Blogi

Vuosia ilmestymisensä jälkeen levy pompahtaa jostain tuntemattomasta syystä kuunteluuni. On aika ja fiilis kuunnella hieman syvällisemmin saksalaista technoa.

Aikoinaan, kun levyä teininä soittelin, niin eipä tuo juurikaan kolahtanut. Firen takia sen ostin ja siitä pidin, muusta en. Nyt asia on aivan toisin. Missä debyyttialbumi …And The Beat Goes On oli Petäjän sanoin "amatöörien puuhastelua", on Scooterin kolmas albumi ensimmäinen murrosalbumi amatöörikonemusiikista kansainväliseen myyntituotteeseen. Aiemmin pidin Age Of Loven seuraajaa No Time To Chilliä Scooterin parhaimpana levynä, mutta nyt Age Of Love tuntuu lähes täydelliseltä Scooter-tuotokselta.

Scooterin musiikista kuultaa läpi, että oma linja vaihtui tuolloin vielä levy levyltä, mutta koko Age Of Love levy on kuitenkin saatu koostettua yhtenäisen linjan alle. Itse asiassa harvassa ovat ne levyt joiden kokonaisuus on yhtä tasainen. Scooterkaan ei siihen toiste ole yltänyt. Jo levyn intro kertoo hyvin mitä on tulossa. Intro ei lataa täysillä efektejä ruutuun, vaan nostaa tunnelman hillitysti siihen pisteeseen, josta levyn varsinainen avaus- ja nimikkoraita The Age Of Love on valmis alkamaan Scooter tykityksen. Kappaleen surullinen Terminator 2 -fiilis yhdistettynä Scooterille tyypilliseen livemäiseen tilantuntuun lisää intron luomaa energialatausta entisestään.

Mikään levyn raidoista ei ole ylipitkä tai turhaan venytetty, eikä levylle mitään välimusiikkiakaan ole tungettu. Lienee myös turhaa sanoa, ettei täytebiisejäkään ole. Fire-kipale nousi suosioon suureen, mutten yhtään ihmettelisi vaikka niin olisi käynyt mille tahansa levyn kymmenestä muusta kappaleesta. Firekin kuitenkin pysyy muiden kappaleiden luomien rajojen sisällä. Kitaroilla ja hieman korostetummalla bassojauhannalla on löydetty biitti, jolla viimeisetkin kuuntelijat saadaan liikenteeseen.

Scooterin luoma musiikki ei myöskään koskaan ole ollut sellaista, etteikö sitä voisi kuunnella ilman subbaria. Bassotaajuuksia ei ole tiputettu aivan alimmille asteille, eikä –varsinkaan vanhempi Scooter rakennu pelkästään suureen ryminään. Siinä missä esimerkiksi Daruden Music yrittää olla elämää suurempi ja kaikkea mahdollista yhteen niputtava hitti, on Age Of Loven tunnelma huomattavasti tasapainoisempi, harmoninen. Mitään turhaa kikkailua biiseihin ei ole lisätty vaan pelkistetty konebiitti kantaa biisin kuin biisin lävitse.

H.P.:n ääni nyt ei mikään maailmaa mullistava todellakaan ole, mutta Scooteriin sopisi pelkkä sämpläyskin, joten H.P. hoitaa hommansa tarpeeksi hyvin. Oikeastaan ainut raita, jossa tulkinnasta voi jotain häiritsevää sanoa, on levyn päättävä Leave In Silence, josta huomaa liiankin selvästi vokalistin äänialueen rajat. Toisaalta tämäkin on parempi suoritus kuin nyky-Scooterille tyypillinen äänen vääristäminen.

Leave In Silence on levyn pakollinen balladi ja samalla se on levyn ainut biisi, jonka sanat tuovat edes jotain järkevää mieleen. Leave In Silence päättää kuitenkin albumin paremmin kuin äkkiä voisi kuvitella. Balladi on saatu sopimaan levyn tyyliin loistavasti.

Jos tästä elämyksestä pitää hakemalla hakea jotain huonoa niin The Age Of Love -kipaleen vinyylin pyöritys ei aivan sulaudu kokonaisuuteen, vaan tuntuu irtonaiselta lisäykseltä.

Levyltä on vahvasti aistittavissa, että livenä kappalaisiin voidaan vielä lisätä paljon energiaa. Sen verran liveainesta on mukanakin, että välillä unohtuu, että tämä musiikki on vain ykkösiä ja nollia. Tässä tapauksessa arvottamisessa päädytään myöskin ykkösiin ja nolliin: 10 on nimittäin arvosana. Levy on Scooterin paras ja suuresti ihmettelen miksi sen vasta nyt huomasin.

