Vuosi 2016 oli ihan mielenkiintoinen leffavuosi, vaikkei mitään todella tajunnan räjäyttävää tullutkaan. Hacksaw Ridge oli vuoden paras leffa. Mel Gibsonin ohjauksesta voisi moni ottaa mallia. Alkuvuodesta katsottu oscar-voittaja Spotlight antoi hyvän kuvan katolisen kirkon pedofiiliskandaalista. Jehovan todistajilla on menossa paraikaa omansa. Ehkä siitäkin joskus näemme elokuvan. Ihmetystä herättää, miten uskonlahkot toinen toisensa jälkeen yrittävät lakaista pahuuttaan maton alle.

Viime vuosi oli hyvä leffavuosi. Kuten jo kesällä kirjoitin, olin käynyt aika ahkeraan elokuvissa, eikä tahti syksyä kohden laskenut. Kaikkiaan kävin katsomassa 20 leffaa (+ Mad Max toisen kerran). Loppuvuoden kovimman leffan titteli oli varattu Bondille, mutta ei kyllä uponnut ollenkaan. Syksyn kovin leffa oli ehdottomasta Yksin Marsissa ja kovin yllättäjä oli Mission Impossible – Rogue Nation. MI oli huomattavasti parempi kuin Bond, mikä kertoo kyllä aivan tarpeeksi Bondin tasosta. Viimeinen Nälkäpeli oli myös leffana varsin heikko.

Tämä on ollut varsin hyvä leffa vuosi tähän mennessä. En ole varmaan ikinä  käynyt vuoden aikana katsomassa näin montaa leffaa, mitä nyt jo alkuvuoden aika on tullut käytyä tiiraamassa. Takana on 11 eri leffaa ja vielä kahdestoista näytös, kun kävin katsomassa Mad Max Fury Roadin kahteen kertaan. Liekö siis tarvetta kertoa, mikä on ollut alkuvuoden paras leffa.

Katsoin eilen Steven Shainberg ohjaaman elokuvan Sihteeri. Kyseinen elokuva on Netflixissä tägätty kategoriaan “aikuiset”, joten en nyt mitään lastenelokuvaa odottanutkaan, mutta leffa pääsi silti yllättämään.

Kyseinen elokuva on Maggie Gyllenhaalin läpimurto kansainväliseen tähtinäyttelijöiden kastiin ja hän tekeekin elokuvassa erittäin vahvan roolisuorituksen. Hyvin onnistuu myös miespääosassa James Spader. Oikeastaan Spader oli hieman vastaavassa roolissa jo elokuvassa Seksiä, valheita ja videonauhaa, mutta Sihteeri on elokuvana paljon vahvempi.

Keskiviikkona tuli käytyä Iron Skyn ensi-illassa, kun ennakkonäytökseen ei viime kuussa kerinnyt. Elokuvalle voisi antaa ehkä samanlaisen arvosanan kuin alkuvuodesta katsotulle uusimmalle Mission Impossiblelle. Molemmat olivat viihdyttäviä. Joskin Iron Skyn huumori oli todella hyvää. Monta kertaa tuli naurettua oikein kunnolla.