Totuus on tuolla ulkona ja niinpäin pois. Mutta siis asiaan. Nasa sai kuin saikin Curiosity-robotin pörräämään Marsin pinnalle. Hieno! Mukana on myös suomalaista teknologiaa, joten vähän voi vetää kotiinpäinkin. Curiosityn laskeutuminen oli huikea ketju erilaisia tapahtumia: laskuvarjoja, jarrutusraketteja ja lopulta töksähtäminen Marsin kamaralle. Yksi Nasan virkamiehistä toivoi, että joku nuori katselisi nyt Curiosityn laskeutumista ja tulisi olemaan sitten joskus ensimmäinen ihminen Marsin pinnalla. Sitä toivon tietysti itsekin.
Mutta ei Nasan saavutukset ole ainoita mitä tässä on viime aikoina tapahtunut. Kiinalaiset onnistuivat alkuvuodesta (vai oliko se jo viime vuonna? Ei näistä nyt muista) ensin telakoitumaan omaan tulevaan avaruusasemaansa ilman ihmistä ja sitten alkukesästä myös ihmisen kera. Intiakin pyrkii lähettämään oman luotaimensa Marsia kiertämään ensi vuonna.
Vaikkei tässä nyt siltikään olla missään hiveässä avaruusbuumissa, niin kaikkea näyttää kuitenkin tapahtuvan. Nasa rahoittaa nyt myös yksityisiä yrityksiä, jotka rakentavat raketteja, joilla tavaraa saadaan nostettua kiertoradalle. Toivottavasti parin kymmenen vuoden sisään ensimmäiset ihmiskunnan edustajat suuntaavat kohti punaista planeetta. Sinne on sen verran pitkä matka nykyisillä vehkeillä ilman poimuajoa, että voi olla, etteivät kyseiset astronautit sieltä koskaan takaisin tulisikaan. Jos itse olisin ryhmässä mukana, ei minulla hirveä hinku takaisin olisi tulla. Kyllä Marsissa tekemistä riitäisi.