Blogi

L-koodit on nyt sitten katseltu. Kaikki kuusi tuotantokautta. Yksi parhaista sarjoista ikinä. Todella hyvin käsikirjoitettua draamaa. Ei yhtään huonoa jaksoa mahtunut mukaan. Näyttelytyö ja ohjaus ansaitsee myös kiitosta, enkä lavastustakaan haukkuisi yhtään. Melkein tekisi mieli sanoa, että sarja voittaa jopa Star Trekin tai Stargåten, mutta ehkäpä totean vain, että sarjat ovat niin erilaisia, ettei niitä pysty arvottamaan samaan aikaan.

Star Trekistä puheen ollen... En tiennyt, että Patrick Stewart on tehnyt hirveästi töitä auttaakseen naisia tasa-arvoiseen asemaan. Nyt kuitenkin bongasin hyvän videon asiasta. Ei oikein erottanut, että puhuuko siinä Patrick vai Jean-Luc... :) Loistava kannanotto joka tapauksessa tasa-arvon puolesta!

Ei tästä nyt tullut sellaista kuin halusin, mutta heitetään kuitenkin linjoille... :)

Osa 1: Kunnioitus

Joskus aikoinaan juttelin näistä elämänfilosofioista erään kaverin kanssa. Annettakoon tyypille nimeksi tällä erää vaikka Thomas Middlehill.

Thomaksen elämänfilosofia oli jotakuinkin seuraava: “mitä tahansa saa tehdä, kunhan sillä ei ole negatiivista vaikutusta muiden elämiseen”. Tästä on hyvä lähteä liikenteeseen pohtimaan millaisen filosofian mukaan elämää tulisi rakentaa. Eihän Thomas ole ensimmäinen ihminen, joka näitä asioita puki sanoiksi. Eikä ollut hänen kommenttinsakaan uniikki. Juutalaisesta kirjallisuudesta löytyy vastaava ajatelma: ”älä tee lähimmäisellesi sitä mitä et halua tehtävän itsellesi: tässä on koko Toora” (Talmud, Shabbat 31a), samoin buddhalaisuudesta: “älä aiheuta toiselle kipua, jota et halua itsekään kokea” (Tripitaka Udana-­‐varga 5:18) ja kungfutselaisuudesta “Vastaus on ‘shu’, molemminpuolisuus: Älä tee toiselle mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.” (Analects 15.23). Samanlaiset periaatteet löytyvät myös muista uskontokunnista. Tämän tiedon kaivoin Pekka Himasen parjatusta Sinisestä Kirjasta. Sain kyllä teoksesta paljon ajatuksia.

Eli siis Thomas pohjasi ajatuksensa siihen, että toisen elämää ei saa syrjiä. Äkkiseltään tämä on aivan looginen homma. Eli siis sallimme vaikka homoille oikeuden avioliittoon, koska siitä ei ole minulle mitään haittaa. Samoin minulla on oikeus pössytellä vähän jotain hieman epämääräistä ainetta asunnossani, kunhan siitä ei ole haittaa muille. Parveketupakointi sitä vastoin ei ole tämän filosofian mukaan sallittua. Toisaalta taas kortitta ajo on, kunhan ei mitään väärää ei tapahdu. Törmäämme heti ongelmiin.

Entä mitä tällainen filosofia on mieltä fossiilista polttoainetta käyttävästä autosta? CO2-päästöt ja pienhiukkaset ovat automaattisesti väärin muita ihmisiä kohtaan, vaikka muuten kuinka pystyisi kunnioittamaan muiden toiveita. Ja vaikka nykyisen tietämyksen mukaan eläisi kaikin puolin ok, voi tulevaisuudessa törmätä kuitenkin asioihin, jotka saavat jo eletyn elämän vaikuttamaan epäkunnioittavasti eletyltä. Eli on jokseenkin mahdotonta elää täysin alussa mainitun prinsiipin mukaan. Se on kuitenkin hyvä lähtökohta, joten ei sitä pidä hylätä. Pidetään se mielessä tulevia jaksoja varten.

