida kehittää esim. syöpää vastaan, koska toinen yritys on patentoinut lääkkeeseen vaaditut proteiinit. Toinen asia, mikä kirjasta jäi mieleen, oli vahva argumentointi automaattisen muistinhallinnan puolesta. Ensimmäiset roskankerääjät kehitettiin jo yli 50 vuotta sitten ja silti C ja C++ ovat edelleen käytetyimpiä kieliä! Itse en tätä ole niin tullut ajatelleeksi, mutta kirja onneksi valaisi minua.

Pitäisiköhän tälle kirjalla antaa jonkinlainen arvosana... No, kouluarvosana 7+ voisi olla kohdillaan.

Nyt on Ylen ehdokastentit katseltu. Jos ne on näkemättä ja asia kiinnostaa, niin Yle Areena ne tarjoaa katsottavaksi. Huomenna illalla on myös tenttailua kaikkien ehdokkaiden kesken. TV1@21:05

Mutta asiaan. Annoin jokaisen tentin jälkeen ehdokkaalle kouluarvosanan ja seuraavassa todella nopeasti kirjoitettu syväluotaava(?) analyysi. Aluksi totean kuitenkin, että valitaan ehdokkaista kuka tahansa, niin asiat ovat paljon paremmin kuin eräissä muissa maissa. Kyllä näistä jokainen hommansa osaa hoitaa ilman, että käyttää alaikäisten prostituoitujen palveluja tai huijaa vaaleissa. Ei ongelmaa meilläpäin.

Paavo Lipponen, arvosana 7

Selkeästi mielestäni heikoin ehdokas. Tentissä tuntui, ettei hän ollut enää mukana asioissa, vastaukset venyivät ja hän myös vastasi yhteen kysymykseen täysin ohi aiheesta. Olen ikärasisti ja totean, että tällä Paavolla ei ole tarpeeksi pelimerkkejä näissä karkeloissa.

Eva Biaudet, arvosana 7+

Niin hieno kieli kuin ruotsi onkin, niin sitä ei koko Suomessa tarvita, eikä sen ajamista presidentin tarvitse harrastaa. Vastaukset olivat myös haparoivia. Ei napostellut tämäkään ehdokas.

Sari Essayah, arvosana 8-

Yllättävän hyviä vastauksia, mutta silti ei. En kannata kristillisten tasa-arvoa tallovia ajatuksia, niin on vaikea nähdä, että antaisin ääneni homovastaisen puolueen ehdokkaalle.

Paavo Väyrynen, arvosana 8

Mitähän tästä pitäisi olla mieltä. Jos tämän Paavon kampanja olisi vitsi, se naurattaisi, mutta että tämän maan kärkeen? En oikein tiedä. Kokemusta on kyllä politiikasta - sitä ei käy kieltäminen. Mutta tässäkin on hieman tämä kysymys, että onko Pavella enää mitään uutta tarjottavaa tähän loppuun kaluttuun pestiin? Sitä paitsi kepu pettää aina, eikö?

Timo Soini, arvosana 8+

Soinilta tuli yllättävän suoria vastauksia tentissä. Mutta mutta... Minkäslaisen rasistikortin tässä nyt vetäisi esiin... Presidentti on ennen kaikkea esimerkin näyttäjä. Jos Soini tiputtaa vaikka 40 kiloa massaa, niin katotaan sitten uudestaan. Siinä samassa jos pari poliittista mielipidettä vaihtuu, niin käännän peukalon ylöspäin.

Sauli Niinistö, arvosana 9-

Äskeinen tentti meni Niinistöltä hyvin. Kaveri oli kyllä väsynyt kuin Harjakaisen Timo firman piikkiin oksentelusta, mutta asia oli kuitenkin ihan kohdillaan. Niinistö on mitä todennäköisin seuraava pressa eikä minulla suoranaisesti mitään sitä vastaan ole. Parempia ehdokkaita on kuitenkin tällä erää tarjolla.

