Elämänfilosofia

Ei tästä nyt tullut sellaista kuin halusin, mutta heitetään kuitenkin linjoille... :)

Osa 1: Kunnioitus

Joskus aikoinaan juttelin näistä elämänfilosofioista erään kaverin kanssa. Annettakoon tyypille nimeksi tällä erää vaikka Thomas Middlehill.

Thomaksen elämänfilosofia oli jotakuinkin seuraava: “mitä tahansa saa tehdä, kunhan sillä ei ole negatiivista vaikutusta muiden elämiseen”. Tästä on hyvä lähteä liikenteeseen pohtimaan millaisen filosofian mukaan elämää tulisi rakentaa. Eihän Thomas ole ensimmäinen ihminen, joka näitä asioita puki sanoiksi. Eikä ollut hänen kommenttinsakaan uniikki. Juutalaisesta kirjallisuudesta löytyy vastaava ajatelma: ”älä tee lähimmäisellesi sitä mitä et halua tehtävän itsellesi: tässä on koko Toora” (Talmud, Shabbat 31a), samoin buddhalaisuudesta: “älä aiheuta toiselle kipua, jota et halua itsekään kokea” (Tripitaka Udana-­‐varga 5:18) ja kungfutselaisuudesta “Vastaus on ‘shu’, molemminpuolisuus: Älä tee toiselle mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.” (Analects 15.23). Samanlaiset periaatteet löytyvät myös muista uskontokunnista. Tämän tiedon kaivoin Pekka Himasen parjatusta Sinisestä Kirjasta. Sain kyllä teoksesta paljon ajatuksia.

Eli siis Thomas pohjasi ajatuksensa siihen, että toisen elämää ei saa syrjiä. Äkkiseltään tämä on aivan looginen homma. Eli siis sallimme vaikka homoille oikeuden avioliittoon, koska siitä ei ole minulle mitään haittaa. Samoin minulla on oikeus pössytellä vähän jotain hieman epämääräistä ainetta asunnossani, kunhan siitä ei ole haittaa muille. Parveketupakointi sitä vastoin ei ole tämän filosofian mukaan sallittua. Toisaalta taas kortitta ajo on, kunhan ei mitään väärää ei tapahdu. Törmäämme heti ongelmiin.

Entä mitä tällainen filosofia on mieltä fossiilista polttoainetta käyttävästä autosta? CO2-päästöt ja pienhiukkaset ovat automaattisesti väärin muita ihmisiä kohtaan, vaikka muuten kuinka pystyisi kunnioittamaan muiden toiveita. Ja vaikka nykyisen tietämyksen mukaan eläisi kaikin puolin ok, voi tulevaisuudessa törmätä kuitenkin asioihin, jotka saavat jo eletyn elämän vaikuttamaan epäkunnioittavasti eletyltä. Eli on jokseenkin mahdotonta elää täysin alussa mainitun prinsiipin mukaan. Se on kuitenkin hyvä lähtökohta, joten ei sitä pidä hylätä. Pidetään se mielessä tulevia jaksoja varten.

Osa 2: Aika

Vaihdetaan vähän aihetta. Kirjoittaessani arvostelua In Time -leffasta pohdin ajan merkitystä - tärkeyttä. Länsimainen yhteiskunta on rakennettu hyvin vahvasti kellon ympärille, mikä on sineensä ihan loogista jo vaikka sen takia, että esimerkiksi lentokentillä on tarkka sekuntiaikataulu ja yhdenkin sekunnin sekaannus voi aiheuttaa lentokoneiden törmäyksen. Petteri Järvisen kelloaiheisesssa blogipostauksessa yksi kommentoija spekuloi ajatuksella, että rikkaalla on varaa ostaa kello, josta ei näe aikaa. Tämä oli myös tuossa In Time -leffassa kantava voima - varsinkin käänteisenä. Köyhä joutui elämään sekuntiaikataululla, jotta pysyi edes hengissä.

Jo nyt raha ja aika ovat yhteiskunnassa vaihdannaisia. Ovat tietysti olleet vuosituhansia, mutta sanoisin mutuna, että tämä vaihdannaisuus on koko ajan kasvamaan päin. Tarkoitan tällä siis palveluyhteiskuntaa, jossa rahalla voidaan ostaa leipää, jolloin omaa aikaa ei tarvitse käyttää ollenkaan. Rahalla ostetaan aikaa. Kääntäen taas käytämme aikaa työn tekemiseen ja saamme siitä palkkana rahaa. Voisiko yhteiskunta toimia ilman välissä olevaa rahaa?

Jos rakennan elämänfilosofiani rahankeräämiseen ajalla saavutan varmasti rahaa, mutta tämä ei taida tuoda onnea mukanaan? Ainakin, jos on Ajattelun ammattilaiseen uskominen rahaa haluava ihminen haluaa sitä koko ajan vain lisää. Jos taas käytän elämäni ajan keräämiseen, törmäämme seuraavaan ongelmaan. Mitä sillä ajalla tehdään? No, tietysti sitä voi vaihtaa rahaksi, mutta se ei ollut tässä ideana, doh!

