Blogi

Tässä siirryttyäni Sports Trackerin käyttäjäksi rupesin miettimään, että onhan näissä nykyajan luureissa aika nippu hienoja ominaisuuksia.

Tehokkuudessa puhelimet eivät oikeastaan häviä enää vähän vanhemmille pöytätietokoneille. Datayhteydet ovat vikkeliä, ja kosketusnäyttö, asento- ja nopeussensorit sekä GPS luovat jo hieman etumatkaakin.

Nykyajan puhelimessa on varsin tyydyttäviä kameroita, enkä itse jaksaisi kantaa järkkäriä mukana, kun en valokuvaamista niin aktiivisesti harrasta. Näkeehän sitä ihmisiä kuvaamassa videoita kannettavillakin, mutta jotenkin puhelin on omaan käteen se aivan oikea laite.

Toinen kiva ominaisuus on pelit. Siis miten ihmeessä sitä aikoinaan käytiin vessassa, kun ei voinut samalla viskellä vihaisilla linnuilla vihreitä sikoja? Tai lukea uusimpia uutisia, saati tuttujen kuulumisia sosiaalisesta mediasta. Jotenkin nykyään ahdistaa mennä vessaan ilman puhelinta...

Ja nyt, kun datasiirto onnistuu Suomessa jo varsin hyvin, niin puhelimilla voi vaikka lähetellä toisille Gtalkin/Facebookin/Twitterin käyttäjille viestejä tai soitella Skype-puheluita - ilmaiseksi. Tai no täytyy tietysti maksaa dataliittymän maksu, mutta vitonen kuussa ei nyt hirveästi ole rajattomista ilmaisista puheluista ja muista löpinöistä. Itsellä nyt on vielä hitaanpuoleinen netti luurissa, joten en maksa kuin 2 euroa kuussa. Siinä rupeaa eräiden operaattoreiden euron sunnuntait jäämään jalkoihin aika rankasti.

Puhelimien myötä on avaantunut aivan uusia sovellusalueita. Alussa mainitsemani Sports Tracker pitää siis kirjaa liikuntasuoritteista. Lähtiessäni pyöräilemään painan softan käyntiin ja palatessani takaisin näen tietokoneeni ruudulla kartalla pyöräilemäni reitin, keskituntinopeuden, poltetun energiamäärän ja paljon muuta. Eikä maksa mitään.

Näin teknologiaorientoituneena ihmisenä en voi kuin hymyillä tekniikan ratkoessa ympärillä olevia ongelmia pala palalta.

Olen jo aiemmin uhonnut, etten halua koskaan jäädä eläkkeelle, ja ajattelinpa turista muutaman sanan siitä lisää.

Syksyllä tuo yliopistolla keikkuminen maistui aika puulta. Mistään ei tullut mitään, eikä motivaatiota ollut. En hyväksynyt tilannetta ja ilmoitin pomolle, että turha mulle on maksaa palkkaa, kun ei kerran napostele. Luonnollisesti tämän jälkeen tapahtui juonenkäänteitä ja hiljalleen löysin punaisen langan ja jatkoin töitäni. Tosin sillä erolla, etten tee kuin 4 päivää töitä viikossa. Perjantaisin teen jotain aivan muuta. Kevään mittaan valmistui neljäs pöytälaatikkoromaanini ja fillarikausi on edennyt paremmin kuin koskaan aiemmin.

Kaikki tämä johtuu siitä, että ulkoiset motivaattorit (raha) korvaantuivat sisäisillä (intohimo). Motivaatioteorioita on monia ja sekä sisäiset, että ulkoiset motivaatiotekijät voidaan jakaa aliluokkiin. Pääsääntönä on kuitenkin se, että sisäiset motivaatiotekijät ovat paljon tärkeämpiä kuin ulkoiset. Ei minua kiinnosta istua töissä vain, jotta kerran kuussa tilille tippuu epämääräinen summa euroja. Haluan tehdä työtä, josta nautin. Työtä, josta kello neljältä ei ole kiire kotiin, vaan käteen jää hyvä olo, vaikka työpäivä venähtäisi yli 16-tuntiseksi. Enkä ole tämän kanssa yksin. Kirsi Piha ja Liisa Poussa kirjoittivat kirjan Dialogi - Paremman työelämän puolesta -, joka paneutuu Y-sukupolven ajatuksiin ja motivaattoreihin. En ole kirjaa lukenut, joten en nyt pysty sanomaan onko Y-sukupolvea edes olemassa, mutta voin kyllä hyvin samaistua ajatuksiin, että nykyinen työelämään siirtyvä ikäluokka haluaa tehdä asioita omalla tavallaan, eikä kahdeksasta neljään viisi kertaa viikossa täytä vaadittuja kriteereitä.

Tässä on myös yksi sellainen asia, jolla voidaan pidentää työelämää. Minä en halua jäädä eläkkeelle, koska haluan tehdä sellaista työtä, josta ei ole tarvetta päästä eläkkeelle. Ei Jari Tervo, Sauli Niinistö tai Anssi Kela siirry eläkkeelle täytettyään 65 vuotta. Miksi minä haluaisin olla poikkeava?

Kesän hiekkalinna näyttää aika tyylikkäältä. Parempi kuin vuosiin. Lisää ottamiani kuvia on täällä.

