Blogi

Keikat takana ja kivaa oli :) Satuin Stadissa olemaan samaan aikaan, kun eduskunta äänesti tasa-arvoisesta (tai sukupuolineutraalista) avioliittolaista, joten videolle tuli siitäkin taltioitua tunnelmia.

Lyhyesti virsi kaunis. Kesän tsygäilyt sujuivat hyvin ja saldona oli maaliskuun, elokuun, syyskuun, lokakuun, marraskuun, yksittäisen kuukauden ja koko vuoden ennätykset. Tänä "kesänä" kasaan tuli 2106 kilometriä.

Alla oleva kuvaaja kertonee, että on tässä vuosien saatossa jotain kehitystä tapahtunut. Tällä nykyisellä ajorytmillä ja -varustuksella ei tästä enää ylöspäin juurikaan pääse. Eikä oikeastaan tarvikaan. Harrastuksena ja kuntoiluna pari tonnia on ihan tarpeeksi :)

Ja sinne Imatralle en päässyt vieläkään... ensi kesänä?

Sain Rosa Liksomin uusimman teoksen Väliaikainen päätökseen ja totean sen olleen taattua Liksomia. Kymmenet pienet tarinat ovat välillä aivan absurdeja, välillä ratkiriemukkaita ja välillä – no, ehkä jopa hieman tylsiä. Kyllä tämän kuitenkin luki ihan mielellään.

Liksomin murtella kirjoittaminen on välillä vähän haastavaa ja jouduin googlaimaan osan sanoista, joita ei käytetä näillä etelän leveysasteilla. Murteen käyttö ei kuitenkaan ollu liian haastavaa, ei edes viimeisessä osiossa (puolet kirjasta), jossa se eroaa eniten kaakkoismurteista, joiden parissa sattaisin kuvitella pärjääväni.

Täytynee varmaan kaivella jostain lisää Liksomin vanhempaa 80-luvun tuotantoa ja jatkaa sillä eteenpäin.

Yliopiston käytävillä (sekä fyysisillä että virtuaalisilla) kuului alkuviikosta legendaa jonkun keksineen ohjelmointiongelmaksi kirjoittaa koodi, joka piirtäisi ruudulle joulukuusen. Tämä tehtävä suoritetaan siis tekstinä, jolloin kuusta voidaan mallintaa vaikkapa #-merkeillä.

           #
          ###
         #####
          ###
         #####
        #######
         #####
        #######
       #########

Ohjelmalle tulee siis kertoa, kuinka monta kerrosta puuhun halutaan ja tämän jälkeen se piirtää halutun kokoisen kuusen. Ongelma ei ole mikään maailman vaikein ja sen pystyy suorittamaan ihminen, joka on käynyt, esimerkiksi, jonkin ohjelmoinnin perusteet -kurssin. Ohjelmoinnin hauskuus on siinä, että ratkaisuja on rajaton määrä. Toiset ovat nopeita, toiset hitaita. Toiset selviä, toiset kryptisiä. Ennen kaikkea jotkin ratkaisut ovat lyhyempiä kuin toiset. Ohjelmoinnin (leikkimieliset) kilpailut keskittyvät moniin asioihin, mutta useasti kyse on siitä kuka pystyy kirjoittamaan lyhimmän koodin ratkaisemaan ongelman X. Esimerkiksi, Brainfuck-tulkki pystytään C-kielellä koodaamaan alle kahdellasadalla merkillä.

Koodin lyhyyttä voidaan mitata yleisesti merkkimäärällä, mutta myös koodirivien määrää käytetään. Jälkimmäinen on kuitenkin huonompi mittari, sillä monet ohjelmointikielet sallivat, että koko ohjelma on periaatteessa koodattu yhdelle riville. Ei siinä ole mitään järkeä, mutta se on mahdollista.

