Olen saanut jonkin verran osakseni arvostelua siitä, että toitotan omia mielipiteitäni somessa ja muuallakin. En tätä mitenkään kiellä, koska olen usein hyvin kärkäs sanomisissani. Kuitenkin monesti arvostelu on kohdistunut minuun niin, ettei kyse ole mielipiteistäni vaan tiedosta, jota jaan. Mennään pitkän kaavan kautta tällä kertaa.
Mikä on mielipide ja mikä on tietoa? Se, että fanitan isosti Roxettea ja pidän Gesslen kynäilemää musiikkia maailman parhaana on minun mielipiteeni. Minulla on siihen täysi oikeus, mutta se ei tarkoita, että kenenkään tarvitsisi olla asiasta samaa mieltä. En pysty mitenkään vakuuttavasti perustelemaan, miksi Roxette olisi parempaa musiikkia kuin vaikkapa Mikko Alatalo tai Beatles. Musiikkimaku on mielipidekysymys ja siitä saa kiistellä hamaan loppun asti. Ei kannata liian vakavasti kiistellä kuitenkaan :)
Argumentoin vahvasti myös avoimen lähdekoodin ja Linuxin puolesta. Tässä on mukana sekä mielipidettä että tutkimusta. Henkilökohtainen mielipiteeni on esimerkiksi, että KDE on käytettävyydeltään valovuosia edellä Gnomea, OSX:ää tai Windowssia. Tämä on mielipiteeni. Toisaalta on taas olemassa paljon tutkimusta, joissa todetaan esimerkiksi Linuxin käytön säästävän rahaa kunnallisella tasolla. Myös päinvastaista tutkimusta löytyy.
Sitten on vielä tieteelliset asiat, joista olen kirjoitellut. Sekä homeopatiasta ja rokotteista löytyy tutkimusta pilvin pimein. Homeopaattiset valmisteet on todettu plaseboon verrattavissa oleviksi ja rokotteiden hyödyt haittojen ylitse ovat kiistattomat. Nämä eivät siis ole minun mielipiteitäni vaan tieteellisen tutkimustyön tuloksia. Tiina Raevaara kirjoittaa asiasta seuraavasti:
Tieteellistä tietoa ei voi rinnastaa mihin tahansa muuhun tiedoksi nimitettävään väittämään. Tieteellinen tieto ei ole mielipide, se ei ole muisto, se ei ole kokemus kahden vuoden takaa, se ei ole naapurilta kuultu juttu, se ei ole sanomalehdestä satunnaisesti valittu virke.
Tiede on tiedonhankintajärjestelmä. Tieteellä pyritään hankkimaan mahdollisimman luotettavaa tietoa.
On minulla myös mielipiteitä, vaikkapa rokotteista, mutta mielipiteeni eivät ole tieteen tutkimustuloksiin verrattavissa. Ei yhden ihmisen mielipiteen painoarvo ole mitään verrattaessa kymmenien vuosien tieteelliseen tutkimukseen. Kirjoitin aiemmin Australian poistavan lapsilisät rokottamattomilta lapsilta. Nyt Kalifornia on poistamassa uskontopohjaisen mahdollisuuden olla rokottamatta lapsia, mikäli he ovat menossa kouluun.
– [Tätä] vastustavat ihmiset haluavat lasten saavat nämä taudit luonnollisesti, Pan kertoi. – Mutta lapset kuolevat näihin tauteihin. He halvaantuvat. Heille kehittyy aivovaurioita. En toivoisi kenenkään lapselle tällaista.
Olen pohtinut onko yhteiskunnalla oikeus määrätä tällaisia lakeja. Periaatteessa kyseessä on yksilönvapauden rajoittamisesta, mutta toisaalta samalla pelastetaan ihmishenkiä. Analogian voisi ottaa autoilusta alkoholin vaikutuksen alaisena. Siinä vaarannetaan niin oma kuin kanssaliikkujien turvallisuus. Tämän takia kännissä ajaminen on laitonta lähes kaikissa maissa, eli yksilön oikeuksia on rajattu. Pohdinnastani huolimatta lopullista mielipidettä en ole tästä asiasta vielä muodostanut. Toivon tietysti, että koulutus, valistus ja sivistys auttavat ihmisiä, jottei tuollaista Espanjan kaltaista katastrofia tarvitse kokea, mutta jottei myöskään ihmisiä tarvitsisi pakottaa mihinkään.
Emme me ihmiset kuitenkaan ole erehtymättömiä. Olen itsekin monesti väärässä ja joudun muodostamaan uuden käsityksen jostain asiasta, kun saan käsiini uutta tietoa. Kuten aiemmin kirjoitin, en kokenut ilmastonmuutosta ihmisen aiheuttamaksi ja kuvittelin WTC-iskujen olevan sisäpiirin järjestämiä. Tietämyksen karttuessa luovuin näistä uskomuksista. Ei se aina ole helppoa. Ylivoimaisesti vaikein kritiikin muoto on itsekritiikki. Jos on vuosia elänyt jossain uskossa ja sitten huomaa, että todisteet ovat tätä uskomusta vastaan voi ihmisen elämä kääntyä aivan päälaelleen. Neuvostoliiton hajotessa hajosi myös suuri propagandakupla ja ihmiset joutuivat uusien totuuksien eteen. Samoin moni fundamentalistisessa uskonlahkossa elänyt kokee valtavan kriisin erottuaan lahkosta ja tutustuttuaan lahkon ulkopuoliseen maailmaan. Kaikki eivät pysty tällaista muutosta käsittelemään ja pahimmassa tapauksessa riistävät hengen itseltään.
Väärässä oleminen on kuitenkin hyvästä. Se kasvattaa, se avaa ajattelulle uusia reittejä ja mahdollistaa ymmärryksen, että omia ajatuksiaan pystyy jalostamaan ja kehittämään. Kerralla ei tarvitse tulla valmista. Itselläni on tässä vielä paljon tekemistä. Toisten eriävistä mielipiteistä pitäisi pystyä imemään paremmin tärkeät asiat ja jalostaa niistä oman ymmärryksen kanssa uusia ideoita sen sijaan, että blokkaisi eriävät mielipiteet huonompina. Muistutan kuitenkin, että mielipide ei ole sama asia kuin tutkittu tieto.
Jätän tähän loppuun vielä Reavaaran Suomen journalistiliitolle pitämänsä esityksen: Faktaa, fiktiota ja fanaatikkoja. Vaikka esitys on tarkoitettu ensisijaisesti journalisteille, jää sieltä myös maallikolle hyviä vinkkejä uutisten lukemiseen.
Tiina Raevaara: Faktaa, fiktiota ja fanaatikkoja from Suomen Journalistiliitto on Vimeo.