Eihän tässä nyt auta muu kuin odotella säiden lämpenemistä, jotta kesä kunnolla pörhältää käyntiin.

Bonuskuva aiemmalta satamareissulta:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmoitti eilen YLEn aamuisessa haastattelussa tukevansa Eutanasiaa. Homma lähti liikkeelle Vihreiden päätöksestä puolueena kannattaa hyvää kuolemaa (kreik. euthanatos). Lilja Tamminen kirjoitti jo aiemmin varsin hyvin asiasta, mutta lisätään nyt omiakin ajatuksia mukaan. Timo Soini kirjoitti blogipostauksen, jossa hän tuo ilmi, että haluaa väen väkisin ymmärtää koko asian väärin. "En istu päivääkään sellaisen puolueen johdossa, joka kannattaa puolustuskyvyttömien surmaamista" oli Soinin kommentti. Eihän tällaista tietenkään kannata kukaan muukaan, mutta populistin oli pakko pelata korttinsa. Täytyy vain toivoa, että Vihreät istuu hallituksessa, niin Soini ei sitten istu. Eikun hetkinen, silloinhan käännetään takkia...

Takaisin asiaan. Jotkut ihmiset elävät jopa kymmenen viimeistä vuottaan letkuissa vailla mahdollisuutta tehdä yhtään mitään. Vaikka he pyytävät päästä kärsimyksestään, ei sitä heille suoda. Tällaisen elämänkö Soini tai Räsänen haluaa tarjota? Onko super-kaksikko sitä mieltä, että joku muu on parempi päättämään ihmisen puolesta kuin hän itse?

Uskonnon ja politiikan sotkeminen on kyllä niin helppoa Suomessa. Norja näemmä erottaa kirkon ja valtion toisistaan vuoden vaihteessa. Suomessa tästä on puhuttu silloin tällöin, mutta syytä olisi enemmänkin. SDP on nyt asiasta teettämässä selvitystä. Suomessa on monia uskontontokuntia ja väestöstä ainakaan neljäsosa ei edes usko mihinkään, joten on suht rajua, että yksi (tai no, kaksi) uskontokuntaa saa toimia valtion kanssa yhdessä. Toisaalta tulee taas mieleen, että kuinka kauan nykyinen ev.lut. kirkko edes pysyy kasassa. Vanhoilliset eivät hyväksy sen toimintaa, liberaalit eivät hyväksy sen toimia ja ne joita asia ei kiinnosta... niitä nyt ei kiinnosta. Suomessa on kuitenkin hyvin konservatiivisia rovasteja, joiden mielestä naisten pukeutumiseen tulee puuttua ja homojen auttajista puhuttaessa viitataan Natsi-Saksan johtajiin. En kyllä itse näe muuta vaihtoehtoa kuin näiden ääripäiden erottamisen - jos kirkko meinaa itsensä pitää "hengissä". Sama organisaatio ei yksinkertaisesti voi palvella molempia ääripäitä. Ties vaikka kopismi jyrää ohi molemmista?

Pari kertaa on tässä tullut väännettyä hampurilaisia. Pienellä treenaamisella niistä näyttäisi tulevan ihan hyvännäköisiä. Sämpyläohjeen kaivoin täältä ja se kuuluu seuraavasti:

Ensin sekoitetaan 2 dl vettä (42'C), 4 rkl maitoa, 2 tl kuivahiivaa ja 2 rkl sokeria. Näiden annetaan seistä viitisen minuuttia.

Samalla vatkataan kevyesti toiseen kuppiin 2 munaa ja kolmanteen 8 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl suolaa ja nypitään 3 rkl pehmeää voita.

Tämän jälkeen kaikki kupit sekoitetaan ja taikinaa vatkataan käsin. Todennäköisesti jauhoja tarvinnee hieman heittää sekaan, mutta ei kovin paljoa kuitenkaan.

Kun taikina näyttää hyvälle, annetaan sen kohota tunti tai toinenkin.

Kohonneesta taikinasta leivotaan sitten 8 sämpylää, joita kohotellaan liinan alla tunti-pari. Pinnalle voi sitten heittää seesaminsiemeniä. 

Uunin pohjalle astiaan vähän vettä ja lämpöä 200 astetta kehiin ja lopulta pallerot muhimaan noin vartiksi. Ehkä vähempikin riittää. Riippuu uunista.

Sämpylöiden tultua uunista voi tehdä pihvit. Tai jos ne on tehnyt jo aiemmin, niin nyt ne voi paistaa. Eli 400 g naudan paistijauhelihaa kuppiin, päälle pippuria ja sähkövatkaimella paketti sekaisin. Sen jälkeen jako neljään ja käsin saa pyöriteltyä lihasta pihvit (4 kappaletta). Mukaan ei siis heitetä korppujauhoja tai munaa. Pelkkä liha toimii. Paisto kuumalla pannulla, muutama minuutti per puoli.

Burgerin väliin voi sitten laittaa cheddar-juustoa, salaattia, suolakurkkuja, tomaattia, paistettuja munia, pippurijuustoa, ananasta, hampurilaiskastiketta, ketsuppia, punasipulia, kurkkusalaattia...

Ja lopputulos on mitä maistuvin!