Blogi

Eivätpä päässeet Eläkeläiset viisuihin hoilaamaan ja siinä meni se vähäinenkin mahdollisuus pärjätä Oslossa. En usko pätkääkään, että Kuunkuiskaajat Oslossa pisteitä keräisivät. Ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta ei noissa bileissä vaan pärjätä tuollaisella "ihan ok" musalla. Ei pärjännyt Voutilainen, eikä Sillanpää, eikä pärjää Kuunkuiskaajatkaan.

En sano, että Eläkeläiset olisivat voittoon yltäneet (biisi itsessään ei ollut ihan paras), mutta yritystä ainakin olisi edes ollut. Lordi solvattiin maanrakoon etukäteen, mutta voittajana tuli itse kisoista. Eläkeläiset olisivat kuitenkin eronnut massasta, mitä Kuunkuiskaajat eivät tee. Viinaan menevät lihavat miehet haitarin kanssa vetoavat minuun, miljooniin saksalaisiin ja olisivat vedonneet vielä moneen muuhunkin - jos Osloon olisivat päässeet.

Toivottavasti Oslossa edes joku yrittää. Minä laitan humppaa soimaan nyt.

Tässä on viime aikoina tullut pupellettua kaikenlaista murkinaa. Laivalla oli tuo - jo Marankin mainitsema - maittava hampurilaislautanen. Ensimmäisessä kuvassa näkyy tästä yksi versio. (Klikkaamalla kuvista saa isommat versiot ulos.)

Joulun jälkeen suuntasin takaisin Lappeenrantaan ja Mara tuli uudeksi vuodeksi tänne, joten tekaisin odottaessani murkinaksi sämpylöitä (lämpenivät vähän yliaikaa), pinaattikeittoa, porkkanaraastetta, pihvit, uuniperunat, ruskeat kastikkeet (meni taas ihan puihin) ja muut sörsselit. No onneksi pekoni parantaa murkinan kuin murkinan ja menihän tuo sitten alas.

Marapa kuitenkin päätti pistää paremmaksi ja teki torstaina hampurilaislautaset. Maittavat pihvit, isot sämpylät, lohkoperunat ja kaikki muut mausteet - meikä diggas ja maha tuli täyteen. Tästä kattauksesta on näkymät kuvassa kaksi.

Eilen sitten juhlittiin vähän tätä elämää ja käytiin Olessa syömässä. Jännästi sieltäkin löytyi hampurilaislautaset. Onneksi näissä oli pekoniakin mukana.  No murkinat olivat taas kerran oikein maukkaita ja ananasmehukin oli gutaa. Ruoka on hyvää, ei siitä mihinkään pääse. Ruuan jälkeen käytiin vielä katsomassa Pientä säätöä -leffa. Tulipahan pitkästä aikaa naureskeltua oikein kunnolla! Vaikka leffa oli romanttiseksi komediaksi aika pitkä (2h), niin kyllä se oli mittansa ansainnut.

Ehkäpä tämä tarinoiminen jää nyt tähän, kun alkaa nälkä painamaan ja sämpylöitä sekä pihvejä on vielä jäljellä - kokkikin häärää keittiössä...

... Joten palatkaamme asiaan myöhemmin. Asiaahan olisi vaikka kuinka - aikaa ei.

Lisäsin tuettuihin blogeihin Jiri Kerosen Helvetin puutarha -blogin. Sen sijaan, että hukkaa aikaansa BB:n tai Salkkareiden parissa suosittelen tutustumaan Kerosen teksteihin. Hän osaa kirjoittaa oikeasti tärkeistä asioista. Klikkaa ja tutki.

edit. 17.2.2022 Vaikka Kerosella oli aikoinaan hyviäkin ajatuksia, en enää nykypäivänä tue ajatusmaailmaa, jota hän somessa viljelee.

Sainpa tuossa valmistujaislahjaksi Nörtti-Ihaan ja näin tulevan joulun kunniaksi otettiin kunnon perhepotretti. Koko suku kuvassa välittää viestiä kaikelle kansalle.

Kyllä kyllä, kirjoja on tullut luettua ja nyt jopa muistan niistä mainita. Hällä väliä huomisella ja Pane mua olivat tällä kertaa luentavuorossa. Molemmat ovat ranskalaisten kirjailijoiden tekosia ja täytyy kyllä heti sanoa, että en ihan äkkiä patonkimaan kirjallisuutta tavaa.

Ensimmäinen kirja nyt vielä meni, mutta olihan sekin kyllä aika mitään sanomaton ja jotenkin tyhjä. Koko kirjan ajan tiesi mitä tulisi tapahtumaan, ja kun se lopulta tapahtui koko tilanne kuitattiin parilla lauseella. En arvostanu.

Pane mua oli nimestään huolimatta aivan täyttä sontaa. Vähän aikaa kirjaa luettuani muistin nähneeni kyseisestä teoksesta filmatisoinnin joskus yli kymmenen vuotta sitten. Jos näistä kahdesta on pakko valita, ottane leffa. Väkivallan ylistystä ja täysin järjetöntä tappamista vailla mitään moraalisia pohdintoja. Ei kolahtanut sitten yhtään.

Mutta eipä hätää, hyllyssä taitaa olla puolentusinaa lukematonta kirjaa ja uskoisin sieltä jotain laadukkaampaakin löytyvän. Jos ei niin ainakin haluaisin rakentaa kirjoille oikean kirjahyllyn...