Blogi

No niin, nyt on aikaa höpistä näistä uusista leluista, kun jo mainostin aikoja sitten. Eli elokuussa löysin vihdoinkin aikaa tilata uuden koneen sisuskalut - ja tällä kertaa kotelonkin. Emoa ei vaan Verkkokauppa.com tahtonut mistään löytää, joten jouduin sen vaihtamaan vähän tyyriimpään - joskin kauniimpaankin. Tämän vaihdoksen jälkeen palikat sitten saapuivatkin suht sutjakasti ja pääsin kasailupuuhiin.

Palikat läjään ja kone tulille. Saldona BIOS huuti epämääräistä USB-erroria. Ei luvannut hyvää. Revin koneesta kaikki USB-vermeet irti. Ongelma pysyi. Google suositteli päivittämään biosia ja tarkistamaan, ettei emo ollut oikosulussa mistään. Huokaisin ja revin sisuskalut ulos kotelosta ja kasasin vempaimet ilmavasti lattialle. Kone tulille ja kaikki pelasi kuin Lada pakkasella.

Ongelman syyksi paljastui kotelon takapaneeliin asennettava liitinpaneelin pelti, joka tunki yhden sarakkeensa USB-liittimen sisään ja aiheutti oikosulun. Kerran sitä tällaiseenkin törmäsi...

No, rauta oli kasassa ja siten oli siirryttävä softan puolelle. Asensin koneeseen Kubuntu 10.04:n ja hyvinhän se pelasi, mitä nyt ääntä ei tuntunut tulevan mistään reiästä ulos. Google taas kertoi, että näinhän se tosiaan oli, että pätsiä kaivattiin, mutta kotelon etureunan audioliittimistä ääntä pitäisi tulla - ja tulihan sieltä, kun tarkemmin tutkaili. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt minua ja päivitin Kubuntuni 10.10 betaan. Siinä pelasi emon takaliittimetkin - optista ulostuloa lukuunottamatta. No, piuhaa piti joka tapauksessa vaihtaa, joten tämä ei nyt haittane.

Nyt lauantaina otin sitten tämän koneen ihan virallisesti käyttöön ja asentelin kaikki tarvittavat palikat. Muistankin, että toinen kovalevy on vielä asentamatta... Ja täähän pelaa ku unelma! Rauta on nopeeta ja KDE 4.5 on täyttä ultimaattista mahtavuuden parhautta!

Kyllä nyt kehtaa taas koodata! Neljä ydintä ja neljä gigaa muistia, kaikki tuntuu pelaavan paremmin, nopeammin - jännä juttu...

Eilenhän sitä tuli käytyä taas Imatralla Go-Kartissa vähän kääntämässä rattia kartingin merkeissä. Tarkoitus oli ajaa vain perus 3x10minuuttia, mutta kun sinne tuli muitakin kisaamaan, niin joutuhan sitä sitten uhrautumaan muutamalle extrakierrokselle, kun niin kohteliaasti pyysivät.Saldona oli kaikkiaan joku reilu sata kierrosta ja jälkimmäisen kisan voitto. Tosin ruutulipulle tulin kolmantena spinnattuani, mutta onneksi kisa olikin jo päättynyt edellisellä kierroksella. Muutenkin kesän paras kierrosaika parani ainakin puolellatoista sekunnilla. Paras karting-setti ikinä!

Toivottavasti saavat vielä Lappeenrannan kaupungilta kaavoitukset kuntoon ja siirrettyä radan tänne. Sit vois hommata oikeen kunnon kausikorti.

Ajelujen jälkeen matka suuntasi jälleen Tuen grillille ja maukkaille murkinoille. Ei ole grilliä parempaa.

Olen tässä pidemmän aikaa pohtinut, että pitäisikö tietokoneohjelmien versionumeroinnissa olla jonkinlaista standardia. Jokainen valmistaja tuntuu versioivan tuotteensa oman mieltymyksen mukaan eikä valmistajien välillä ole minkäänlaista verrattavuutta.

Perinteinen tapa numeroida softa on seuraava (käytän desimaalipistettä -pilkun sijaan, kun se tässä softaversiohässäkässä tuntuu loogisemmalta):

0.x kuvastaa sitä, että ohjelma on vielä kehityksen alla, eikä sitä ole tarkoitettu tuotantokäyttöön.

1.0 on ohjelmaversio, joka on valmis.

1.0.x tai 1.0x on pieni - lähinnä bugipäivitys - versiomuutos, joka ei tuo ohjelmaan uusia ominaisuuksia.

1.x on sitten suurempi päivitys, joka tuo ohjelmaan jo uusia ominaisuuksia.

2.0 on sitten seuraava radikaalimpi uusi versio ohjelmasta. Tällöin edellinen versio ei enää välttämättä ole yhteensopiva tämän uuden kanssa.

Jos kaikki käyttäisivät tällaista numerointia olisi helppo nähdä, että missä mennään. Mutta kaikki eivät käytä. Muutama esimerkki: Windowssia on 95:sta lähtien nimetty mitä ihmeellisemmin tavoin: 95, 98, 98SE, Millenium Edition, XP, Vista ja viimeisimpänä Windows 7. Tässä tulee huomata, että Windows 7 ei ole Windows versio 7, vaan se on lähinnä vain nimi. Versionumero on jotain 6.100.xyz.abc. Toisaalta, jos mietitään, että tämä on vasta neljännen sukupolven Windows NT, niin eikö silloin versionumerona voisi pitää nelosta...

