Blogi

Kesän tavoitteeksi asetin 2000 kilometriä ja tällä hetkellä kasassa on 2007, joten vahvasti näyttää siltä, että B-näytteen puhtauden varmistuessa, voinen todeta onnistuneeni. Varmaan tässä vielä muutama kilsa saattaa tänä syksynäkin tulla, kunhan flunssa vain hellittää.

Helpolla tämä ei nyt kuitenkaan tullut. Pyöräily itsessään kyllä rullasi kesällä oikein mukavasti, eivätkä pitkätkään reissut tuntuneet oikein missään. Imatralla jäi käymättä kyllä tänäkin vuonna, joten se on ensi kesän tavoite #1. Olin kuitenkin elokuussa kaksi viikkoa lähes kokonaan ajamatta, kun hartiakivut olivat sen verran kovat. Sittemmin onneksi pääsin fysioterapeuttiopiskelijoiden lopputyöhön koekaniiniksi, joten jumpaten ovat niskat tulleet paremmiksi. Elokuussa näytti kuitenkin varsin huonolle, mutta todella hyvän syyskuun myötä mittariin tuli tavoitemäärä. Olen tyytyväinen.

Ensi kesän tavoitteena siis Imatralla käynti, yli 100 kilometrin lenkki ja kokonaisajona 2500km, jos niskakipuja ei ole - jos on niin 1500km saa kyllä sitten riittää.

Viimeiset 10 vuotta on naureskeltu, olisiko ensi vuosi se, jolloin Linux löisi itsensä lävitse ja sen markkinaosuus kasvaisi nykyisestä noin yhdestä prosentista. Koko ajan on siis unelmoitu, että Linuxin käyttö kasvaisi työpöytäkäytössä, mutta nykyisessä maailmantilassa koko työpöytäkäytön käsite on hämärtynyt ja suhteellinen käyttö lienee vähenemään päin. Sen lisäksi, että työpöytäkäytössä Linux-pohjaisten käyttöjärjestelmien markkinaosuus on yhden-kahden prosentin luokkaa, on Linux-pohjaisuus valttia palvelinkäytössä (markkinaosuus 50-60%), supertietokoneissa (markkinaosuus yli 90%) ja älypuhelimissa sekä tableteissa (markkinaosuus 20-60% riippuen lähteestä). Kaikkiin näihin numeroihin käytin lähteenä Wikipedian listaamia eri tilastopalveluita. Toiset ovat lähellä toisiaan, toiset vähän kauempana.

Vaivihkaa Linux on siis juurtunut monelle alueelle ja Android-puhelimet ovat olleet jo jonkin aikaa myydyimpiä maailmalla. Tänä vuonna Suomessa myös avoin data on vihdoin ja viimein noussut pinnalle ja maanmittauslaitoskin julkaisi karttoja niin pirusti vapaasti käyttöön. Ja lisää avointa dataa on tulossa koko ajan. Pyrimme tarjoamaan sitä itsekin vielä laajemmalti omassa projektissamme.

Viime viikonloppuna Helsingissä tiimi matematiikan osaajia ja ennen kaikkea innokkaita ihmisiä istuutui alas kolmeksi päiväksi, kirjoitti lukion ensimmäisen matematiikan kurssin kurssikirjan ja antoi sen ilmaiseksi tarjolle kaikille maailman ihmisille. Jos jokin Suomen lukio päättää ottaa kirjan käyttöönsä matematiikan opetuksessa, ei opiskelijan tällöin enää tarvitse ostaa kallista kirjaa, vaan hän voi vaikka tabletillaan lueskella sitä vapaasti. Lisää vapaita ja avoimia kirjoja on tulossa niin matematiikkaan kuin muuhunkin.

Eli vaikkei Linux edelleenkään ole työpöytäkäytössä kovinkaan suosittu, on taustalla oleva avoimuuden filosofia - hakkerin etiikka - vallannut ympäriltämme tilaa vaikka kuinka paljon. Kuka meistä enää haluaisi käyttää vaikkapa maksullista Wikipediaa? Jopa elokuvia tehdään pikkuhiljaa täysin avoimilla työkaluilla ja itse elokuvakin tarjotaan eteenpäin täysin avoimella lisenssillä. Tämä oli jotain, mistä Linus Torvalds haaveili julkaistessaan Linuxin ensimmäisen version vuonna 1991. Avoimuus ja vapaus, näitä asioita tulee arvostaa jatkossakin.

Jos tämäkään vuosi ei ole Linuxin, niin on se mielestäni vähintään Linusin ja avoimuuden filosofian.

Tätä Apotti-keskustelua on nyt mielenkiintoista seurata. Niin itse asian tiimoilta kuin lieveilmiöistäkin. Muutaman pohdinnan (esim. yksi, kaksi ja kolme) lukeneena näyttää siltä, että ollaan menossa aika pirun paljon metikköön ja rahaa tulee palamaan miljardeja. Veronmaksajana kyseenalaistan kyllä Apotin.

