Blogi

Avattiin Maran kanssa fillarointikausi. No, heti renkaiden täytön jälkeen Maralta meni etunulli puhki, mutta nyttemmin on sitten päästy polkemaan ilman haavereita. Takana 23 kilometriä. 800:aa taisin uhota, joten ihan aikataulussa mennään vielä.

Kevään tullen myös "kasvimaa" herää henkiin. Nyt purkeissa kasvaa Joensuusta saapuneet chilit ja Padasjoelta matkanneet herneet sekä ruohosipuli. Chilit ovat jo hyvässä(?) mitassa, herneet vasta tulevat mullasta esiin. Katsotaan nyt onnistunko tappamaan chilit ennen syksyä, vai saanko niistä oikeasti jotain satoakin vielä joskus. Chili sopii ruokaan kuin ruokaan, joten mukava olisi, jos omasta takaa niitä saisi.

Maran huomio: Erno piristi rengasrikkomasennuksen jälkeen ostamalla kevätmarkkinoilta Lappeenrannan ylätorilta muutaman vadelmapullan, josta kuva alla. Oikein hyviä oli, namnam! Mieli parani.

Ensin lukaisin Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden. Natsithan kiinnostaa historiallisena aiheena aina, joten kirja oli mielenkiintoinen ja loppuratkaisukin pääsi ehkä hivenen yllättämään. Toisaalta tämä oli aika pitkälti historiallinen teos, vaikka sijoittuikin fiktiiviselle natsien hallitsemalle 60-luvulle, joten kaunokirjalliset kikkailut olivat vähän niin ja näin. Vähän hitaasti ja ehkä hivenen sekavasti juoni lähti liikenteeseen, mutta loppupeleissä nivoutui kuitenkin aika hyvin yksiin. Kyllä tätä kirjaa ihan suositella voi.

Toinen lukaistu kirja oli Elina Tiilikan esikoisteos Punainen mekko. En ole pariin vuoteen kirjaa aivan tuoreena julkaisuna ostanut. Nyt tein poikkeuksen ihan tuosta esikoisteosvinkkelistä, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Tämä oli ehkä jopa huonompi kuin aiemmin mainitsemani ranskalaiset "klassikot". Lähes kolmestasadasta sivusta 250 oli itseääntoistavaa - sineensä kirjan prostituutioaiheeseen sopivaa - elämän kuvausta ja lopuilla sivuilla pyöri mirri (siis kissa) ja vähän nuoruuden traumaa. Teosta valaistaan lauseella: "Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä." Miten itse asian näen: kirjalla ei ole munaa sanoa yhtään mitään. Päähenkilö on yksinkertaisesti niin hölmö, että mitään samaistumista häneen ei tule ja täytyy vain toivoa, että itse kirjailija ei aivan täysin kuvaa itseään hänessä. Tätä kirjaa en voi suositella kenellekään, pelkkää rahanhukkaa ja mielipahaa.

Tässäpä on tuota hiihtokauttakin availtu. Eilen oli vielä vähän liian kylmä ilman takkia painaa, mutta huomiseksi pitäisi olla vähän enemmän lämpöä, joten eiköhän sitä nyt sitten hiihto kulje hyvässä tahdissa. Oikein mukavaa kuntoilua, kun kerrankin on nyt voitelut onnistuneet jo useamman kerran putkeen.

Olikohan tästä aiheesta muutakin sanottavaa.. No kuvia laitoin uuteen kuva-albumiin. En kyllä missään muodossa voi kehua tuota N900:n autotarkennusta. Aika arsesta. Alla oleva kuva on paras tähän mennessä tuolla vehkeellä otettu, kuva-albumissa enemmän referenssiä.

Mutta peruskunto alkaa vähitellen olla kohillaan, joten julistetaan kesän fillarointitavoitteeksi 800 kilometriä. Tonnihan se polttelee ajatuksissa, mutta yritetään ensin tuota 800:aa.

Lätkänkin osalta kisat alkaa olla purkissa. Vedänpä tässä vähän yhteen omia mielipiteitä Leijonien esityksestä.

Joukkueessa ikää oli ja se kyllä näkyi, valitettavasti negatiivisesti. Onneksi nyt pronssipelissä kuitenkin kaikki pelasivat hyvin. Yli- ja alivoima sekoili koko turnauksen ajan. Viisikkopelaamisen kanssakin oli vähän niin ja näin, eikä maalivahtipelikään onnistunut aivan sataprosenttisesti. Näihin nähden lopputulos oli varsin hyvä.

Kisojen parhaat pelit olivat Tsekki- ja Slovakki-matsit. Nousu parin maalin takaa-ajoasemasta oli oikein mukavaa katsottavaa. Ehkäpä tässä vielä on toivoa tulevaisuuttakin ajatellen - nuorennusleikkausta kuitenkin kaivataan.

Leijonista parhaita olivat ylivoimaisesti seuraavat äijät:

Jarkko Ruutu, loistava turnaus. Pelasi suurella sydämellä ja taisteli koko ajan joukkueen eteen, eikä tehnyt tyhmiä virheitä. Ei edes se kymppi jenkkipelissä.

Valtteri Filppula edusti sitä uutta verta, jota joukkueeseen kaivataan. Teki koko ajan töitä 110 lasissa, eikä antanut periksi. Toivottavasti näitä löytyy vielä lisää tuleville vuosille.

Olli Jokinen ei kuulu meikän henkilökohtaisiin suosikkeihin, mutta nyt tuli maalit juuri oikeaan paikkaan ja energiaa riitti loppuun asti.

Nyt on tässä lähes kaksi viikkoa tullut N900:sta pyöriteltyä käsissä ja kyllähän tää ihan hyvälle tuntuu. Eka älypuhelin meikällä, joten ei nyt pysty hirveästi vertailemaan muihin, mutta kyllä tää mulle kelpaa. Pystyy soittamaan, tekstaamaan, surffaamaan, irkkaamaan, mesettämään, pelaamaan, piirtämään, kuuntelemaan musaa, kuvaamaan...

Nokia lanseerasi Maemo-alustan ihan hyvällä ajoituksella kyllä. Symbiania solvataan alimpaan manalaan, joten asialle täytyi jotain tehdä. Nuo aiemmat Maemo-vempaimet on havaittu toimiviksi ja nyt kun niihin liitettiin puhelinkin samaan, niin hyvä tuli. N900 on kyllä silti mun mielestä vielä vähän tarkoitettu IT-hörhöille, mutta seuraavat Linux-luurit ovat varmaan sitten jo tarkoitettu aivan kaikille.

Toivoa sopii, että Maemo lyö edes vähän luuta kurkkuun iPuhelimelle. Laittelen jossain vaiheessa tarjolle jotain kuvia mitä tuolla vehkeellä on saanut aikaan, niin edes kameran laadusta saa selvää.