Osa 2: Aika

Vaihdetaan vähän aihetta. Kirjoittaessani arvostelua In Time -leffasta pohdin ajan merkitystä - tärkeyttä. Länsimainen yhteiskunta on rakennettu hyvin vahvasti kellon ympärille, mikä on sineensä ihan loogista jo vaikka sen takia, että esimerkiksi lentokentillä on tarkka sekuntiaikataulu ja yhdenkin sekunnin sekaannus voi aiheuttaa lentokoneiden törmäyksen. Petteri Järvisen kelloaiheisesssa blogipostauksessa yksi kommentoija spekuloi ajatuksella, että rikkaalla on varaa ostaa kello, josta ei näe aikaa. Tämä oli myös tuossa In Time -leffassa kantava voima - varsinkin käänteisenä. Köyhä joutui elämään sekuntiaikataululla, jotta pysyi edes hengissä.

Jo nyt raha ja aika ovat yhteiskunnassa vaihdannaisia. Ovat tietysti olleet vuosituhansia, mutta sanoisin mutuna, että tämä vaihdannaisuus on koko ajan kasvamaan päin. Tarkoitan tällä siis palveluyhteiskuntaa, jossa rahalla voidaan ostaa leipää, jolloin omaa aikaa ei tarvitse käyttää ollenkaan. Rahalla ostetaan aikaa. Kääntäen taas käytämme aikaa työn tekemiseen ja saamme siitä palkkana rahaa. Voisiko yhteiskunta toimia ilman välissä olevaa rahaa?

Jos rakennan elämänfilosofiani rahankeräämiseen ajalla saavutan varmasti rahaa, mutta tämä ei taida tuoda onnea mukanaan? Ainakin, jos on Ajattelun ammattilaiseen uskominen rahaa haluava ihminen haluaa sitä koko ajan vain lisää. Jos taas käytän elämäni ajan keräämiseen, törmäämme seuraavaan ongelmaan. Mitä sillä ajalla tehdään? No, tietysti sitä voi vaihtaa rahaksi, mutta se ei ollut tässä ideana, doh!

Jos minulla olisi aikaa... Miten minulla voisi olla aikaa? Tähän varmaan vaadittaisiin taloudellinen itsenäisyys, eli rahaa tarvitsisi olla “riittävästi”. Eli kuvitellaan, että olen taloudellisesti riippumaton muusta maailmasta, mitä teen käytössäni olevalla ajalla? Pelaan StarCraftia? Vedän viinaa? Käytän aikani naisiin? En tiedä. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, mutta ajatukseni ei ole mikään näistä. Vaikka aikaa (rahaa) olisi kuinka paljon tahansa, en silti luopuisi työstäni, enkä harrastuksistani. Ne ovat asioita, joita haluan tehdä. Ne tekevät minut onnelliseksi ja määrittelevät minua ihmisinä.

Osa 3: Onnellisuus

Kolmantena aiheena hyppäämme onnellisuuden pariin. Jokainen ihminen varmasti haluaa olla onnellinen. Aiemmin jo totesin, että raha ei juurikaan tee onnelliseksi, mutta tietysti sen puute aiheuttaa onnettomuutta. Onnellisuus on paljon kiinni omasta asenteesta. Sateen jälkeen tulevan auringonpaisteen voi nähdä positiivisen asiana, mutta niin voi myös paahtavan kesäpäivän päättävän sadekuuronkin nähdä(!).

Palataan vielä tuohon rahaan. Vaikkei raha tee onnelliseksi, rahan saaminen voi olla hyvinkin motivoivaa ja hyvä motivaatio taas voi luoda onnellista mieltä. Tässä siis kannatan suurten ajattelijoiden tapaan sitä, että ihmisillä on yhtävertaiset mahdollisuudet saavuttaa mitä tahansa. Kaikilla ei tarvitse - eikä pidäkään - olla kaikkea yhtä paljon, mutta mahdollisuudet saavuttaa asioita elämässä pitää olla samat. Tästä yksi loistava esimerkki on Suomen maksuton koulutus joka tarjoaa niin putkimien kuin konserninjohtajan lapsille yhtäläisen mahdollisuuden saavuttaa vaikka yliopistotutkinto. Yhteiskunnassa on aina erilaisia luokkia, mutta Nyky-Suomessa luokasta toiseen siirtyminen on kuitenkin mahdollista. Tämä on hyvästä.

Paljon myös puhutaan, että tuloerot eriarvoistavat ihmisiä. Tätä en täysin allekirjoita. Luonnollisesti välillisesti näin voikin olla, jos rahalla pystyy ostamaan parempaa sairaalahoitoa, mutta suoraan en koe, että rahan määrä tekee ihmisistä eriarvoisia. Koska olen vieläkin sitä mieltä, ettei raha tee onnelliseksi, en myöskään linkitä tuloeroja onnellisuuteen. Köyhäkin voi olla onnellinen. Ennen kaikkea ihmisiä eriarvoistaa sivistys ja sen puute.