Mutta tällä erää ei tarinoida Apotista, vaan siitä miten IT-alan ammattilaiset(?) elävät sosiaalisessa mediassa. Otan esimerkkeinä kolme vähemmän fiktiivistä hahmoa: Ossin, Petterin ja Jyrkin.

Ossi on ammatiltaan tietotekniikkakonsultti, joka kirjoittelee Uudessa Suomessa, Tietokoneen blogeissa ja Facebookissa. Joskus kaverilta tulee ihan osuva teksti, mutta suurin osa kirjoituksista tuo kirjoittajalle vain paskaa niskaan. Seuraan tarkimmin Tietokoneen blogia, jossa Ossi tunnetaan "trollaajana" ja "Mäsämiehenä". Nyt Ossi päätti sitten lähteä kunnallisvaalien ehdokkaaksi. Henkilökohtaisesti en usko läpipääsyyn mitenkään. Ossin brändi webissä on olematon. En tietenkään tunne ihmistä oikeasti ollenkaan, mutta nettikirjoittelun pohjalta en ränkkää tätä "IT-ammattilaista" ihmiseksi, jonka laittaisin päättämään tämän maan asioista. Mutta on Ossillakin paikkansa. Hän on loistava sarjakuvien käsikirjoittaja! Sosiaalisesti rajoittuneissa (onko sarjis vielä hengissä?) parhaan stripit ovat Ossin kynästä!

Seuraavana kehään astuu tietokirjailija Petteri - hän loi itselleen asiantuntijan maineen 80- ja 90-lukujen taitteessa kirjoittamalla lukuisia erittäin hyviä ja ennen kaikkea kansantajuisia kirjoja tietotekniikasta. Sittemmin muutto webbiin ei ole onnistunut yhtä kivuttomasti, mutta hänen blogiaan on kuitenkin mukava lukea. Petteri kirjoittaa asioista, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Nyttemmin tämän Apotti-keissin kanssa sai kyllä huomata, että Petteri valitettavasti kirjoitti asiasta, josta ei itse ollutkaan niin hyvin perillä ja hän joutui hieman vaitonaisesti vaihtamaan mielipidettään missään vaiheessa myöntämättä olleensa hieman tuuliajolla. Petterikin on innostunut politiikasta ja pyrki eduskuntaan viime vaaleissa Kokoomuksen riveistä. Ei päässyt läpi. Petteri voisi hyvinkin olla varsin pätevä poliitikko ja IT-asiantuntijakin - kunhan pysytään vain tarpeeksi abstraktilla tasolla. En edes tiedä onko Petterillä mitään ohjelmistosuunnitteluosaamista vyöllään.

Sitten on vielä Jyrki, joka jaksaa vihertää edelleen. Kaveri on istunut eduskunnassa, mutta tippui sieltä viime vaaleissa. Osin sen takia, että ääniä valui Petterille. Jyrkin kommentit ovat lähes aina hyviä ja loppuun asti ajateltuja. En muista kuin kerran hyvitysmaksukeskustelussa lukeneeni kommentin, joka kuulosti omaan korvaan aivan absurdille. Jyrkikin on kirjoittanut kirjoja, blogaa ja hän on tästä kolmikosta ainut, jonka olen tavannut ihan livenäkin. Hän on kuin kotonaan alati muuttuvassa nettimaailmassa ja Jyrkin brändi on kunnossa. Vaikkei Jyrkikään ole mikään ohjelmistosuunnittelija-ammattilainen, ei hän anna myöskään sellaista kuvaa itsestään. Ja hän myös myöntää rehellisesti silloin, kun on mennyt vähän metsään tai jokin asia ei ole vielä tuttu. Sosiaalisessa mediassa on oikein kysyä muilta apua.

Kolme enemmän tai vähemmän erilaista kaveria kirjoittelevat netissä ja ovat rakentaneet itselleen brändiä. Kuitenkin jokainen on aivan erilainen. On mielenkiintoista seurata kolmikon edesottamuksia ja osallistua heidän kanssaan keskusteluun Suomen asioista. Sosiaalinen media on kyllä nasta juttu. Ehkä palaan kavereiden edesottamuksiin joskus toistekin... kenties lisäämme vielä Jasmonkin mukaan?

Suomen terveydenhuollon tietojärjestelmät kuulemma toimivat yhtä hyvin kuin Nokian S60-luurit. Nyt asialle ollaan tekemässä jotain ja tarina alkaa pääkaupunkiseudulta, jossa HUS haluaisi uudistaa järjestelmiään (hanke on nimeltään Apotti). Tarkoitus olisi käyttää 500 miljoonaa euroa rahaa ensialkuun järjestelmien uusimiseen ja sitten 10 vuoden ajanjaksolla lähes 2 miljardia parsimaan koko Suomen järjestelmät. Lähdetään liikenteeseen tuosta 500 miljoonasta.