Alkuvuodesta 2003 alkoi hihkua tietoa, että Per julkaisisi uuden sooloalbumin. Pienoinen yllätys oli kuitenkin, että kielenä toimisi ruotsi. Järjestyksessään Mazarin on neljäs Perin soolokiekko ja aivan absoluuttisesta paras. Siinä missä edellinen albumi - The World According To Gessle - julkaistiin maailmanlaajuisesti, jäi Mazarinin julkaisu vain pohjoismaihin, joka on tietysti aivan luonnollinen päätös. Ennen ensimmäisen sinkun julkaisua tekijät kertoivat sinkkuvalinnan tekemisen olleen todella vaikeaa, koska jokainen biisi olisi kelvannut julkaistavaksi sinkkuna. Näin toden totta myös oli! Ensimmäisenä sinkkuna julkaistiin Här kommer alla känslorna (på en och samma gång), joka nousi nopeasti Ruotsin sinkkulistan kärkeen ja pysyi siellä yhdeksän viikkoa, joten ei tarvitse kauaa miettiä mikä biisi oli tuolloin Ruotsin suurin kesähitti ;) Per itse mainitsi samoihin aikoihin, että kunnon poppibiisin pituus pitäisi olla alle 2 ja puoli minuuttia. HKAK meni hieman yli (2:43). Mazarin albumi keikkui listaykkösenä 11 viikkoa ja myi vuoden loppuun mennessä nelinkertaista platinaa (yli 240 000 kopiota). Musiikillisesti albumi oli paljon rauhallisempi kuin edellinen englanninkielinen soolo, mutta taasen vauhdikkaampi kuin 80-luvun ruotsinkieliset soolot. Sanoitukset ovat varsin syvällisiä ja henkilökohtaisia. Se lieneekin yksi levyn suurimmista valteista. Itselleni levy aukeni vasta vuoden kuuntelun jälkeen, mutta kuten aina - hyvää kannattaa odottaa. Tällä hetkellä rankkaan levyn toiseksi parhaaksi (tai jopa parhaaksi) ikinä tehdyksi albumiksi. Levyn ostettuani tuli kuunneltua oikeastaan vain kahta kappaletta: HKAK ja Spegellboll. Jälkimmäinen on varsin nopeatempoinen ja todella energinen kappale. Harmi, ettei sitä koskaan julkaistu sinkkuna. Vuoden kuuntelun jälkeen aloin soittamaan levyltä muitakin biisejä kuin noita nopeampi tempoisia. Jo levyn avausraita Vilket håll du än går vakuuttaa kuuntelijan hyvällä tunnelmallaan, mutta vieläkin kauniinpana yksittäisenä kappaleena tulee esiin Tycker om när du ta på mej. Jos jossain biisissä on kauniit sanat, niin tässä. Albumin toiseksi viimeiseksi biisiksi valittiin Varmt igen, jonka Peter Jöback levytti edellisenä vuonna joulualbumilleen, mutta kyllä Per oman biisinsä paremmin laulaa. Vielä kun saisi kuulla Marien laulavan Varmt igenin... Levyn lopetusraitana toimii instrumenttaalinen Mazarin. Kappale rentouttaa hyvin, eikä kuuntelija oikein edes huomaa, kun levy on jo pyörähtänyt ympäri ja alkaa alusta. Siinä sitä sitten taas mennään uudestaan ja uudestaan... Itselläni Mazarin oli monta kuukautta putkeen soittimessa ja siellä se on tätäkin kirjoittaessa...

Hirvee stressi päällänsä... Tännekii joku spämmibotti eksyny. Pitänee keretä jossain välissä pistämään tääkin mesta uuteen uskoon. Uusin koko Gpiste.orgin.

Ja tähän väliin ehdoton musiikkisuositus: Alice In Wasteland. Pirun kovaa joogaa!

Jatkanpa töitä, toivottavasti keväällä on hieman helpompaa, epäilen kyllä...

Formulatki meni ihan arseks. Ja hirvee ressi päällänsä. Turun serkulta opittua vissiin... x)

Mutta ehkä se tästä. Pitäs hirveesti värkätä kaikkia harkkoja ja kandia kirjotella. Varsinkin tälle viikolle on nyt buukattu kandia oikeen kunnolla. Ehkä se tästä, mutta hommaa on!

Omiakin koodeja on kiva väkertää, mutta aikaa on aika nihkeesti siihenkään. Onneksi Turun serkku pyörii kodinhengettärenä ja laittaa kaikkia herkkuja <3

Jatkanpa kouluhommia, kun töissäkin vielä keikun...

PS. Musta tais tosiaan tulla Linux-käyttäjä!

Huh huijaa. Alkaakohan tässä olemassa blogilla edessä alustan vaihto (muutoskatsastus unohdettaneen). Alan pitämään sen verran paljon Drupalista, että voipi olla, että siirrän koko tämän domainin sisällön Drupalin päälle keikkumaan. Jos sitä keskittyisi vaihteeksi sisällön tuottamiseen ja jättäisi sen hallinnan ulkopuolisen koodin huoleksi. Sitä paitsi liiasta koodaamisesta ei tule kuin käsi kipeäksi. Tässä meni yhdeksän päivää jota kuinkin hukkaan omilta projekteilta, kun hiirikäsi iski vasempaan käteen. Piti sairastaa.