Osa 4: Sivistys

Käytän aikaani jo työn puolesta itseni sivistämiseen ja pyrin samaan vapaa-ajallakin. Insinööriluonne suorastaan huutaa selvittämään miten asiat toimivat ja mitkä jutut vaikuttavat mihinkin. Ei tämä suoranaisesti rajoitu pelkästään tekniikkaan, vaan minua kiinnostaa niin talous, politiikka, psykologia, historia, etiikka kuin filosofiakin. Noin niinkuin muutaman asian mainitakseni. Opiskelussa usein matka on tärkeämpää kuin maaliinpääsy, eikä pelkkä tenttiin tähtääminen tuota oikeasti hyvää lopputulosta: oppia, joka on pitkään syvällä muistissa.

Jotenkin koen, että koulutus ja sivistys ovat tärkeimpiä asioita, joissa esim. Suomi voi auttaa vaikkapa Afrikan maita. Korvataan poppamiehet koulutuksella ja naisten ympärileikkaus tasa-arvolla ja ymmärryksellä, ettei siinä ympärileikkaushommassa ole mitään järkeä. Tämä sivistyksen ja tieteen kehitys ilmenee Civilization peleissä sillä, että tieteellisen metodin keksiminen on yksi asia, joka pelissä voidaan kehittää. Ei mennä mutulla, vaan tieteellä, kohti voittoa. Sitä vaan koen, että asiantuntijan mielipiteellä, oli se sitten akateemisesta maailmassa tai teollisuudesta, on enemmän painoarvoa kuin hommaforumin keskusteluilla. Sivistys (koulutus) myös vähentää väkivaltaa.

Summa summarum. Ehkä pusken näistä höpinöistä jonkinlaiset johtopäätöksen. Aikamoista tajunnanvirtaa taisi tulla...

• Kohtele toisia niin hyvin kuin vain nykyisen tietämyksen valossa on mahdollista. Muokkaa malleja uuden tiedon avulla
• Salli kaikille yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa asioita
• Sivistä itseäsi
• Arvosta (vapaa-)aikaa

Ja kiteytettynä yhteen kuvaa osa tästä höpinästä voisi näyttää seuraavalta:

Tiistaina tuli 10 vuotta täyteen siitä, kun Maran kanssa ensimmäistä kertaa kommunikoitiin.

Tätä nyt sitten tietysti juhlistimme käymällä - taas vaihteeksi - Ravintola Oléssa. Kumman vaikeaa oli edelleen saada kasvishampparia, mutta lopulta yhteinen sävel löytyi. Oman pihvini piti olla kypsä, mutta se oli lähinnä medium+, josta huomautinkin, mutten kuitenkaan kaivannut mitään muutosta siihen. Hyvää se oli, enkä halunnut ruokailunautinnon keskeytyvän uuteen keittiökierrokseen. Jännä miten tuo "paholaisen kastike" voikin olla niin hyvää. Enkä kyllä ole sipuliakaan näin maukkaana syönyt aikoihin. Hyvä ruoka, parempi mieli!

No, oli miten oli. Nyt on takana 10 vuotta ystävyyttä ja edessä vielä kevyesti 60 vuotta. Tai no, ei kai pidä säästellä - sanotaan siis, että 80 :)

Että näin on närhen munat!

Gyllene Tider oli 80-luvun alussa käsittämätön ilmiö Ruotsissa. Jos sille etsii jotain vertailukohtaa, niin kotimaassa Dingomania pääsee lähelle ja maailmanmittakaavassa täytyy sitten jo puhua Beatlesistä. En ole suoranaisesti koskaan fanittanut bändiä samalla tavalla kuin Roxettea tai Gesslen soolotuotantoa, mutta kyllähän Gyllene Tiderillä on kasapäin loistavaa materiaalia. Sommartider, När vi två blir en, Flickorna på TV2 ja Gå & fiska! - jos nyt muutaman loistorallin halua nimetä. Gesslen tekemät biisit ovat Gyllene Tiderin muodossa erittäin helposti lähestyttäviä. Ei Sommartiderissä ole kovin salaperäistä sanomaa ole takana. Ihan puhdasta poppia se on.

