Vihdoinkin tein lyhyen videoblogauksen tästä kannettavasta, jolla tulee näpyteltyä. Johan se on kohta vuoden ollu käytössäni.
Jäi videolla mainitsematta, että koneessa on myös taustavalaistu näppis, mikä on oikein käyttökelpoinen juttu pimeässä työskennellessä.
Luin alkuvuodesta Paulo Coelhon Alkemistin. Kirjaa pidetään yhtenä maailman parhaista ja Coelhon tuotannon kärkiteoksena.
Tarina oli ihan ok, mutta ei tämä itsessään nyt mitään ultimaattisia fiilareita aiheuttanut. Elämän pohdintaa kirjan päähenkilön Santiagon kokemana ja se oli ihan fiksua, mutta en kokenut kertaakaan mitään suurta ahaa-elämystä. Miekkonen teki reissua fyysisessä maailmassa ja etsi henkistä paikkaa universumissa: rakkautta, unelmia, kotia.
Onko Alkemisti sitten parempi kuin aiemmin lukemani Accran kirjoitukset? En tiedä. Ehkä, ehkä ei. Jos nyt pitäisi valita, niin ehkä kääntyisin kuitenkin Accran kirjoitusten puoleen. Mitenkään liian pitkiä nämä teokset eivät ole, joten ne lukee nopeasti – tai siis aikaa voi jättää omalle pohdinnallekin.
Homeopatia, tuo lempiaiheeni(?). Homeopatia on siitä jännä homma, että vaikka valmisteen tekeminen itsessään on pysynyt samana (lanttaaminen ja ravistelu) jo vuosisatoja, ovat perustelut toimivuudelle muuttuneet vuosien saatossa.
Homeopatian kehittäjä Hahnemann linjaili, että “samankaltainen parantaa samankaltaisen”. Tästä syystä siis kahvia käytetään homopaattisena uni”lääkkeenä”. Mikä sitten on samankaltaista? Aineen väri? Muoto? Taudin oire? Kipeän elimen muoto? Näitä kaikkia on käytetty kriteereinä. Voidaan siis ajatella, että koska veri on punaista, sitä parantaa mansikka.
Sittemmin uskottiin, että homeopaattisessa aineessa on “muistijälki”, eli vesi muistaa mitä siinä on ollut (ah, sitä puhdistettua viemärivettä...). Tai sitten kehittyy jokin “energiakenttä”. Tiedon karttuessa veden muisti rajattiin pois ja puhuttiin jopa, että kvanttifysiikalla olisi pelinsä homeopatian takana.
Radio Rockin aamussa oli tammikuussa vieraana vuoden 2014 Huuhaa-palkinnon saaneen Suomen Terveysjärjestö ry:n puheenjohtaja, diplomihomeopaatti Merja Lindström. Häneltä kysyttiin miten homeopatia toimii ja vastauksena oli, ettei Lindström ole koskaan pohtinut asiaa. Kuulostaa siltä, että tiedon tilalla oli vahvaa uskoa.
Facebookissa ajauduin keskusteluun homeopaatin kanssa ja sain oppia, että homeopatia onkin “energialääketiedettä” ja se “toimii energettisesti”. Kuulemma homeopatia toimii siis vastaavalla tavalla kuin yksisarvishoidot. Olen muuten tästä ihan samaa mieltä.
Homeopaatti myös argumentoi, ettei homeopatian toimivuutta voida todistaa tieteellisesti. Olen tästäkin aivan samaa mieltä! Mutta sen toimimattomuus voidaan todistaa ja näin on tehty jo monesti. Tähän ei tarvita kuin yksinkertainen kaksoissokkokoe, jossa sekä homeopaatti, että potilas ovat tietämättömiä saako potilas homeopaattista valmistetta vai lumevalmistetta. Näiden tutkimusten tulokset ovat sitten linjassaan kertoneen, ettei homeopatia tehoa lumevalmistetta enempää. Mutta homeopaattien usko on kova, eikä niitä tällaiset tieteelliset tutkimukset hetkauta.
Mietin, että pitäisköhän luoda markkinoille teletappihoito tuon yksisarvishoidon kilpailijaksi? Niitä tappeja oli kuitenkin neljä erilaista, joten hoitohan olisi neljä kertaa tehokkaampaa… ja värikkäämpää. Rahat vaan ihmisiltä ja Bahamalle karkuun? No, oma etiikkani ei tällaiseen taivu.