500 miljoonaa annettuna 500:lle ohjelmistoalan ammattilaiselle rahoittaisi heidän elämisensä vähintään kymmeneksi vuodeksi. Oikeasti pitäisi tietysti maksaa veroja yms., mutta ei nyt nipoteta. Riittäisikö 500 ihmistä? No todellakin riittäisi. Riittäisikö 10 vuotta? Aivan varmasti riittäisi. Nyt Accenture on konsultoinut asiaa niin, että Accenturelta kannattaa ostaa järjestelmä. Ei uskoisi.

Mikä tässä asiassa nyt oikeasti sitten kusee? Se yksinkertainen asia, että tätäkin asiaa hierotaan ja räplätään kabineteissa. Tavallisella kaduntallaajalla ei ole mahdollisuutta nähdä laskelmia, lukea suunnitelmia tai ehdottaa parannuksia. Jotain tietoa on vain vuotanut julki, mitään ei avoimesti anneta. GitHubille ilmeistyi eilen potilastietojärjestelmäprojektin aloitus. Sanoisin olevan hyvin epätodennäköistä, että siitä tulee mitään, mutta toivon tietysti, että avoin yhteisö loisi toimivan järjestelmän. Kuitenkin - ajatus, että järjestelmän tiedot ovat alusta alkaen kaikkien kansalaisten nähtävillä, on tärkeä. Läpinäkyvyyttä tuollaisiin isoihin projekteihin tarvitaan. Tällöin kellä tahansa on mahdollisuus löytää suurenkin luokan virheet niin päätöksenteosta, suunnittelusta kuin projektin vetämisestäkin. Ja jos tuote on vielä avointa koodia, niin sitten ihan kooditasollakin.

Jos tämän lisäksi annetaan kansalaisille vielä mahdollisuus auttaa järjestelmän kehittämisessä, niin tällöin ollaan jo pitkällä. Nythän tilanne on, että riviveronmaksajalla ei ole mahdollisuutta kantaa korteaan kekoon, vaikka halua olisi. Näkisin asian mielelläni niin, että tällaisissa projekteissa olisi mukana tekijöitä, jotka haluavat tehdä järjestelmää. Ihmisiä, joilla on intohimoa kehittää Suomelle parempi terveydenhuollon potilastietojärjestelmä.

Sähköistä reseptiä on Suomessa kehitetty yli 20 vuotta. Entäs jos nyt aletaan kehittämään järjestelmää, jonka kanssa työskennellään vielä 20 vuoden kuluttua. Riittääkö 1,8 miljardia euroa? Tuleeko järjestelmästä varmasti käytettävyydeltään huippu ja turvallisuudeltaan varma kuin Fort Knox?

Teksti pohjaa mm. muukalaisia vesirajassa -blogipostaukseen. Se on lukemisen arvoinen.

Totuus on tuolla ulkona ja niinpäin pois. Mutta siis asiaan. Nasa sai kuin saikin Curiosity-robotin pörräämään Marsin pinnalle. Hieno! Mukana on myös suomalaista teknologiaa, joten vähän voi vetää kotiinpäinkin. Curiosityn laskeutuminen oli huikea ketju erilaisia tapahtumia: laskuvarjoja, jarrutusraketteja ja lopulta töksähtäminen Marsin kamaralle. Yksi Nasan virkamiehistä toivoi, että joku nuori katselisi nyt Curiosityn laskeutumista ja tulisi olemaan sitten joskus ensimmäinen ihminen Marsin pinnalla. Sitä toivon tietysti itsekin.

Mutta ei Nasan saavutukset ole ainoita mitä tässä on viime aikoina tapahtunut. Kiinalaiset onnistuivat alkuvuodesta (vai oliko se jo viime vuonna? Ei näistä nyt muista) ensin telakoitumaan omaan tulevaan avaruusasemaansa ilman ihmistä ja sitten alkukesästä myös ihmisen kera. Intiakin pyrkii lähettämään oman luotaimensa Marsia kiertämään ensi vuonna.

Vaikkei tässä nyt siltikään olla missään hiveässä avaruusbuumissa, niin kaikkea näyttää kuitenkin tapahtuvan. Nasa rahoittaa nyt myös yksityisiä yrityksiä, jotka rakentavat raketteja, joilla tavaraa saadaan nostettua kiertoradalle. Toivottavasti parin kymmenen vuoden sisään ensimmäiset ihmiskunnan edustajat suuntaavat kohti punaista planeetta. Sinne on sen verran pitkä matka nykyisillä vehkeillä ilman poimuajoa, että voi olla, etteivät kyseiset astronautit sieltä koskaan takaisin tulisikaan. Jos itse olisin ryhmässä mukana, ei minulla hirveä hinku takaisin olisi tulla. Kyllä Marsissa tekemistä riitäisi.