Sittemmin bändi hajosi 80-luvun puolessa välissä, mutta palasi takaisin eloon kymmenen vuotta myöhemmin Halmstads pärlor -kokoelamalbumin myötä. Albumi on tähän päivään mennessä myynyt yli 600 000 kappaletta. -96 bändi heitti myös Återtåget-kiertueen ja seuraavan kerran bändi aktivoitui 2004 julkaisten uuden albumin Fin 5 fel ja heittäen kiertueen puolelle miljoonalle fanille.

Nyt on taas aika uuden albumin ja kesäisen kiertueen. Dags att tänka på refrängen on Gyllene Tiderin seitsemäs studioalbumi, jos Konstpaus lasketaan mukaan ja se on näistä kaikista paras - jos Konstpausia ei lasketa mukaan. Albumi kuulostaa vahvasti siltä, että se olisi tehty jo 30 vuotta sitten ja tämä on vain positiivinen asia. Se myös kuulostaa nimen omaan Gyllene Tideriltä, eikä Gessleltä, kuten edellinen albumi.

En tiedä kannattaako tässä lähteä biisejä erikseen erittelemään, koska tämä on mielestäni kokonainen albumi, jonka kaikki biisit ovat hyviä. Voisin kuvitella kuulevani niistä ihan minkä tahansa kesällä livenä. Ehkä mainitsen kuitenkin Tiden är en dåre med banjo -kappaleen. En kuitenkaan banjon takia vaan Göran Fritzonin Farfisa sähköurkujen. Käsittämättömän hyvää biittiä! Soittopeli toimii biisissä kuin biisissä jopa paremmin kuin 80-luvulla.

Gyllene Tider ei paljon balladeista panosta, eikä tälläkään levyllä ole niitä kuin yksi, Lyckopiller. Konserteissa en oleta myöskään kuulevani kuin När alla vännerna gått hem -balladin vikana biisinä. Muuten mennään isolla vaihteella, eikä nysväillä!

Dags att tänka på refrängen on hyvä albumi, suosittelen. 4/5.

Seuraavassa muutamia ajatuksiani tasa-arvosta. Henkilökohtaisen elämäni eettisiin periaatteisiin palaan seuraavassa blogipostauksessa.

Muutama sata vuotta sitten yhteiskunta oli hyvin sääty- ja luokkajakoinen. Oli aatelistoa, papistoa, yms. ja sitten rahvas. Suurin osa Euroopan ihmisistä kuului tähän huonoimpaan luokkaan. Heillä ei ollut esimerkiksi äänioikeutta, mutta heidät oli kuitenkin velvoitettu maksamaan veroja. Aatelistolla tilanne oli juuri päinvastainen. Veroja ei tarvinnut maksaa,mutta äänioikeus kyllä löytyi.

Sitten keksittiin, ettei tämä olekaan hyvä ja päädyttiin siihen, että kaikilla ihmisillä on oikeus äänestää. Sen jälkeen vielä naisillekin annettiin äänioikeus. Maailma kehittyi. Suomi oli tässä etujoukoissa ja härmässä naiset pääsivät äänestämään jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Kolmantena valtiona maailmassa, heti Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen. Muun muassa Yhdysvalloissa naiset pääsivät äänestämään vasta 1920 ja osassa Sveitsin kantoneita vasta 1990-luvulla. Kuulostaako uskomattomalle? Ei ollut kovin tasa-arvoista, jos minulta kysytään. Miten tällainen sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan perustuva syrjintä oli mahdollista?

Siirtomaa-aikana oli muodikasta roudata Afrikasta orjia niin Eurooppaan kuin Pohjois-Amerikkaankin. Orja, eli siis ihminen, jolla ei ole ihmisoikeuksia. Näin nykypäivänä on käsittämätöntä, että valkoinen mies koki oikeudekseen pitää mustia orjina. Ei mahdu meikäläisen järkiajatteluun.

Sitten tuli Yhdysvaltojen sisällissota, jonka myötä orjuus poistui hiljalleen. Valkoiset olivat kuitenkin huomattavasti tasa-arvoisempia kuin mustat ihmiset. Afrikasta orjuuteen tuodut olivat edelleen toisen luokan kansalaisia, elleivät peräti kolmannen. Yhtenä päivänä kuitenkin Rosa Parks päätti olla antamatta bussissa istumapaikkaansa valkoiselle miehelle ja tästä alkoi ketju, jossa Martin Luther King, Jr. oli suuressa osassa, ja jonka kliimaksi oli rotuerottelun toteaminen perustuslain vastaiseksi. Tästä ei ole kulunut vielä kuuttakymmentä vuottakaan! Miten tällainen ihonväriin perustuva syrjintä oli mahdollista?