Jos minulla olisi aikaa... Miten minulla voisi olla aikaa? Tähän varmaan vaadittaisiin taloudellinen itsenäisyys, eli rahaa tarvitsisi olla “riittävästi”. Eli kuvitellaan, että olen taloudellisesti riippumaton muusta maailmasta, mitä teen käytössäni olevalla ajalla? Pelaan StarCraftia? Vedän viinaa? Käytän aikani naisiin? En tiedä. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, mutta ajatukseni ei ole mikään näistä. Vaikka aikaa (rahaa) olisi kuinka paljon tahansa, en silti luopuisi työstäni, enkä harrastuksistani. Ne ovat asioita, joita haluan tehdä. Ne tekevät minut onnelliseksi ja määrittelevät minua ihmisinä.

Osa 3: Onnellisuus

Kolmantena aiheena hyppäämme onnellisuuden pariin. Jokainen ihminen varmasti haluaa olla onnellinen. Aiemmin jo totesin, että raha ei juurikaan tee onnelliseksi, mutta tietysti sen puute aiheuttaa onnettomuutta. Onnellisuus on paljon kiinni omasta asenteesta. Sateen jälkeen tulevan auringonpaisteen voi nähdä positiivisen asiana, mutta niin voi myös paahtavan kesäpäivän päättävän sadekuuronkin nähdä(!).

Palataan vielä tuohon rahaan. Vaikkei raha tee onnelliseksi, rahan saaminen voi olla hyvinkin motivoivaa ja hyvä motivaatio taas voi luoda onnellista mieltä. Tässä siis kannatan suurten ajattelijoiden tapaan sitä, että ihmisillä on yhtävertaiset mahdollisuudet saavuttaa mitä tahansa. Kaikilla ei tarvitse - eikä pidäkään - olla kaikkea yhtä paljon, mutta mahdollisuudet saavuttaa asioita elämässä pitää olla samat. Tästä yksi loistava esimerkki on Suomen maksuton koulutus joka tarjoaa niin putkimien kuin konserninjohtajan lapsille yhtäläisen mahdollisuuden saavuttaa vaikka yliopistotutkinto. Yhteiskunnassa on aina erilaisia luokkia, mutta Nyky-Suomessa luokasta toiseen siirtyminen on kuitenkin mahdollista. Tämä on hyvästä.

Paljon myös puhutaan, että tuloerot eriarvoistavat ihmisiä. Tätä en täysin allekirjoita. Luonnollisesti välillisesti näin voikin olla, jos rahalla pystyy ostamaan parempaa sairaalahoitoa, mutta suoraan en koe, että rahan määrä tekee ihmisistä eriarvoisia. Koska olen vieläkin sitä mieltä, ettei raha tee onnelliseksi, en myöskään linkitä tuloeroja onnellisuuteen. Köyhäkin voi olla onnellinen. Ennen kaikkea ihmisiä eriarvoistaa sivistys ja sen puute.

Osa 4: Sivistys

Käytän aikaani jo työn puolesta itseni sivistämiseen ja pyrin samaan vapaa-ajallakin. Insinööriluonne suorastaan huutaa selvittämään miten asiat toimivat ja mitkä jutut vaikuttavat mihinkin. Ei tämä suoranaisesti rajoitu pelkästään tekniikkaan, vaan minua kiinnostaa niin talous, politiikka, psykologia, historia, etiikka kuin filosofiakin. Noin niinkuin muutaman asian mainitakseni. Opiskelussa usein matka on tärkeämpää kuin maaliinpääsy, eikä pelkkä tenttiin tähtääminen tuota oikeasti hyvää lopputulosta: oppia, joka on pitkään syvällä muistissa.

Jotenkin koen, että koulutus ja sivistys ovat tärkeimpiä asioita, joissa esim. Suomi voi auttaa vaikkapa Afrikan maita. Korvataan poppamiehet koulutuksella ja naisten ympärileikkaus tasa-arvolla ja ymmärryksellä, ettei siinä ympärileikkaushommassa ole mitään järkeä. Tämä sivistyksen ja tieteen kehitys ilmenee Civilization peleissä sillä, että tieteellisen metodin keksiminen on yksi asia, joka pelissä voidaan kehittää. Ei mennä mutulla, vaan tieteellä, kohti voittoa. Sitä vaan koen, että asiantuntijan mielipiteellä, oli se sitten akateemisesta maailmassa tai teollisuudesta, on enemmän painoarvoa kuin hommaforumin keskusteluilla. Sivistys (koulutus) myös vähentää väkivaltaa.

Summa summarum. Ehkä pusken näistä höpinöistä jonkinlaiset johtopäätöksen. Aikamoista tajunnanvirtaa taisi tulla...

• Kohtele toisia niin hyvin kuin vain nykyisen tietämyksen valossa on mahdollista. Muokkaa malleja uuden tiedon avulla
• Salli kaikille yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa asioita
• Sivistä itseäsi
• Arvosta (vapaa-)aikaa

Ja kiteytettynä yhteen kuvaa osa tästä höpinästä voisi näyttää seuraavalta: