Blogi

Sosiaalisessa mediassa levisi tällä viikolla pari pakolaisia arvostelevaa ja solvaavaa kuvaa. Illalla ei tahtonut uni tulla, kun otti kupoliin kuvantekijöiden ajattelemattomuus.

Yhdessä kuvassa todettiin “Vuonna -39 nuoret miehet oli rajalla – ei jonkun muun maan vastaanottokeskuksessa” (kirjoitusvirheet alkuperäisiä). Tässä tekstissä on useampi asia pielessä. 

Ensinnäkin ajatus siitä, että “rajalla oleminen” olisi jotenkin parempaa, kuin vastaanottokeskuksessa oleminen, ei kestä kovinkaan kriittistä ajattelua. Syksyllä -39 nuoret miehet olivat nopeasti rajalla ja sen jälkeen Puolassa. Samoin nuoria miehiä painoi rajan yli Baltian maihin. Nämäkö kansallissosialistit ja Stalinin nuoret miehet ovat ihailun kohteena? Kenen joukoissa nykyisten pakolaisten tulisi toimia, jotta he olisivat hyviä ihmisiä?

Ei kuvan tekstissä tietenkään ihannoitu natseja. Kuvahan viittaa vain suomalaiseen yli-ihmiseen, joka taistelee, eikä ikinä jätä kotimaataan. Toisaalta juuri vuonna -39 yli 400 000 suomalaista joutui jättämään kotiseutunsa ja lähtemään evakkoon toisten nurkkiin. Tämän lisäksi lähes 80 000 lasta ja äitiä lähti muihin Pohjoismaihin pakoon. Suuri osa ei koskaan palannut.

Ruotsista puheen ollen. Suomalaisperäiset ihmiset muodostavat lähes 10% valtion kansalaisista. Olemme suurin yksittäinen vähemmistöryhmä. Meitä suomalaisia on virrannut satojatuhansia Ruotsiin paremman elämän perässä. Olemme maahanmuuttajia. Olemme aiheuttaneet ongelmia. Olemme sopeutuneet. Miksi ihmeessä näistä mamuista ei puhuta Suomessa?

Muun muassa Ruotsin tuki pelasti tuhansia suomalaisia sodan kauhuja pakoon lähteneitä ihmisiä. Valtiollisella tasolla tulee myös muistaa, että Ruotsi lainasi Suomelle pääomaa ja osa näistä veloista on yksinkertaisesti annettu anteeksi. Me olemme kiitollisuudenvelassa siitä, että meitä on autettu.

Kaikesta tästä huolimatta on hienoa vetää Kiitos-paita päälle ja käydä haukkumaan hädässä olevia elintasopakolaisiksi?

Ikään kuin meillä olisi varaa leikkiä olevamme parempia kuin muut.

No niin, taas on keikkamatka takana ja alla videoreportaasi reissusta. Keikka meni heittämällä top3:een! Oli tunnelma kohillaan kun sai hoilata 10 000 päisen yleisön mukana. Vaasa vaikutti kaupunkina myös oikein mukavalta. Ensi vuonna sitten toivottavasti taas keikkaa jossain tarjolla meikäläiselle.

Viikonloppuna kirjakaupassa pyöriessäni käteeni jäi Pohjois-Korea – Yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä. Kirja on Eunsun Kimin tarina hänen yhdeksän vuotta kestäneestä pakomatkastaan Pohjois-Koreasta. Mukana pyörivät koko ajan myös äiti ja isosisko, mutta pienen 11-vuotiaan lapsen näkövinkkeli tuo omaa raadollisuuttaan kerrontaan.