Pekka Haavisto, arvosana 9

Vastaukset olivat rehellisiä ja tuntuivat tulevan suoraan sydämestä. Anssi Kela jo listaakin 16 syytä äänestää Pekkaa, joten turha niitä tässä on enää uudestaan pistää. Pertti Jarlakin piirsi pari mukavaa sarjista asiasta. Kyllä tästä miehestä Suomi saisi hyvän - älykkään ja kansaa lähellä olevan - presidentin. Sitä paitsi vanha totuus sanoo, että kakkonen on ykkönen! Ja todettiinhan Idolsissakin muutama vuosi sitten, että homoilulla ei häviä, vai miten se meni...

Paavo Arhinmäki, arvosana 9+

Arhinmäki oli sekä paras Paavo, että tenteissä mielestäni parhaiten menestynyt ehdokas. Harmi, että syksyn kasettimaksukeskustelun sössiminen tiputtaa rispektiä rankasti. Sitä paitsi Paavo on hieman liian nuori. Kokemattomuus saattaa aiheuttaa muitakin yli- tai alilyöntejä. Selkeästi kuitenkin paras Paavo näissä tanhuissa.

Eli näillä mennään. Haavisto toiselle kierrokselle ja katsotaan sitten miten käy!

Ah, taas on se aika... kuukaudesta... vuodesta? No, nälästä! Oli miten oli, niin tie vei taas Oléeseen. Ei sillä, että edellinenkään mesta olisi huono ollut, mutta onhan Olé kuitenkin Olé. Tunnelma oli taas kerran seesteinen ja makuhermoja kutkutteleva. Kukaan ei varmaan ylläty, kun kuvaa katsoo ja bongaa Maran hampurilaisen äärellä... Itse kokeilin tällä kertaa jotain muuta ja eteen tuotiinkin pihvi. Maukas oli, varsinkin päällä oleva "paholaisen hillo". Siinä, kun ruokaa odoteltiin, niin pöydän toiselta puolelta huudeltiin "lopettakaa se tiskaaminen ja tuokaa sitä ruokaa pöytään heti!" Kannatin tätä ajatusta kyllä. Oléessa on kyllä aina ollut nopea palvelu, joten ei käy valittaminen, vaikka Mara nyt innostuikin hoputtamaan. Liekö geeneissä?

Ranskalaiset eivät tällä kertaa olleetkaan normeja paksumpia versioita, ja kun ruuan päätteeksi sanoin, että paksummat ovat parempia, niin tarjoilija valaisikin, että loppiaisen takia toiset ranet olivat loppu ja tilanne korjautuisi taas huomenna. Maanantai oli siis siinä mielessä väärä päivä ruokailulle, joten loppuviikon ohjelmaan voisi kyllä sitten kirjailla toisen visiitin kantapaikkaan...?

Eilen alkoi YLEn ehdokastentit ja ensimmäisenä oli vuorossa Kristillisten ehdokas Sari Essayah. Hän selvisi tentistään ihan hyvin kyllä. Tänään homma jatkuu.

Mutta itse asiaan (jos tässä sellaista oli). Luin ennen joulua Dan Brownin (Da Vinci -koodin kirjoittaja) Kadonneen symbolin. Kirja piti otteessaan ja viimeisen lukusession aikana kello läheni jo kahta yöllä, kun sain valmista aikaan. Hyvähän teos oli kyllä ja leffa pitäisi tänä vuonna tulla, joten sitä katsomaan sitten. Da Vinci -koodia en ole lukenut, mutta leffa oli ainakin hyvä (olenkohan sen nyt 4 kertaa nähnyt), joten Brown on kyllä erittäin viihdyttävä tarinan keksijä.