Lainaan tänne loppuun vielä kappaleen Lilja Tammisen blogista. Koin suurta samaistummista. “Olenkin viime vuosina sosiaalisessa mediassa profiloitunut henkilönä, joka niinsanotusti debunk:aa, eli pyrkii osoittamaan virheet erinäisissä erikoisissa väitteissä, joihin törmää verkkomedioissa kiertävässä pseudolääketieteessä ja pseudofysiikassa yms. Näistä nyt muutamia esimerkkejä ovat uskomushoidot, energiantuotantotekniikkaan liittyvät huijaukset ja erilaiset salaliitto-”teoriat”. En tee sitä siksi, että haluaisin olla ikävä ihminen, vaan koska pidän tärkeänä väärinymmärrysten ja huijausten torjumista mediasta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta, joiden pohjalta tehdään ihmishenkiäkin koskettavia päätöksiä.”
Uutiset kertovat kuinka Kaliforniassa painitaan tuhkarokkoepidemian kanssa. Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa ihmiset jakavat blogipostauksia, joissa kerrotaan rokotteiden vaaroista. Suomikaan ei ole välttynyt epidemioilta vaan vuosi sitten Lohjalla kymmeniä lapsia joutui karanteeniin tuhkarokon leviämisen estämiseksi.
Yhdysvallat ilmoitti vuonna 2000, että tuhkarokko on kadonnut maasta. Kuitenkin taudin esiintyminen oli kasvussa vuonna 2014. Mikä on ajanut tähän tilanteeseen?
Yhtenä lähtökohtana voidaan pitää Andrew Wakefieldin tutkimusta vuodelta 1998, missä hän väitti löytäneensä yhteyden MPR-rokotteen ja autismin väliltä. Tutkimuksen mukaan rokote saattaisi lisätä autismin esiintymistä pienellä osalla väestöä. Tämä aiheutti polemiikkiä rokotteiden turvallisuudesta niin tiedemaailmassa kuin maailmalla yleensäkin. Asiasta tehtiin lisää tutkimuksia, joissa rokotteiden ja autismin yhteyttä ei pystytty vahvistamaan. Lopulta paljastui, että Wakefield oli väärentänyt tutkimuksensa, sillä hän oli saanut rahoitusta lakimiehiltä, jotka edustivat rokotefirmaa vastaan oikeustaistelua käyviä vanhempia. Wakefieldin toiminnan motiivina oli siis rahallinen hyöty. Vahinko oli päässyt kuitenkin jo tapahtumaan ja Britanniassa ihmiset jättivät rokotuksia väliin ja tuhkarokko pääsi jylläämään. Sittemmin rokotuskattavuus on palannut jälleen yli 90% tasolle.
Vaikka MPR-rokotteen ja autismin väliltä ei ole löytynyt yhteyttä lukuisista tutkimuksista huolimatta elää huhu edelleen sitkeänä ja esimerkiksi Jenny McCarthyn ja Donald Trumpin kaltaiset julkkikset Yhdysvalloissa kertovat rokotteiden aiheuttavan autismia. Tulee huomata, että kyseisillä henkilöillä ei ole mitään koulutusta tai tutkimustaustaa alalla.
Toinen rokotevastaisuutta aiheuttava asia lienee ihmisen lyhyt muisti. Suomesta tuhkarokko, polio ja kumppanit saatiin hävitettyä jo kymmeniä vuosia sitten, joten enää ei ole muistissa kuinka pahaa jälkeä nämä taudit tekevät. Rokotuskattavauuden laskiessa Yhdysvalloissa raportoidaan yli 6000 kuolemaa, jotka olisivat olleet vältettävissä, mikäli rokotteita olisi annettu. Tähän on herätty myös kunnissa ja esimerkiksi. Kaliforniassa rokottamattomia lapsia on laitettu kotiin, jotta tuhkarokko ei pääsisi leviämään. Philadelphiassa sairastui toista tuhatta ihmistä tuhkarokkoon 90-luvun alussa. Epidemia sai alkunsa kun paikallisten uskontokuntien edustajat olivat päättäneet olla rokottamatta lapsiaan. Yhdeksän ihmistä kuoli. Uskontokunnat ovat olleet rokottamista vastaan.
Rokotusten vastustajat argumentoivat myös sen puolesta, että sairastamalla taudin saa saman immuunivasteen kuin ottamalla rokotteen. Tämä pitää paikkansa. Valitettavasti taudin sairastamalla voi olla kallis hinta. Pahimmillaan tuhkarokko on tappava. Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykuskus (CDC) ilmoittaa tilastoja, joiden mukaan tuhkarokkoon menehtyy joka viidessadas taudin saaja. Keuhkokuumeen ja muita oireita saa muutama prosentti tartunnansaajista. Tuhkarokon sairastamisen ja autismin väliltä on myös löydetty yhteyttä. Nämä kaikki ongelma voi välttää rokotteella.