Ihmisiä on iät ajat ollut sekä miehiä että naisia. Eri sosiaaliluokkiin kuuluvia ja eri värisellä iholla varustettuja. Samoin meitä on ollut tuhansia vuosia erilaisilla seksuaalisella suuntauksella varustettuja kavereita. Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti ja tautiluokituksestakin se poistui vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Omana itsenä oleminen oli siis lainvastaista joillekin vielä 50 vuotta sitten. Voi sitä tummaihoista naista, joka ei tykännytkään miehistä aikoinaan. Ei ollut elämä helppoa.

Onneksi tilanne on nyt toinen ja homoseksuaalit ova tasa-arvoisessa asemassa. Eikun hetkinen. Eiväthän he olekaan. Hollanti oli ensimmäinen maa maailmassa, joka salli samaa sukupuolta olevien avioliitot 2001. Suomi hanaa edelleen vastaan. Minne jäi se suunnannäyttäjän rooli, joka maallamme oli naisten äänioikeudessa yli sata vuotta sitten? Eihän homoseksuaalisuus edes ole ihmisen etuoikeus, vaan samaa käyttäytymistä on löydetty sadoilta eläinlajeilta. Miksi ihminen on kuitenkin ainut, jolla on homofobiaa?

Hesarissa oli pari hyvää artikkelia (1, 2), joissa asiasta on keskusteltu. Kuinka peruskoulussa ei osata auttaa ihmistä löytämään omaa sukupuoltaan tai seksuaalista suuntautumistaan. Kumpikaan näistä ei ole binäärinen. Ihminen voi olla nainen tai mies tai vähän molempia. Voi olla hetero, homo tai tykätä molemmista sukupuolista. Bi-seksuaalien sanonta “rakastua ihmiseen, ei sukupuoleen” on massiivinen rikkaus! Miksi ihmeessä homoparit eivät saisi mennä naimisiin? Ei ole mitään syytä miksei kahdella ihmisellä olisi oikeus olla tasa-arvoisessa asemassa lain edessä seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta. On oikeitakin huolenaiheita.

Suomen kieli on jo itsessään hyvin tasa-arvoinen, kun meillä ei ole käytössä kuin yksi yksikön kolmatta persoonaa tarkoittava sana osoittamaan molempia sukupuolia. Toista on monissa germaanisissa kielissä, joissa jo yksi sana ilmaisee henkilön sukupuolen, vaikkei siihen ole mitään tarvetta. Sukupuoli ja seksuaalinen suuntaus on jokaisen oma asia, eikä siihen valtiovallan tulisi luoda mitään rajoitteita. Niin ihmisten sukupuoli kuin seksuaalinen suuntaus voi myös tutkimusten mukaan vaihdella elämän aikana, joten nykyinen lainsäädäntö on aivan keinotekoinen ja turha.

Huonoja syitä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia löytyy kyllä vaikka muille jakaa, mutta en pysty itse ymmärtämään niistä yhtäkään. Tasa-arvo kuuluu meille kaikille.

Moniavioisuus ansaitsee kuitenkin vielä paikan erilliselle pohdinnalle. Mitä haittaa moniavioisuudesta on? En äkkiseltään keksi yhtäkään syytä. Olen kasvanut scifin ympärillä ja olen tutustunut skenaarioihin, joissa ihmiskunnan edustaja menee naimisiin toisesta galaksista kotoisin olevan humanoidin kanssa. Olisiko tässä jotain vikaa? Voihan sitä olla rotuja, joilla ei ole sukupuolia ollenkaan. Tai sitten rotuja, joissa on enemmän kuin kaksi sukupuolta ja lisääntymiseen vaaditaan vaikka kolmen sukupuolen edustaja samaan aikaan. Tällaiset ajatukset lienevät hyvin vaikeita hahmottaa, jos jo tasa-arvoinen avioliittolaki rupeaa tökkimään. Joskus näihinkin asioihin voi kuitenkin vielä törmätä.

Itse kuitenkin kannatan tasa-arvoa. En halua alentaa naisia, en mustia, enkä homoseksuaaleja. Meistä kukaan ei ole toista arvokkaampi, eikä toisen sortaminen ole oikein. Siksi #tahdon2013.