Linuxistakin vähän voisi taas valittaa. Halusin pakata cd-levyn mp3-muotoon. Oli harvinaisen vaikea urakka. En luonnollisestikaan pakkaa ja tagaa levyjä komentoriviltä kun kerran graafiset työkalut on siihen luotu. Mutta minkä ihmeen takia ne eivät voi toimia!?! Jo mp3-pakkaustuen asentaminen oli liian vaikeaa ja aikaa vievää. Tämän jälkeen eri ohjelmilla yritin saada aikaa 192kbps CBR mp3-tiedostoja. Tuskaa. Jos vipu on väännetty CBR asentoon, niin miksi tuloksena on kuitenkin jotain VBR-sontaa, argh! Parin tunnin aherruksen jälkeen sain kuitenkin levyn ripattua, mutta käytettävyys oli kaukana Windowssin Cdex-ohjelmasta. Tahdon sen vinyylisoittimen...

Mysteeriksi jää myöskin, että miksi Thunderbird toimii eri tavalla winukassa kuin pingviini-puolella. Tilaan tällä hetkellä yhdeksää news-kanavaa (uutisryhmää..). Haluan nähdä sisällön listattuna niin, että uusin on ylimmäisenä ja niin ettei puuhierarkia ole käytössä (saisi olla, jos toimisi kunnolla...). Tämä onnistuu Windows-puolella mainiosti, mutta Linuxissa kaksi ryhmää ei järjesty oikein! 7 järjestyy niin, että ylimpänä on uusin aihe, mutta kaksi ryhmää on puuhierarkiamuodossa vaikka mitä tekisi. Siis mitä *tuhma sana*??? Miten tämä(kin) on mahdollista? Ei ei ja ei.. joskus se usko vielä loppuu...

En ole koskaan nähnyt kenenkään pohtivan/kirjoittavan kuinka Internet Explorerin suosioon vaikutta sen nimi. Lienenkö tyhmä, kun ajattelen, että tietokonetta/Internettiä vähän käyttänyt ihminen valitsee selaimekseen helpommin Internet Explorerin kuin Firefoxin tai Operan. Miten olisi tilanne, jos Microsoftin selain olisi Thor's Hammer ja open source -yhteisö tarjoaisi Internet Surfer tai Webscape -selaimia?

Jos joku rakas lukijani (joita on ainakin yksi, tosin hänkin valitti tylsyyttä...) ei vielä tiennyt, niin olen hillitön Settlers-fani. [Oikeastaan tähän väliin voisikin listata maailman parhaat pelit TOP-5 (aakkosjärjestyksessä): Broken Sword I&II, MHM2000, Settlers 2, StarCraft, Tomb Raider I.] No kuitenkin siis. Settlers on kova peli - tai olisi jos: 1. se toimisi Windossissa kunnolla, 2. siinä olisi kunnollinen tekoäly ja 3. siinä olisi laaja moninpeli. 10th anniversary korjasi näistä ongelmista ensimmäisen ja kolmannen, mutta tekoälyä ei ole juuri nimeksikään, joten peli ei tarjoa haastetta. Kuitenkin alkuperäinen peli on osin parempi kuin kymmenvuotisjulkaisu, joten mielelläni sitä pelaisin. Se ei XP:ssä toiminut, koska hiiriajuri ei anna hiiren välillä liikkua oikealle ollenkaan. Kokeilin toisella hiirellä, emolevyllä... kaikki rauta tuli itse asiassa vaihettua ja käyttiskin uudelleenasennettua, mutta ei toiminut. Kaverilla toimi. Liekö sama ongelma Compizissakin, kun ei anna pyörittää kuutiota loputtomasti kuin myötäpäivään... No niin juttu rönsyilee kuin mansikkamaa. Eli siis Linuxissa Dosboxin kautta Settelers pelaa vallan mainiosti (kunnes kaatusi ja vei koko hiiren mukanaan...), joten tästä pointseja pingviinille :)

Tämän varsin sekavan blogimerkinnän päättänen toteamalla, että jotain Linuxissa on kuitenkin huomattavasti parempaa verrattuna Windowssiin ja se on pasianssi! Winukan pasianssilla ei ole mitään jakoa Aisleriot Klondike-pasianssia vastaan. Idea on sama, toteutus paljon parempi, mutta silti yksinkertainen ja simppeli. Näin tehdään käyttäjäystävällisiä sovelluksia! Skaalautuvat vektorikortit ovat paljon ihanammat kuin suljetun koodin vastaavat sonnat. No nyt ruokaa, ettei tätä huonohkoa tekstiä enää tule suollettua pihalle ;)