Työn roolin muuttuminen on otsikoissa koko ajan enemmän ja muutoksen nopeus on kiihtyvää. Vielä sata vuotta sitten suurin osa ihmiskunnasta käytti aikaansa maatalouden parissa ruuan tuotantoon. Nykyään Suomen kaltaisessa valtiossa maatalous työllistää marginaalissa olevan ryhmän. Välissä teollistuminen työllisti ihmisiä, mutta sekin on jo taakse jäänyttä aikaa. Koneet tuottavat ruuan ja hyödykkeet.
Tuottavatko koneet tulevaisuudessa myös palvelut, opetuksen, sisällön ja yhteiskunnan eettiset pelisäännöt? Mikä on ihmisen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa?
Itseajavat autot ovat jo nykypäivää, pörssi pyörii tekoälyn varassa ja lääkärien duunit valuvat vähitellen keinoälyille. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat nopeassa tahdissa. Toisella puolella muutoksen luomaa eriarvoistumista koetetaan kompensoida perustulon kaltaisilla ratkaisuilla ja toisella puolen populistiset luddiitit haikailevat takaisin sotien jälkeiseen maailmaan.
Yhteiskunta voi yhtä hyvin kuin sen huono-osaisimmat jäsenet. Robotiikka ja tekoäly vievät ensimmäisenä duunit niiltä ihmisiltä, joilla on matalin palkka ja pienin koulutustaso. Vaikka hallitus tuntuukin haluavan sössiä perustulokokeilun, odotan silti suurella kiinnostuksella, mitä kokeilusta saadaan irti. Ja niin odottaa moni muukin.
Pitäisikö meidän ruveta jo varautumaan tilanteeseen, jossa tekoäly tekee parempaa musiikkia ja taidetta kuin ihminen? Vai pitäisikö tekoäly pitää vain renkenä eikä laskea sitä ollenkaan isännän paikalle? Kysymykset tuntuvat vielä tänä päivänä kaukaisilta, mutta kuka olisi 25 vuotta sitten kuvitellut, että ihmiset eivät enää lähetä tekstiviestejä vaan whatsappaavat? Miten joku olisi tällaista voinutkaan ajatella, kun kukaan ei lähettänyt edes tekstiviestejä! 15 vuoden päästä olemme jättäneet taaksemme jo monia teknologioita ja palveluita, joita ei ole vielä edes keksitty. Jos poliittinen tähtäin on taistella jo saavutetuista eduista, ei tulevaisuuden suunnitteluun jää sijaa.
Tekniikan kehitys pistää kansallisen päätöksenteon koville. Robotit eivät maksa veroja, mutta ihmiset tarvitsevat rahaa elääkseen. Yrittäjyyden ja elinikäisen oppimisen tukeminen ei mene hukkaan; ei ihme, että niihin kehotetaan panostamaan. Tähän voi vaikuttaa hieman myös kunnallisella tasolla pitämällä huolen siitä, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua; liian suuret ryhmäkoot ja aineiden karsiminen ei auta pitämään ihmisiä innokkaina ja luovina.
Työelämä kokee suuria muutoksia, mutta olen silti positiivisella mielellä liikkeellä. Jokainen tsänssi on mahdollisuus :)