Blogi

Ostin alkuvuodesta Seagaten 500 gigasen kiekon ja vähän teki pahaa lueskella ongelmista firmwaren kanssa. Aluksi luulin vielä olleeni turvassa, kun ei oma kiekko ollut teranen, mutta olihan siinä kuitenkin ilmeisesti vikaa. No tällä viikolla sain vihdoinkin aikaiseksi laitettua levyn kiinni koneeseen ja päivitin sitten firmwarenkin samalla. Toivottavasti pelaileepi nyt sitten.

Otin vanhemman PATA-levyn irti koneesta ja laitoin sen tilalle tämän uuden kiekon. Oli mukava huomata, että aika helposti sain grubin asennettua uusiksi, ettei tarvinnut koko käyttistä asentaa uudestaan. Tosin taas piti mennä aika mutulla, kun ohjeita tai apua ei suoranaisesti löytynyt mistään...

Tässä kolmea kovalvyä tuli kaiken kaikkiaan pyöriteltyä käsissä ja huomasinpa ostaneeni joka kerta Seagaten levyn. Aiemmat eivät ainakaan ole hajonneet, toivottavasti ei uusikaan. Vielä pitäisi selvitellä, että minkä valmistajan kiekko tuolla ulkoisessa asemassa on sisällä.

Nyt on kuitenkin sen verran paljon levytilaa käytössä, etten usko enää tällä vuosikymmenellä lisää kaipaavani...

Tänään se sitten oli, vuoden ensimmäinen kevätpäivä. Kyllä oli mukava istua ruokalassa ja katella ulos, kun aurinko paistoi leveästi. Vaikka nyt kevättä puskeekin, niin kyllä sukset tässä täytyy saada myös alle. Edellisestä hiihtokerrasta taitaa olla jo pari-kolme vuotta, että onhan se nyt jo aikakin ladulle päästä!

Törmäsin tässä myös puolivahingossa sakemannien tekemään Settlerssiin. Näyttää muuten todella hyvältä projektilta! Testasin tuota eilen ja kyllähän se pelasi vallan mainiosti. Täytyy moninpeliä testailla myös ja jos sekin pelaa, niin siten on alla kyllä helmi peli. Vielä kun tuohon saa mukaan tekoälyn niin voipi ottaa ihmiset vs. cpu:t matseja. Jää kyllä alkuperäinen Settlers 2, 10th anniversary ja Widelands ihan statistin osaa. Tuo Settlers 2.5 hakkanee muut.

Levylly #3 on tässä myös työn alla, mutta siihen palailen jahka maalaus tulee valmiiksi. Toinen maalauskierros on tällä hetkellä menossa ja kolmatta vielä vaaditaan...

Tulipa luettua Kari Levolan Tahdon, ja tähän astisen elämäni paras lukukokemus oli kyllä tämä. Jopa Emanuel-kirjasarja jää taakse. Ihmekös tuo sineensä - ei suomalaista elämää osaa kuvata kuin suomalainen. Sama se taitaa päteä elokuviinkin. Hollywood-leffa voi olla kuinka hyvä tahansa, niin silti suomalainen voi koskettaa syvemmältä (valitettavan harvoin kyllä koskettaa).

Tuota kirjaa kyllä tuli ahmittua aika tavalla. Vähän kadehtienkin kyllä kieltämättä, osaispa sitä itekin noin hyvin kirjoitella. Toivottavasti sitä treenaamalla oppii. Tarina Jusasta ja Marista on todellakin Finladia Junior -palkintonsa ansainnut. En ole vielä löytänyt kiehtovampaa ja ihanampaa aihetta kirjallisuudelle kuin nuorten ihmisten välinen rakkaus, oli siinä sitten mukana tragediaa tai komediaa. Niin tulee omakin nuoruus mieleen... :)

En enää muista mikä minut sai kuuntelmaa Alice In Wastelandin kappaleita heidän kotisivuiltaan, mutta hyvä, että kuuntelin, sillä tässä on vuoden levy 2008! Muutaman kerran biisejä kuunneltuani suuntasin selaimen cdoniin ja tilasin albumin.

Alice In Wasteland (AIW) julkaisi 80- ja 90-lukujen taitteessa pari albumillista musiikkia. Opiskelijaporukka hajosi sittemmin, mutta vuonna 2008 tuli ulos kuitenkin 20 biisin kokoelmalevy Wasted. Ensimmäistä kertaa, kun kuuntelin levyä en voinut olla sanomatta ääneen, että tämähän on kuin Blondieta, mutta vieläkin parempaa. Pikke Paanasen ääni on mielestäni varsin samanlainen kuin Deborah Harryllä. Toiset diggaavat, toiset eivät - allekirjoittaneeseen kolahtaa täysin.

Levylle mahdutetut 20 kappaletta ovat varsin lyhyitä, mutta mitenkään huonona tätä ei voi pitää. Ensimmäinen biisi joka levyltä tippui pois soitosta oli albumin pisin balladi Bleeding. Osayynä varmasti se, että suurimmaksi osaksi olen levyä soittanut töissä, joten energisimmät raidat ovat tuntuneet paremmilta. Energiaahan ei näistä ralleista todellakaan puutu! Olisin suonut, että Idols ehdokkaatkin olisivat pystyneet edes puoleen tästä.

Kappaleet eivät ole mitään tuotannon riemuvoittoja, mutta ei sitä sovi olettakaan. 80-luvulla Suomesta ei aivan hirveästi maailmanluokan tähtiä tullut - tuottajapuolellakaan. AIW olisi kyllä paikkansa ansainnut ulkomaillakin. Kappaleet ovat varsin pelkistettyjä, mutta enhän minä mitään Justin Timberlakea tai vastaavaa p*skaa kuuntelekaan, joten ei tästä kyllä jooga enää paremmaksi muutu.

Sitten joskus, kun tuotan ensimmäistä elokuvaani, niin AIW:n Lemonade kipale tulee soimaan, kun autolla suunnataan kutostietä kohti Stadia. Ja kun elokuvassa marraskuu valtaa tilaa ja henkilökemiat lähtevät nousuun, taustalla alkaa pauhata Steal Your Love...

Ei tästä voi mitään muuta sanoa. Paras julkaisu sitten Gesslen Mazarinin. Kuuntele itse, niin tiedät.

Ihaana suunnataan joulun viettoon!

Hyvää joulua muillekin tyypeille. Saitti tulee uutta ehompana takaisin tuossa vuodenvaihteen tietämillä!