Tilastojen valossa MPR-rokote aiheuttaa ongelmia yhdellä ihmisellä miljoonasta. Tässä kulminoituu rokotteiden merkitys. Ne ovat tutkimusten mukaan aina satoja ja satoja kertoja turvallisempia kuin rokottamatta jättäminen. Ei rokotteita muuten markkinoille olisi pystytty tuomaankaan. Rokotteen matka kuluttajien kyytiin kestää kymmenisen vuotta, jonka aikana se testataan sadoillatuhansilla ihmisillä.
Rokotevastustajat käyttävät monia muitakin argumentteja kertoessaan rokotteiden “haitoista”. Esimerkkinä mainittakoon väite, että rokotteita annetaan lapsille liian varhain ja niitä pitäisi antaa myöhemmin. Tätäkin asiaa on tutkittu ja tutkimustulokset ovat olleet väitettä vastaan. Pikemminkin niissä on todettu, että aikainen rokottaminen on hyväksi.
Kaikkia ihmisiä ei voida kuitenkaan rokottaa tai rokotteet eivät auta. Osalla voi olla allergioita joillekin rokotteessa käytetylle aineelle ja osalle rokotteet eivät jostain syystä luo immuunivastetta. Näiden ihmisten suojaksi on laumaimmunitetti, eli kun tarpeeksi suuri osa väestöstä on rokotettu, eivät rokotteita saamattomatkaan saa tautia, sillä se ei yksinkertaisest pysty leviämään. Tästä syystä rokotuskattavuus pyritään pitämään yli 90 prosentisssa.
Rokottamiseen, kuten oikeastaan kaikkeen muuhunkin, liittyy myös yksilönvapaus. Tällä hetkellä kaikkialla ihmisillä on oikeus olla rokottamatta itseään tai lapsiaan. Kuitenkin nyt käynnissä olevan rokotevastaisuuden takia on mahdollista, että rokotuskattavuus laskee liian alas, eikä laumaimmuniteetti enää riitä pitämään esimerkiksi tuhkarokkoa poissa ihmisten keskuudesta.
Rokotteiden hyödyistä ja myyteistä on olemassa paljon hyvää tutkimusta ja kirjallisuutta. Löytyy jopa mukava sarjakuva. Loppukaneettina todettakoon, että rokotteita on tutkittu, niitä tutkitaan paraikaa ja tullaan aina tutkimaan, jotta ihmiskunta saa luotettavaa hoitoa. Rokotteet ovat pelastaneet satojen miljoonien ihmisten hengen ja tulevat tekemään niin myös jatkossa.
Kiitokset kaikille anonyymeille oikolukijoille ja palautetta antaneille – kaikki palaute on edelleen tervetullutta.
"Skeptismi on oppi jonka mukaan ihminen ei voi saavuttaa varmaa tietoa. Skeptismiin kuuluu selitettyjen ilmiöiden teorioiden paikkansapitävyyden kyseenalaistaminen ja epäily jotakin asiaa kohtaan." – Wikipedia
Liityin Skepsiksen jäseneksi vuonna 2009. En muista enää tarkalleen miksi näin päätin tehdä, mutta taustalla taisi olla halu tukea tieteen edistämistä. Olin lukenut paljon Skepsiksen artikkeleita verkosta ja ne tuntuivat hyviltä – kansantajuisilta. Ymmärsin myös ensimmäistä kertaa kunnolla huuhaan ja tieteellisen tutkimuksen eron homeopatia-artikkelien myötä. Vasta jatko-opiskelujen myötä ymmärsin kuitenkin todella, miten tieteellinen tutkimustyö etenee ja mikä merkitys tieteellisen metodin keksimisellä on ollut ihmiskunnalle.
Näin ei kuitenkaan aina ole elämässäni ollut. Aloitin yliopistossa 2004. Olen koko ajan ollut kiinnostunut lähes kaikesta, joten DI-opinnot olivat kuin tehty minua varten. Opintojen aikana piti suorittaa puheviestinnän opintojakso, jossa luonnollisesti piti sitten pitää puhe. Kaverin kanssa pyöriteltiin aiheita ilmassa ja surffailtiin samalla. Ohjelmoinnin opetus? Kuuhun laskeutumiset? Siinä kuumatkailua selatessa vastaan käveli myös Google Videossa ollut dokkari Moon landing hoax, eli kuulaskeutumishuijaus. Se vaikutti mielenkiintoiselta. Vakuuttava esitys siitä, miten kuussa käynti oli mahdotonta. Asiaa tarkemmin googlaillessa kaverin kanssa törmäsimme WTC-iskujen salaliittoteorioihin. Ne imaisivat minut täysin mukaansa ja myöhemmin pidimme esityksemme “kontrolloiduista rakennusten räjäyttämisestä” ja muusta WTC-”iskuihin” liittyvästä asiasta.
