Blogi

Torstaina käytiin Maran kanssa Gessleä kattomassa Tavastialla. Matka taittui autolla varsin nopsasti Helsinkiin asti, mutta keskustassa tuli sitten käännyttyä yksi risteys liian aikaseen ja sen jälkeen sompailua kesti puoli tuntia. Kyllä se on vaan ällöttävä kaupunki kaiken kaikkiaan. No kartalla kuitenkin piirrettynä reitti, joka tuli ajeltua (klikkaamalla suurempi ruutu). Siniseen pisteeseen tähtäsin ja vihreään päädyimme...

No, lopulta pääsimme kuitenkin Tavastialle odottelemaan keikan alkua. Näkihän siinä sitten tuttuja samalla. Lämppärinä oli Martinique. Vaikka hän kritiikkiä saikin osakseen, niin kaipa sitä huonompikin ukko olisi voinut lämppärinä olla. Kympiltä Gessle - Ruotsin lahja musiikkimaailmalle - nousi lavalle ja puolitoista tuntinen setti alkoi. Tulihan sitä sitten hypittyä, pompittua ja hoilattua - meno oli mahtavaa. Paras keikka missä olen ikinä ollut. Napsin kännykällä muutaman huonon kuvankin.

Biisivalinnat olivat kyllä hieman liian Roxette-painotteisia ja varsinkin Silly Reallyä jäin kaipaamaan, mutta toisaalta 7Twenty7, Opportuniny Nox ja She Doesn't Live Here Anymore rokkasivat aivan fantastisesti. Olisin varmaan maksanut uuden tiketin pelkästään 7Twenty7:n uusinnasta... Toivottavasti Tukholman keikasta julkaistaan Blu-ray-taltiointi, DVD nyt vähintään.

Oli miten oli, niin reissu oli mahtava! Toivottavasti Roxette herännee ensi vuonna. Sitten sitä vasta täällä kattoon hypitäänkin.

Näin siinä vain kävi, että tulin ostaneeksi ABBAa. Ihan pirun hyvää joogaa! Eihän ABBA nyt sentään Roxettelle pärjää, mutta kyllä hyvää musaa tuli Ruotsista jo 70-luvulta.

En ole vielä kerennyt kaikkea edes kuunnella, mutta törkeän hyviä ralleja on jo nyt tullut bongattua: King Kong Song ja Hasta Mañana ne vaan jaksaa luupata.

Näillä mennään ja huomenna alkaa pääsiäis"loma".

Syntyipä kerran Ruotsinmaalla poika, joka ei kouluja juurikaan jaksanut käydä. Kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla brittien musiikkilehtiä hän oppi puhumaan ja kirjoittamaan englantia ja siinä samalla perusti bändin, jolla dominoi Ruotsia 80-luvun alkupuolen. Bändin hajottua oli aika perustaa uusi ja tähdätä kansainvälisille apajille.

Ennen 90-luvun puoltaväliä uuden bändin kanssa oli julkaistu jo useita miljoonamyyntiin yltäneitä albumeita. Lopulta tämäkin bändi jäi ikävien sattumien kautta taka-alalle ja tilalle tuli sooloura. Ura ei olisi voinut paremmin alkaa. Ensimmäinen singlelohkaisu poiki Ruotsissa kuukausia kestäneen soittolistojen ja sinkkulistan ykköstilan, mahtavan kiertueen ja monen monta palkintoa.

Mies on koko elämänsä saanut tehdä juuri sitä mitä on halunnut. Voisiko sitä enää enempää vaatia? Tähän tahdon siis tähdätä itsekin - olla tekemisissä sellaisten duunien kanssa, mitä on kiva tehdä. Muistakaa muistuttaa, jos sen joskus unohdan.

Niin ja mieshän oli luonnollisesti Per Gessle.

Nyt ei kyllä onnistu mikään. Tääkin ikkuna hajos... Päivitin Drupalin versioon 6.10. Olisin halunnut räpeltää asentamiani moduuleita, mutta eihän se onnistunut, kun palveluntarjoajan 16Mt muistia ei riittänyt, kun yritettiin varata 140kt... Päivityskin hajoaa aina lopussa ja tarjoaa imuroitavaksi update.php:tä! Millään softallakaan en pääse enää tietokantaan käsiksi! Ruudunpäivitys voisi olla nopeampaa ja tietokantayhteyden nopeudessakaan ei kehumista ole.

Ihan perssiistä kaikki. Vaihdan alaa prkl...

Musiikki on musiikkia ja musiikkivideoiden ei pitäisi vaikuttaa musikaaliseen nautintoon, mutta kyllähän ne velmut siihen vaikuttavat. Toiset musiikkivideot ovat onnistuneita, mutta suurin osa on mitäänsanomattomia. Mitkä videot ovat sitten parhaita?

Roxette - Dangerous (1989)

Paras video, ikinä, koskaan. Jos millään videolla voidaan visualisoida biisin tarjoamaa tunnetta, niin täällä. Dangerous on livevideo todella nopeilla leikkauksilla ja sujuvilla kameran käänteillä. Video on kuvattu Borgholmin linnassa Ruotsissa. Videossa näkyy paljon mukavia 80-luvun elementtejä ja kiertuemateriaali Look Sharp Live! -kiertueelta. Olisinpa saanut olla mukana...

Roxette - She Doesn't Live Here Anymore (1996)

She Doesn't Live Here Anymore on Roxetten kesäisin ja energisin kappale eikä vähintään siitä syystä, että musiikkivideossa on energiaa vaikka muille jakaa. Gyllene Tider porukka + Marie ja videon ohjaajaksi Jonas Åkerlund ja lopputulos on mahtava. Biisin tuottajanakin hääri joku muu kuin Clarence. Mahtava tatsi tässä.

September - Until I Die (2008)

On se ite rallikin hyvä, mutta video kanssa tämä biisi saa kyllä siivet selkäänsä. Viime aikojen parhaita oivalluksia. Kolahti saman tien kun ekaa kertaa Voicella näkyi.

On niitä paljon muitakin hyviä videoita, mutta nämä tulivat nyt mieleen tällä kertaa. Palaamme taasen.