Toinen esimerkki on (x)Ubuntu. Käyttöjärjestelmän uusi versio numeroidaan aina vuosiluvun ja kuukauden mukaan. Ensimmäinen versio oli 4.10 (2004 lokakuu) ja uusin on 10.04 (2010 huhtikuu). Ensi kuun kymmenes päivä ilmestyy versio 10.10 (2010 lokakuu). Tätä odotan kyllä. Saattaapi olla paras tähän mennessä. Saattaa olla myös olematta. Pieni testi betaversiolla lupasi kuitenkin hyvää...

Betaversio? Mikäs se on? No se on versio, joka ei ole vielä valmis, mutta mitä pystyy jo käyttämään. Esim. versio 0.92 voisi olla betaversio, kun 1.0 olisi sitten valmis versio. Mutta, jos sitä betaa jo pystyy käyttämään, niin miksi odottaa valmista? Tämä onkin hyvä kysymys. Esimerkiksi InkScape piirto-ohjelma on nyt versiossa 0.48, mutta se on ollut jo vuosia täysin käyttökelpoinen. Tuleeko se edes koskaan saavuttamaan versionumeroa 1.0? Ken tietää. Silloin se olisi varmaan jo ohjelma, jolla voi tehdä kaiken mahdollisen (vektori)kuvienkäsittelyyn liittyen.

Toisaalta ei versio x.0 ole myöskään mikään tae valmiista ohjelmasta. KDE 4.0 julkaistiin yli kaksi vuotta sitten ja tekijät jo tuolloin kertoivat, että se on vasta betaversio (vai oliko alpha...), eikä sitä tule ottaa tuotantokäyttöön. Harmi vain, että liian moni otti. Versiosta 4.2.4 tai 4.3 eteenpäin kaikki on toiminut jokseenkin juuri niinkuin pitääkin. Ensi kuussa tulevassa Kubuntu 10.10:ssä on KDE 4.5.

Eli mitä ohjelman versionumero lopulta kertoo? Ei yhtään mitään muuta kuin kuinka ärhäkkäästi uutta versionumeroa tarvitaan markkinointiin ja mahdollisesti rahastukseen. Siinä missä Windows-ohjelmilla pienikin muutos voidaan myydä isolla versionumerolla (MS Officen versionumero menee jo pitkällä toisella kymmenellä...) toiset panostavat versioinnin sijaan markkinoimaan tuotteitaan laadulla (InkScape). Loppujen lopuksi oma käyttökokemus kertoo onko versiomuutos merkittävä ja kannattaako siitä mahdollisesti maksaa - jos maksullisia ohjelmia käyttää.

Tänäänhän on sitten WTC-iskujen vuosipäivä. Yhdeksän vuotta on kulunut iskuista ja edelleen tapahtumaketjussa on tekijöitä, joita ei ole selitetty ja muutenkin salaliittoteoriat ovat aika vahvoja viralliseen totuuteen nähden.

Jokaisella tuntuu olevan kuitenkin jonkinlainen mielipide asiasta. Jopa Kaija Koon Yhtä kaikki kappaleessa lauletaan "kun Nykissä teräskin palaa ja syttyy sota rauhaa vastaan". Sanoittaja on selkeästi ottanut kantaa siihen, ettei Yhdysvaltojen sota ollut oikeutettu. Eikä se missään muodossa ollutkaan.

Täytyy vain toivoa, että totuus vielä joskus tulisi julki. Wikileaks voisi pistää parastaan tässä asiassa.

Täytyy myös toivoa, ettei terrorismista tule mitään nykyistä suurempaa hittiä, eikä sen varjolla voida vaikeuttaa maailman menoa aivan hirveästi. Lentokenttien ihmisskannerit ovat jo aivan liian hölmöjä laitteita. Hekakin kirjoittaa vähän väliä, ettei edelleenkään kukaan lentokentillä löydä hänen kuljettamiaan veitsiä. Joka lennolla on ase mukana, mutta kukaan ei löydä, vaikka kuinka on skanneria ja kumikäsine kaveria tarkistamassa.

On se kumma tämä maailma.

Kyllä kyllä, syksy se vaan tulee. Huomenna jo viimeinen kesäpäivä, vaikka johan tässä on pari viikkoa ollut aika viileää. Piti jo pitkähihanenkin laittaa päälle, kun ulos menee... Shortseista en kyllä vielä luovu.

(Testaanpa tässä piruuttani tuota breikkiäkin... Josko tämä osuus ei nyt nyt sitten näkyisi suoraan Facebookissa... Sitten sen joskus näkee, kun FB indeksoi tämän.)

Mutta takaisin asiaan. Keväällä uhosin ajavani 800 kilometriä ja tänään paukahti tonni rikki, joten onnistuin kuin onnistuin tavoitteessa (ilmeisesti ylikin). Ensi kesäksi voi huoletta pistää 200km lisää, eli vuoden päästä pitäisi olla 1200km takana. Tämän kesäiset tuli aika puhtaasti sunnuntaiajeluna. Pisin yksittäinen ajo oli 50km ja pisin päiväajo samana päivänä 70km. Kyllä ens kesänä pitäs päästä kolminumeroisille luvuille sitten...

Kasvimaasta nousivat myös perunat ylös. Ensimmäisen varren otin jo jokunen viikko sitten ja sen alta tuli aika hyvin mukulaa, mutta olivat tuolloin vielä aika pieniä. Nyt sitten nappasin loput kolme ylös ja olihan kokoa kyllä tullut, mutta näiden varsien alla oli vähemmän mukulaa. Kattilallinen kuitenkin. Ihan hyviä - ainakin jotkut yksilöt. Ensi kesäksi suurempi perunamaa.

Palaan ääneen jahka uudet lelut saapuvat lähiaikoina...