Ei kirjasta oikeastaan sen enempää. Tai no, kirjan loppupuolella tuodaan ilmi paljon kirjailijan ajatuksia uskonnoista. Kuinka nykyiset uskonnot ovat hukanneet sen sanoman, joka niillä oli tuhansia vuosia sitten. Eroakirkosta.fi-palvelu uutisoi ennen joulua, että heidän kauttaan kirkosta on eronnut kaikkiaan 300 000 suomalaista. Missä tämä sitten näkyy? Jos ei muualla niin seurakuntien budjeteissa. Ei hätää, osaahan sitä kirkkokin toimia. Siellä luotiin nimittäin strategia vuonna 2008. Dokkarissa kerrotaan ne perus liirumlaarumit, että keskitytään ydinosaamiseen(!), luodaan visio ja määritetään arvot. Kuulostaako tämä tutulle? Kuulostaa ainakin täällä, koska yliopistomme on käynyt aivan saman kaavan lävitse. Ja aika moni yritys myös. Pointtihan tässä onkin, että yrityksillä on strategia ("tehdään pirun hienoja muovilusikoita, joita jengi ostaa"). Jos kirkko olisi vakuutusyhtiö, sen slogan voisi olla "Kirkko - taivaallista turvaa". Mutta kun se ei ole. Se ei ole vakuutusyhtiö. Ei disco, eikä edes hampurilaisravintola. Se on kirkko. Joten saavutetaanko Elvis-messulla(!) sitä, mitä varten kirkko tähän maailmaan on aikoinaan syntynyt? Eroakirkosta.fi:n statistiikan mukaan näyttää siltä, että ei saavuteta.

Ketä kirkko tällä hetkellä palvelee? Niitä homoseksuaaleja, jotka haluaisivat tukea Jumalasta? En usko. Niitä, jotka haluavat tukeutua Raamatun sanaan yhtään vakavammin? Niitä ei kirkko ole palvellut enää vuosiin. Eli ketä kirkko sitten palvelee? Niitä, joita asia ei kiinnosta ja jotka maksavat kuitenkin kirkollisveronsa? Ehkäpä. Mutta kuinka kauan? Ei kauaa, on oma veikkaukseni. Jos Eroakirkosta.fi-palvelun kautta eroaa vaikkapa seuraavan 10 vuoden aikana puoli miljoonaa ihmistä, niin millä kirkko rahoittaa toimintansa ja ketä se enää silloin palvelee?

Muutama asia on pielessä. Uskonnon ja politiikan sotkeminen keskenään. Ei voi kuin ihmetellä, miten Päivi Räsänen ja kumppanit pystyvät saamaan ihmisiä eroamaan kirkosta (Homoilta) nopeampaa tahtia kuin juhannuksena hukkuu juoppoja. En ymmärrä, miksi uskonto ja politiikka pitää sotkea toisiinsa.

Kirkko ei tällä hetkellä suostu muovautumaan nykyajan liberaalisiin tarpeisiin (homojen oikeudet), mutta toisaalta se ei suostu myöskään noudattamaan Raamattua tarkasti (naispappeuden salliminen), vaan lilluu jossain siellä välillä. "Ollaan tänään tätä mieltä ja huomenna toista." Ketä tässä oikein palvellaan? Tällainen vatvominen ei johda kuin kirkon jäsenmäärän katoon ja toisaalta muiden uskontokuntien kasvamiseen. Ihmiset, jotka haluavat seurata Raamattua, suuntaavat katseensa todennäköisesti sellaista yhteisöä kohtaan, jolle Raamatun sana on totuus (ainahan sitä kyllä joku tulkitsee). Ja toisaalta, jos jokin uskontokunta vihkii homoja, niin varmaan sielläkin saattaa kysyntää olla.

Oli miten oli, niin kirkolla ei mene hyvin. Tässä maallisessa maailmassa kun ei pelkällä Pyhällä hengellä tunnu pärjäävän, niin jotain varmaan kannattaisi tehdä? Strategia on luotu yli 3 vuotta sitten, mutta ei se näytä auttavan ihmisten katoon kirkosta.

Tulipahan vain mieleen tässä aamutuimaan.