Tällä kertaa joulukuusi piti kuitenkin ohjelmoida Pythonilla, joka ei salli tällaista yhdelle riville kaiken kirjoittamista – periaatteessa. Vaikken itse tehnytkään ensimmäistä versiota, niin heitän sen tähän alkuun kuitenkin. Se on niin pitkä ja huono :)

1. level = 15
2. counter = 1
3. i = 1
4. while True:
5.    s = ""
6.    for j in range(0, 10 - round(i/2) - counter % 2):
7.        s += " "
8.    for j in range(0, i):
9.        s += "#"
10.    print(s)
11.    if counter % 3 != 0:
12.        i += 2
13.    else:
14.        i -= 2
15.    counter += 1
16.   
17.    level -=1
18.    if not level:
19.        break

Itse tykkään koodailla PHP:llä, joten olin jo kerennyt unohtaa Pythonin monet hienoudet ja erikoisuudet, joten välilyönnit ja #-merkit oli tulosteltu ruudulle for-silmukoilla vaikka “#”*x olisi ollut huomattavasti simppelimpi vaihtoehto. Ratkaisin ongelman niin, että piirsin kuusta koko ajan leventäen, kuitenkin niin, että mikäli rivi oli kolmella jaollinen, mentiinkin kapeammaksi. Oma ratkaisuni oli siis noin 20 riviä koodia. Suht selkeää ja yksinkertaista, mutta niin pitkää…

Timo oli itse asiassa ensimmäinen, joka ongelman ratkaisi, mutta seuraavassa on hänen ratkaisunsa numero kaksi.

1. def makeString(length, chars):
2.        s = ""
3.        s = s+ chars*"#"
4.        for i in range(0, (length-chars)/2):
5.                s = " " + s + " "
6.        return s
7. trees = 15
8. rows = trees*3
9. l = [1, 3, 5]
10. while len(l) < rows :
11.        l += [x for x in range (l[len(l)-2], l[len(l)-1]+2+1) if not x%2==0 ]
12. for i in l:
13.        print makeString(rows, i)

Kuten huomaamme, on koodia vähemmän, noin 15 riviä. Timon ratkaisussa piirrettävän rivin rakentaminen ja kuusen rivien erot on eriytetty kahdeksi erilliseksi ongelmaksi. Ratkaisu on erilainen ja vähintäänkin lyhyempi. Toisaalta huomataan myös, että rivi 11 on pituudeltaan jo pidempi kuin yksikään ensimmäisen ratkaisun rivi. Sen minkä toisaalla voittaa, toisaalla menettää. Seuraavan ratkaisun tarjosi Jussi. Ohjelman pituus oli pudonnut kolmasosaan, sillä ratkaisumalli oli jälleen aivan erilainen. Jussi lähti liikenteeseen ajatuksesta, että puu kasvaa koko ajan alaspäin ja kerralla piirretään kolme kerrosta puusta. Tämän jälkeen ei tarvitse murehtia puun muodosta eikä kolmella jaollisuudesta, joten koodista tuli huomattavasti lyhyempi ja se on silti edelleen suht luettava.

1. def main(offset = 15, charset = 1, cutoff = 0):
2.    while offset > cutoff:
3.        print(" "*offset+"#"*charset+"\n"+" "*(offset-1)+"#"*(charset+2)+"\n"+" "*(offset-2)+"#"*(charset+4))
4.        charset = charset + 2
5.        offset = offset - 1
6. main()

Pekka katseli asiaa hetken ja totesi, että nuoremmille pitää nyt näyttää vähän mallia ja lyhensi koodia muuttamalla puun kasvatuksen toistorakenteeseen.

1. def main(offset = 15, cutoff = 0):
2.    for x in range (offset,cutoff,-1):
3.            print(" "*x+"#"*((offset+1-x)*2-1)+"\n"+" "*(x-1)+"#"*(((offset+1-x)*2-1)+2)+"\n"+" "*(x-2)+"#"*(((offset+1-x)*2-1)+4))
4. main()

Yllätys ei liene suuri, että rivin pituus alkoi näissä ratkaisuissa jo kasvaa entisestään. Ratkaisu oli kuitenkin lyhyempi kuin mikään edellisistä.