Tämän jälkeen tuli luettua asioista enemmänkin ja sopivalla ohjauksella tutustuin niin B17-vitamiinin syöpäsoluja tuhoaviin vaikutuksiin, Kennedyn lavastettuun murhaan kuin ilmastonmuutoshuijaukseen. Luonnollisesti vapaamuurarit ja bilderbergit tulivat tutuiksi. New World Orderistakin (NWO) minulle tarinoitiin, mutta sitä en koskaan sulattanut. Kabineteissa oli kuulemma myös päätetty, että Hillary Clintonista tulee seuraava Yhdysvaltojen presidentti ja kun näin ei käynytkään, niin taisihan siinä olla salaliittoa salaliiton päälle. Rokotteilla haluttiin kuulemma vähentää ihmisiä maapallon päältä ja Yhdysvaltojen armeijalla oli jo olemassa ties mitä laitteita ja vekottimia, joita vasta muualla teollisuudessa kehiteltiin. Loose Change ja The Great Global Warming Swindle tuli katsottua. Kyllä maailmaan mahtuikin “salaista ‘tietoa’”, johon olin päässyt käsiksi! Halusin tietysti jakaa myös tätä “tietoa” eteenpäin!
Jossain vaiheessa tilanne alkoi tuntua siltä, että mikään mitä luemme ei ole totta. Valtamedia kusettaa ihan kaikessa ja tiedemiehet ovat mukana kaikenlaisissa salaliitoissa. Mitä sitten tein tässä vaiheessa elämääni? Tein juuri sen mitä vaikkapa Alex Jones kehottaa kansalaisia tekemään: heräämään ja tutkimaan asioita.
Koska aloin samoihin aikoihin painimaan väitöskirjan kanssa, tuli tieteellisen tutkimuksen lukeminen ja tekeminen osaksi elämänrytmiäni. Rupesin väkisinkin pohtimaan voivatko kaikki tiedemiehet olla mukana salaliitoissa, kun en kerran itsekään ole. Eikä ollut kukaan muukaan ketä tapasin. Eikä edes tuttavan tuttava tai kummin kaiman kissa. Ymmärsin miten tiede toimii ja pystyin tutkimaan asioita kriittisemmin kuin aiemmin.
Nopeasti huomasin, etteivät WTC-iskut olleet lavastettuja, ilmastonmuutos oli kiistaton tosiasia, NWO oli huuhaata, eikä syöpään ollut olemassa mitään ihmelääkkeitä. Tässä vielä aiemmin olin pohtinut, olisiko minun pitänyt jo edesmenneelle äidilleni viedä B17-”vitamiinia”, jotta syöpä olisi voitettu (kyseessä ei oikeasti ole vitamiini vaan pikemminkin myrkky). Tunsin hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten ollut jakanut “tietoani”. Onneksi sitten tutustuin lääketieteenkin toimintaan paremmin ja ymmärsin, etten olisi voinut tehdä mitään lääketieteellistä auttaakseni äitiä.
Vaikka tiedemaailmassakin on ongelmansa, sinne eivät kuitenkaan kuulu salaliittoteorioiden maalailemat rahanahneet tutkijat, jotka vääristävät tiedettä saadakseen itselleen omaisuuksia. Ja vaikka näitä välillä ilmeneekin, jäävät he kiinni, sillä tieteen periaatteisiin kuuluu vertaisarviointi ja kokeiden toistaminen. Mikäli mullistavaa tutkimusta ei voida toistaa, on sen paikkansapitävyys vähintäänkin kyseenalaista. Tästä syystä nopeasti opin myös sen, etteivät rokotteet ole vaarallisia, eivätkä ne aiheuta esimerkiksi autismia. Samasta syystä ajatus, että kymmenet tuhannet tutkijat onnistuisivat väärentämään ilmastotutkimuksia, on täysin absurdi. Eikä homeopatian toimivuudestakaan ole sadoista tutkimuksista huolimatta löytynyt näyttöä. Tiede etenee välillä hitaasti, mutta ennen kaikkea johdonmukaisesti. Se ei poukkoile, eikä lupaa ihmeitä.
Tutkimuksessa on tärkeää heittää omat näkemykset sivuun ja tehdä mahdollisimman objektiivista työtä. Tätä pyrin myös arvostamaan ihan tavallisessa elämässä. En halua ryntäillä mitä ihmeellisimpien ruokavalioiden perässä, koska joku niitä kehuu blogissaan. Yksittäinen kertomus ei paljasta asiasta käytännössä yhtään mitään. Vasta kun tilastollinen merkitsevyys on saavutettu, saatan kiinnostua asiasta. Maailmaa pitää usein yrittää katsoa oman pään ulkopuolelta ja vähintäänkin haastaa ja kyseenalaistaa omat ajatukset ja mielipiteet. Se on välillä aivan törkeän vaikeata, mutta siihen pyrin parhaani mukaan.