Tämä on nyt kolmas lukemani entisten pohjois-korealaisten tarinoista kertoma kirja ja niistä kaikista tämä on paras. Syitä on kaksi. Ensinnäkin tämän tarinan kertoja on tuo pieni tyttö, ei pohjois-amerikkalainen journalisti. Toisekseen tarinan kerronta on huomattavasti loogisempaa, kuin näissä kahdessa aiemmin lukemassani teoksessa Suljettu maa ja Leiri 14. Eli suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti; kirja tuli luettua muutamassa tunnissa. Varsinkin kuvaus Kiinasta oli tässä kirjassa enemmän esillä kuin kahdessa aiemmassa, vaikka käytännössä kaikki loikkaaminen Pohjois-Koreasta tapahtuu Kiinaan ja siitä eteenpäin Mongoliaan.

Jäin taas miettimään, kuinka kauan diktatuuri pysyy vielä pystyssä. Maata hallitsee jo kolmannen polven diktaattori vailla aikomustakaan parantaa kansansa oloja. Milloin on Pohjois-Korean arabikevään aika? Kansa saa koko ajan käsiinsä materiaalia, joka kasvattaa kapinahenkeä. Jossain vaiheessa vati tulee täyteen ja kuppi menee nurin. Tämä ei nyt valitettavasti taida tapahtua vielä ensi vuonna, mutta ehkä kymmenen vuoden kuluessa. Ehkä ei. Miljoonat ihmiset joutuvat vielä kärsimään ja kuolemaan Korean niemimaan totalitaarisessa valtiossa. Demokratia ja kapitalismi – kaikkine vikoine ja ongelmineen – ovat kuitenkin huomattavasti diktatuuria ja kommunismia toimivampi vaihtoehto.

Toivottavasti Kimien aikakausi loppuu mahdollisimman nopeasti.

Paavo Väyrynen päätti kantaa kortensa populismin kekoon ja pisti pystyyn kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Tuntuu, että Väyrynen oli politiikkaan liian vanha jo 10 vuotta sitten, eikä tämä uusin käänne tilannetta ainakaan paranna.

Kansalaisaloitteella ei ole kaiken järjen mukaan mitään mahdollisuutta tuottaa kansanäänestystä tästä asiasta. Kuten keskusteluissa #toisaalla todettiin, mikäli eduskunta/hallitus haluaisi eroon eurosta, se olisi sen tehnyt jo omin voimin. Nyt se tekee vain sen, ettei kansanäänestystä tule.

En edes halua kuvitella niitä kustannuksia, joita äänestys ja eurosta luopuminen tulisivat luomaan tälle yhteiskunnalle. Eduskunnassa on parisataa ihmistä päättämässä näistä asioista; osa vielä osaaviakin. Annetaan heidän hoitaa hommansa ja me, jotka emme ole alan ammattilaisia luotetaan näiden kavereiden osaamiseen.

Vaikka kannatan kansalaisaloitejärjestelmän luomaa kanavaa suoraan demokratiaan, tällaisina hetkinä olen harvinaisen tyytyväinen, että meillä on kuitenkin ensisijaisesti käytössä edustuksellinen demokratia. 

Ei jatkoon.

Katsoin tanskalais-ruotsalaisen Silta-rikossarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta tällä ja viime viikolla. Sarja koukutti allekirjoittaneen välittömästi ensimmäisistä minuuteista lähtien. Nordic noir iskee itseen aika kovasti. Pidin jo aiemmin Millennium-trilogian filmatisoinneista, ja Silta tarjoaa hyvää jatkoa tällä saralla. Lisbeth Salander oli Larssonin tarinassa erittäin mielenkiintoinen hahmo ja samaa voi sanoa Sillan Saga Norénista.

Tuotantokaudet olivat ehkä hieman samanlaisia. Toista kautta kohtaan odotukset taisivat nousta aika korkeiksi, joten se oli ehkä pienoinen pettymys, mutta toisaalta en nyt pystyisi sanomaan sitä kuitenkaan ensimmäistä huonommaksi. Ristiriitaista?

Oli miten oli, odotan innolla kolmatta kautta, jonka pitäisi tulla syksyllä. Sarjan suomalaisen version kuvaus tapahtuu kuunvaihteessa Lappeenrannassa. Katsotaan mitä siitä tulee :)