Tämä ei kuitenkaan Timoa tyydyttänyt, vaan hän lähti vielä yhdeksi illaksi liikenteeseen “challenge accepted” -asenteella ja tarjosi aamulla ratkaisuksi seuraavaa.

1.    (lambda trees=8, l=[1, 3, 5]: print( "\n".join( [ ( lambda length, chars: "".join([" " for i in range(0, int((length-chars)/2)) ]) + chars*"#" ) (trees*3, x) for x in (lambda: l if [ ( lambda : l.extend([ x for x in range(l[-2], l[-1]+3) if not x%2==0 ]) ) () for y in range(0, trees) ] else None) () ] ) ) ) ()

Eli loppujen lopuksi kuusen piirtämiseen Pythonilla vaadittiin kuin vaadittiinkin vain yksi rivi koodia. Timo oli pessyt tohtorit ja tutkijat. Toisaalta, jos koodin luettavuus ja selkeys olisi kriteereissä korkeammalla, niin ehkä tässä koodissa voisi olla jotain sanomista. Mutta oli miten oli: Timon ratkaisu oli lyhin. Siis riveissä. Merkeissä voiton vei Pekka.

Mitä tästä opimme? Ohjelmointi on mukavaa puuhaa ja leikkikenttää on käytössä rajattomasti :)

Katsoin eilen Steven Shainberg ohjaaman elokuvan Sihteeri. Kyseinen elokuva on Netflixissä tägätty kategoriaan “aikuiset”, joten en nyt mitään lastenelokuvaa odottanutkaan, mutta leffa pääsi silti yllättämään.

Kyseinen elokuva on Maggie Gyllenhaalin läpimurto kansainväliseen tähtinäyttelijöiden kastiin ja hän tekeekin elokuvassa erittäin vahvan roolisuorituksen. Hyvin onnistuu myös miespääosassa James Spader. Oikeastaan Spader oli hieman vastaavassa roolissa jo elokuvassa Seksiä, valheita ja videonauhaa, mutta Sihteeri on elokuvana paljon vahvempi.

Elokuva kertoo sairaalasta pääsevästä naisesta – Lee – ja hänen paluustaan normaaliin elämään. Lee joutui sairaalaan viilleltyään itsensä lähes hengiltä. Paluu takaisin ihmisten ilmoille ei ole helppoa, mutta sihteerin työ tuo elämään tasapainoa.

Nopeasti kuitenkin tulee ilmi, että Leen pomo Edward alkaa nauttia alaisensa kurittamisesta erilaisten pienten tehtävien merkeissä. Kirjeitä pitää kirjoittaa uusiksi niin pitkään, ettei niissä ole enää kirjoitusvirheitä, ja kahvissa pitää olla sokeria juuri oikea määrä. Edwardin hämmästykseksi Lee tekee tätä mielellään. Hän suorastaan nauttii tästä, mikä on Edwardille ilmeisesti uutta. Lopulta tilanne ajautuu niin pahaksi, ettei Edward hyväksy omia tuntemuksiaan ja antaa Leelle potkut. Onneksi Lee on tässä vaiheessa jo ymmärtänyt miksi hän lapsesta asti on viillellyt itseään ja ilmoittaakin Edwardille rakastavansa häntä. Elokuvalla on lopulta onnellinen loppu.

Vaikka elokuvassa on erittäin vahva eroottinen lataus, ei se mene hetkeksikään yli, vaan käsiteltävä arka aihe tulee hiljalleen ilmi niin katsojalle kuin myös Leelle ja Edwardille. En ole aiemmin törmännyt dominointiin ja alistumiseen keskittyvään elokuvaan, joten voi kevyesti sanoa tämän leffan olevan lajinsa paras yksilö. Kuvittelisin, että tämä elokuva voisi olla hyvä itseään etsivälle ihmiselle – jos siis BDSM on se oma juttu. Muussa tapauksessa tämän voi katsoa ihmisen kasvukertomuksena ja rakkaustarina, vaikkei tämä mikään Kaunotar ja hirviö olekaan.

Suosittelen lämpimästi.